Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolmiodraama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolmiodraama. Näytä kaikki tekstit

14.4.2018

Cecelia Ahern - Viallinen (#1)


Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, 
logiikkaa ja mustavalkoisuutta. Muistakaa se.

En olisi ihan heti arvannut, että Cecelia Ahernin kirja tulee päätymään blogiini, mutta niin siinä kuulkas vaan kävi! Aiemmin Ahern on kirjoittanut vaaleapunaista romantiikkaa, jonka olen kiertänyt kaukaa, mutta nyt saatiin suomeksi kirjailijan uusi aluevaltaus eli YA-dystopia. Sen tiesin heti kuvauksen luettuani haluavani lukea. Viallinen on kirjasarjan ensimmäinen osa.

Celestine North on kansalaisia vahtivan Killan määritelmien mukaan täydellinen mallikansalainen:
hän on omistautunut koululle ja tähtää hyvin korkealle matematiikassa, hänen poikaystävänsä Artin isä on Killan ylin tuomari ja heidän yhteinen tulevaisuutensakin Artin kanssa on valmiiksi suunniteltu. Täydellistä. Kunnes Celestine tietoisesti rikkoo sääntöjä ja häntä uhkaa tutkintavankeus ja viallisen leima.

Ahernin kirjoittama maailma on toimiva ja hyvin selitetty. Talouskriisin jälkeen perustettu Kilta tuomitsee viallisia kansalaisia, jotka ovat tehneet moraalisia tai eettisiä virheitä, jotta maan johtoon ei enää pääse ihmisiä, jotka tekisivät huonoja päätöksiä. Viallisten kroppaan poltetaan V-kirjain johonkin kohtaan riippuen virheen laadusta. Mielleyhtymä juutalaisvainoihin tulee välittömästi viallisten käyttämistä käsivarsinauhoista, joita heidän on pakko pitää erottautuakseen muista ihmisistä. He saavat elää täydellisten ihmisten joukossa, mutta hyvin erilaisilla, tiukilla säännöillä ja heitä vahditaan jatkuvasti. Hyvin samanhenkinen Isoveli valvoo -meininki kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa (kannattaa muuten sekin lukea).

Kilta pitää meitä silmällä, ja mikä vielä
tärkeämpää, se haluaa tehdä meille sen selväksi.

Olisin halunnut tutustua Celestineen paremmin ennen tuota radikaalia heräämistä, sillä 60 sivun jälkeen hänen toimintansa ei tuntunut mitenkään yllättävältä, sillä en ollut ehtinyt tutustua tuohon besserwissermäiseen neiti Täydellisyyteen. Hänessä on myöhemmin paljon yhtymäkohtia Nälkäpelin Katnikseen, sillä molemmat antavat kapinalle kasvot. Kirja etenee nopealla sykkeellä ja jatkuvasti on jotain tapahtumassa. Jotta Celestinen ja Artin happily ever after -loppu ei olisi niin selvä, tuodaan kuvioihin Carrick, joka tulee Celestinelle hyvin tärkeäksi heidän yhteisten kokemusten vuoksi, joita muut kuin saman kokeneet eivät voi täysin ymmärtää.

Loppupeleissä Viallisen kaltaisen yhteiskunnan olomassaolo olisi hyvin hataralla pohjalla, sillä virheistä oppii ja niiden kautta tulee paremmaksi. On suorastaan mahdotonta olla ikinä tekemättä virheitä. Nyt kenellekään ei suoda toista tilaisuutta tai oppimismahdollisuutta. Celestine saa huomata, että moniakaan asioita ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne sattuvat omalle kohdalle ja silloin ne saavat ajattelemaan.

PS. Olisi ollut kauhean kiva, jos kannen elottomalle ihmiselle olisi saanut myös silmät. Kiitos.

½
Cecelia Ahern - Viallinen
(Flawed, 2016)
Gummerus, 2018
Kirjastosta

31.1.2018

Sarah J. Maas - Throne of Glass: Lasipalatsi (#1)


Celaena Sardothien oli viettänyt jo vuoden
orjana Endovierin suolakaivoksella.

Viimeaikoina olen innostunut fantasiasta ihan eri tavalla kuin ennen ja kun Sarah J. Maasin tunnetun Throne of Glass -sarjan ensimmäinen osa suomennettiin, pääsi se heti lukulistalleni. Lasipalatsia suositellaan Game of Thronesin ja Nälkäpelin ystäville - samankaltainen nimikin sillä on ensin mainitun kanssa. Tuskin sattumaa. 

Takakannesta: Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen. 

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. 



Keskiössä on kilpailu Kuninkaan Miekaksi pääsemisestä ja treenituokiot seuraavaa koitosta varten, jolloin on hyvä tilaisuus tarkkailla vastustajia. Pitkin matkaa huonoiten suoriutuneita kilpailijoita tippuu kisasta ja väki vähenee. Myös jokin paha väijyy linnassa, sillä pimeän turvin se ottaa väkivaltaisesti uhreja kilpailijoiden joukosta. Ulkomuodon perusteella Celaena saattaa olla altavastaaja, mutta hänen nimensä on laajalti tunnettu ja pelätty. Alussa pidin omillaan toimeentulevan Celaenan uhoavasta ja yli-itsevarmasta asenteesta, jonka takia hämmästyinkin sitä miten helposti hän lopulta pudotti suojamuurit, luotti toisiin ihmisiin ja ystävystyi. Hyvä Celaenan kannalta, mutta lukijana odotin sen olevan pidempi ja monimutkaisempi prosessi.

Hän oli jo hypännyt jyrkänteeltä.
Nyt hän ei voinut muuta kuin odottaa verkkoa.

Lasipalatsi koukuttaa - ei niinkään Kuninkaan Miekka -kilpailun vaan kaiken muun osalta. Mikä on pahuus joka linnassa asustaa ja mitä se haluaa? Entä Nehemian rooli sarjan edetessä? Ja tietenkin se kuuma kysymys, että kumman miehen Celaena lopulta valitsee, sillä onhan tähän pitänyt lisätä se pakollinen kolmiodraama, joka tapahtuu kuninkaan vartioston kapteenin Chaolin ja prinssi Dorianin välillä Celaenasta. Nyrkit pystyssä he eivät kuitenkaan keskenään tappele - ovat jopa väleissä - vaan kyse on enemmänkin hiljaisemman sorttisesta unelmoinnista.

Sivujen välissä -blogissa alkaa ensi kuussa YA-lukuhaaste, joten olkoon tämä alkulämmittelyä siihen.


Sarah J. Maas - Throne of Glass: Lasipalatsi
(Throne of Glass, 2012)
Gummerus, 2017
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...