Joulu

♥ Oikein hyvää ja rauhallista joulua

blogini lukijoille ♥

Vaunuasiaa

Toissapäivänä käytiin vauvan kanssa ensimmäistä kertaa vaunulenkillä. Ei viititty heti alkuun kävellä kovinkaan pitkästi, koska vauvaa oli totutettu ulkoilmaan vasta muutaman kerran lyhyitä pätkiä kerrallaan. Kierrettiin sitten meidän lähistöllä olevan pieni lenkki, joka kulkee järven reunustaa ja on varsinkin kesällä oikein nätti paikka. Emppa halusi lykätä vaunuja ja hienosti se jaksoikin melkein puolet matkasta.

 Matkalla tehtiin kävelytien varteen pieni hauska lumiukko, joka heitteli kärrynpyörää. Tämä on nykyisin oikein perinne. Varmaan kolmena talvena olen tuollaisen tehnyt kävelyretkillä tyttöjen kanssa. Ajattelen, että tuollaiset ovat mukavia päivän piristyksiä muille kävelytiellä kulkijoille. Itseäni ainakin alkoi hymyilyttää.

Eilen käytiin Eevin kanssa äitipolilla kuulokontrollissa ja isot tytöt menivät mummulaan koko päiväksi. Vierihoito-osastolla jo tutkivat kuulon, mutta sitä ei saatu oikeasta korvasta ollenkaan, joten siksi tuo kontrolli. Tällä kertaa mittari värähti varmaan minuutissa, joten kuten arvasinkin, Eevi kyllä kuulee hyvin.

Samalla reissulla käytiin vähän jouluostoksilla. Pari vaipanvaihtoa, muutaman itkupotkuraivarin ja pari imetyskertaa se vaati, mutta muuten kauppareissu sujui oikein hyvin. Tarkoitus oli ostaa tuon järkyttävän harson tilalle Kurtisin vaunusuoja, mutta jotenkin järkytyin hinnasta. Oon kai pihi, kun ajattelen että melkein neljäkymppiä yhdestä vaunusuojasta on paljon. Täytyy kai tänään tutkailla Huuto.netin ja Torin tarjonta.

Kuva täältä.

Ja nyt aasinsiltaa sitten toiseen vaunuasiaan. Onko kenelläkään lukijalla kokemusta kuvan kaltaisista Carena Double Swing EVO2 2013 -tuplarattaista? 

Hankittiin jo ennen Eevin syntymää Emma Jule Twin -kaksostenrattaat ja nyt ostos kaduttaa. Kotona testatessa huomattiin että rattaat ovat turhan ahtaat tuolle pian kolmivuotiaalle. Muuten mahtuu kyllä ihan hyvin, mutta kun päälle vedetään toppavaatteet, niin turhan ahdasta tulee. Nyt täytyykin kai myydä kerran käytetyt rattaat pois ja joko ostaa uudet isommat tai yrittää pärjätä yhdistelmillä.

Päädyin tuplarattaisiin siksi, koska Emppa on aika arvaamaton liikenteessä, joten kävelyreissut ovat aikamoista tuskaa, kun saa koko ajan olla sydän syrjällään ja silmät selässäkin ettei tyttö vain livahda ajotielle. Nuo Carenan rattaat miellyttävät silmää ja niihin saa kovan kantokopan (jota taas noihin Emmoihin ei saa..), mutta ovatkohan nuo yhtään sen isommat, tai siis lähinnä leveämmät kuin ostamamme Emmat? Tietääkö kukaan? Kävimme etsimässä rattaita Seinäjoelta, mutta eipä löydetty ja koska olen hätähousu, tyydyin sitten noihin Emmoihin ja jälkeenpäin kuulin, että Seinäjoelta kyllä löytyy Vaunula, josta tuon kuvankin linkkasin. Olisi vain pitänyt ajaa vähän kauemmas keskustasta..

