Sylittelyä

Täällä sitä ollaan edelleen hengissä. Kuulumisia jo kommenttiboksissa odoteltiin. Vauva on osoittautunut aikamoiseksi sylikissaksi ja huonoksi nukkujaksi, joten suurimman osan aikaa päivisin imetän tai muuten vain kannan vauvaa ees taas ja koneella istuminen jää vähemmälle. Sen ajan minkä istun koneella, käytän taas aika tehokkaasti opiskeluun. Minähän käyn nettilukiota ja toimin siellä tutorina, joten sitä kautta on sitten hommaa enemmän ja vähemmän. Tahtoo sitten blogi jäädä jalkoihin.

Emppa rakastaa junarataa ja aina välillä äitikin joutuu pääsee leikkimään.

Vauva tosiaan käyttää päivänsä tehokkaasti valvomiseen. Päiväunia nukkuu moneen kertaan, mutta aina vain n. 5-15 minuuttia kerrallaan ja muun ajan viihtyy oikeastaan ainoastaan sylissä. Kotityöt ja muut hommat ovat nyt jääneet aika lailla hunningolle, mutta toisaalta.. Olenpahan saanut ihan "luvan kanssa" istua nojatuolissa telkkaria tuijottamassa. Täytyy kyllä sanoa, että välillä tuntuu siltä, että paljon mieluummin minä kyllä tekisin niitä kotitöitä kuin telkkaria tuijottaisin. Ehkä nekin maistuvat siis paremmin jahka vauva kasvaa ja alkaa viihtymään enemmän lattialla tai sitterissä.

Kantoliinaakin täällä on testailtu, että äidillä jäisi kädet vapaaksi edes ruoanlaiton ajaksi. Tyttö kyllä viihtyy liinassa, mutta ei pitkiä aikoja kerrallaan. Minulle vaan tahtoo tulla liinaillessa aivan järkyttävän kuuma, joten liinailu on jäänyt vähemmälle. Koen myös lyhyenä ihmisenä pitkän liinan kanssa tappelemisen hiukan hankalaksi. Jos se olisi aina valmiiksi sidottuna päälle, olisi ehkä helpompaa, mutta kun täytyy joka kertaa alkaa tuskailemaan sidontojen kanssa, niin johan siinä ehtii pikkuneiti parkua itsensä tainnoksiin ennen kuin liina on edes päällä. Liinailu itsessää on oikein kätevää ja mukavaa, mutta helposti sitä tulee sitten kuitenkin napattua tyttö syliin ihan ilman liinaa.

Siinä se meidän suklaasilmä nyt on. Ikää kolme viikkoa ja painoa jo 3,5 kiloa. Juuri tänään kävi neuvolatäti vähän kurkkaamassa mitä pikkuneidille kuuluu.
Hyväähän sille kuuluu, mutta sitkeä ja paha vaippaihottuma vaivaa. On kokeiltu Pampersit, Muumit ja kestovaipat, Bepanthenit, sinkkivoiteet ja talkit, mutta mikään ei tahdo auttaa. Nyt sain neuvolatädiltä jonkun uuden peppurasvan nimen, jota täytyy kokeilla seuraavaksi. Toivottavasti alkaa ihottuma helpottamaan.

Vauva siis tosiaan valvoo aamut ja päivät. Illalla puoli viiden maissa nukahtaa ja nukkuu monta tuntia. Isänsä kun on töissä iltakuuteen, niin eipä neiti paljoa ehdi hereillä olla isin kotiutuessa. Onneksi yöt menee suht hyvin. Toisina öinä valvotaan enemmän ja toisina taas nukutaan vain parin herätyksen voimin.

Kova on sumpliminen miten saan kaikki asiat järjestettyä niin, että isommat lapset saavat mahat täyteen ja edes vähän äidinkin huomiota siinä vauvanhoidon lomassa. Kotitöitäkin pitäisi välillä yrittää tehdä ja lisänä on tuo lukio. Mutta tähän mennessä olen saanut kaiken hoidettua ajallaan. Ollaan jopa ehditty käydä kyläilemässä molemmissa mummuloissa ja yhdellä ystävällä :) .

