Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

22.5.2019

Finlayson Art Area 2019 ja Sanalankoja-kirjallisuuspolku


Kuva: Siiri Kauhanen
Nyt se on julkista!

Sain kunnian olla yksi tämän vuoden Sanalankoja-kirjallisuuspolun kirjailijoista -- yhdessä Johanna Sinisalon ja Juhani Ahvenjärven kanssa! Kolmen jiin kova kattaus, sanon minä.

Mikä Sanalankoja, kysytte?

Finlaysonin alueelle Tampereella on viime vuodesta lähtien FAA-projektipäällikkö Katja Villemonteix'n johdolla rakennettu kirjallisuuspolkua, sanataideteosta, johon kuka tahansa pääsee paikan päällä tutustumaan. Polku rakentuu paikallisten kirjailijoiden teksteistä, jotka on varta vasten luotu Finlayson Art Areaa varten. Viime vuoden kirjailijoita olivat Siiri Enoranta, Johanna Hulkko, Marisha Rasi-Koskinen, Arto Lappi ja Aleksanteri Kovalainen.

Kirjalliset teokset ovat pysyviä.

Tietäen kiinnostukseni Tampereen historiaan ja jo aiempien teosteni liitokset tähän rakkaaseen tehdasmiljööhön ei liene yllätys, että teoksestani saattoi tulla hieman steampunkia... Ja että keskiössä saattaa olla eräs höyrykone... Ja mikä ehkä huikeinta, teos myös pääsee esille paraatipaikalle höyrykoneen itsensä viereen.

Näyttää kovasti siltä, että tämän likan hengentuote asuttaa jatkossa punatiilisen tehtaan konesalia, kun aiemmin nuo punatiiliset tehtaat konesaleineen ovat asuttaneet samaisen likan sydänkammioita.

Tampere on minussa ja minä Tampereessa. Niin se vain on.

1.12.2017

Naakat




Minulla on ikävä naakkoja. Uusi asuinpaikka on liian kaukana keskustasta niiden talviparville. Niinpä ilo on suuri, jos satun asioimaan keskustassa niin että kohtaan ne. Tulee kotoisa olo.

Naakkamestarin kirjoittamisen jälkeen en ole nähnyt naakkoja samalla tavalla kuin ennen.

Eivät kuulemma ole lukijatkaan.

28.11.2016

Fantastista menoa Tampereella

Rakkaat ihmiset!

Juhlimme kotimaista fantasiaa Tulenkantajien kirjakaupalla 9.12. klo 18 alkaen Osuuskumman tuore esikoisromaani, Christine Thorelin Liskon häntä, edellä!



Nyt on oiva tilaisuus tulla tekemään joululahjahankintoja signeerauksien kera: kaupalla on hieno valikoima kotimaista scifiä ja fantasiaa. Paikalla ovat esikoiskirjailija Thorelin lisäksi ainakin Anne Leinonen, Saara Henriksson, Hanna Morre, Kari Välimäki ja meikäläinen.

Tervetuloa!

3.8.2016

Tapahtumien yössä


Stockan puolen Suomalaisessa kirjakaupassa esiintyy upea Pirkkalaiskirjailijoiden kavalkadi. Luen Naakkamestarista  näytteen klo 19.00. Tervetuloa kuuntelemaan ja kirjaostoksille!



3.7.2016

Loistava lauantai

Hyvä emo löytyy näiden kansien välistä.
(c) J.S. Meresmaa
Finncon-lauantai täyttyi ohjelmista, keskusteluista, ystävistä, yllätyksistä ja jännityksestä... sekä tolkuttomasta väsymyksestä, joka iski iltapäivästä.

Asioita, joista iloitsin kovasti:

1) Haastatteluhetki Shimo Suntilan kanssa. Naakkamestari on kuulemma Ihan Oikeaa Scifiä, mikä tuli minulle mukavana yllätyksenä, koska olen kuvitellut, etten ikinä pystyisi kirjoittamaan Oikeaa Scifiä. Olenkin nimittänyt Naakkamestaria tieteisfantasiaksi (tälle on edelleen perustelut), mutta nähtävästi siitä voi puhua myös puhtaasti tieteiskirjana.