Kai sitä täytyy yrittää muistaa seuraavalla Seinäjoki-reissulla käydä katsomassa noita rattaita ihan paikan päällä ja ottaa Emppa mukaan. Viimeksi Emppa ei ollut mukana, joten ei sitä osannut arvioida, että ne Emman rattaat tosiaan niin ahtaat ovat. Emppa kun on vielä pieni ja hoikka ikäisekseen, niin ajattelin, että kyllä se tuonne mahtuu ihan hyvin.

No joo.. Nyt vien pikkuneidin pinnikseen nukkumaan ja kokeilen saisinko muutaman ruotsintehtävän tehtyä. Siivotakkin pitäisi ja neuloa joululahjoja. Illalla isot tytöt lähtevät kaverilleen synttäreille, joten autokin pitäisi laittaa lähtökuntoon jossain välissä. Auton lämmitykseen laittaminen (varsinkin, kun Webasto ei ole yhteistyöhalukas) ja ikkunoiden raappaaminen on yksi inhottavimmista asioista talvessa.

Sylittelyä

Täällä sitä ollaan edelleen hengissä. Kuulumisia jo kommenttiboksissa odoteltiin. Vauva on osoittautunut aikamoiseksi sylikissaksi ja huonoksi nukkujaksi, joten suurimman osan aikaa päivisin imetän tai muuten vain kannan vauvaa ees taas ja koneella istuminen jää vähemmälle. Sen ajan minkä istun koneella, käytän taas aika tehokkaasti opiskeluun. Minähän käyn nettilukiota ja toimin siellä tutorina, joten sitä kautta on sitten hommaa enemmän ja vähemmän. Tahtoo sitten blogi jäädä jalkoihin.

Emppa rakastaa junarataa ja aina välillä äitikin joutuu pääsee leikkimään.

Vauva tosiaan käyttää päivänsä tehokkaasti valvomiseen. Päiväunia nukkuu moneen kertaan, mutta aina vain n. 5-15 minuuttia kerrallaan ja muun ajan viihtyy oikeastaan ainoastaan sylissä. Kotityöt ja muut hommat ovat nyt jääneet aika lailla hunningolle, mutta toisaalta.. Olenpahan saanut ihan "luvan kanssa" istua nojatuolissa telkkaria tuijottamassa. Täytyy kyllä sanoa, että välillä tuntuu siltä, että paljon mieluummin minä kyllä tekisin niitä kotitöitä kuin telkkaria tuijottaisin. Ehkä nekin maistuvat siis paremmin jahka vauva kasvaa ja alkaa viihtymään enemmän lattialla tai sitterissä.

Kantoliinaakin täällä on testailtu, että äidillä jäisi kädet vapaaksi edes ruoanlaiton ajaksi. Tyttö kyllä viihtyy liinassa, mutta ei pitkiä aikoja kerrallaan. Minulle vaan tahtoo tulla liinaillessa aivan järkyttävän kuuma, joten liinailu on jäänyt vähemmälle. Koen myös lyhyenä ihmisenä pitkän liinan kanssa tappelemisen hiukan hankalaksi. Jos se olisi aina valmiiksi sidottuna päälle, olisi ehkä helpompaa, mutta kun täytyy joka kertaa alkaa tuskailemaan sidontojen kanssa, niin johan siinä ehtii pikkuneiti parkua itsensä tainnoksiin ennen kuin liina on edes päällä. Liinailu itsessää on oikein kätevää ja mukavaa, mutta helposti sitä tulee sitten kuitenkin napattua tyttö syliin ihan ilman liinaa.

Siinä se meidän suklaasilmä nyt on. Ikää kolme viikkoa ja painoa jo 3,5 kiloa. Juuri tänään kävi neuvolatäti vähän kurkkaamassa mitä pikkuneidille kuuluu.
Hyväähän sille kuuluu, mutta sitkeä ja paha vaippaihottuma vaivaa. On kokeiltu Pampersit, Muumit ja kestovaipat, Bepanthenit, sinkkivoiteet ja talkit, mutta mikään ei tahdo auttaa. Nyt sain neuvolatädiltä jonkun uuden peppurasvan nimen, jota täytyy kokeilla seuraavaksi. Toivottavasti alkaa ihottuma helpottamaan.

