Lukija, minä pyydän: huolimatta vimmastuksestanne kirjani helläsydämiseen, sairaalloisen herkkään, äärimmäisen ajattelevaiseen sankariin, älkää hypätkö näiden olennaisten sivujen ylitse! Kuvitelkaa minua; en ole olemassa, jos ette kuvittele minua.
Muun muassa näin keski-ikäinen Humbert Humbert puhuttelee suoraan ja uskaliaasti tarinansa lukijaa. Kertomuksensa lomassa hän väittelee, puolustautuu, säälii itseään ja kannustaa lukijaa puhutteluin. Yllä olevassa katkelmassa hän tulee lausuneeksi lisäksi sen, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu: silmät suljetaan ja päät kääntyvät pois kauheuksista.
Lolita on klassikkoteos, joka kertoo pedofiilin tarinan. Humbert Humbert rakastuu vuokraemäntänsä 12-vuotiaaseen tyttäreen, nai emäntänsä, ja kun tämä kuolee, Humbert Humbert jää isäpuoleksi Dolores Hazelle, Lolitalle. Isäpuolen ja tyttären suhde on inhottava ja julkea, epätasapainoinen ja törkeä hyväksikäyttötapaus, jossa Humbert ostaa seksiä ja seuraa Lolitalta ja vie tältä vapauden. Yhdessä kaksikko matkaa ristiin rastiin Yhdysvaltain maisemia kuin jatkuvasti paetakseen rikollista suhdettaan.
Mitä tästä Nabokovin hämmentävästä klassikosta voisi kirjoittaa? Loputtomasti. Esimerkiksi sen, miten kirjailija piirtää yhtä aikaa inhottavalla ja herkällä tavalla kuvan riivatusta pedofiilista, joka palvoo nuoria tyttöjä ja inhoaa naisia, joissa jokaisessa on hänen mielestään jokin vika: paha haju, kuoppainen iho, ruma ääni, kohosuoniset kädet, huono ryhti, mitä tahansa. Siitäkin voisi kirjoittaa, miten lukuisin tavoin pakkomielteinen päähenkilö käyttäytymistään perustelee, vaikka tietää ja tuntee sen olevan hirvittävän väärin. Siitäkin voisi kirjoittaa, millainen tyttö on Dolores Haze, Humbertille Lolita, ja miten pitkäaikainen hyväksikäyttö häneen vaikuttaa. Jääköön nämä asiat kuitenkin tässä yhteydessä Lolitan kansien väliin.
Lolita on uskalias teos edelleen, vaikka kirjoittamisesta on liki 60 vuotta aikaa. Nabokovin kieli on kaunista ja kuvallista, mikä sopii tähän kirjaan erinomaisesti, sillä kieli itsessään rakentaa Humbertin henkilökuvaa. Tarina on kammottava, mutta upeasti kerrottu. Lolita ei ole niin sanottu lukuromaani - itsekin luin tätä lähes koko syyskuun! - vaan aivan klassisella tavalla klassikko. Silti suosittelen sitä myös klassikkokammoisille, jotka suosivat lukemistoissaan myös elämän nurjan puolen kuvauksia.
Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja kosketaa kolmennella hampaita. Lo. Lii. Ta.
Tähtiä 3/5.
Hyvin kuvailit kirjan. Itsekin lukenut tuon joskus 90-luvulla ja löytyy se kirjahyllystänikin.
VastaaPoistaSama kirjailija kirjoitti ihanan muistelmateoksen Puhu muisti, jossa on hänen onnellinen lapsuutensa. Kun vallankumous heitti nuoren Nabokovin maailmalle, hän selvisi lapsena saamansa kielitaidon avulla kirjailijana monella kielellä. Luulen, että pian tulee samanlaisia monikielisiä venäläisiä kirjailijoita.
VastaaPoistaHmm, pitäisi varmaan lueskella enemmän kaikennäköisiä klassikkoja, mutta jotenkin kirjastossa kädet hamuavat lähestulkoon aina vain uusimmista uusimpia uutuuksia.
VastaaPoistaNabokov on eräs suosikeistani. Hän kyllä osaa. Kirjoittaa, rankat aiheet mutta miten taitavasti sentään!