2) Anne Leinosen kunniavierasesitelmä. Anne piti todella hienon puheen, joka toivottavasti nähdään myös tekstinä tulevaisuudessa. Annen enkelit -tempaus nosti kyyneleet silmiin.

3) Sushilounas ystäväkollegan kanssa. Ruoka tuli todella sopivaan rakoon, eikä seura olisi voinut olla parempaa. <3

4) Atorox-sijoitus. Hyvä emo keräsi ääniä sen verran, että ylsi 4. sijalle! Atorox-palkinnon sai Magdalena Hai novellillaan Kaunis Ululian. Onnea!

Koko Top 10 -lista näytti tältä:

1. Magdalena Hai: Kaunis Ululian (Kristallimeri. Osuuskumma)
2. Oskari Rantala: Didin historiat (Portti 4/14)
3. Tuukka Tenhunen: Ugrilainen tapaus (Spin 4/14)
4. J. S. Meresmaa: Hyvä emo (Käärmeenliekit. Osuuskumma)
5. Anne Leinonen: Tilastollisesti syyllinen (Pienen rasian jumala. Atena)
6. Jussi Katajala: Pohjoistuulen tuolla puolen (Kristallimeri. Osuuskumma)
7. Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen (Käärmeenliekit. Osuuskumma)
8. Jussi Katajala: Korkea kiertorata (Korpin silmät kaiken näkevät. Osuuskumma)
9. Magdalena Hai: Vainaansuo (Rocknomicon. Osuuskumma)
10. Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet (Käärmeenliekit. Osuuskumma)

 5) Signeeraukset. Olen ollut ihan häkeltynyt, miten moni on tullut pyytämään signeerauksia Naakkamestariin ja Keskilinnan ritareihin. Lämmittää kuulkaa sydäntä! Kirjailijalle on hieno hetki nähdä ihan konkreettisesti se, että oma kirja löytää lukijoiden luokse. Silloin tarina elää. Kiitos teille!

6) Iltabileet Telakalla. Seura, naamiaisten palkintojenjako, filkit... Say no more.

***

Tänään sunnuntaina geimit jatkuvat! Pyörin paikalla jälleen koko päivän, joten saa nykäistä hihasta ja moikata. Iltapäivällä on vuorossa mielenkiintoinen ohjelmanumero "Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?", jossa minä, Maria Carole ja esikoiskirjailijat Liliana Lento ja Elina Pitkäkangas juttelemme Matti Järvisen johdolla otsikonmukaisista asioista. Tervetuloa kuuntelemaan!

15:00-16:00 Luentosali D10b

Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa? 

J.S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen (pj.)
 
Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle?
Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää. Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?
Varoitus: Keskustelu voi aiheuttaa pysyvää haittaa romantiikkaan liitetyille ennakkoluuloille.

1.7.2016

Uteliaan mielen juhlakattaus eli Finncon

(c) J.S. Meresmaa

Tänään. Tänään se alkaa.

Ellet ole vielä käynyt Finnconissa, jos Finncon on sinulle "mikä-häh", nyt on oiva tilaisuus korjata asia! Ja koska Finncon on tänä vuonna maailman parhaassa kaupungissa (Liioittelenko? Omasta mielestäni en.), on vähintään kaksi syytä käydä siellä. Täällä.

Juttuhan on niin, että ainakaan ohjelmavalikoimasta se ei kiinni jää. Kaikille löytyy jotakin, jos utelias mieli asuttaa pääkoppaa ja kroppaa. Sitten vielä sekin, että Finncon on ILMAINEN. Et tarvitse rahaa päästäksesi seuraamaan ohjelmaa. Ajatella. Edes Suomen suurimmat kirjamessut eivät kykene samaan.

Koko ohjelma löytyy täältä.

Osuuskumman tärpit löydät täältä.

Meikäläisen humppakierros on tämänmoinen.

Tulkaa ja rakastukaa!

8.6.2016

Finally, Finncon

Yksi kesän kohokohdista, Finncon, koittaa vajaan kuukauden kuluttua Tampereella. Herkkuja tursuava ja ihastuksen huokauksia nostattava ohjelma on julkaistu.

Omalta osaltani se näyttää tältä:

Pe 1.7. 
klo 17:00-18:00 Luentosali A1  
Vaihtoehtoinen Tampere 

Millaisia koukkuja kirjailijat ovat löytäneet Suomen Manchesteriksi nimetystä kaupungista kosken äärellä? Millä tavoin he ovat hyödyntäneet sitä teoksissaan? Miten ylipäätään hyödyntää kotipaikkatuntemusta fiktiossa?
Johanna Sinisalo, Salla Simukka, Anni Nupponen ja Samuli Antila, J.S. Meresmaa (pj.)

La 2.7. 
klo 11:00-12:00 Luentosali A05 

Julkistamistilaisuus: Naakkamestari ja Tähtiviima  
"Esittelyssä kesän uutuuskirjat Naakkamestari ja Tähtiviima. J.S. Meresmaan vaihtoehtohistoriallinen pienoisromaani Naakkamestari voitti viime syksynä Robustos-kustantamon kirjoituskilpailun. Tähtiviima puolestaan on kokoelma Shimo Suntilan tieteisnovelleja, joissa ihminen on pieni ja avaruus valtava." Robustos, Osuuskumma. 
J.S. Meresmaa, Shimo Suntila

Su 3.7. 
klo 15:00-16:00 Luentosali D10b  
Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa? 
"Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle? 
Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää.
Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?
Varoitus: Keskustelu voi aiheuttaa pysyvää haittaa romantiikkaan liitetyille ennakkoluuloille."
 J.S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen (pj.) 

***

Palloilen paikalla muutenkin, joten saa tulla moikkaamaan!

19.3.2016

Hyvän kirjan takana on kiinnostava tekijä (Vihtorin kirjamessuilla, osa 1)

Tervetuloa tapahtumaraportin mukana Vihtorin kirjaston kirjamessuille 2016!

Sympaattiset kirjamessut perustettiin maailman pienimmiksi kirjamessuiksi, mutta kaikesta näkee, että nämä messut järjestetään suuresta rakkaudesta kirjoihin ja kirjallisuuteen. Tampereella, totta kai.

Legendaarisen Tammer-hotellin portsari Vihtori Heinosen mukaan nimetyt messut pidettiin tällä kertaa hotelli Ilveksen alakerran yökerhotiloissa. Hotelli Tammer on nimittäin remontissa. Yökerhotilat toimivat yllättävänkin hyvin pienten kirjamessujen tapahtumapaikkana. Tanssilattialle oli koottu katsomo, jonka kummankin puolen kiersi kirjamyyntipisteitä. Äänentoisto toimi, ja baarinkin puolelta pystyi seuraamaan ohjelmaa. Tunnelma oli vilkas ja tiivis, mutta ei ahdistava. Istumapaikat menivät kuitenkin kaikkein nopeimmille (tai niille, jotka joutuivat ohjelman välillä käymään puuteroimassa nenää).

Omalta osaltani messut alkoivat kahdeltatoista Osuuskumma-kustannuksen pöydän takana myyntihommissa. Pääsin seuraamaan sivukorvalla ensin Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin haastattelua, sitten historijoitsija Teemu Keskisarjaa.

On antoisaa kuunnella haastatteluja, jotka ovat pidempiä kuin isojen kirjamessujen 20 min slotit, sillä tuntuu että kirjat jos mitkä tarvitsevat aikaa ja tilaa ympärilleen, jotta niiden maailmaa ja niiden herättämiä kysymyksiä pystyy avaamaan takakansitekstiä syvemmin.

Usein sanotaan, että kirja on tekijästään erillinen ja että kirjaa käsitellessä pitäisi unohtaa sen tekijä kokonaan, mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Kukaan toinen ei kirjoittaisi niin kuin Laura Lindstedt kirjoittaa, eikä kukaan toinen niin kuin Teemu Keskisarja.

