Will Eisner - Talo Bronxissa

Dropsie Avenue 55 Bronxissa, New Yorkissa
- lähellä ilmaradan asemaa.

Mistä lie aikoinani Will Eisnerin sarjakuvaromaanin Talo Bronxissa bongasin listalleni. Ei muistu mieleen, mutta onneksi näin on käynyt, sillä teos on varsinainen helmi ja yhtä liitoa alusta loppuun. Albumi sisältää neljä lyhyttä tarinaa 1930-luvun pula-ajan New Yorkista, jossa vuokrakasarmilaisten elämää kuvataan hyvinkin eläväisesti ja humorisesti. Dropsie Avenuen talot rakennettiin maahan sodan jälkeen tulvivien siirtolaisten vuoksi. Pienoiskylässä asuu värikästä porukkaa, joka elättää jälkikasvuaan ja unelmoi paremmasta elämästä.

"Sen seinien sisäpuolella esitettiin monta traagista näytelmää.
Siellä ei kenelläkään ollut yksityiselämää saati intimiteettisuojaa.
Oli vain kaksi mahdollisuutta - olla osallisena tai kuulua
eturivin katsojiin."

Ensimmäinen kertomus, Sopimus Jumalan kanssa, on riipaiseva tarina hyvää tekevästä juutaismiehestä Frimme Hershistä, joka on solminut muutamia vuosia sitten sopimuksen Jumalan kanssa, mutta Jumala ei pidäkään osuuttaan sopimuksesta. Koko vanha vuokrakasarmi vapisee Hershin raivosta ja hän laittaa elämälleen ihan uuden suunnan. Tunnepitoinen tarina näyttää ihmismielen haurauden.





Katulaulaja kertoo yhdestä Bronxin katuja kiertelevästä katulaulajasta, joka saa vaivanpalkakseen muutamia pennosia, mutta hänestä - niin kuin ei muistakaan katulaulajista - ei tiedetä juuri mitään. Eräs kiinnostunut "hyväntekijä" tahtoisi miestä auttaa omat edut mielessään, mutta lopputulosta hän ei olisi osannut arvata. Talonmies on järeä kaveri ärtsyn koiransa kanssa, joita molempia talon asukkaat pelkäävät. Tarina näyttää kuinka kaikki ei ole sitä miltä ensialkuun saattaa näyttää. Tämä on varmasti julmin ja ovelin näistä kertomuksista.

Viimeisenä on Maalaisloma, jossa kesän tullessa asukkaista kuoriutuu lomailijoita. Bennie ja Goldie ovat tuhlanneet rahansa pröystäilevään ulkomuotoon tai Bennien tapauksessa autoon ja he matkustavat Grossmanin hotelliin napatakseen itselleen rikkaan puolison vastapainoksi omalle köyhyydelleen. Heidän lisäkseen näemme jos jonkinlaista villiä lomailijaa, jotka ottavat kesäisin hyödyn irti päästessään perheestään tai jotka muuten vain heittäytyvät estottomiksi.





Talo Bronxissa tarinat ovat kuin pieniä novelleja, jotka haluaisi hotkaista hetkessä. Aidontuntuinen kuvaus syntyy varmasti siitä, että Eisner on lähtöisin samanlaisista oloista. Tekijä sanoo esipuheessa kaikkien tarinoiden olevan tosia. Huumorin lisäksi albumissa näytetään elämän nurjaa puolta. Kuvat ovat ruskeansävyiset isoissa ruuduissa ja välillä ei ole ruutuja ollenkaan. Minua Eisnerin tyyli miellyttää kovasti, joten jatkan hänen töihinsä tutustumista jatkossakin!

