Tässä vaiheessa ei työnantajani enkä minäkään tiedä, miten pitkään kirjan kirjoittamiseen menee. Mutta ainakin tämän kevään ja alkukesän saan keskittyä kirjoittamiseen. Rahoituskuviot ovat vielä auki, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että olemme nyt saaneet edes joitakin apurahoja kirjaprojektiin.
Vaikka alkuun pääseminen onkin ollut (kuten aina) hapuilevaa, niin nyt olen (ainakin hetkellisesti) päässyt siihen vaiheeseen, että työt sujuvat. Tunne tekstin etenemisestä on aika huikea. Vaikka tiedänkin kokemuksesta, että vaikeitakin vaiheita tulee kirjan kirjoittamisessa vastaan, niin olen viime päivinä nauttinut kirjoittamisesta. Siitä, kun irralliselta tuntuvat langanpäät yhdistyvät, kun muistiinpanot muuttuvat tekstiksi, kun tekstilläni on rakenne ja järjestys ja kun siinä on järkeä.
Kirjoitan paikallishistoriaa, tarkemmin yhtä kyläkirjaa, jonka aineistona on monta mapillista asiakirjakopioita, haastattelujen litteraatioita ynnä muuta mielenkiintoista. Tähän tilanteeseen (= kirjoittaminen maistuu) päästäkseni minun on pitänyt penkoa koko aineisto läpi ainakin pintapuolisesti. Aloitin urakan jo viime kesänä, mutta välillä kirjan tekemisessä oli useamman kuukauden tauko.
Olen myös miettinyt paljon kirjan rakennetta ja mihin järjestykseen eri aihepiirit on luontevinta laittaa. Minun pitää aina ennen kirjoittamista saada hahmotettua se isompi kuva, tässä tapauksessa koko kirja ja sen luvut, mutta saada myös yhden luvun sisällä eri aihepiirit tolkulliseen järjestykeen. Siinä vaiheessa, kun kirja ja luvut saavat jonkinlaisen hahmon, pystyn vasta kunnolla aloittamaan. En tosiaankaan tarkoita sitä, että rakenne pysyisi samana loppuun asti, mutta jokin järjestys päässäni pitää olla, ennen kuin pystyn kirjoittamistyön aloittamaan.
Päätin pari viikkoa sitten, että en voi loputtomiin noita aineistoja penkoa ja päiväkausia miettiä kirjan rakennetta, vaan on aloitettava kirjoittaminen. Aloitin sellaisesta aihepiiristä, josta käytettävissäni on hyvät aineisot ja joka kiinnostaa minua. Olenkin parin viimeisen viikon aikana perehtynyt tutkittavan kylän yhdistystoimintaan. Aloitin kirjan kirjoittamisen keskeltä enkä siis ole etenemässä kirjoittamistyössäni järjestelmällisesti alusta loppuun, mutta olen ennenkin huomannut, että tärkeintä on saada kirjoittaminen vauhtiin ihan mistä tahansa kirjan luvusta. Kun pääsen kirjoittamisen makuun, niin silloin pystyn tarttumaan hankalampiinkin aihepiireihin, kuten tämän kirjan tapauksessa vaikkapa kylän asutukseen.
Tänään sain yhdistystoimintaa käsittelevästä luvusta kirjoitettua loppuun yhden täkäläistä yhdistystä ja sen toimintaa käsittelevän osion. Huomenna voinkin aloittaa kunnolla tutustumisen seuraavaan yhdistykseen. Vaikka en malttaisi odottaa, niin tiedän, että nyt on järkevintä hengähtää, antaa ajatusten rauhoittua ja keskittyä välillä johonkin ihan muuhun, vaikkapa Skiftesvikin lukemiseen ja sitten nukkumiseen.
