Ai Yazawa - Nana (21--> osaa)

Moro! Viimeisen vuoden aikana olen lukenut aivan hirvittävän määrän mangaa eikä perinteisille romaaneille ole jäänyt yhtä paljon aikaa kuin pitkille sarjakuvamaratooneille. Yksi näistä mangoista, joita olen lukenut on Nana. Ymmärtääkseni Yazawa lopetti kuitenkin Nanan piirtämisen vuonna 2009, joten se on vieläkin kesken. Nana on kuitenkin mielestäni yksi parhaimmista, kenties paras, lukemistani mangoista, joten mielestäni se ansaitsee jonkin asteisen esittelyn.

Manga kertoo kahdesta Nana-nimisestä tytöstä. Toinen näistä on vaaleahiuksinen ja rakkaudenkipeä Nana Komatsu (lempinimeltään Hachi). Mangan alussa Hachi on vielä hölmö lukiolainen ja itkee jokaisen menetetyn miehen perään. Lukion jälkeen hän seuraa ystäväänsä taidekouluun, jossa Hachi tapaa Shoujin ja rakastuu tähän. Hachin elämä tuntuu taas kuitenkin romahtavan niskaan, kun kuulee Shoujin muuttavan Tokioon ilman Hachia.

Toinen mangan päähenkilöistä on punk-bändissä laulava Nana Oosaki, joka onkin jo hieman elämää nähnyt. Nana hylätään lapsena, ja tämä kasvaa isoäitinsä luona. Isoäiti kuitenkin kuolee pian sen jälkeen, kun Nana erotetaan koulusta prostituutiohuhujen takia. Nanan elämä tuntuisi romahtavan siihen. Nanan elämää kuitenkin koristaa hänen bändinsä ja poikaystävä, Ren. Nanan elämä ei sittenkään ole hassumpaa. Mutta eihän elämä ole ruusuilla tanssimista, ja Nanan elämä kääntyy ylöalaisin, kun kuulee Renin muuttavan Tokioon ryhtyäkseen erään Tokiolaisen bändin kitaristiksi.

Menee aikaa kunnes molemmat Nanat päättävät muuttaa myös Tokioon saavuttaakseen unelmansa. Nana Oosaki toivoisi pystyvänsä saamaan leipänsä laulamalla. Nana Komatsu taas muuttaa Tokioon Shoujin perässä. Muutaman sattuman kautta tytöt tapaavat toisensa ja päätyvät asumaan kämppiksinä samaan asuntoon. Ja tästä alkaa tyttöjen tarina, jota ympäröivät musiikki, ystävyys ja rakkaus.

Nana on mielestäni onnistunut monella tasolla. Ensinnäkin Nana on jo idealtaankin todella omaperäinen ja hyvä. Yazawa on myös rakentanut juonen todella hienosti. Mielestäni mangassa on kiva yksityiskohta se, että Oosakin punk-bändin tarina on hieman samantapainen kuin Sex Pistolsin. Tarina ei kuitenkaan ole ennalta-arvattava, vaikka yhteyden huomaisikin. Pidin myös mangan hahmoista, jotka ovat keskenään samanlaisia mutta samalla myös täysin erilaisia.

Entäs Yazawan piirustusjälki? Alussa monella mangakalla, joiden teoksia olen lukenut, on tyyli hieman hutera, ja se muuttuu ajan myötä todella paljon. Yazawan tyyli kuitenkin pysyy suht kot samanlaisesa. Tyyli on hieman raaka mutta samalla todella pehmeä. Yazawa tuo myös hienosti hahmojen tunteita esiin piirtämällä.

Suosittelen kaikille, jotka pystyvät jättämään sarjan kesken!

Tähän menneessä annan mangalle 5/5

Mei Noguchi - Finlandia (2 osaa)

Finlandian ensimmäinen osa.

Näin joulun alla ajattelin kirjoittaa Finlandiasta. Mangan lukemisesta on kuitenkin kulunut jo kuukausia, joten pieni muistinvirkistys oli tarpeen.

Japanilainen Airi on pienestä pitäen rakastanut joulua ja, ketäs muutakaan kuin, joulupukkia (ja kiitos  elokuvan, Rare Exports, olen saanut tästä herrasmiehestä traumat ^^). Yläasteen jälkeen Airi päättää jättää Japanin taakseen ja suunnata kohti suomalaista "tonttuamista", Finlandiaa.

Saattaa kuulostaa yliluonnolliselta, mutta kyseessä on matkailuun ja turismiin, varsinkin jouluturismiin, erikoistunut koulu.

Noh, Airi sijoitetaan (yllätys, yllätys) suomalaiseen perheeseen, johon kuuluvat kaksi poikaa, Tuure ja Cain, jotka käyvät Airin tavoin Finlandiaa. Airi on kauhean kömpelö ja huonon suuntavaiston omaava henkilö, joten koulupäivinä tapahtuu ja sattuu kaikenlaista, ja "tapaturmat" jatkuvat vielä kotonakin. Manga rakentuu aikalailla näiden kömmähdysten ympärille, mutta samalla ne yhdistävät sekä rakentavat(?) hahmoja.

Finlandia oli lyhyt sekä suht koht viihdyttävä lukukokemus. Noguchille pisteitä erityisesti Suomen kulttuuriin, tapoihin sekä historiaan perehtymisestä. Pisteitä myös selkeästä piirrosjäljestä sekä taidokkaasta tarinankerronnasta. Vaikka manga onkin kaksiosainen, se sisältää paljon tietoja hahmoista. Ja vaikka manga onkin täyteen ahdettu, se ei ole pitkäveteinen vaan kunnon sarjakuvan tavoin hyvin viihdyttävä. Miinuksia? Airin kömpelyys on hermojaraastavaa! Vaikka manga rakentuukin näiden kömmähdysten ympärille, kyllä se rasittavaa on.

 Airi ei muuten ole millään tavalla rasittava hahmo. Hän on jatkuvasti avainasemassa koko mangan ajan. Hän on juuri se henkilö, joka saa myrtsin Cainin sulamaan ja iloiselta vaikuttavan Tuuren kertomaan syvimmistä mietteistään.

Finlandia on siis jouluinen hömppä-manga. Suosittelen shoujon, eli tyttömangan, ystäville.

3½/5

Ja hei, tietääkö kukaan, onko Cain oikeasti suomalainen tai ruotsalainen nimi? Vai onko sen alkuperä Japanista? Jäi häiritsemään...