Vaivattomimmin häkin noin 70-kiloiselle tiikerille saa valmistettua isokokoisesta pahvilaatikosta Stanley-puukon avulla. Jätä kulkuaukko toiselle sivulle. Salvan voi valmistaa narusta ja hiuspinnistä tai kattokoukusta tai vaikka lyijykynästä. Pääasia, että sillä saa läpät kiinni. Ristikkoja voi tarpeen mukaan puhkoa joko kaikille sivuille ja myös kattoon tai vain etuseinään.
Aaltopahvin silpominen terävällä puukolla on erittäin terapeuttista. Siitä tulee aivan tiikerillinen olo.
Sitten vain sisään häkkiin ja murisemaan!
Satutunnillakin lähdettiin Intiaan, koska se on teemana juuri nyt. Alle kouluikäisille on oikeastaan sama, ollaanko Intiassa vai Ilomantsissa, molemmat ovat vieraita paikkoja jossakin kaukana – ellei sitten mummola satu olemaan jommassakummassa.
Jotenkin satutunti pitäisi saada tuntumaan intialaiselta, jotta lapsille jäisi jokin mielikuva paikan hengestä. Tietysti vaarana on, että eri kulttuureja esitellessämme siirrämme lapsille kulahtaneet stereotypiat ja omat ennakkoluulomme, mutta ehkä niin on oltavakin. Niiden päälle nouseva polvi toivottavasti oppii rakentamaan oman, kansainvälisen ja valistuneen totuutensa.
Tiikerinhäkki piti rakentaa, koska intialaisessa tarinassa 'Tiikeri, vanha mies ja sakaali' tiikeri joutui häkkiin toisenkin kerran. Tarinan lukija koki saman kohtalon. Kokeile sinäkin, tarina on kirjassa Graham Percy: Satuja eri maista
Maileena S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti