Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti teillä on lähtenyt vuosi
2017 hyvin käyntiin. Minulla on lähtenyt ehkä liiankin hyvin enkä ole malttanut
istua paikoilleni ja kirjoittaa edes yhtä postausta. Kirjoja on kyllä tullut
luettua. Yksi näistä on Khaled Hosseinin Leijapoika (The Kite Runner).
Leijapoika sijoittuu Afganistanin Kabuliin ja kertoo
kahdesta afganistanilaisesta pojasta, Amirista ja Hassanista, ja heidän
ystävyydestään. Amir on ylempään luokkaan syntynyt poika ja hänen ystävänsä
Hassan on alempaan kastiin syntynyt hazara-palvelija.
Kirjan alussa pojat viettävät melko huoletonta elämää ja
kirjailija esittelee taitavasti kauniin nollatilanteen, jossa ei vielä ole
tapahtunut mitään järkyttävää. Poikien onnen rikkoo kuitenkin eräs uuden vuoden
aatto. Pojat ovat afganistanilaisen tavan mukaan lennättämässä leijoja muiden
Kabulin lasten kanssa. Amirille käy niinkin hyvä tuuri, että hän voittaa perinteisen
leijanlennätysturnauksen. Perinteen mukaan voittaja saa enemmän arvostusta, jos
hän vielä pystyy nappaamaan viimeisenä pudonneen leijan. Hazara-palvelija
Hassan on tietenkin Amirille niinkin uskollinen, että päättää hakea leijan
tälle. Leijanmetsästysreissulla Hassan joutuu kuitenkin hyväksikäytön uhriksi,
ja Amir näkee rikoksen tekemättä asialle mitään.
Tapahtuneen jälkeen Amir ryhtyy kohtelemaan Hassania kuin
ilmaa. Hän häpeää pelkuruuttaan ja tekee kaikkensa, jotta ei joutuisi olemaan
Hassanin kanssa minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Amir meneekin niin
pitkälle, että lopulta ajaa Hassanin käytännössä kotoaan.
Tästä kuluu muutamia vuosia. Kabuliin on syttynyt sota ja jo
aikuinen Amir pakenee isänsä kanssa Kabulista Amerikkaan. Amerikassa Amir elää
länsimaalaisittain suhteellisen hyvää elämää. Vuosien takainen vääryys ei
kuitenkaan ole hävinnyt Amirin mielestä, ja kun hänelle tarjotaan tilaisuutta
korjata virheensä, hän tarttuu tilaisuuteen. Hän tarttuu tilaisuuteen, vaikka
joutuukin palaamaan vaaralliseen Kabuliin.
Leijapoika oli mielestäni hienosti rakennettu kirja.
Kirjassa esitellään islamilaista kulttuuria kauniisti ääripäästä ääripäähän.
Kirjassa kerrotaan islamin monista kauniista piirteistä, joista ei paljoa
esimerkiksi Suomessa puhuta. Tämän rinnalla esitellään myös
ääri-islamilaisuutta, josta viimevuosina taas on puhuttu lakkaamatta.
Mielestäni yhdistelmä on onnistunut ja saa kirjasta mielenkiintoisen.
Kirjan päähenkilöt oli myös aseteltu samalla tavalla. Amir
on pelkurimainen ja itsekäs kuin taas Hassan on Amirin täysi vastakohta. Hassan
antaisi vaikka henkensä Amirin puolesta, jos Amir sellaista pyytäisi. Koin
Amirin ja Hassanin ikään kuin muodostavan yhdessä yhden täydellisen
kokonaisuuden: ilman Hassania Amir ei häpeisi pelkuruuttaan, ja Hassan olisi
liian sinisilmäinen ilman Amiria.
Kirja on onnistunut teos. Suosittelen! 4/5