Uusi arki

Arki nelilapsisena perheenä on alkanut eikä se alkanut kaikkein helpoimmissa merkeissä.
Kotiuduin Eevin kanssa sairaalasta keskiviikkona ja samana iltana Emppaan nousi kuume. Niinpä ensimmäinen ja vielä toinenkin yö kotosalla meni aika pitkälti valvoessa, kun Emppa ja Eevi herättelivät vuorotellen. Aina kun sain vauvan syötettyä ja nukutettua, alkoi Emppa itkemään ja huutamaan unissaan ja herätti taas vauvan. Kyllä siinä tuli ajateltua kerran jos toisenkin, että mihin sitä onkaan päänsä pistänyt, kun neljännen lapsen halusin.

♥Eevi ensimmäisenä aamunaan. Tukka kinassa ja silmät sikkaralla.♥

Nyt kotiutumisesta on jo viisi päivää ja arki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa. Miehellä on vielä tämä viikko isyyslomaa ja jännittää jo vähän kuinka pärjään sitten, kun mies palaa töihin eikä täällä olekkaan ketään toista aikuista apuna. Kyllähän se väkisinkin on niin, että kun on 9-, 6-, pian 3-vuotiaat ja yksi viikon ikäinen, niin ihan aina ei meinaa yhden aikuisen kädet riittää.

Sairaalassa alle kolmikiloisilla pidettiin kahta lakkia päällekkäin :) .

Tänään meillä kävi neuvolatäti vierailemassa, juttelemassa synnytyksestä ja arjesta vauvan kanssa, sekä katsomaan että vauvalla on kaikki hyvin. Hiukan jännitti etukäteen onko oma maitoni sittenkään riittänyt ja mietin mitäs sitten, jos paino ei olekkaan noussut tarpeeksi. Se osoittautui kuitenkin turhaksi peloksi, koska pikkuneiti oli jo ylittänyt syntymäpainonsa ja painaa himpun vajaa kolme kiloa. Jos tyttö jatkaa syömistään samaan tahtiin, ollaan päästy tämän viikon aikana jo kolmen kilon paremmalle puolelle.

♥Katsokaa nyt miten ihanat hiukset!♥

Pikkuruinen on pääosin kiltti ja tyytyväinen vauva. Kunhan saa ajoissa puhtaan vaipan ja pääsee halutessaan nojatuolin nurkkaan äidin syliin maitoa tilailemaan, saattaa nukkua pitkän tovin ja herää hyvällä tuulella. Itku tulee vain, jos äidin paita ei avaudukkaan tarpeeksi nopeasti tai jos massusta vähän vääntää. Tämä ilta on mennyt vähän enemmän itkeskellessä ja paukkuja päästellessä. En tiedä mitä sellaista on tullut syötyä, mistä vauvan maha ei tykkää.

♥Esikoinen rakastaa hoitaa pikkusiskoa. Syöttää pullolla, jos äiti vain on jaksanut lypsää ja käy hakemassa vauvan pinnasängystä, jos äiti ei millään heti ehdi.♥

Isosiskot ovat ottaneet vauvan vastaan hienosti. Jokainen tykkää pikkusiskosta ja joka päivä Eevi pääseekin monta kertaa jokaisen siskon syliin. Välillä vähän siskon kavereidenkin syliin. Pientä mustasukkaisuutta on ollut havaittavissa Empan ja Nellin osalta, mutta ei mitään vakavaa. Molemmat vain kerjäävät kilpaa äidin huomiota aina kun alan syöttämään tai nukuttamaan vauvaa. Emppa myös kiukuttelee normaalia enemmän. Mutta eiköhän se siitä ala tasoittumaan, kun tottuvat arkeen uuden perheenjäsenen kanssa.

♥Emppa-takkutukkakin melkein päästi myötätuntoitkut, kun pikkusisko alkoi ikävöimään äitiä.♥

Nyt tuo pieni tummatukka pääsi unen makuun tässä sylissäni, joten taidanpa viedä sen pinnasänkyyn ja kaivan itse sukankutimet esille. Päivä on ollut kohtuullisen raskas, joten nyt on aika yrittää rentoutua edes vähän.

