Tapahtumien yössä

Stockan puolen Suomalaisessa kirjakaupassa esiintyy upea Pirkkalaiskirjailijoiden kavalkadi. Luen Naakkamestarista  näytteen klo 19.00. Tervetuloa kuuntelemaan ja kirjaostoksille!

Tulossa: Kuninkaan päivä!

Ensi lauantaina olen esiintymässä Suomalaisessa kirjakaupassa osana sekä Pirkkalaiskirjailijoiden kirjalauantaita että Tampereen valtaavaa Kuninkaan päivää.

Tervetuloa!

Kirjalauantai Suomalaisessa kirjakaupassa sekä pitkä viikonloppu

Kesäkuukaudet eivät kohdallani tunne pitkiä vapaita, joten nämä pienetkin ovat tärkeitä. Silloin ehtii paitsi kirjoitustöitä, myös rientoja ja rentoutumista.

Torstai ja perjantai kuluivat tehdessä uusia karttoja syyskuussa julkaistavaan Mifongin mahtiin. 

Työ alkaa ensin ihan perinteiseen tapaan lyijykynän ja tussien avulla...

Keskimantereen synty. (c) J.S. Meresmaa

...ja jatkuu skannauksella ja kuvankäsittelyohjelmalla.

(c) J.S. Meresmaa

Pieni paniikkikin ehti syntyä, kun eräs kuvatiedosto oli hukassa. Tajusin, miten jo muutamassa vuodessa pilvitallennusvaihtoehdot ja sähköpostien sallimat tiedostokoot ovat muuttuneet ja miten monta tietokonetta meidänkin huushollissamme on joutunut jyrän alle. Esiin kaivamani vanha muistitikkukin oli säälittävän pieni kapasiteetiltaan, eikä sieltä löytynyt kuin tekstitiedostoja (kuten se eräs päivänvaloa kestämätön ihmissusi-vampyyrikässäri ajalta, jolloin kirjoitin Mifongin perinnön raakaversiota). Lopulta kuvatiedosto löytyi ja se säästi minulta ihan rutosti työtä.

Note-to-self tulevien fantasiamaailmojen luomisesta:

- älä nimeä pienintä maata pisimmällä nimellä
- jos tekstaat käsin, älä unohda käyttämäsi fontin nimeä tai anna maille ja kaupungeille nimiä, jotka ovat enemmän kuin neljä kirjainta
- kuvankäsittelyohjelma on paras ystäväsi. Nyt ja aina.

***

Lauantaina vietettiin kevään viimeistä Pirkkalaiskirjailijoiden ja Suomalaisen kirjakaupan yhteistyönä järjestettävää Kirjalauantaita, jossa pirkanmaalaisia kirjailijoita (ja joskus vierailevia tähtiä) käy kertomassa kirjoistaan ja lukemassa niitä.

Välimäki haastattelee Nupposta. (c) J.S. Meresmaa

Tämä oli erityislauantai Osuuskummalle, sillä paikan päällä julkaistiin Anni Nupposen novellikokoelma Joen jumala, jossa on viisi tieteisnovellia ja neljä jumalmyytti-novellia. Jos Nupponen ei ole tuttu, mutta pidät spefistä, kannattaa tutustua! Hän on voittanut muun muassa Kuvastajan ja Atoroxin ja kuka tietää, mihin hän seuraavaksi yltää. Mestarillinen tunnelmanluoja, hän on.

(c) J.S. Meresmaa

Olin paikalla myös virallisessa ominaisuudessa, sillä haastattelin Kari Välimäkeä, jonka esikoiskokoelma Todensanat on kerännyt kiitteleviä arvioita. Niistä tuorein on tämä Jussi K. Niemelän arvio. Olen Välimäen teosta kehunut täällä ennenkin, mutta kyllä se vain on niin hyvä. Monta kuukautta on kulunut kokoelman lukemisesta, mutta yhä jotkin tekstit pulpahtavat äkkiseltään mieleen. Niitä kantaa mukanaan, niihin haluaa palata.

