Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kirjoittamisesta ja tutkimisesta



En ole juurikaan käsitellyt täällä blogissa tietokirjoittamista, vaikka se onkin minun työtäni, Tosin en ole ihan äskettäin kirjoittanut täysipäiväisesti, koska mulla on ollut muita töitä, olen ollut työttömänä tai työkyvytön. Koska nyt olen aloittamassa yhden kirjan kirjoittamista, niin ajattelin, että ainakin silloin tällöin raportoin tänne blogiin kirjan etenemisestä ja puran kirjoittamiseen liittyviä tuntemuksiani. Ehkä samalla myös opin jotain itsestäni (tieto)kirjoittajana.

Tässä vaiheessa ei työnantajani enkä minäkään tiedä, miten pitkään kirjan kirjoittamiseen menee. Mutta ainakin tämän kevään ja alkukesän saan keskittyä kirjoittamiseen. Rahoituskuviot ovat vielä auki, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että olemme nyt saaneet edes joitakin apurahoja kirjaprojektiin.

Vaikka alkuun pääseminen onkin ollut (kuten aina) hapuilevaa, niin nyt olen (ainakin hetkellisesti) päässyt siihen vaiheeseen, että työt sujuvat. Tunne tekstin etenemisestä on aika huikea. Vaikka tiedänkin kokemuksesta, että vaikeitakin vaiheita tulee kirjan kirjoittamisessa vastaan, niin olen viime päivinä nauttinut kirjoittamisesta. Siitä, kun irralliselta tuntuvat langanpäät yhdistyvät, kun muistiinpanot muuttuvat tekstiksi, kun tekstilläni on rakenne ja järjestys ja kun siinä on järkeä.

Kirjoitan paikallishistoriaa, tarkemmin yhtä kyläkirjaa, jonka aineistona on monta mapillista asiakirjakopioita, haastattelujen litteraatioita ynnä muuta mielenkiintoista. Tähän tilanteeseen (= kirjoittaminen maistuu) päästäkseni minun on pitänyt penkoa koko aineisto läpi ainakin pintapuolisesti. Aloitin urakan jo viime kesänä, mutta välillä kirjan tekemisessä oli useamman kuukauden tauko.

Olen myös miettinyt paljon kirjan rakennetta ja mihin järjestykseen eri aihepiirit on luontevinta laittaa. Minun pitää aina ennen kirjoittamista saada hahmotettua se isompi kuva, tässä tapauksessa koko kirja ja sen luvut, mutta saada myös yhden luvun sisällä eri aihepiirit tolkulliseen järjestykeen. Siinä vaiheessa, kun kirja ja luvut saavat jonkinlaisen hahmon, pystyn vasta kunnolla aloittamaan.  En tosiaankaan tarkoita sitä, että rakenne pysyisi samana loppuun asti, mutta jokin järjestys päässäni pitää olla, ennen kuin pystyn kirjoittamistyön aloittamaan.

Päätin pari viikkoa sitten, että en voi loputtomiin noita aineistoja penkoa ja päiväkausia miettiä kirjan rakennetta, vaan on aloitettava kirjoittaminen. Aloitin sellaisesta aihepiiristä, josta käytettävissäni on hyvät aineisot ja joka kiinnostaa minua. Olenkin parin viimeisen viikon aikana perehtynyt tutkittavan kylän yhdistystoimintaan. Aloitin kirjan kirjoittamisen keskeltä enkä siis ole etenemässä kirjoittamistyössäni järjestelmällisesti alusta loppuun, mutta olen ennenkin huomannut, että tärkeintä on saada kirjoittaminen vauhtiin ihan mistä tahansa kirjan luvusta. Kun pääsen kirjoittamisen makuun, niin silloin pystyn tarttumaan hankalampiinkin aihepiireihin, kuten tämän kirjan tapauksessa vaikkapa kylän asutukseen.

