Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille ( Miss Peregrine's Home for Peculiar Children) vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, joten päätin lukea sen.
Kirjan päähenkilö, Jacob, ei ole suosittu koulussaan eikä tällä muutenkaan ole kunnollisia ystäviä. Ainut kunnon kaveri tuntuu olevan Jacobin isoisä, joka on koko ikänsä kertonut lapsenlapselleen tarinoita eriskummallisista lapsista, jotka kuolivat toisen maailmansodan aikana. Lapsilla oli ihmeellisiä voimia kuten näkömättömyys sekä lentäminen. Isoisän tarinoihin kuuluu myös hirviöitä, joihin kukaan ei haluaisi tavata. Jacob tietenkin kyseenalaistaa isoisänsä tarinat, mutta isoisän kuoltua kirjan alussa tarinat rupeavat vaikuttamaan aikaisempaa mielenkiintoisemmilta. Jacob päättääkin matkustaa Yhdysvalloista Walesiin etsimään vastauksia isoisänsä mystiseen elämään, joka on ollut täynnä seikkailuita. Walesissa Jacobin valtaa erikoinen tunne. Aivan kuin nämä kuolleet lapset olisivatkin elossa.
Kirja vaikutti nimen perusteella erittäin mielenkiintoiselta, mutta jouduin pettymään. Kirjan juonenkäännökset ja kaikki vauhdikkaimmatkin takaa-ajot on kirjoitettu laiskalla kädellä. Kirjan hahmotkin ovat melko kliseisiä fantasiakirjan hahmoja. On kuitenkin virkistävää lukea paksujen aikuisten romaanien rinnalla keskiverto välipalalukemista. Ja kaikesta huolimatta jäin koukkuun tähän sarjaan, jonka kirja aloittaa. Aion todennäköisesti lukea sarjan loppuun. jos löydän sarjan muut osat.
Kirja sai minut erittäin taiteelliseksi...
