 |
| Kansi: Satu Ketola |
Varasin Katariinan kirjastosta heti, kun ensi kerran kuulin siitä. Kirjastossa oli teoksesta vasta merkintä hankinnassa. Ensimmäisen blogikirjoituksen silmäily Kirjainten virrassa sai odotustunnelman nousemaan kattoon. Sen jälkeen useissa blogeissa on kirjoitettu tästä esikoisesta, enkä ole uskaltanut kuin raotella postauksia. Luin lopulta kirjan nopeasti - se oli siihen varsin taipuvainen.
Katariina ihastutti ja vei mennessään. Rasi-Koskisen kieli on hyvää ja värikästä, ja Katariina sisältää muutamia erityisen hienoja kielikuvia. Tarina monitulkintaisena ruokkii mielikuvitusta ja jättää kysymyksiä, minkä on kiehtovaa. Oliko Katariina todellinen, mitä tapahtui, kuka kukin oli?
Pidän erityisesti tarinoista, jotka ovat himppusen hämäriä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki. Kerronnallisena ratkaisuna ihastelin erityisesti kymmenvuoriaan Jarekin näkökulmasta kerrottua episodia, jossa kerronnan tasot vaihtelivat nopeasti, taidokkaasti ja merkityksellisesti. Myös lastensuojelutyötä tekevän Annan toiminta ja katkelmat asiantuntijaluennosta lomittuvat niin, että elämä paljastuu juuri sellaisena kuin se on, ristiriitaisena.
Katariina kertoo lasten elämästä. Siitä, millaista on, kun ei ole juuria. Kun joutuu kantamaan huolta itsestään. Kun esimerkiksi ei ole kukaan. Tarinat satuttavat ja mietityttävät. Osa asioista ovat tuttuja ja silmien alla jatkuvasti. Osa taas tuntuu epätodelliselta ja viiltävältä: voiko tällaista olla? Luin Katariinaa ahmien ja jännitys mahanpohjassa.
Kun lakkaa olemasta, se menee näin: Ensin ei voi enää liikuttaa käsivarsiaan tai jalkojaan. Oikeastaan niillä ei edes tunne. Ne muistaa, mutta ei voi olla aivan varma, että ne ovat. Tai olivat. Oikeasti loppuminen on asioiden katoamista. Sitä, ettei ole enää varma, mikä on itseä ja mikä ei. Ei pysty muistamaan tarkasti. Kaikki lipuu pois. Irtoaa paikoiltaan. Siirtyy. Murtuu ja putoaa. Sirpaleet hajoavat edelleen. Pienenevät. Lasinsiru katoaa, sitten sen tekemä haava.
Sellaista on oikea loppuminen. Tiedän sen nyt. Vain nyt. Pian en enää välitä. (s. 45)Tämä esikoinen lupaa Rasi-Koskiselta hyvää tulevaisuudessakin.
Katariinasta ovat aiemmin kirjoittaneet Hannan lisäksi ainakin Susa, Mari A., Kaisa, Katja, Morre, anni M., Karoliina ja Jenni.
Tähtiä: 3/5.
Terveisiä kummitytölleni Katariinalle <3! Hän osaa arvostaa niitä asioita, joita tässä kirjassa kuvatuilla lapsilla ei ole: perhettä ja juuria.
Kiva, että sinäkin luit tämän ja pidit. Olen varma, että Rasi-Koskisesta tosiaan kuuluu vielä jatkossakin. :) Minulle Katariina jäi mieleen jotenkin virkistävän erilaisena lukukokemuksena.
VastaaPoistaRasi-Koskinen on varmasti yksi lupaavimmista esikoiskirjailijoista pitkään aikaan. Hänellä on jo esikoisellaan vahva kirjailijanote.
VastaaPoistaOlen aiemmin tosi varoen kurkistellut muiden blogien Katariina-postauksia, etten saisi niistä liikaa. Nyt tutustun tiiviimmin.
VastaaPoistaJenni, pidin tästä kovasti. Sinä kirjoitit omassa blogissasi osuvasti: "Veikkaan, että moni muukin tulee ihastumaan, sillä tässä kirjassa on monta tasoa, joihin tarttua." Juuri noin Katariinassa on. Hyvissä kirjoissa, kuten tässä, on paljon asioita esillä. Paljon ajankohtaista, yleismaailmallista ja tärkeää. Näistä kaikista kirjoittaa Rasi-Koskinen. Katariinassa olisi ollut aihetta laajempaankin kokonaisuuteen, tämä oli enempi pintaraapaisu käsiteltäviin teemoihin, joskin eheä kokonaisuutena. Mm. näistä aiheista Rasi-Koskiselta kuulisi lisää miellellään!