Vauva siis tosiaan valvoo aamut ja päivät. Illalla puoli viiden maissa nukahtaa ja nukkuu monta tuntia. Isänsä kun on töissä iltakuuteen, niin eipä neiti paljoa ehdi hereillä olla isin kotiutuessa. Onneksi yöt menee suht hyvin. Toisina öinä valvotaan enemmän ja toisina taas nukutaan vain parin herätyksen voimin.

Kova on sumpliminen miten saan kaikki asiat järjestettyä niin, että isommat lapset saavat mahat täyteen ja edes vähän äidinkin huomiota siinä vauvanhoidon lomassa. Kotitöitäkin pitäisi välillä yrittää tehdä ja lisänä on tuo lukio. Mutta tähän mennessä olen saanut kaiken hoidettua ajallaan. Ollaan jopa ehditty käydä kyläilemässä molemmissa mummuloissa ja yhdellä ystävällä :) .

Uusi arki

Arki nelilapsisena perheenä on alkanut eikä se alkanut kaikkein helpoimmissa merkeissä.
Kotiuduin Eevin kanssa sairaalasta keskiviikkona ja samana iltana Emppaan nousi kuume. Niinpä ensimmäinen ja vielä toinenkin yö kotosalla meni aika pitkälti valvoessa, kun Emppa ja Eevi herättelivät vuorotellen. Aina kun sain vauvan syötettyä ja nukutettua, alkoi Emppa itkemään ja huutamaan unissaan ja herätti taas vauvan. Kyllä siinä tuli ajateltua kerran jos toisenkin, että mihin sitä onkaan päänsä pistänyt, kun neljännen lapsen halusin.

♥Eevi ensimmäisenä aamunaan. Tukka kinassa ja silmät sikkaralla.♥

Nyt kotiutumisesta on jo viisi päivää ja arki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa. Miehellä on vielä tämä viikko isyyslomaa ja jännittää jo vähän kuinka pärjään sitten, kun mies palaa töihin eikä täällä olekkaan ketään toista aikuista apuna. Kyllähän se väkisinkin on niin, että kun on 9-, 6-, pian 3-vuotiaat ja yksi viikon ikäinen, niin ihan aina ei meinaa yhden aikuisen kädet riittää.

Sairaalassa alle kolmikiloisilla pidettiin kahta lakkia päällekkäin :) .

Tänään meillä kävi neuvolatäti vierailemassa, juttelemassa synnytyksestä ja arjesta vauvan kanssa, sekä katsomaan että vauvalla on kaikki hyvin. Hiukan jännitti etukäteen onko oma maitoni sittenkään riittänyt ja mietin mitäs sitten, jos paino ei olekkaan noussut tarpeeksi. Se osoittautui kuitenkin turhaksi peloksi, koska pikkuneiti oli jo ylittänyt syntymäpainonsa ja painaa himpun vajaa kolme kiloa. Jos tyttö jatkaa syömistään samaan tahtiin, ollaan päästy tämän viikon aikana jo kolmen kilon paremmalle puolelle.

♥Katsokaa nyt miten ihanat hiukset!♥

Pikkuruinen on pääosin kiltti ja tyytyväinen vauva. Kunhan saa ajoissa puhtaan vaipan ja pääsee halutessaan nojatuolin nurkkaan äidin syliin maitoa tilailemaan, saattaa nukkua pitkän tovin ja herää hyvällä tuulella. Itku tulee vain, jos äidin paita ei avaudukkaan tarpeeksi nopeasti tai jos massusta vähän vääntää. Tämä ilta on mennyt vähän enemmän itkeskellessä ja paukkuja päästellessä. En tiedä mitä sellaista on tullut syötyä, mistä vauvan maha ei tykkää.

♥Esikoinen rakastaa hoitaa pikkusiskoa. Syöttää pullolla, jos äiti vain on jaksanut lypsää ja käy hakemassa vauvan pinnasängystä, jos äiti ei millään heti ehdi.♥

Isosiskot ovat ottaneet vauvan vastaan hienosti. Jokainen tykkää pikkusiskosta ja joka päivä Eevi pääseekin monta kertaa jokaisen siskon syliin. Välillä vähän siskon kavereidenkin syliin. Pientä mustasukkaisuutta on ollut havaittavissa Empan ja Nellin osalta, mutta ei mitään vakavaa. Molemmat vain kerjäävät kilpaa äidin huomiota aina kun alan syöttämään tai nukuttamaan vauvaa. Emppa myös kiukuttelee normaalia enemmän. Mutta eiköhän se siitä ala tasoittumaan, kun tottuvat arkeen uuden perheenjäsenen kanssa.