Tänään sain yhdistystoimintaa käsittelevästä luvusta kirjoitettua loppuun yhden täkäläistä yhdistystä ja sen toimintaa käsittelevän osion. Huomenna voinkin aloittaa kunnolla tutustumisen seuraavaan yhdistykseen. Vaikka en malttaisi odottaa, niin tiedän, että nyt on järkevintä hengähtää, antaa ajatusten rauhoittua ja keskittyä välillä johonkin ihan muuhun, vaikkapa Skiftesvikin lukemiseen ja sitten nukkumiseen.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lapsena kirjoitettua

Jokunen päivä sitten  Jenni kertoi blogissaan lapsena kirjoittamastaan ihanasta sadusta Tiuku ja Säde. Samassa yhteydessä Jenni kyseli muiden bloggaajien lapsuusaikaisia kirjoitelmia. Ainakin Maija on ottanut haasteen vastaan ja julkaissut blogissaan 7-vuotiaana kirjoittamansa aineen. Jennin ja Maijan esimerkin innoittamana kaivoin esille isänäidille kirjoittamani kirjeet ja säilyttämäni kouluaineet.


Kirjoitimme sisarusteni kanssa kirjeitä Olga-mummolle 1970-luvun alkuvuosina, jolloin hän asui isän vanhimman veljen kotona Etelä-Karjalassa. Ensimmäiset kirjeet olen kirjottanut ensimmäisen luokan syksyllä.

Kasvamisen huomaa muun muassa käsialasta ja virheiden vähenemisestä. Ensimmäiset on kirjoitettu  tikkukirjaimin ja viimeiset tekstaamalla. Kaikissa kirjeissä on mainittu kirjoittamisaika ja -paikka. Kirjeet on yleensä koristettu piirroksin.

Tässä pari otetta 7-vuotiaana kirjoittamistani kirjeistä:

Minä olen käynyt koula pitkään. Heti alkaa joulu loma. Minä kävin lääkärissä sen täden (korjattu tähden) koska oli korva kipeä siitä on pitkä aika. Minä olen ollut ennen sitä olen ollut yhdesti ennen sitä ollut sairas muilon olen ollut terve.
 
Minula on kissa. Sen nimi on Harmi. Harmi raapii ovea kun pyrkii sisälle. Minun lehmien nimet ovat Tytti Nella Rillikki. Minun vasikoide nimet ovat Santtu Valmu Nasu Unelma Tella.



Ne kouluaineet, jotka olen säilyttänyt, on kirjoitettu kuudennella ja kahdeksannella luokalla. Ala-asteella aineet kirjoitettiin vihkoon. Kuudennen luokan vihkoon olen piirtänyt allaolevan kuvan:
 

Vihkosta löytyy muun muassa Joulusatu:

Oli kolea aamu. Korvatunturin tontut olivat istahtaneet työpöytiensä äärelle. Leluja oli jo monen kärrin täydeltä. Uusia ja taas uusia leluja valmistui. Kille ja Kalle, Korvatunturin nuorimmat tontut, maalailivat nuken sänkyjä. Kalle muisteli edellisiä jouluja. Muori oli nytkin laittanut puuroa, kinkkua, pikkuleipiä ja joulupullaa, kuten ennenkin. Ovelta kuului koputus, pitkä, lyhyt, pitkä. "Sehän on hätämerkki" huudahti Kalle. Kalle ja Kille pinkaisivat ulos sellaista vauhtia, ettei oltu ennen nähty. Kun he saapuivat ulos, he kohtasivat siellä suden. "Mitä tämä on?" päivitteli pukki. Muori ja muut tontut saapuivat paikalle, mutta suden nähtyään he perääntyivät. Voi, mikä onni susi pinkaisi pois. Oli taas aika ryhtyä työhön, pukki lastasi kaikki valmiit lelut rekiin ja odotteli muiden valmistumista.
Vihdoinkin oli tullut se hetki, jolloin taas pukki apulaistonttuineen oli lähdössä lahjojen kuljetukseen lapsille. Heitettyään hyvästit muorille ja tontuille he läksivät matkaan. Niin alkoi pukin joka vuotuinen lahjojen jakotaival. Lahjoja tuli Mateille, Liisoille ja kaikennimisille lapsille. Lahjoja riitti ihan jokaiselle. Lapset kiittivät pukkia ja pukki läksi takaisin Korvatunturille, jossa sitä olivat vastassa muori ja tontut.