Kuten Tuomas Kyrö myöhemmin illasta sano: Hyvän kirjan takana on aina kiinnostava kirjailija.

***

Lindstedtin ja Keskisarjan haastattelut olivat erilliset ja perättäiset, mutta jälkeenpäin ne alkoivat keskustella mielessäni aiheesta, joka on spefikirjailijalle toistuvasti esiin nouseva: fiktio ja fakta, totuus ja taru. Se, miten fantasia on yhtä totta ellei joskus enemmän totta kuin realismi, ja miten fakta ja fiktio limittyvät ja muotoutuvat kokijasta riippuen. Miten kuviteltu muuttuu todeksi ja totuus paljastuu kuvitelluksi.

Laura Lindstedt.
(c) J.S. Meresmaa

Lindstedtin Oneiron käsittelee kuoleman jälkeisiä sekunteja, jolloin seitsemän toisilleen entuudestaan vierasta naista jakaa saman valkoisen tilan ja opettelee hyväksymään kuolevaisuutensa.

Teemu Keskisarjan Kirves on dekkarimaisesti kirjoitettu elämäkerta Toivo Harald Koljosesta, jonka elämän ainoa merkittävä teko oli kuuden ihmisen joukkomurha.

Siinä missä Keskisarjan teos nojaa historijoitsijan tarkkuudella arkistojen ja pöytäkirjojen antiin, Oneironissa Lindstedt joutuu tekemään loikan kokonaan mielikuvituksen puolelle, sillä kuolemanjälkeisistä sekunneista ei ole olemassa dokumentaatiota.

Lindstedt kertoo mielikuvituksen olevan olennaisin osa ihmisyyttä. Keskisarja kertoo, ettei hänellä ole kykyä keksiä ja kuvitella; että hän voi kirjoittaa vain jo toisten todentamaa ja kirjoittamaa, eikä siksi tule koskaan kirjoittamaan proosaa.

Minusta tässä on kiehtova asetelma. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kertoa ja tehdä, on vain tapoja.

On onnellista, että voimme elää maailmassa, jossa kumpikin tapa lähestyä tarinoita on mahdollista ja jossa kumpikin koetaan tärkeäksi.

***

Nostan esille vielä muutaman haastatteluissa ilmi tulleen kiinnostavan asian.

Toisinaan kuulemma kysytään, miksi Lindstedtillä ei ole suomalaista naista päähenkilönä. Lindstedt ajatteli, että itse suomalaisena naisena sortuisi liian helppoihin tai ilmeisiin ratkaisuihin, jos kuvaisi suomalaista naista. Oneironin kirjoittaakseen hän koki vahvasti ulkopuolisuuden vaateen. Hänen tulisi kyetä katsomaan henkilöhahmoja niin kuin nämä katsovat kirjassa toisiaan: ulkopuolisin, vierain silmin.

(Aivan romaanin alkuvaiheissa Lindstedtillä oli seitsemän sijaan yhdeksän naista, joista toinen oli suomalainen ja toinen britti, mutta nämä karsiutuivat jo muistiinpanovaiheissa, eivätkä koskaan päässeet edes käsikirjoitukseen.)

Toiseen usein esitettyyn kysymykseen "Miksi kaikki kirjan päähenkilöt ovat naisia" Lindstedt vastasi (omin sanoin referoituna), että tutkiakseen toisilleen vieraiden naisten ryhmädynamiikkaa ja käyttäytymistä yhdenkin miehen paikalle tuominen muuttaisi valtasuhteita peruuttamattomalla ja ohittamattomalla tavalla. Se olisi väistämättä vienyt tarinan suuntiin tai johtanut tasoille, joihin Lindstedt ei sitä halunnut viedä.

Teemu Keskisarja.
(c) J.S. Meresmaa

Keskisarjalta puolestaan on kysytty, miksi hän kirjoittaa niin kamalan synkeistä aiheista. Keskisarja kertoi, että kirjoittaisi mielellään onnellisten ihmisten elämästä, mutta näistä vain ei tapaa jäädä tarpeeksi materiaalia, jonka pohjalta hän voisi näin tehdä.

