Menin vuodenvaihteessa mukaan kirjallisuusterapeuttiseen kasvuryhmään. Siitä en voi kirjoittaa. Sananvapauttani rajoittaa herrasnaissopimus, jonka mukaan ryhmän asioita ei sovi levitellä ulkopuolisille. Mutta sen verran voin kertoa, että ensimmäisessä kokoontumisessa piti miettiä, mikä paikka olisin jos olisin jokin paikka.
Minulle kävi niin, että mieleeni nousi vääjäämättömästi Hemmingin pyhäinjäännösarkku, jota vähän pölyisen oloisena säilytetään Turun tuomiokirkossa. Ajattelin kyllä, että enhän minä mitenkään voi olla pyhiinjäännösarkku. Mutta en saanut sitä pois ajatuksistani, joten päätin tyytyä olemaan luuarkku Nyt kun olen asiaa pyöritellyt, olen syvällisesti samastunut tuohon esineeseen, joka hyljättynä seisoo tuomiokirkossa. Sehän on viraton jäänne. Juuri kukaan ei ymmärrä sen merkitystä. Sitä paitsi se on nyt tyhjäkin, koska Hemmingin luut ovat arkeologianlaitoksella tutkittavana.
Piti tähän etsiä kuva arkusta, mutta en nyt löytänytkään, joten postaan tähän Juho Kyntäjän kehittelemän Hemming-piiraan reseptin. Piiraassa on vain sellaisia aineksia, joita oli saatavilla 1300 luvun Turussa. Piirasta voi popsia ja ajatella askeettista turun piispa Hemminkiä, jonka luita arkeologian laitoksella nyt radiohiiliajoitetaan. Odotamme tuloksia.
Oho, taisi mennä vähän sivuun blogin missiosta tämä postaus. Se kertonee siitä, että työt ovat tyhjäkäyntivaiheessa jälleen.
Minulle kävi niin, että mieleeni nousi vääjäämättömästi Hemmingin pyhäinjäännösarkku, jota vähän pölyisen oloisena säilytetään Turun tuomiokirkossa. Ajattelin kyllä, että enhän minä mitenkään voi olla pyhiinjäännösarkku. Mutta en saanut sitä pois ajatuksistani, joten päätin tyytyä olemaan luuarkku Nyt kun olen asiaa pyöritellyt, olen syvällisesti samastunut tuohon esineeseen, joka hyljättynä seisoo tuomiokirkossa. Sehän on viraton jäänne. Juuri kukaan ei ymmärrä sen merkitystä. Sitä paitsi se on nyt tyhjäkin, koska Hemmingin luut ovat arkeologianlaitoksella tutkittavana.
Piti tähän etsiä kuva arkusta, mutta en nyt löytänytkään, joten postaan tähän Juho Kyntäjän kehittelemän Hemming-piiraan reseptin. Piiraassa on vain sellaisia aineksia, joita oli saatavilla 1300 luvun Turussa. Piirasta voi popsia ja ajatella askeettista turun piispa Hemminkiä, jonka luita arkeologian laitoksella nyt radiohiiliajoitetaan. Odotamme tuloksia.
Oho, taisi mennä vähän sivuun blogin missiosta tämä postaus. Se kertonee siitä, että työt ovat tyhjäkäyntivaiheessa jälleen.
Tekstit
1 tl galganttia. Galganttia? Jotain tekemistä elegantin tai arrogantin kanssa? Anneli
VastaaPoistaVähän inkiväärin tyyppinen kasvi, Aasiassa suosittu
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Galangal
Illan löytö! Kirjailijan häiriöklinikka on palannut! Toivottavasti lipsut oikein kunnolla ja lopulta unohdat missiologiset :) harkinnat. Kirjailijan työ on aina mielenkiintoista, mutta blogi on genre, jota lukiessa kaipaa myös koko persoonan fundeerailuja - sellaista arkibloggausta. Landella käydessä panin ilahtuneena merkille listauksen Keskisyöpäläisen jutussa kevään kirjoista.
VastaaPoistaIhana palaute! Niin on se totta, ettei tällä työpäiväkirjakonseptilla varmaan suuria yleisöjä tavoiteta :-)
VastaaPoistaLukukelpoisia blogeja etsiessäni muistin Anita Konkan Sanojen pitkän blogrollin. Kun Häiriöklinikan linkistä avautui uutta sisältöä, riemastuin todella. Edelleen vieno toivomus, että työn lisäksi kirjoitat myös ihmisestä sen työn äärellä. On kuin blogosfääri tarjoaisi nykyään vain bisnestä, päivän asuja (10 kuvaa jokaisesta) ja kermanvalkoisia sisustuksia. Se vanha kirjallisuutta + kokemuksia + mielipiteitä -konseptisi oli näihin verrattuna hunajaa.
PoistaNyt toistan osan edellisen edellistä kommenttia, mutta pakko tulla kertomaan ilahtumisesta. Klikkasin ihan ajattelematta, mielijohteesta tai liki ilman sellaista, tämän välimuistiin yhä jääneen osoitteen auki, ja ilostutti lukea tuoreet päivitykset, että jatkat tätäkin.
VastaaPoistaAh, kiitos teille te enkelit! Nyt motivaationi kasvoi 500%!
VastaaPoistaIloisesti yllättynyt olin minäkin, kun huomasin, että blogissasi on taas eloa!
VastaaPoistaTerveisin entinen rihmastolainen
Oh, Rihmaston kaikuja...
VastaaPoistaHerrasnaissopimus-sanasta (voisi olla myös rouvasnais :) tuli mieleen poikani kommentti viisivuotiaana, kun mummo laittoi hänelle servietin välipalalla: "Älä viitsi olla noin herrasrouva!"
VastaaPoista