Mitä yhteistä on Kate Bushilla ja saunalla?

Seinän sormipaneeli lämpökäsiteltyä haapaa kuten muutkin saunan paneelit sekä lauteet.
Lattialaatat Pukkilan, sauma oikesti musta.

Suihku: Grohe Vitalio Rain

Sauna ei ole kovinkaan syvä, mutta leveyden ansiosta  L:n muotoista ylälaudetta
piisaa yhteensä niin paljon että mahdumme miehen kanssa molemmat loikoilemaan siellä toisiamme koskematta.
Koetin saada parempaa kuvaa (lauteista, ei meistä loikoilemassa!), mutta peräseinän kaksi ikkunaa vaikeuttivat puuhaa.

Olipas viikonloppu! Kaksi massiivisen suurta toivetta toteutui.

Perjantaina puoli kahdentoista tienoilla mielialat vaihtelivat toiveikkuudesta paniikin kautta epäuskoiseen euforiaan kun istuin kahden läppärin ääressä ja klikkailin kuin mielipuoli -- ja lopulta tajusin todellakin hankkineeni kaksi lippua yhteen syksyllä pidettävistä Kate Bushin konserteista.

Lauantaina laskeuduin niinkin maallisiin puuhiin kuin saunan siivoukseen. Mutta hetkinen! Saunan siivous kuulostaa ihan siltä kuin olisi joku sauna jota siivota...! Onko siis...? Kyllä!

Sunnuntaina juhlallisin mielin riisuimme itsemme alasti (ei kuvia siitä), kääriydyimme pyyhkeisiin ja kävelimme sisäkautta alakertaan (ovi kerrosten välillä! Mitä uutukaista ylellisyyttä!). Pyöristettynä puolentoista vuoden saunattomuuden jälkeen pääsimme vihdoin omiin löylyihin itse rakennettuun saunaan.

Kannattiko odottaa? No kyllä!

Ikkunoiden vuoksi kattoa ei voinut madaltaa kovinkaan alas, joten lauteetkin tulivat harvinaisen korkealle. Itselläni on ylälauteella vähän sellainen olo kuin puumajassa olisi. Ihanassa, lämpöisessä puumajassa.

Löylyttelyn lomassa on mukava käydä rapuissa vilvoittelemassa.

Niille joita saunan tekninen toteutus kiinnostaa lupaan palata asiaan myöhemmin ongittuani tiedot  Puuha-Peteltä. Itse vastasin tässä projektissa lähinnä visuaalisen ilmeen suunnittelusta.

Nyt makoilen peiton alla flunssassa, joten ei saunaa minulle tänä iltana. No, onneksi olen saunonut viimeiset kolme iltaa putkeen.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Nyt sen teen. Pitkästä aikaa. Ennen kuin jätän taas tekemättä. Kirjoitan jotain, teen paluun pitkän tauon jälkeen ja laitan ylös mitä olemme Laululassa talven aikana saaneet aikaan.

Kuvia remontin etenemisestä ei juurikaan omalla koneellani ole, ja koska en halua nyt kuvattomuudesta tehdä kynnyskysymystä, mennään näillä kahdella Instagram-kuvalla tällä kertaa. Kuvat ovat alakerran tulevasta kirjasto/musiikki/työhuoneesta, jonne olen koko ajan kaavaillut jotain hyvin tummapohjaista tapettia. Ja kuinka ollakaan, lastulevyjen ja parin haaleanvaalean tapetin alta alkoi kuoriutua esiin kahta erilaista lähes mustaa seinäpaperia. Kummia joskus nämä tällaiset intuitiiviset päätökset...

Viime päivityksen jälkeen meillä on aloitettu (siis mies on aloittanut) alakerran saunaremontti ja melkeinpä se onkin jo valmis. Saunasta tuli kompakti, mutta varsin mukava. Ainakin silmämääräisesti arvioituna, löylyihinhän ei vielä olla päästy, kun tarvittaisiin paikalle sähkö- ja putkimiestä ja lisäksi täytyy asentaa vielä väliovet. Halusin, että panostamme laadukkaisiin, aisteja helliviin, selkeisiin materiaaleihin ja lopputulos tuntuu sellaiselta mitä toivoinkin; haapapaneelit ovat niin pehmoiset ja sileät, että niitä tekee mieli silitellä aina kun saunalla käy pyörähtämässä.  Siihen nähden, että olemme tässä elelleet saunatonna jo melkein puolitoista vuotta, ollaan jo erittäin erittäin lähellä. Mies nikkaroi aina sen verran mitä työt ja perhe-elämä antavat periksi.

Lisäksi alakerrassa on revitty (lue: mies on repinyt) lastulevyt irti tulevan keittiön sekä musiikkihuoneen seinistä ja kaivettu esiin lautalattiat. Purettu keittiöstä puuhella leivinuunin tieltä ja olohuoneesta avotakka, jonka tilalle tulee joko pönttöuuni tai kaakeliuuni rahatilanteesta riippuen... 

Ja pähkäilty keittiösuunnitelmia. (minä) Pitkäaikainen unelmani mustasta Kvänum-henkisestä keittiöstä toteutunee. Jos olet neljän vuoden sisällä selaillut kotimaisia sisustuslehtiä, tiedät varmasti mitä tarkoitan. Saareke pysyi suunnitelmissa pitkään mukana, mutta on nyt todennäköisesti jäämässä kuitenkin pois.

Ja tilattu kylän oma puuseppä keittiötä tekemään. (Mies tilasi ja tämän tapaamisen seurauksena keittiöstä puretun hellan luukut vaihtoivat omistajaa)

Ja tehty surutyötä Cole & Sonin Cow Parsley - unelmasta luopumisen takia... tilattu Tapettitalosta tapettinäytteitä. (minä) Monta monituista vuotta olen haaveissani hellinyt ajatusta Cow Parsleystä mutta vasta hiljattain otin selvää siitä, mitä tuo ihanuus maksaa. Aijaipaljonliikaa.

Ja mietitty miten kummallista mahtaakaan sitten olla asua myös alakertaa - mitä edes teemme kaikella sillä tilalla!

Kuten joku ehkä huomasi, otsikko ei liittynyt tekstiin millään lailla. Vai liittyikö...? No ainakin meillä täällä lauletaan ja vihelletään joka päivä - ja paljon.

Istu maamme! Ist um aam me? Istuma-amme.

On se vaan sym-paattinen <3

Saumalankalauantai (sanopa se nopeesti!)

Kun huhtikuisena aamuna herää ropisevaan ääneen, on ensimmäinen ajatus: just joo, tänään ei sitten ulkoilla. Ja toinen ajatus on: Jeeeeee! lumet sulaa!! Tule tule tule tule kesä, ja tuleehan se - ainakin jonkinlainen. Mutta joka tapauksessa ilmojen lämpenemisen huomaa jo nyt Laululassa. Tänään vietin puolet päivästä kotona hippastellen t-paidassa. Siis minä, vilukissa Luojan armosta. Nytkin on jalassa farkkushortsit, uskokaa tai älkää (ja okei joo, niiden lisäksi on sukkikset, kahdet villasukat ja säärystimet...) Olen tässä fiilistellyt miltä sitten kesällä tuntuu tepsutella pitkin Laululaa paljain varpain, availla ovia päätyauloihin ja pitää ne auki. Käväistä vaikka parvekkeella kastelemassa kukkia (niin kuin muka muistaisin! Kuolevat pystyyn viikossa.) Etsiä pihasta aurinkoinen paikka ja levittää siihen viltti. (Sitä ennen voisin ilomielin hyvästellä pihasta muutaman ikihongan, sori vaan puunhalaajat mutta olisi se oikeastaan kiva jos ei suurin osa pihasta olisi käytännöllisesti katsoen aamusta iltaan varjon valtakuntaa.)