Hän on täällä!

Pikku-Eevi syntyi 11.11. klo 00.33

2800g ja 47cm

♥ Suklaasilmät ja pitkä ruskea tukka ♥

Terve ja ihana tyttö.

Sunnuntai

Takkatulen rätinä.

Villasukat jalassa.

Pehmeä sohva.

Värikästä sukkalankaa.

Sunnuntai.

Siivouspäivä

Tänään on siivouspäivä. Kyllä sille on jo tarvettakin. Sukat tarttuu lattiaan, kädet pöytäpintoihin ja roskat, lehdet ja hiekka ratisee jalan alla. Leluja on ihan joka paikka täynnä. On se kumma, kun joka päivä saarnaan lapsille, että leluilla leikitään niissä kahdessa lastenhuoneessa, jotka meiltä löytyy ja siltikin olohuone ja työhuone on niin paljon miellyttävämpiä huoneita leikkiä. Päättelisi näin ainakin siitä lelumäärästä, jotka raahaan joka päivä takaisin lastenhuoneisiin.
Toisaalta en halua olla liian tarkka, mutta olis se kiva, kun olohuone pysyisi edes yhden päivän puhtaana ja leluvapaana. Edes sen siivouspäivän verran..

Toinen syy siivouspäivälle on eilen meille kotiutunut paketti Buzzadorilta. Pääsin mukaan testaamaan Viledan erilaisia mikrokuituliinoja. Niitä löytyy lattioita, keittiötä, kylpyhuonetta, ikkunoita ja tietokoneiden, tablettejen, tv:n ja kosketusnäyttöpuhelimen näyttöjä varten. Saa nähdä miten toimii. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Keittiöliina pääsi kyllä jo testiin.

Vauva se majailee edelleen yksiössään. Nyt on meneillään rv 38+1 ja olen jo aivan kypsä. Vauva on kasvanut viime kontrollikäynneillä tosi hienosti. Viime kerralla mitattiin, että kymmenen päivän aikana on tullut painoa lisää 600g ja painoarvio oli jo 2700g. Jos vauva majailee mahassa laskettuun aikaan saakka ja pitää samanlaisen kasvuvauhdin yllä, niin hienostihan siitä ehtii kolmikiloinen tulla. Päätti sitten vetää pienet loppuraskauden kasvuspurtit ja näyttää etten minä niin pieni olekaan :) .

Vauvan yllättävän kasvun takia olo on kuitenkin alkanut käydä kovin tukalaksi. Käveleminen on lähinnä ankkamaista laahustamista ja juoksemista en viitsi edes yrittää. Liitoskivut vaivaa ja samoin supistukset. Harmi vaan, kun niillä ei ole näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Yöt lähinnä valvon. Nukun vain pieniä pätkiä kunnes säpsähdän hereille. Vauva on erittäin kova jumppaamaan öisin. Vetää varmaan zumbat ja kahvakuulailut peräkkäin. Yritä siinä sitten nukkua, mun maha heiluu puolelta toiselle ja pienet jalat potkii vauhtia niin, että välillä tulee mietittyä syntyykö se nyt justiin siihen sängylle. Vessassakin saa ravata vähän väliä. Normaaleja loppuraskauden vaivoja siis, mutta aina yhtä hermoille käyviä.

Maanantaina menen taas polille kontrolliin ja toivon niin kovasti, että päättävät jo käynnistää synnytyksen. Vauva on kuitenkin ihan hyvän kokoinen jo ja viikkoja on riittävästi. Lisäksi verenpaineiden kanssa on ollut ongelmia koko raskauden ajan ja nyt on myös turvotus ilmestynyt takavasemmalta. Painoa olikin tullut viime neuvolakerralla yli kilon viikkovauhtia :O .

Tässä nyt tälläisiä pikaisia kuulumisia. On tullut aivan liian harvoin tätä päivitettyä. Osaksi syynä on tämä syksyinen pimeys. Ei tee mieli ottaa kuvia, kun niistä tulee niin pimeitä ja rakeisia ja kuvattomat blogipostaukset eivät ole kovin kivoja. Ainakaan omasta mielestäni. Osaksi on ollut kyllä ihan vaan laiskuuttakin ilmassa ;) .

