(Watermark, 1992)
Tammi, 1994
Kirjastosta
Kirjastosta
"Monta kuunkiertoa sitten dollari oli 670 liiraa ja minä olin kolmenkymmenenkahden."
kirjan ensimmäinen lause
Kirjan kirjoittaja oli venäläis-amerikkainen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1987. Kirja löytyi otsikon "esseitä" alta ja se on kirja Italiasta. Oodi Italialle suorastaan. Kirja kertoo kirjailijan kokemuksista Venetsiasta, jossa hän kävi aina uudelleen ja uudelleen. Brodskyn omasta elämästä myös.
Nopealukuinenhan tämä oli (no, sivujakin oli vain päälle sata), sillä kirja muodostui pienistä kokonaisuuksista, joita oli helppo ahmia. Illallakin vain ajatteli väsymyksen iskiessä, että luen vielä tämän... ja tämän... ja... Ja sinne oli puolet kirjasta mennyt. Filosofinenkin tämä oli, sillä pohdintaa löytyy valosta ja pimeydestä, menneisyydestä ja nykyhytkestä, elämästä ja kuolemasta. Mutta sopivan kevyttä ja ymmärrettävää - muuten olisivat tähdet ropisseet alaspäin reilusti... Sopivassa määrin oli huomioita Venetsian arkkitehtuurista, taiteesta ja ilmapiiristä, sillä tekstien väleihin kirjailija oli ujuttanut juttuja omasta elämästään. Välillä luulinkin lukevani mielenkiintoista romaania, kunnes hypättiin taas leijonaveistoksiin tai gondoleihin.
Joitain noista tekstipätkistä voisi ihan hyvin ottaa mukaan johonkin romaaniin, niin eläväisiä ja hyvin kuvaavia ne olivat. "Auringonlaskun aikaan kaikki kaupungit näyttävät ihmeen ihanilta, mutta jotkut näyttävät ihanammilta kuin muut. Reliefit muuttuvat sulokkaammiksi, pylväät pyöreämmäksi, kapiteelit kiehkuraisemmiksi, karniisit tomerammaksi, torninhuiput tuimemmiksi, syvennykset syvemmiksi, opetuslapset poimukkaammiksi, enkelit leijuviksi." Itse olen haikaillut Italiasta nimenomaan kesällä, mutta kumma kyllä, kirjailija ylisti talvea. Turistirysät eivat silloin tietenkään ole yhtä pahat, mutta olisihan siellä kesällä ihana käydä.
Mieleni halajaa mennä Italiaan gondolilla ajelemaan.
Lopuksi piti käydä vielä fiilistelemässä kuvia Venetsiasta kuvahaun kautta :)
Tähtiä: ★★½