Keskisarjaa haastatteli Vihtorin kirjamessujen tuottaja Minna Hyytiäinen, joka oli tehnyt mielenkiintoisen (mielikuvitusta kutkuttavan!) havainnon Kirvestä lukiessaan: yksi Koljosen vanginvartijoista oli nimeltään Vihtori Heinonen. Hän mietti, olisiko tämä Heinonen voinut olla sama Heinonen, jonka mukaan kirjamessut on nimetty, aikakausi nimittäin osuu kohdilleen. Keskisarjasta kyseessä olisi aikamoinen sattuma, mutta siinä mielessä se olisi mahdollista, että vanginvartija-Heinonen sai potkut (koska Koljonen siis karkasi), ja mikäpäs muu kuin portsarin pesti olisi entiselle vanginvartijalle sopiva.

18.11.2014

Erään novellin synty, osa 1

Elokuussa kirjoitin novellin. Ensi vuonna se julkaistaan Osuuskumman antologiassa. Näin se syntyi.

***

Kun Osuuskummassa tuli puhetta lohikäärme-antologiasta, ajattelin, että tokkopa minulla siihen mitään annettavaa on. Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Joskus olen kuullut esitettävän arveluita, että novellit jotka kootaan varta vasten jonkin teeman ympärille, kirjoitetaan sitä varten, olisivat jollakin tavalla tönkömpiä ja tekemällä tehdymmän oloisia kuin "orgaanisesti syntyneet" novellit.

Mene ja tiedä, minä en ole tällaista havainnut. Kökkö novelli voi syntyä ihan itsellään ilman tietoa julkaisusta, ja teemasta tietoisena kirjoitettu novelli voi olla täyttä timangia. Niin paljon on kirjoittajasta ja toimittajista kiinni.

Yhtä kaikki, mieleeni jäi kuitenkin kytemään antologian lohikäärme-teema. Ikään kuin viritin vastaanottimeni taajuudelle, joka saattaisi houkutella näitä fantasiakuvaston kiistämättömiä kuninkaallisia luokseni -- jos lohikäärmeellinen idea sattuisi lentämään vastaan, nappaisin sitä hännästä kiinni. Ellei sitä kuuluisi, olisin osallistumatta antologiaan. Ei paineita.

Tällä kertaa odottelin aika pitkään. Ihan ääneen kotosalla kyselin seiniltä, "jos kirjoittaisin lohikäärmeistä, mitä niistä haluaisin kertoa?" Aihe ei nimittäin ole kovin helppo. Lohikäärme on kliseinen, monimerkityksellinen ja voimakas symboli. Jokaikisellä on käsitys siitä, mikä lohikäärme on. Niistä on kerrottu tuhansia ja tuhansia tarinoita. Tilaa omaperäisyydelle? Varmasti, kyllähän kuluneimmastakin aiheesta voi uutta löytää, mutta helposti se ei välttämättä tule.


Grimmin satujen "ystävällismielinen eurooppalainen
lohikäärme" Suuresta Tarukirjasta on ollut minulle
lohikäärmekuvista tärkein ja mieleenpainuvin.

Sattui sitten eräänä perjantai-iltana, että seinän sijaan lohikäärme-pohdintojani kuuntelikin elinkumppani. Hän totesi miettineensä tässä eräänä päivänä työmatkalla, että mitä jos tuolta tunnelityömaalta löytyisikin lohikäärmeenpesä. Minä siihen, niin no. (En siis kovin innoissani. Aika harvoin toisten ehdottamat kirjoitusideat ottavat kipinää minussa. Täytyy löytää itse.)

Mutta sitten ajatus alkoi itää. Jos sijoittaisinkin lohikäärmeen Tampereelle? Erinäisistä syistä olen tehnyt jo pidemmän aikaa taustatutkimusta Tampereen historiasta. Materiaalia on ehtinyt pääkoppaan kertyä sen verran, että siitä ammentaa muihinkin tarinoihin kuin siihen, mitä varten niitä olen lukenut. Pian mietintöihin mukaan tuli Loch Ness ja Näsijärvi. Nehän ovat loistavasti äänteellisiä kamuja: Loch=järvi, Ness=Näsi. Skotlanti! Ja James Finlayson, Finlaysonin tehtaiden perustaja, hänhän oli skotlantilainen! Ja rantatunneli kulkee juuri Finlaysonin palatsin ja Näsinpuiston kohdilta.