Nyt menen jatkamaan siivousta. Imuroimaan ja hakemaan matot ja petivaatteet pois pihalta sateen tieltä.

Kuvaton postaus

Tällä kertaa ei kuvia, mutta tulin vain tiedottamaan, että tänään äitipolilla selvisi että meille odotetaan tervettä, mutta pientä vauvaa. Kasvua oli tullut niin hienosti, että sain vielä tulla takaisin kotiin. Jos kasvua ei olisi tullut, olisin jäänyt heti käynnistykseen.

Lapsivesinäytteessä siis kaikki täysin kunnossa! Ihanaa!

Tänään meneillään rv 35+5 ja vauvan painoarvio oli 2100g. Pieni siis edelleen, mutta onneksi isompi kuin viime viikolla :) .

Kun kaikki ei mene oppikirjojen mukaan

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikka minkälaista murhetta. Kuopus alkoi itkeskelemään öisin mahaansa ja ripuloimaan ja aikamme hypättiin lääkärillä ja hoitajapäivystyksessä kunnes oli aika lähteä keskussairaalaan lastenosastolle. Pikkuinen meni niin surkeaan kuntoon ettei jaksanut yhtään mitään muuta kuin nukkua ja hereillä ollessaan valittaa mahaansa.

Vietettiin pari yötä lastenpolin infektio-osastolla ja siellä pieni sai lisää voimia nenämahaletkun ja lepäämisen avulla. Verikokeita otettiin ja testejä tehtiin ja kun olimme jo kotiutuneet sairaalasta, lääkäri soitti perään ja kertoi, että salmonellahan se siellä pientä vaivasi.
Mitä lie linnunkakkaa on mennyt syömään, kun ei meille muille ainakaan mitään oireita ole ilmaantunut.

Nyt kuopuskin alkaa olla kunnossa, vaikka sairaalareissun jälkeen iski vielä flunssapöpökin toiseen, mutta paluu normaaliin arkeen ei oikein ole onnistunut.
Tuossa edellisessä postauksessani jo mainitsinkin pienikokoisen vauvamahani ja nyt olen sitten hypännyt äitipolilla seurannassa, kun vauva ei tahdo kasvaa. Tähän mennessä kasvua on kuitenkin aina jonkun verran ilmaantunut, mutta viime seurannassa huomattiin ettei viikkoon ollut tullut ollenkaan kasvua.

Jouduin lapsivesipunktioon ja nyt odottelen vastauksia siitä onko vauvalla kenties vaikeuksia hapetuksen kanssa. Huomenna pitäis tulosten tulla ja alkaa vähän jännittää kuinka käy. Tuleeko huomenna lähtö synnyttämään vai vieläkö vauva pärjää masussa.

Lapsivedestä tutkitaan myös kromosomit, joten niitäkin tuloksia tässä vähän jännitellään.

Lapsivesipunktio itsessään ei ollut ihan niin kamalaa mitä olin odottanut. En kyllä voi sitä kovin mielekkääksikään sanoa, mutta ei se sattunut aivan niin paljon kuin luulin. Punktiossahan tarkistetaan ultralla kohdusta sopiva lapsivesitasku, johon sitten työnnetään mahan läpi pitkä neula ja imetään ruiskuun lapsivettä, joka lähetetään tutkittavaksi. Puudutusta siihen ei käytetä, joten kyllähän se jonkun verran kirpaisi. Lapsivedestä saa selville esimerkiksi EPO-arvot, joista siis selviää mahdollinen hapenpuute sekä kromosomit. Me haluttiin saada selville myös vauvan varma sukupuoli, vaikka tuskin se on tässä kuukausien kuluessa muuhun muuttunut. Jos on, niin sitten on kiire keksiä vauvalle uusi nimi ja kaivaa kaapista kaikki pinkit mekot varastoon :D .

Täällä siis vietetään nyt vähän jännittäviä hetkiä ja valvottuja öitä, joten siksi blogikin on pysynyt hiljaisena. Huomenna kenties lisää kuulumisia, jos jotakin järisyttävää selviää.