Katja, olen samaa mieltä! Kirjan kerronnalliset ratkaisut olivat vertaansa vailla ja kieli oli hyvää. Jatkossa minä kaipaan syvällisempää käsittelyä. Olen samaa mieltä kanssasi piirteistä, joita nostit omassa blogissasi esiin (esikois)kirjailijoiden helmasynneistä: liika aukkoisuus (ei aukot ehkä niinkään vaan juuri tuo aiemmin mainitsemani pinnallisuus) ja stereotypiat.
Kuulostaa kivalta.
VastaaPoistajospa löytyisi
VastaaPoistaToivottavasti, Hannele, löydät tämän luettavaksi! Tästä voisi sanoa, kuten viinistä: runsas.
VastaaPoistaKiva kirja. Jotenkin kirja antoi lupauksen tulevasta: ei vielä parhaimmillaan, mutta ehkä jo seuraava on vielä(kin) napimpi.
VastaaPoistaMari A., aivan totta. Minakään en aivan perinpohjaisesti rakastunut, mutta pidin paljon. Tämän vuoksi tähtiäkin annoin "vain" 3/5. Jos antaisin puolikkaita, olisin antanut 3,5. Kirjoittamisen tekniikka on hyvä, kieli on hyvää. Kuten aiemminkin sanoin, kaipaan jatkossa syvällisyyttä. Rasi-Koskisella on siihen varmasti aineksia.
VastaaPoistaEn tiedä mikä minulla tämän kirjan kanssa mättää, mutta olen lukenut tätä nyt valehtelematta kuukauden päivät enkä tahdo jaksaa lukea kuin muutaman sivun kerrallaan. Minua häiritsee jollain tasolla kirjan sekavuus, en tahdo päästä mukaan tarinaan ollenkaan. Ehkä yritän vielä antaa mahdollisuuden...mukava että sinä olet kuitenkin pitänyt tästä! =)
VastaaPoistaJenni, kirja avautuu paremmin toisessa osassaan. Lue Karoliinan postaus tästä. Hänelläkin muistaakseni oli alku tahmeaa.
VastaaPoistaHyvä kirja, paha olo. Luin kirjan muutamassa päivässä (ei aivan itsestään selvää hyvänkään kirjan kohdalla alle 1-vuotiaan lapsen äidin elämässä), koska sitä ei vain voinut jättää kesken. Kuten joku muu kirjoitti, vertaisin kirjaa Markus Nummen Karkkipäivään.
VastaaPoistaPaha olo oli monen tekijän summa, suurimpana tekijänä töissä toisinaan päälle vyöryvä riittämättömyyden tunne. Että koulussa näkyvä nuoren paha olo voi kummuta vaikeista kotioloista, juurettomuudesta ja pelosta. Ja valitettavasti tunnistin itseni myös opettajan äänenpainoista. Sitten kun lisätään lukukokemukseen pinnasängyssään tuhiseva oma lapsi, jota tahtoo suojella kaikelta pahalta, meinasi tulla itku. Kaikissa lukijoissa kirja ei varmasti herätä yhtä voimakkaita tunteita kuin suhteellisen tuoreessa äidissä :)
Mutta silti: hyvä kirja. Suosittelen.
Onna, minäkin äitinä luin tätä sydän kylmänä. Toisaalta surin niiden lapsien puolesta, joiden perheet eivät antaneet lapsille parasta. Toisaalta taas mietin esim. Annaa: onko minun ns. ura- ja kehittymispyrkimykseni kirjoittajakoulutuksineen sellaisia, että laiminlyön lapsiani. Tuskinpa sentään, mutta äitinä tulee miettineeksi kaikenlaista.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Oli mukava, että jätit viestin! :-)
Olipa kiva lukea sinunkin tekstisi, varsinkin nyt kun on itsekin jo tutustunut kirjaan.
VastaaPoistaHyviä huomioita teit. Minäkin pidin kovasti Annan osuudesta, ja Jarekin pätkässä oli muutamia todella hienoja kohtia.
Aikamoista pyöritystähän tämä kirja oli. Huh. Mutta nopealukuinen myös, sopivalla tavalla.