Kansi on graafikko Jani Laatikaisen taattua käsialaa.
(c) J.S. Meresmaa

Sunnuntai puolestaan on kulunut Mifongin mahdin käsikirjoituksen parissa. Parin luvun kanssa on vielä tehtävä päätöksiä ja perusteltava ratkaisunsa (mikä se ikinä tuleekaan olemaan), ja sitten kässäri onkin valmis lähetettäväksi kustantajalle. Oletettavasti vuorossa on sen jälkeen enää oikoluku taittovedoksesta. Hyvä, sillä tämä kässäri onkin pyörinyt jaloissa jo ihan tarpeeksi kauan. Haluan siitä eroon!

Mistä on elokuun päivät tehty

Kirjoittamisesta, esiintymisistä, matkoista.

Vilkaisin kalenteriani ja huomasin, että elokuu mennee varsin eloisissa merkeissä.

Ensinnäkin olen varsin innoissani, sillä syyskuun alusta jään päivätöistä pois ja omistaudun kirjailijuudelle kokopäiväisesti loppuvuoden ja hieman seuraavaakin. Vihdoinkin! Koko kesä on kärvistelty kahden työn välissä. Ei sillä, että valittaisin, mutta viime kuussa ruuvi pääsi kieltämättä kiristymään sen verran tiukalle, että itseäkin hirvitti. Tuntui, että muu maailma lomailee ja nauttii kesästä, kun itse painan hommia aamusta iltaan. Muisti alkoi tökkiä, luomis- ja ajattelukyky olivat liskotasoa.

Nyt onneksi helpottaa.

Ensi viikolla on tiedossa esiintymisiä: torstaina on Tapahtumien yö Tampereella. Olen sekä Suomalaisessa kirjakaupassa että Maailmankauppa Tasajaossa, ensimmäisessä Mifongin ajan puolesta, toisessa Osuuskumman.

Sitä seuraavalla viikolla on tiedossa ensimmäinen kirjaston lukupiiri-visiitti, jota odotan kovasti.

Kirjoittamispuolella editoin sekä Aseenkantajan kunniaa että Alexandre-novellia (joskin jäljellä lienee enää stilisointia, sillä tänä viikonloppuna tein suuremman linjan muutokset). Lisäksi pitäisi kirjoittaa yksi uusi novelli, jonka ideakin on vasta aavistus siemenestä syvällä mullan alla.

Toimittamispuolella on käynnissä lokakuussa julkaistavan Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita -antologian novellien viimeiset kierrokset. Kovaa kamaa tulossa, vaikka itse sanonkin.

Elokuun lopussa sitten reissaillaan: lähden Nuorisokirjailijoiden porukan kanssa Berliiniin. Kunnon irtiotto ennen kokopäiväistä kirjoituskautta! Myös Kariston Arvin päiviä vietetään elokuussa, joten voi olla että Helsingissäkin tulee piipahdettua.

Voinee siis sanoa, että iltojen pimeneminen ei meikäläistä haittaa...

Tapahtumia, sisäisiä ja ulkoisia

Postipinkassa keittiön pöydällä odotti tänään töistä tullessa kirje, joka oli naamioitunut ulkoisesti laskuksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli kuitenkin oikeastaan päinvastainen lähetys: myönteinen päätös kirjastoapurahasta. Jippii!

Ellei työstressi nipistelisi tällä hetkellä vatsaa, olisin ehkä hurmioitunut uutisesta enemmänkin. Nyt lähinnä aivoissa raksuttavat mittarit ja laskurit, jotka yrittävät selvittää milloin voin pyytää palkatonta vapaata päivätyöstäni. Vuoden kiivain sesonki on päällä, joten muutamaan kuukauteen ei kannata kokopäiväkirjailijuudesta haaveilla. Mutta tieto siitä, että syksyllä minä voin kirjoittaa, kirjoittaa kaikki tarinat päästäni todeksi, on helpottava. Ei enää jos vaan kun.

***

Pirkkalaiskirjailijoiden juhlavuoden kunniaksi vietettävä Suomalaisen kirjakaupan kirjalauantai lähestyy: se on jo ylihuomenna!