Kylpyhuoneremontissa on edetty niin pitkälle, että ilmeisesti valmiiseen kylppäriin olisi mahdollista päästä jo viikossa jos vain sähkö- ja putkimies sekä kylpyhuonekalusteet saisi ilmestymään paikalle optimaalisesti. Mutta koska näin tuskin tapahtuu, odottelemme vielä kärsivällisesti kylpyyn pääsyä. Ja ei se mitään, itseltä ihan loksahti suu auki kun mies latoi nämä juuri mainitsemani aikataulufaktat eilen illalla. Siis mitä? Valmistuuko se tosiaan? Eikö tämä olekaan feikkiremppa? 

Alla todistusaineistoa:

Kuka arvaisi että tämä mies ei ole ennen laatoittanut muuta kuin ämpäreitä? Not me.

Kalusteet tulevat Svedbergsiltä (kuvat osoitteesta svedbergs.fi)

Pieneen tilaan piti valita pientä ja napakkaa

Kattopaneelit odottavat alakerran tulevassa kirjastohuoneessa (köh köh, vähänkö hienosteleva sana) maalausta. Väri on napattu vanhasta Avotakasta. 

Haluaisitko kylpeä mustikassa? Kuvassa myös hyvä kirja jonka sain kirjastosta heti kun se uutuuttaan kiiltävänä sinne ilmestyi. Eläköön varaussysteemi! Deko hävisi kiinnostavuudessaan taas Avotakalle.

 Sellaista täällä siis. Loppuun vielä pääsiäiskuvia koska en taannoin ehtinyt pääsiäispostausta väsätä. Siis vaikka mulla olis ollut niin täydellinen otsikkokin. No, laitan sen otsikon nyt silti. Ja meillähän siis tosiaankin saumattiin lankalauantaina. Ettäs tiedätte nyt sitten. 

Pitsit & villat & puukot

...ja samaan aikaan toisaalla:

 

Seinän sisästä löytyi puuhun isketty kotimainen laatupuukko. Että jos muistat kadottaneesi omasi rakennuspuuhissa, pist viestii. Voi tosin olla ettet ole enää hengissä.

Kuolaa, hikeä ja laattaa

Blogihiljaisuus johtuu yleensä ihmisillä siitä, että on jotain muuta tekemistä. Niin täälläkin. Aamut ja illat niin täynnä touhua ja täysillä elämistä, että ei ehdi sitä tänne päivitellä. Toisaalta remontti edistyy niin etanavauhtia (kuvitelkaapas etanaa tekemässä kylppäriremonttia), että ei senkään puoleen ole mistä kirjoittaa. Mutta tämä tiedoksi:

- Kylppärin seinälaatat ostettuna (valkoista, mattaa, alesta)
- Kylppärin lattialaatat tilattuina ja noudettavissa

Näitä olen kuolannut jo muutaman vuoden ja nyt mies saa hikoilla nää lattiaan.

Ehkä tuota samaa voisi laittaa myös alakerran vessaan. Hieman ollaan tässä sillä kannalla, että muunnamme ihanan ikkunallisen ruokakomeron vessaksi ja teemme pitkulaisesta, tilavasta vessasta kodinhoitotilan. Eli siis käytännössä pyykkituvan (sitä se on tälläkin hetkellä). Ruokakomero on niin mahtava keksintö, että ehdottomasti täytyy sellainen sitten alakertaan tulevan keittön nurkkaan nikkaroida.

Pohdinnassa on viime aikoina ollut aita ja miten ihmeessä saamme sen mahdutettua talon ja tien väliin vai saammeko. Tilaa on vain muutama metri ja edessä muutama ongelma. Tai siis kaksi ongelmaa, jotka molemmat katoaisivat kartalta ihanasti jos talvi - sellaisena kuin sen nyt tunnemme - häviäisi ikuisiksi ajoiksi: 1) auralumet tien penkalla 2) katolta putoava lumi.