♥Emppa-takkutukkakin melkein päästi myötätuntoitkut, kun pikkusisko alkoi ikävöimään äitiä.♥

Nyt tuo pieni tummatukka pääsi unen makuun tässä sylissäni, joten taidanpa viedä sen pinnasänkyyn ja kaivan itse sukankutimet esille. Päivä on ollut kohtuullisen raskas, joten nyt on aika yrittää rentoutua edes vähän.

Hän on täällä!

Pikku-Eevi syntyi 11.11. klo 00.33

2800g ja 47cm

♥ Suklaasilmät ja pitkä ruskea tukka ♥

Terve ja ihana tyttö.

Sunnuntai

Takkatulen rätinä.

Villasukat jalassa.

Pehmeä sohva.

Värikästä sukkalankaa.

Sunnuntai.

Siivouspäivä

Tänään on siivouspäivä. Kyllä sille on jo tarvettakin. Sukat tarttuu lattiaan, kädet pöytäpintoihin ja roskat, lehdet ja hiekka ratisee jalan alla. Leluja on ihan joka paikka täynnä. On se kumma, kun joka päivä saarnaan lapsille, että leluilla leikitään niissä kahdessa lastenhuoneessa, jotka meiltä löytyy ja siltikin olohuone ja työhuone on niin paljon miellyttävämpiä huoneita leikkiä. Päättelisi näin ainakin siitä lelumäärästä, jotka raahaan joka päivä takaisin lastenhuoneisiin.
Toisaalta en halua olla liian tarkka, mutta olis se kiva, kun olohuone pysyisi edes yhden päivän puhtaana ja leluvapaana. Edes sen siivouspäivän verran..

Toinen syy siivouspäivälle on eilen meille kotiutunut paketti Buzzadorilta. Pääsin mukaan testaamaan Viledan erilaisia mikrokuituliinoja. Niitä löytyy lattioita, keittiötä, kylpyhuonetta, ikkunoita ja tietokoneiden, tablettejen, tv:n ja kosketusnäyttöpuhelimen näyttöjä varten. Saa nähdä miten toimii. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Keittiöliina pääsi kyllä jo testiin.

Vauva se majailee edelleen yksiössään. Nyt on meneillään rv 38+1 ja olen jo aivan kypsä. Vauva on kasvanut viime kontrollikäynneillä tosi hienosti. Viime kerralla mitattiin, että kymmenen päivän aikana on tullut painoa lisää 600g ja painoarvio oli jo 2700g. Jos vauva majailee mahassa laskettuun aikaan saakka ja pitää samanlaisen kasvuvauhdin yllä, niin hienostihan siitä ehtii kolmikiloinen tulla. Päätti sitten vetää pienet loppuraskauden kasvuspurtit ja näyttää etten minä niin pieni olekaan :) .

Vauvan yllättävän kasvun takia olo on kuitenkin alkanut käydä kovin tukalaksi. Käveleminen on lähinnä ankkamaista laahustamista ja juoksemista en viitsi edes yrittää. Liitoskivut vaivaa ja samoin supistukset. Harmi vaan, kun niillä ei ole näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Yöt lähinnä valvon. Nukun vain pieniä pätkiä kunnes säpsähdän hereille. Vauva on erittäin kova jumppaamaan öisin. Vetää varmaan zumbat ja kahvakuulailut peräkkäin. Yritä siinä sitten nukkua, mun maha heiluu puolelta toiselle ja pienet jalat potkii vauhtia niin, että välillä tulee mietittyä syntyykö se nyt justiin siihen sängylle. Vessassakin saa ravata vähän väliä. Normaaleja loppuraskauden vaivoja siis, mutta aina yhtä hermoille käyviä.