Niinpä vietin perjantaita seuranneen lauantain sepittäen erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita. Useita hylkäsin. Mietin, pitääkö tämä kertoa kahdessa aikatasossa. Mietin, kuka kertoo tarinaa. Mietin, mitä tapahtuu, kun työmaakoneet herättävät uinuvan pedon. Se lipsahtaa helposti joko silkaksi kauhumätöksi tai farssiksi, nykymaailma globaaliuden mahdollistavine laitteineen kun synnyttää heti kymmeniä eri seurauksia, toinen toistaan monimutkaisempia. Romaanissa ne ehkä menisivät, mutta novellissa? Ehkä hiukan liian haastavaa minun makuuni (tai aikatauluuni).

Entä kuka kertoo? Tämä on aina hyvin tärkeää. Se selkeyttää yleensä heti sekä rakenteen että tyylin. Mietin James Finlaysonia ja von Nottbeckien suvun miehiä. Liian hyvin tunnettuja, liian etualalla historiankirjoituksissa. Mutta naiset, nuo unohdetut naiset... Sitten kappas vain, kävi ilmi että James Finlaysonin vaimon nimi oli Margaret. Ja Margaret oli nimeltään myös se naispyhimys, joka on keskiaikaisissa legendoissa surmannut lohikäärmeen. Lisää vettä myllyyn!

Naisethan tämä tarinan keskiössä ovat. No niin, avain löytyi. Historiallisia tarinoita on yleensä parempi kirjoittaa hieman sivustaseuraajan näkökulmasta, joten tämän tarinan kertoo palvelija. Pieni etäisyys ja kuulopuheen mahdollisuus tuo kertojanäkökulmaan kaivattua etäisyyttä, jotta kauhun kokemus on mukavan perinteinen.

Mietin, mitä lohikäärme vartioi. Sehän on sen klassinen piirre. Aarretta tietenkin. Entä mikä se aarre on? Kaikenlaista samposta lastenleluun kävi mielessä, mutta lopulta hoksasin: se ei vartioi aarretta, vaan salaisuutta.

Ja se salaisuus on kauhistuttava.

25.1.2013

Kirjallinen menolauantai

Tampere on kirjallisuuskaupunki, ehdottomasti.

Tapahtumia ja tapaamispaikkoja kirjallisuuden ystäville löytyy mukavasti. Tulenkantajien kirjakaupalla on ollut suuri merkitys minulle kohtaamispaikkana, missä kirjailijat tapaavat toisiaan ja lukijoita. Osuuskumma järjesti siellä Steampunk!-julkkarit viime marraskuussa, ja joulukuussa vietettiin kirjablogisti-iltaa. Huomenna 26.1. lauantaina kaupassa vietetään  Boris Hurtan 25-vuotiskirjailijajuhlia klo 13-15. Tervetuloa!

Jos kotimaan kauhukeisarin juhlahumu ei vedä puoleensa, ei hätää. Suomen ensimmäinen paikallinen kirjailijayhdistys Pirkkalaiskirjailijat viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa, ja kirjallista tapahtumaa on pitkin vuotta. Kirjalauantait, joissa Pirkkalaiskirjailijat esittelevät toistensa tuotantoa, pyörähtävät käyntiin huomenna 26.1. Suomalaisessa kirjakaupassa (Hämeenkatu 18) klo 13 alkaen. Tarkempi ohjelma löytyy esimerkiksi Saara Henrikssonin blogista. Paikalla ovat muun muassa Vilja-Tuulia Huotarinen, Katja Kaukonen ja Saara Henriksson.

Kirjavaa lauantaita kaikille!

P.S. Käyttekö yleensä kirjallisuustapahtumissa? Miksi? Miksi ette?