Käytännössä ei onnistune, emme vain saa aitaa tahi näkösuojaa tuohon talon ja tien väliin.

Eipä tuota kesällä kauppoja hieroessa pystynyt mitenkään ottamaan huomioon! (Eikä se olisi mihinkään vaikuttanut, mutta kauniita olivat unelmani syreenipensaista ikkunoiden alla.)

Täällä muuten alkoi tänään loma!

Tuhovimma

Mikä siinä onkin, että kun näkee tällaisen kylpyhuoneen:

...niin sille haluaa tehdä näin:

...ja miksei saman tien myös näin:

 

Vaikka wc-istuin oli huonosti asennettu tai käytössä liikkunut ja sitten kätevästi lattialle vesiään vuodattanut, ei rakenteista löytynyt mitään kosteusvaurioita. Hallelujaa. Aina sitä nimittäin pikkasen jänskättää, kun on aika kurkistella muovimattojen alle kosteissa tiloissa. Ehkä tiedät tunteen?

 Kylpyhuone on aikoinaan tehty yhdistämällä kaksi komeroa toisiinsa. Betonivalun alta löytyi vanhat lattialaudat.

Kivan värinen saha! Ja pyyhekin ihan sävy-sävyyn.

Meidän talossa nää on miesten hommia. Tai lähinnä tämän kuvassa olevan miehen.

 

Putkimiehetkin kävivät jo tänään. Päätimme vaihtaa lavuaarin vastakkaiselle seinälle, koska entisellä paikalla sen ylle ei mahtunut peiliä. Ja me vaan tykätään peilata. 

Remontin ajan käytämme toisen päädyn kylppäriä kuten tähänkin asti. Siellä on niin viileää, että lapset eivät sinne kovin mielellään mene. Väliaikaratkaisuna meillä onkin lastenhuoneeseen tarvittaessa tuotu potta, esimerkiksi tänään kun Inkeri oli kuumeessa. Olemme nyt psyykanneet typyköitä jaksamaan vielä hetken tätä järjestelyä, koska kohta meillä on kylppärissä a) lattialämmitys b) kylpyamme. 

Sitä odotellessa!

Ää tee yy tee NYT

Mies aloitti tänään kylppäriremontin. Nyt tää lähtis joogaan.

Tänään olen...

...hömppästellyt puolillepäivin mieheni pitkissä kalsareissa ja villatohveleissa.

...päättänyt kuitenkin että tänään on pitkästä aikaa Rintsikallinen Päivä ja pukenut ylleni jopa sukkahousut. Laitoin myös tukan, erittäin laiskalla tavalla tosin. But it's the effort that counts, right?

....niistänyt niistänyt niistänyt nenääni (kuten aina, kangasnessuihin).

...kokannut ensimmäistä kertaa tällä Pippurimyllyn reseptillä ja saanut aikaiseksi sellaista ruokaa, mitä tekee mieli ottaa lisää ja lisää. Namskis!

...seurannut sydän onnesta yli läikkymäisillään tyttöjen sopuisia yhteisleikkejä, joissa on rakennettu majaa, taisteltu itse rakennetuin lego-robotein ja lähdetty retkelle.

...haaveillut  -totta tosiaankin - mustavalkoisesta(!!!) kylpyhuoneesta. Tai oikeastaan mustavalkoisuus koskisi vain laatoitusta, tekstiilit voisivat olla fuksiaa, oranssia, turkoosia, mitä vain päähän pälkähtää. Hmm tai sitten voisi olla täysin mustavalkoista. En tiedä. Pitää tutkailla tuntoja.

...vältellyt sokeria kolmattta päivää, todennut makuaistini jo tottuneen makeusmuutokseen ja kaivannut jumppaan. Jokohan sitä huomenna uskaltaisi?