★★★★★
Will Eisner - Talo Bronxissa

(A Contrack with God, 1978)

Jalava, 1982

Kirjastosta

Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

"Ensimmäinen aurinkopäivä havahdutti talvikuukausien maahan varastoiman kosteuden, ja vanhukset, jotka käyskentelivät puutarhan tarkkaan muotoiltuja polkuja, tunsivat hauraita luitaan lämmittävän mukavasti."

kirjan alku

Olihan se pyörinyt jo pitkään takaraivossa. Ajatus siitä, että jossain vaiheessa ei joku Isabel Allenden kirja nappaa. Näin pian en kuitenkaan sen ajatellut käyvän. Olen tykännyt hurjasti hänen muusta tuotannostaan ja esimerkiksi Henkien talo kuuluu parhaimmista parhaimpiin. Rakkaus ja varjo ei ole huono, mutta ei yllä tähän asti lukemieni tasolle.

Varakkaassa perheessä kasvanut Irene Beltrán on elänyt suojeltua elämää äitinsä siiven alla, tietämättömänä maailmanmenon oikeasta laidasta juuri mitään. Hänet on monien muiden saman yhteiskuntaluokkalaistensa tavoin kasvatettu kieltämään tosiasiat. Toimittajana työskentelevä Irene palkkaa valokuvaajakseen työttömän psykologin Francisco Lealin. Franciscon köyhä perhe on taas hyvin tietoinen Chilen kansalaisten sorrosta ja sotilasjuntan vallankäytöstä. He koittavat puuttua epäkohtiin paljastumisenkin pelossa osallistumalla hallituksen vastaisiin toimiin.

- Ja nyt ystäväni saat luvan kertoa mikä sinua painaa.

- Se että olen tähän asti elänyt unessa, ja pelko siitä että nyt herään.

Keskiössä on lisäksi Ranquielon perheen tytär Evangelina, joka vaihtui sairaalassa toiseen vauvaan ja asuu siitä syystä kasvattiperheensä kanssa. Evangelina kärsii kaatumatautia muistuttavista kohtauksista ja perhe häpeää häntä. He vievät Evangelinan enemmin poppamiehen kuin lääkärin luo. Lähiseudun ihmiset kiinnostuvat tytöstä tämän parantavien voimien vuoksi. Eräänä päivänä Irenen ja Franciscon ollessa tekemässä juttua tytöstä, armeijan miehet vievät Evangelinan kuulusteltaviksi ja myöhemmin sanovat vapauttaneensa tämän, mutta häntä ei kuulu kotiin.



Tutustuminen Franciscoon aloittaa uuden aikakauden Irenen elämässä. Hän tulee hyvin tietoiseksi ympärillään tapahtuvista vääryyksistä ja sotilasjuntan harjoittamasta mielivaltaisesta vallankäytöstä. Irene muuttuu ja hienot vaatteet ja helyt saavat kyytiä. Allenden kirjoista tuttuun tapaan mukana on maagisia elementtejä kuten Evangelinan parantava voima, mutta paljon vähemmän jos muihin vertaa. Franciscon ja Irenen tarina ja rakkaus jäävät taustalle ja suurimman valokeilan itselleen nappaa sorto, diktatuuri ja sotajoukot.

"Pelokas kuiskutus, joka oli vuosikaudet pysytellyt ovien ja suljettujen säleverhojen takana, tunkeutui nyt kaduille ja muuttui karjunnaksi. Tämä valitushuuto, jota yhä uudet päivänvaloon tulleet tapaukset voimistivat, ravisteli lopulta lähes joka sielua."

_______

★★★½
Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

(De amor y de sombra, 1984)

Otava, 1987
Kannen kuva: Leena Wallikivi

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Isabel Allende: Auroran muotokuva
Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär
Isabel Allende: Henkien talo

Elena Ferrante - Loistava ystäväni

"Rino soitti minulle aamulla, luulin että hän pyytäisi taas 
rahaa ja valmistauduin sanomaan ei. Mutta hänellä olikin 
toisenlaista asiaa: hänen äitinsä oli kadonnut."

kirjan alku

Paljon hehkutettu Loistava ystäväni löysi tiensä myös minun yöpöydälle ja jo tässä vaiheessa voin sanoa, että varmasti yksi tämän vuoden parhaita käännöskirjoja! Väärään osoitteeseen eivät ylistykset ole menneet. Elena Ferrante salanimen takana on julkisuutta välttelevä kirjailija.

Lila on jo pikkutyttönä peloton, uhmakas ja huippuälykäs, Elena taas epävarma tarkkailija. Mutta yhdessä tytöissä on voimaa selvitä miesten hallitsemassa yhteisössä, jossa naiset taistelevat tilastaan ja jossa väkivalta on jokapäiväistä. Tyttöjen keskinäinen kilpailu ja kateus potkii heitä eteenpäin, mutta luja yhteenkuuluvuus ei horju koskaan. Takakansi

Kirjaan humpsahtaa sisälle samantien. Se on intiimi, kiehtova ja elämännälkäinen. Napoli toisen maailmansodan jälkeen on rankka paikka. Ihmiset ovat suurelta osin köyhiä, lapset tekevät töitä, eivätkä juuri haaveile pitkälle kouluttautumisesta, sillä siihen vaaditaan rahaa. Kaduilla on väkivaltaa.

Elenalla ja Lillalla on erikoinen ystävyys, heillä ei ole montaa yhdistävää tekijää (kirjat tietenkin), mutta silti he vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit ja viihtyvät yhdessä. Lila on räväkkä ja Elena hiljaisempi. Molemmat koulussa nopeita oppijoita, mutta Lila on ihan omaa luokkaansa; Hän omaksuu asioita huikeen tahtiin, vaivattomasti ja Elena yrittää pysyä hänen perässään, nousta jopa ohi, mutta se on turha kilpailu. Lapsuudesta saakka Lila haastaa Elenaa ja tämähän seuraa perässä.

"Vähän ennen neljättä kerrosta Lila teki jotakin yllättävää. Hän pysähtyi odottamaan minua, ja kun olin päässyt hänen rinnalleen, hän tarttui käteeni. Se ele muutti kaiken välillämme ainiaaksi"

Eletään miesten hallitsemassa maailmassa, jossa miehen kunnianloukkauksesta seuraa välittömästi selkkaus. Lila kapinoi raivokkaasti ja tekee asiat miten haluaa muiden seuratessa pelokkaina vieressä. Hän on kiehtova henkilö kaikessa mystisyydessään ja hänen tekemisiään osaa kaikista vähiten ennustaa. Muutenkin Loistava ystäväni on täynnä yllättäviä käänteitä, eikä mitenkään voi tietää mitä seuraavaksi on luvassa. Ferrante taiturimaisesti kuljettaa lukijan halki tapahtumien. Loistava ystäväni on raikas tuulahdus kirjamaailmaan.

Lila ei kuitenkaan täysin yksipuoleinen henkilö ole, hänestä löytyy muitakin kuin uhkarohkea puoli. Hänellä on omat pelkonsa, maailma Napolin ulkopuolella mietityttää ja pelottaa. Elena taas kamppailee jatkuvasti itsensä kanssa, yhdessä hetkessä hän pitää itseään lahjakkaana ja seuraavassa Lilan kopioijana, joka ei osaa tehdä mitään omaa. Vaikka Elena ja Lila eivät aina yhdessä ole ja he menevät omia polkujaan, on heidän välinen side luja. Kirja pursuaa muutenkin mielenkiintosia henkilöitä. Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että että kirjailijan etunimi on sama kuin pähenkilöllä. Onkohan sillä joku merkitys?

Kirjassa päästään tyttöjen nuoruuteen asti ja Loistava ystäväni onkin napolilaissarjan ensimmäinen osa neljästä ja jos ei jaksa odottaa seuraavaa osaa, voi sillä aikaa lukea Ferrantelta muut suomennetut kirjat: Amalian rakkaus (1992) ja Hylkäämisen päivät (2002). Täällä ruudun takana ainakin yksi kiinnostunut ilmoittautuu!

_______

Elena Ferrante - Loistava ystäväni

( L'amica geniale, 2011)

WSOY, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★