Seilin saari 3/3

 Seilin saaren kirkko rakennettu 1733, kirkko on muodoltaan ristikirkko.

Punamultamaalia ja paanukattu, sen ajan mukainen siis. 

 Kirkon länsipäässä oli leprapotilaille tarkoitettu ovi kun taas etelässä oli terveiden ovi. Spitaalisille rakennettiin myös kirkon sisälle oma aidalla erotettu tila alttareineen ja kirkkoa ympäröi hautausmaa.

 Kirkko on museokirkko ja suojelukohde.

 Saarnastuoli jossa apostolien kuvia

 Kirkon katto on aivan kuin laivan pohja, ja sanotaankin että merenkulkijat tai laivanrakentajat olisivat olleet asialla. Tiedä sitten...

 Naispotilaiden hautoja.

 Hoitajien ja saaren asukkaiden myös lastenkin hautoja on täällä, rautaristiin ei potilailla ollut varaa.

Odotetaan laivaan saapuvaksi, kotimatka voi alkaa Nauvon ja Paraisten kautta.

Seilin saari 2/3

 Sairaalarakennus on suuri saaren kokoon nähden, ajatellen että se on ollut siinä 1800 luvusta asti ja on edelleen. Saarella asuivat myös hoitajat ja lääkärikin kävi mutta alussa potilaita "hoitivat" pappi, lukkari ja kanttori. Lääkäriä ei siis alussa "tarvittu"? Pappi teki päätöksen oliko joku parantunut vai ei! Aika karua.

 Seilin mielisairaala laukkautettiin 1962 ja sairaalan rakennukset siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Toiminta siis alkoi siellä 1964 ja jatkuu edelleen. 

 Villiviini on vallannut seinää itselleen.

 Lääkärin asunto jossa myös ylihoitajatar asui.

 Laiduntamassa lehmiä perinnemaisemassa. Lehmät  tuodaan laivalla keväällä saareen ja syksyllä jälleen kotiin. Kesän ajan ne saavat syödä ja nauttia saaren rauhasta ja isosta laidunmaastaan. Järveenkin ne pääsevät. 

 Sairaalan ympärillä on pikkutaloja,  aittoja, liiteri, sauna, sikala, pesula jne.

 Tienviitat näyttävät missä mikäkin on.

Meillä sää suosi, pilvinen päivä muttei satanut, eikä ollut kuuma, sai pitää takkia päällä eikä itikat haitanneet. Kaikin puolin siis hyvä matkakeli niin laivassa kuin bussissakin.

Seilin saari 1/3

 Matka alkoi Tampereelta, Aurassa kahvipaussi ja matka jatkuu.

Turussa matkaan mukaan tuli oppaamme Magnus, joka oli ihan täydellinen, vaikka puhui koko ajan, toisaalta hyvä. Meillä on Turussa ylimääräistä aikaa koska aikataulussa oli väljyyttä, kierrätti meitä Turussa ja kertoi kohteista, nähtiin enemmän kuin pitikään. Magnus olisikin kanssamme koko päivän aina iltaan saakka. Osasi todella asiansa ja kertoi enemmänkin ja tiesi paljon koska oli paikallinen (koti on Paraisilla).

 Matkalla oli muutamia losseja ja lauttoja. Onneks oltiin bussimatkalaisia ja busseilla on saaristossa etuajo oikeus lautoille ja losseille, meilläkin laiva lähti aikataulussa Hangasta joten siihen piti ehtiä ja siksi nämä etuajo-oikeudet on olemassa. Laivamatkaan oli siis liput etukäteen hankittu ja niin ollen paikkavaraus.

 Laivalla siis Hangasta Seilin saarelle ja laivana m/s Östern, bussikin tuli laivaan mukaan mutta Seiliin se ei pysty jäämään koska siellä ei ole autoteitä, laivan matkahan  jatkui Seilistä Nauvoon ja meidän bussi meni sinne meitä odottamaan.

Onneksi meillä oli opas Magnus mukana koko päivän.

 Seilin rannassa olla ja matka menneisyyteen voi alkaa.

 Saarella on paljon kasvillisuutta ja perhosia. Maisemoinnista vastasivat  lampaat ja paikalliset lehmät. Koko saarihan on luokiteltu suojelualueeksi, saaren perinnemaisemaa hoidetaan niittämällä ja nimenomaan lampaiden ja lehmien laiduntamisella siellä.

 Vuonna 1619 perustettu Turun Pyhän Yrjön hospitaali, aluksi leprasairaalaksi ja myöhemmin mielisairaalaksi, josta ei monelle ollutkaan paluuta.

Kannattaa kurkata visitseili.fi sivustoa, mistä löytyy koko saaren historia ja tarina.

 Vanhassa sairaalarakennuksessa on nyt ruokala mutta on ollut silloinkin, kertoi opas. Yksi sairaalahuone oli jätetty sellaiseksi kuin se oli potilaille, askeettinen ja karu: rautasänky lipasto, jakkara ja potta. Tuo pakkopaita on vain näyn vuoksi rekvisiittana. Huoneen seinät oli maalattu mustalla ja oranssilla, ruuduksi. Kuulemma rauhoitti potilaita. Oltiin kyllä eri mieltä :)

Kuva alkuperäisestä osaston käytävästä jossa huoneen ovet olivat avoinna.