Siwasta saa parhaiten

Hei. Arvatkaa mitä. Me muutetaan lauantaina. Meidän kirjat muutti jo. Osa banaanilaatikoissa, osa jätesäkeissä. Kirjahylly nököttää jo Laululan olkkarissa masu kirjoja pullollaan. Että voikin musta bukneessi näyttää hyvältä siniturkoosia hyasinttia vasten, aijettä.

Tänään jynssäsin keittiötä ja kirosin. Vaikka joo olihan se sillon ihan kätevää pestä ne maalisudit siinä ja tälleen mut pikkasen raskasta oli hinkata niitä maaleja irti tiskipöydästä ja -altaista. Mut nyt on puhasta! Kaikki hyllyt pyyhitty ja ruokakomerossa rivi kristalleja joita pikku hiljaa tässä olen kirppikseltä kärrännyt ja Laululaan jemmannut. Uusimmat kirppislöytöni, pari ihanaa lasipurkkia, nostin siivouksen päätteeksi tiskipöydälle somisteeksi.

Olenko muuten ainoa pösilö joka kesken kuuraamisen, pesun ja hinkkauksen (tai maalaamisen, tai verhojen vaihdon) aina ottaa pakkoliikkeen omaisesti ne askeleet taaksepäin ja ihailee tuloksia? Viiden minuutin välein? Ehkä olen, ehkä en, mutta ei kannattane laittaa esteetikkoa asialle jos haluaa tuloksia nopeesti ja tehokkaasti.

Oh well. Keittiö on nyt kuitenkin valmis vaikka tämä esteetikko sen tekikin. Mies vain auttoi tapetoinnin verran.

Huomenna kuvia! Pakko muistaa kamera. No viimeistään lauantaina se kamerakin sinne Laululaan päätynee.

Hii-op.

Kiuru on laskeutunut!

kissoilta pääsy kielletty!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin! Vihdoinkin pääsen ihailemaan armasta oranssia kiuruani seinällä. Se reilu vuosi sitten nykyeteistä varten hankkimamme ainoa rulla ei ihan riittänyt koko seinälle mutta ei se mitään. On se vaan ihana! Eikö olekin!

Tuo on se keittiöstä yläaulaan vievä ovi, ja kuten tarkkasilmäisimmät teistä varmasti huomaavat, siihen on iskenyt rei'ittäjä. Ja sitten maalariteippaaja. Tuo ovi oli edellisten asukkaiden aikaan se, mitä kautta talon kissa pääsi käyttämään omaa ylhäistä vessaansa. Ihmisasukkaat käyttivät toisessa päädyssä olevaa. Jotenkin aina ilahdun kun ajattelen tuota! Eroaa se kissainen elämä kyllä kovasti koiraisesta...

Laululassa on tänä viikonloppuna siis touhuttu kovasti paljon. Ikkunoita on pesty ja tiivistetty - ja todettu samalla että ei ole kyllä ihan helpoimmasta päästä tuo ulospäin aukeavien ikkunoiden puhtaaksi saaminen. Keskimmäisen, saranattoman ikkunan voi sentään pestä viereisen ikkunan kautta. Mutta aikamoisesti saa vääntäytyä että ne reunaikkunat saa puhtaaksi. Onneksi niissä on vanhat kupruiset lasit, niin ei ole niin tarkkaa.

kuviin kirjoittelu on kliffaa

Lisäksi olen häärännyt keittiössä eli maalannut kiuruseinälle tulevan ehkä kenties alkuperäisen keittiökaapin samalla maalilla siniharmaaksi (Uulan utu, muistaakseni) kuin muutkin keittiökaapit. Ja myöskin olen keittänyt lattiankuurausta varten vettä, kun ei lämminvesivaraaja ole vielä päällä. Lastenhuone on nyt sitten pesty ja sinne muutti asumaan Matto!