VastaaPoistaMinä haluan lukea tämän pian! Löysin kirjan kesällä kirpparilta ja se odottaa hyllyssä sopivaa aikaa;)
VastaaPoistaKiitos, Mika!
VastaaPoistaAnna Amnell, Puhu muisti olisi takuulla hyvää luettavaa, sillä pidän erityisesti kirjailijakirjoista. Laitanpa korvan taakse - lämmin kiitos vinkistä! Venäläinen kirjallisuus on kyllä kiinnostava alue, joskin sitä tulee luettua harmillisen vähän.
Jere, uutuushyllyt ovat asetettu usein kutsuvasti lainaustiskien lähelle ja kirjat aseteltu houkuttelevasti. Minäkin poimin niistä paljon kirjoja mukaan. Klassikoissa on vähän sitä vikaa, että niistä tietää etukäteen jo paljon, siis lukemattakin. Silti vähintään klassikko, pari vuodessa tekee varmasti hyvää jokaiselle.
Helmi Maaria, arvasin - vai tiesinkö? - että pidät tästä :-)! Oletko lukenut enemmän Nabokovia? Suosittele jotakin toista!
Sanna, toivottavasti sopiva aika tulee sinulle pian! Olisi mukava lukea ajatuksiasi.
Olen samaa mieltä: Lolitan tarina on kauhea, mutta se on kerrottu ihastuttavasti. Minut Nabokovin kieli lumosi tässä kirjassa aikoinaan aivan täysin, ja kirja oli muutenkin todella koukuttava lukukokemus.
VastaaPoistaEn aikoinaan oikein tiennyt, mitä odottaa Lolitalta, ja kirja onnistui todella yllättämään takavasemmalta.
Kääk, taas kirjoitat kirjasta jota en ole vielä ehtinyt lukea enkä siksi uskalla katsoa mitä kirjoitat! Tuo alhainen sivumäärä kyllä houkuttaa tarttumaan tähän ASAP, sen verran jätättää aikaulu urakassani!
VastaaPoistaLiisa, kiva kuulla kokemuksiasi! Minulla oli tältä paljon odotuksia, ja ne täyttyivätkin, mutta varmaan kokonaan ilman ennakko-odotuksia kokemus olisi ollut vahvempi. Minäkin koulutuin, mutta luikertelin koukusta irti mm. siinä vaiheessa, kun Nabokov kuvasi pitkään reittejä, joita Humbert ja Dolores USAssa kulkivat.
VastaaPoistaTartuhan, Raisa, niin pääsen lukemaan sinunkin kokemuksistasi! Huomasitko muuten Lovely blog -haasteen, jonka sulle ojensin äskettäin? :-)
Äh. Kirjoitin pitkän kommentin jossa kehuin kirjan, mutta blogger söi sen. En jaksa kirjoittaa enää uudestaan. Tiivistetysti: olen lukenut monta kertaa ja pidän.
VastaaPoistaÄäääh, se on ihan tajuttoman ärsyttävää, kun hyvä pitkä kommentti häviää tuolla tavalla!!
VastaaPoistaMukava, että jaksoit jättää uudestaan edes pienen kommentin! Nabokov on kyllä taitava, nokkelakin.
Mietin muuten lukiessani, miltäköhän on tuntunut kirjoittaa tämä kirja. Varmasti lyömätön kokemus!
VastaaPoistaNabokov on kyllä jotakuinkin nero, joskus ehkä turhankin. Luen tällä hetkellä hänen kirjaansa Pale Fire, joka sisältää 999-rivisen runon, jota kuvitteellinen kustannustoimittaja, runoilijan sekopäinen naapuri, kommentoi loppukirjan verran. Olen nyt lukenut 2/3 kirjasta ja odotan vain, mitä ihmettä kirjassa lopulta tapahtuu.
VastaaPoistaVaikuttaa totta tosiaan nerokkaalta, Maija! Kuvauksesi tuo mieleeni Coetzeen Huonon vuoden päiväkirjan, jonka luin keväällä. Siinä kirjailija jännittävällä tavalla kritikoi itse itseään.
VastaaPoista