Sitähän voisi perustaa oman sairaalan

Haluaisko joku tulla ja viedä tämän viheliäisen taudin meiltä jo pois? Aivan koko alkuvuosi ollaan sairasteltu. Tällä hetkellä terveen kirjoissa on ainoastaan mies ja ekaluokkalainen. Ekaluokkalainenkin sairasti influenssan tai jonkun muun todella rajun flunssataudin, mutta nyt on jo terveenä. Esikoinenkin ehti käymään jo pari päivää olemassa koulussa influenssan jälkeen, kunnes sunnuntaita vasten yöllä heräsi korvakipuun ja pian 4-vee ja kuopus heräsivät silmät kiinni muurautuneina. Minä taas tuskailin sunnuntain ja maanantain välisen yön hirveässä poskiontelokivussa. Koko pään oikeaa puolta jomotti niin etten muista olleeni koskaan niin kipeä ellei synnytyksiä ja hammaskipua lasketa.

Onneksi päästiin lääkärille ja nyt on kahdella silmätipat ja kahdella antibioottikuuri.
Miehen työaikojen vuoksi olen oikeastaan koko pitkän päivän yksin kotona lasten kanssa, joten täytyy sanoa, että varsinkin tänään on tämän äidin jaksamista koeteltu. Pian 4-vee marisee koko ajan. Yhtään normaalilla puheäänellä puhuttua lausetta en ole siltä kuullut, vaan kaikki maristaan itkunsekaisella kitinällä. 1-vee taas on niin hyvässä kunnossa että sehän sitten jaksaa häärätä koko ajan. Se on vuorotellen vetämässä johtoja pistorasioista, avaamassa takan luukkua, kiipeämässä isosiskon sänkyyn tai repimässä puikkoja äidin neuletyöstä. Esikoinen on sentään yrittänyt parhaansa mukaan auttaa ja tehdä pikkusiskolle mehua ja kaakaota ja leikkiä välillä kuopuksen kanssa että minä sain tyhjättyä tiskikoneen ilman pientä, erittäin räkäistä, mutta sitäkin innokkaampaa apuria.

Yksi ns. uudenvuodenlupauksistani oli, että yritän olla tänä vuonna valittamatta vähemmän, mutta eihän se tietenkään ole onnistunut. Vuosi on lähtenyt käyntiin niin surkeasti että olen ennättänyt valittaa tähän mennessä jo enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Mutta nyt olen antanut itselleni luvan valittaa. On niin kurja olo. Poskiontelotulehduksen takia korvat soi ja pää on täynnä puuroa. Ajatus ei kulje ja tekisi vain mieli nukkua päivät läpeensä tai vaikka istua sohvalla neulomassa, mutta eihän se onnistu, kun on neljä lasta ja koti, josta pitää yrittää huolehtia.

Vertaistukea olen kyllä onneksi saanut. Tätä tautia tuntuu olevan liikkeellä oikein urakalla. Jopa lääkäri itse yski ja niiskutti ja teki mieli sanoa, että jäähän sinäkin kotiin lepäämään. Ei käy kateeksi lääkäreitä ja hoitajia tälläisinä pöpökausina.

Miten teillä muilla? Oletteko saaneet olla terveinä?

Nyt kärrään itseni sohvannurkkaan ja kaivan sukankutimet esille. Pitää neuloa lisää villasukkia ettei enää uusi tauti pääsisi jylläämään näiden päällä olevien lisäksi.

Kuvitus on Instagram-kamaa. Ei siis mitenkään aiheeseen liittyviä.

Loskaa

Vuosi 2015 alkoi meidän perheessä sairastamalla. Kuopus sairasti jo viime vuoden puolella ja on jo terveenä, mutta kaikki kolme muuta tyttöä ovat kuumeessa ja flunssassa. Viime yö meni pääasiassa ilman unta. Kaksi nuorinta herättivät suurinpiirtein 20 kertaa yön aikana ja 7-vuotiaskin pariin otteeseen. Yhden kerran oksensi petivaatteensa, joten jouduttiin miehen kanssa keskellä yötä petivaatteiden ja pyjaman vaihtopuuhiin. Täytyy sanoa, että yöllä tuntui ettei aamu tule koskaan, mutta kun se sitten viimein sarasti, ei olisi jaksanut millään nousta ylös.

Sää pihallakaan ei ole hääppönen. Sataa räntää, on liukasta ja loskaista. Ei siis kovin paljon harmita vaikka joudutaankin olla sisällä. Eilen kyllä suunnittelin, että lähdetään tänään kuopuksen kanssa vaunulenkille. Lenkki jää nyt kyllä väliin. Kävin ottamassa nämä muutamat valokuvat tuossa pihalla ja olin aivan läpimärkä sen jälkeen.

Nyt tässä sitten odotellaan milloin tauti iskee meihin aikuisiinkin. Toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta. No jos iskee, niin saapahan sitten ainakin ihan luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla levätä eikä tehdä mitään järkevää.

Siitä puheenollen.. Lähdenpä tästä vihdoinkin petaamaan pedit ja muutenkin vähän siistimään kotia. Aamu venyi taas vähän pitkäksi ja hitaanlaiseksi ;) .