Loppuun vielä kuva taannoiselta iltapäivältä kun oli Ihmeellisen Valon Hetki. Nämä kuvat on otettu saman minuutin sisällä hieman vain eri suuntiin eikä tällä kertaa ole kuvien värejä yhtään doupattu tietokoneella!

Sadepäivän täyteainetta eli Laululan historiaa

Sateinen sisälläkröhäilypäivä. Lasten nenät vuotavat ja mokomat silti ovat koko ajan riisumassa sukkiaan pois. Nyt istuvat peiton alla katsomassa lastenohjelmia. Laululassa ei olla ehditty käymään kuin pikaisesti maanantaina, kun kävin spraymaalaamassa keittiökaappien vetimet mattamustiksi. Ihanat tuli!

Kurkistus keittiöstä yläaulaan

Voisin avautua nyt tästä projektistamme hieman perusteellisemmin. Kyseessähän on talo, joka rakennettiin 1918 sodan aikana neljän perheen kodiksi. Sekä ala- että yläkerrassa oli kaksi keittiöllistä yksiötä. Myöhemmin, ilmeisesti 1980-luvulla, talo remontoitiin kahdelle perheelle, ja tällöin osa keittiöistä purettiin ja sisään tuotiin wc:t, suihkut ja sauna. Myös sähköt uusittiin samalla.

Laululassa on kaksi suurta kellaria siten että puolet talosta on (onneksi) alhaalta avoinna. Molemmissa päädyissä on suurehkot kuistit ja parvekkeet. Talo on maalattu joitakin vuosia sitten ihanasti lateksimaalilla, mitä kuistit eivät ole kestäneet. Palkkeihin on päässyt kosteutta, joka kuitenkaan ei ole päässyt haihtumaan pois (kiitos lateksimaalin) ja niinpä ne ovat alkanee paikoitellen lahota. Jee. Kuistien pelastaminen on edessä seuraavana kesänä, enkä malttaisi oikeastaan odottaa että näen lopputuloksen. Tällä hetkellä Laulula nimittäin on hieman surullinen näky.

Olemme nyt remontoimassa yläkertaa, ja muutamme ensin sinne. Alakerta ei ole tällä hetkellä yhteydessä yläkertaan, joten kun alhaalla aletaan remontoida, ei sen suuremmin pitäisi häiritä yläkerrassa elämistä. Emme remontin tässä vaiheessa puutu kylpyhuoneisiin (joita on yläkerrassa kaksi), vaan hoidamme nyt muuton pois alta, vedämme henkeä ja sitten kun mieheni väsyy nalkutukseeni, hommat jatkuvat taas ;)

Kesällä vähän jännitti miten työt yhdistyvät remppaamiseen ja... kylläpä on oikeasti takki nyt tyhjä. Ei sille mitään voi; ihminen tarvitsee myös lepoa. Suuresti ihmettelen niitä jotka pystyvät lasten ollessa pieniä vielä rakentamaan talon. Alusta loppuun. Siihenhän menee helposti pari vuotta! Ei olisi meistä siihen. Meilläkin tietysti on työtä vielä useaksi vuodeksi eteenpäin mutta onhan se hieman eri asia remontoida taloa jossa jo asuu, kun silloin ei tarvitse olla niin paljon erossa fyysisesti.

Ei pöntömpi

Joo olishan sen lattian tietysti voinut suojatakin...

Vielä pari viikkoa pitäis malttaa, sitten pääsee kokeilemaan tulia.

Nyt en osaa päättää siivoaisinko vai ottaisinko nokoset. Haluaisin elää hieman kesytetymmän kaaoksen keskellä. Toisaalta olisi kiva jos jaksais illalla teatterissa pitää silmiä jossain määrin avonaisina. Tosin nyt kun on jännitysnäytelmästä kyse, voipi olla etten uskalla kuin hieman kurkistella sormien lomasta.

Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän

Eilen tehtiin pieni mutta sitäkin tärkeämpi muuttokuorma ja hurautettiin autolla tuo hävettävän pieni matka Laululaan. Kannettiin yläkertaan peittoa, tyynyä, palapeliä ja kirjaa ynnä muutamat pehmoiset lelut. Inkeri meni isänsä kanssa alakertaan sahaamaan sänkyyn sopivaa pohjaa ja minä imuroin sillä välin lastenhuoneen lattian yrittäen samalla pitää Juulian poissa pahanteosta ja kepposia punomasta.

Kerrossänky on lasten unelmien täyttymys. Ja minunkin! Alemman löysin luottokirppikseltäni jo yli vuosi sitten enkä silloin vielä edes tiennyt että siitä saa kerrossängyn. Toisen löysin onnekkaasti laittamalla facebookin kirppikselle ostetaan-ilmoituksen.  Ihanat nuo ovat. Ja niin tukevan jykevät! Vaikka ikää lienee selvästi enemmän kuin allekirjoittaneella.

Jatkossa on helpompi saada Laululassa remppaa tehtyä kun tytöillä on oma huone laitettuna edes jollain tavalla viihtyisäksi ja houkuttelevaksi.

Miksi peilikuva näyttää aina niiiiiiin paljon houkuttelevammalta kuin alkuperäinen?

Olohuoneessa tapahtuu

Hyasinttia olkkarin seinissä

Mies meni aamulla Laululaan kertomaan muurarille, mihin suuntaan haluamme pönttöuunin luukut. Kun uuni on valmis, voi olohuoneen tapetoida loppuun, maalata ovilistat ja nakuttaa paikoilleen, laittaa sähkökatkaisimet ja pistorasiat seiniin (ne irrotettiin kun lateksimaalilla kauttaaltaan maalatut pinkopahvit vaihdettiin uusiin)... ja sitten olohuone on ikkunoiden tiivistämistä vaille valmis.

Hip hei!

Vielä aurinko lämmittää...

...mutta siltä varalta, että talvi tulee kuten aina ennenkin, on Laululaan hankittu jotain todella modernia: lämpöpatterit! Olihan siellä sellaiset jo ennestään, mutta ne olivat vanhat, rumat ja melkein puhkipalaneet joten pääsivät iäiseen lepoon. Tilalle hankimme öljytäytteiset, joten ei tarvitse sitten tuuletusten yhteydessä kärsiä palaneen pölyn katkusta. Ja onhan ne nätitkin ihan. Kuvia seuraa myöhemmin, ette varmaan malta odottaa kun on kyse jostain näinkin jännittävistä objekteista kyse.

Tänä viikonloppuna on keittiö saanut lisää valkoista maalia seiniinsä. Keittiössä tehdään remontin tässä vaiheessa vain jonkin sortin pikahuitaisu ja nopsa viihtyistäminen jotta jaksamme keittiöidä siellä parisen vuotta, kunnes alakerran remontti on valmis. (Missä vaiheessa yläkerran keittiö puretaan ja siitä tehdään lasten makuuhuone. Näillä näkymin.)  Täytyy nyt paljastaa, että odotan jonkinlaisella innolla sitä että pääsemme asumaan yhdessä tasossa. Kivaa, hermoja rauhoittavaa vaihtelua tälle nykyiselle rappusrumballe. (Tässä yhteydessä en käytä rumba-sanaa sen hitaan keinuvassa merkityksessä, huom.)

Pihalla yritimme istuttaa aurinkoisimmalle seinustalle tulppaaneja, mutta eihän siitä aidan puuttuessa tullut mitään kun Juuliakin olisi tahtonut auttaa ja aivan liian läheltä menee siinä kohtaa valitettavasti autotie. Täytyy yrittää uudemman kerran ilman parivuotiaita lisävahvistuksia.