Tähän yhteyteen onkin hyvä liittää muutama kuva viime tiistailta, Kirjan ja ruusun päivältä, jota vietin Pienessä kirjakaupassa ansioituneessa seurassa. Yleisöä oli paikalla oikein mukavasti, ja kirjojakin myytiin! Signeeraaminen tuntuu vieläkin hämmentävältä, ylellisyydeltä.

Robustoksen Jouni Lehtisellä oli kiperiä kysymyksiä.

Signeeraamassa.

On se komia.

Kirjakauppakierroksella

Kun on elämänsä aikana vaellellut kirjakaupoissa lähes yhtä usein kuin ruokakaupassa, on tietenkin luonnollista, että kun oma kirja on ilmestynyt, käy katsomassa mitä sille kuuluu.

Mifongin perinnön julkaisusta on nyt kolmisen viikkoa. Ensimmäisen havainnon kuulen puhelimitse sukulaiselta: Mifongin perintöä on Akateemisessa kirjakaupassa. Käyn paikan päällä ja tottahan se on: kokonaista kaksi kappaletta löytyy nuorten hyllystä. Kuten aiemmin täällä paljastin, siirrän toisen niistä erilliseen scifi- ja fantasiahyllyyn. Ajattelen, että se löytää kohdelukijansa paremmin.

Toinen havainto kirjastani tulee kuvan muodossa: innokas kirjanostaja on ikuistanut kännykkäkamerallaan alla olevan näkymän.

Mifongin perintö on päässyt Pienen Kirjakaupan näyteikkunalle! (Pieni Kirjakauppa on itsellinen kirjakauppa

Tampereen Kalevassa, Sammonkadulla.) Johan lämmittää sydäntä, sillä ikävä kyllä en usko, että kirjani koskaan pääsee isoissa kirjakaupoissa muualle kuin perusvarastohyllyyn selkämys katsojaa kohti, toisten kirjojen puristukseen. Niin se vain menee.

Ja sitten onkin Suomalaisen kirjakaupan vuoro. Käväisen siinä, joka on Akateemista vastapäätä. Mifongin perintöä ei löydy mistään, ei nuorten osastolta tai scifi- ja fantasiahyllystäkään. Kysyn myyjältä. Hän sanoo, ettei ole moisesta kirjasta kuullutkaan, katsoo koneelta ja sanoo, että kirja on tilattavissa ja toimitusaika on pari päivää. Harmittelen, että kirjaa on saatavilla heti tuosta toiselta puolelta katua. Myyjän ilme muuttuu astetta ilahtuneemmaksi ja hän kertoo Hämeenkadun toisessa Suomalaisen myymälässä olevan kyllä hyllyssä heti pari kappaletta saatavilla. Näytevarastokappaleet, ajattelen, ja myyjä varmistaa asian mainitsemalla, että juuri siinä myymälässä on näytevarastokirjasysteemi. Kysyn vielä Koskikeskuksen myymälän tilannetta ja kuulen, että siellä on sama juttu: vähän myymälätilaa, joten Mifongin perintöä saa vain tilaamalla. 

Kiitän myyjää ja poistun miettien, miksi tilaisin kirjan kivijalkamyymälästä. Se on kalliimpi kuin nettikaupasta hankittuna (ymmärrän toki miksi) ja silti joudun odottamaan, että saisin sen. Eikö kivijalkamyymälän paras etu ole se, että kirjan saa hetinyt eikä ylihuomenna? 

(Jotkut ovat myös sitä mieltä, että asiantunteva palvelu on kirjakauppojen etu nettikauppoihin verrattuna. Joskus ehkä näinkin, mutta aika vajavaista on oman kokemukseni mukaan kirjakauppahenkilöiden kirjatietämys. Ei mikään ihme, kun kirjoja ilmestyy niin valtavasti ja henkilökuntaa on vähän. Joutuvat vielä kaiken lisäksi myymään jos jonkinlaista sesonkitilpehööriä.)