Aita on loistojuttu!

Saanko esitellä: pyreneittenpaimenkoira Loisto

Meille muutti uusi karvakorva. Ja tämä oli se mitä tarvittiin, jotta saatiin aita-asia pompsahtamaan eteenpäin. Kaksi vuotta siihen meni.

Kun tämän talon ostimme, oli ensimmäinen ajatus että tuohon vilkasta tietä vasten TÄYTYY ENSI TILASSA rakentaa aita.

Mutta oli sitä remppaa... ja sitten huomattiin että no eihän ne lapset näköjään koko ajan tielle juoksekaan. Ja sitten totuttiin. Kun oli koko ajan muutakin (tärkeämpää?) tekemistä. Sitä remppaa.

Lupa-asiatkin ehtivät olla kunnossa jo kai yli vuoden.

Mutta nyt! On laudat ostettu, pätkitty ja aitaelementeiksi koottu. Ja maalattu. Isäni sen enimmälti teki, soitti juuri kertoakseen että on pihamme perällä ja purkanut aitaelementit kuormasta.

Huomenna alkaa pystytys.

Olen aika innoissani.

Onko ihanampaa väriyhdistelmää olemassakaan?
Saniaisten takana piileskelee Pelottava Tie.

Koska on siinä vain jotain primitiivistä kauhua aiheuttavaa, että piha on yhdeltä reunalta avoin ja suojaton. En malta odottaa, että pihasta tulee kaikilta laidoiltaan käyttökelpoinen. Että kielletyt alueet muuttuvat mukaviksi käyskentelykohdiksi.

Että saan käydä hellää taistoani vuohenputkea vastaan koirien juoksennellessa vapaasti ympärilläni. Ja lasten touhutessa omiaan...

...vaikkapa leikkimökissä.

Mutta voi kyllä myös olla, että vuohenputkien kiskomisen sijaan päädynkin vetelemään hirsiä.