Höntsäilyä ja hempeilyä

Olen ottanut tavaksi raijata tytöt ja koiran aamupäivisin Laululan pihaan. Siellä on aina ihmeteltävää, suunniteltavaa, haaveiltavaa... Koira kaivaa kuoppia kun kerrankin saa tehdä sitä sydämensä kyllyydestä, ja tytöt haistelevat kukkia, popsivat marjoja ja leikkivät viidakkoleikkejä (sen minkä kinastelultaan kerkeävät). Ja äiti se haahuilee ympäriinsä, ihailee männyn runkoa hellästi syleilevää villiviiniä ja huokailee ja mielessään mittailee ja mietiskelee. Ukonhatut varmaan veks ja tilalle jotain pensasta - mutta mitä? Kuistille suojaisuutta tuomaan jokin köynnös - mutta mikä? Viihtyisikö pihassamme pioni? Voisiko kevätkukkien sipulit istuttaa vanhaan, ruostuneeseen valurautapataan joka pihlajan vieressä tönöttää? (Saanko koskaan aikaiseksi hankkia niitä sipuleita, multaa ynnä muuta...?)

Alkuillasta saatiin tytöt hieman spontaanisti mummolaan siksi aikaa että ehdimme kerrankin miehen kanssa yhdessä remonttia tekemään. Lastenhuone jäi yhtä tapettivuotaa vaille tapetoiduksi kun miehen keittelemät liisterit pääsivät loppumaan kesken. Aloimme sitten raivata keittiöstä tilaa sen verran, että pääsin siihen hommaan mikä on pitkään tehnyt tuloaan: kellastuneihin seiniin valkoista maalia sutimaan. Yhdelle seinälle tulee jo vuoden varastoimani oranssipohjainen Ken on kiuruista kaunein, jonka alun perin hankin nykyisen kotimme eteistä kaunistamaan, mutta jonka laittaminen sitten kuitenkin vain jäi... Sillä aikaa kun minä roiskin maalia ympäriinsä ja yritin saada sitä osumaan seiniin ja hieman kattoonkin, alhaalta pihasta kuului kotoisa ruohonleikkurin ääni. Kyllä nyt varmaan naapurit huokaisivat helpotuksesta, kun se viidakko vihdoinkin hieman kesyyntyi.

Ken kiuruista kaunein (Kuva: Tapettitalo)

Lastenhuoneen uusi tapetti

Etelänpuoleinen yläaula

Pohjoispäädyn portaikkoa

Aikamoiset listat

Oo siellä jossain mun

Meillä on kaksi vinkeää, hyvin erilaista tytärtä, Inkeri 4v. ja Juulia 2 v. Pienempi on nyt päiväunilla, isompi meni innokkaana kerhoon taas pitkän kesätauon jälkeen. Minulla olisi nyt vapaus tehdä vaikka mitä, mutta juuri sitä en pysty mitä mieli tekisi.

Ajattelen Laululaa, joka tuolla alle minuutin pyörälläpolkaisun päässä seisoo luonnonkivijalallaan. Ja odottaa. Ensimmäistä kertaa viikkoihin ei kukaan ole vielä tänään käynyt maalaamassa lattioita, seiniä tai kattoja; tai rapsuttelemassa maaleja ikkunankarmeista... tai tekemässä yhtään mitään muutakaan. Ja minulla olisi nyt lastenhuoneen huuvaan sopivaa, puolihimmeää mustaa maalia hankittuna. Sormet syyhyäisivät jo päästä vetämään ensimmäisen kerroksen. Voi miten syyhyävätkään!

Mutta malttia, malttia. Maltti on valttia. Illalla sitten, kun lapset tuhisevat uniaan. Sitten on äiskän vuoro hipsiä puutalokylän halki tuohon autioon taloon, jonka pihassa kukkivat niin monituiset kukat joista tunnistan vain (hahaa, noloa myöntää) nämä: koiranputki, vuohenputki, ukonhattu, ööö...