Valkoinen joulu - ei kiitos!

Näihin aikoihin monet väsäilevät jo tohkeissaan sitä Maailman Tärkeintä Listaa. Sille yhdelle partaperverssille. Noh, itse aion jättää pukille puhumisen ja kirjoittelun väliin ja listata tällä kertaa asioita jotka eivät vain ole minua varten. 

- Kuistin koristelu ja varustelu eri vuodenaikoihin mitä moninaisimmin ihanin kukka-asetelmin ja lyhdyin. Kukkia en näemmä saa aikaiseksi hankkia ikinä, ja mitä lyhtyihin tulee... Olivat kyllä mielessä, mutta kappas vain Laululan kuistivalot ovatkin hämäräkytkinten vallassa. Eipä siinä paljoa lyhtyjen liekit sitten lepatuksellaan tunnelmaa luo, kun ulkovalot helottavat iltapäiväkolmesta aamukahdeksaan. Ihmeteltiin aikamme mistä juupelista ne saa kytkettyä päälle, kunnes mies sitä sitten edelliseltä asukkaalta tiedusteli kun sattui tämän jossain näkemään. Ilmeni, että toisesta päädystä lamppu on vain palanut ja siksi on ollut pimeänä; toisen kuistin lamppu oli joskus aikoinaan kierretty irti, kun ei oltu välttämättä aina haluttu naapurien näkevän kuka tulee kotiin, milloin ja missä kunnossa. Ratkesi sekin mysteeri siis, mutta hieman harmittaa tuo valojen automaattisuus sikäli että olin jo kaavaillut mihin niitä lyhtyjä ripustelisin.

- Tildailu. Lainasin jouluaiheisen Tilda-kirjan tänään kirjastosta jossain ihme mielenhäiriössä. Tai no, onhan siellä ihan oikeasti hauskoja ideoita mutta miten ne tuntuvat jotenkin... sieluttomilta? Kliseemäisiltä? Ehkä tildamaisia juttuja on viime aikoina saanut silmillensä joka tuutista? Ja kirjasta löytyi eräs joulupöydän koristeluidea, joka on mielestäni vain surullinen: enkelipossu. Nostan kyllä hattua niille, jotka kinkkusesonkina suovat ajatuksensa niille pikku sikaenkeleille joita tuhansittain (miljoonittain? en tiedä enkä halua tietää) taas tänä syksynä taivaalla lentoon lehahtaa, mutta... joko tuo on hieman makaaberia söpöstelyä tai sitten pikkuisen yllättävän kova kannanotto Tildalta.

- Valkoinen joulu. Susanna työhuoneellaan kirjoitti polttaneensa päreensä sisustuslehtien valkoisiin joulukoteihin. Itse selasin tänään kirjastolla uusimman Dekon ja Avotakan ja pienoisesti järkytyin. Ihan oikeasti! Valkoista valkoisen päällä ja kaiken huippuna pipari. Tämä on jo niin nähty, näyttäisittekö välillä jotain muuta? Valkoista sisustajaa minusta ei saisi kyllä minään muunakaan vuodenaikana. Ei, vaikka viimeksi tänään ihailin keittiön pinkopahvin päälle vedettyä Uulan puolihimmeää, valkoista maalipintaa. Ja huvittaa, kun sisustuslehdissä valkoiset ja mustavalkoiset sisustajat toteavat että valkoinen/mustavalkoinen sisustus toimii hyvänä taustana muille väreille. Kyllä toisaalta joo, mutta ai että miten ihanalta näyttää vaikkapa violetti keltaista vasten!

Hieman lyhyeksi jäi tämä lista mutta olkoon. Nyt voisi lähteä nukkumapuuhiin.

Kyllä maittaa uni karvanlähtöaikaan äidin vanhalla perintövillamatolla. Unileluna tietysti My Little Pony.