Maanantaina menen taas polille kontrolliin ja toivon niin kovasti, että päättävät jo käynnistää synnytyksen. Vauva on kuitenkin ihan hyvän kokoinen jo ja viikkoja on riittävästi. Lisäksi verenpaineiden kanssa on ollut ongelmia koko raskauden ajan ja nyt on myös turvotus ilmestynyt takavasemmalta. Painoa olikin tullut viime neuvolakerralla yli kilon viikkovauhtia :O .

Tässä nyt tälläisiä pikaisia kuulumisia. On tullut aivan liian harvoin tätä päivitettyä. Osaksi syynä on tämä syksyinen pimeys. Ei tee mieli ottaa kuvia, kun niistä tulee niin pimeitä ja rakeisia ja kuvattomat blogipostaukset eivät ole kovin kivoja. Ainakaan omasta mielestäni. Osaksi on ollut kyllä ihan vaan laiskuuttakin ilmassa ;) .

Nyt menen jatkamaan siivousta. Imuroimaan ja hakemaan matot ja petivaatteet pois pihalta sateen tieltä.

Kuvaton postaus

Tällä kertaa ei kuvia, mutta tulin vain tiedottamaan, että tänään äitipolilla selvisi että meille odotetaan tervettä, mutta pientä vauvaa. Kasvua oli tullut niin hienosti, että sain vielä tulla takaisin kotiin. Jos kasvua ei olisi tullut, olisin jäänyt heti käynnistykseen.

Lapsivesinäytteessä siis kaikki täysin kunnossa! Ihanaa!

Tänään meneillään rv 35+5 ja vauvan painoarvio oli 2100g. Pieni siis edelleen, mutta onneksi isompi kuin viime viikolla :) .

Kun kaikki ei mene oppikirjojen mukaan

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikka minkälaista murhetta. Kuopus alkoi itkeskelemään öisin mahaansa ja ripuloimaan ja aikamme hypättiin lääkärillä ja hoitajapäivystyksessä kunnes oli aika lähteä keskussairaalaan lastenosastolle. Pikkuinen meni niin surkeaan kuntoon ettei jaksanut yhtään mitään muuta kuin nukkua ja hereillä ollessaan valittaa mahaansa.

Vietettiin pari yötä lastenpolin infektio-osastolla ja siellä pieni sai lisää voimia nenämahaletkun ja lepäämisen avulla. Verikokeita otettiin ja testejä tehtiin ja kun olimme jo kotiutuneet sairaalasta, lääkäri soitti perään ja kertoi, että salmonellahan se siellä pientä vaivasi.
Mitä lie linnunkakkaa on mennyt syömään, kun ei meille muille ainakaan mitään oireita ole ilmaantunut.

Nyt kuopuskin alkaa olla kunnossa, vaikka sairaalareissun jälkeen iski vielä flunssapöpökin toiseen, mutta paluu normaaliin arkeen ei oikein ole onnistunut.
Tuossa edellisessä postauksessani jo mainitsinkin pienikokoisen vauvamahani ja nyt olen sitten hypännyt äitipolilla seurannassa, kun vauva ei tahdo kasvaa. Tähän mennessä kasvua on kuitenkin aina jonkun verran ilmaantunut, mutta viime seurannassa huomattiin ettei viikkoon ollut tullut ollenkaan kasvua.

Jouduin lapsivesipunktioon ja nyt odottelen vastauksia siitä onko vauvalla kenties vaikeuksia hapetuksen kanssa. Huomenna pitäis tulosten tulla ja alkaa vähän jännittää kuinka käy. Tuleeko huomenna lähtö synnyttämään vai vieläkö vauva pärjää masussa.

Lapsivedestä tutkitaan myös kromosomit, joten niitäkin tuloksia tässä vähän jännitellään.

Lapsivesipunktio itsessään ei ollut ihan niin kamalaa mitä olin odottanut. En kyllä voi sitä kovin mielekkääksikään sanoa, mutta ei se sattunut aivan niin paljon kuin luulin. Punktiossahan tarkistetaan ultralla kohdusta sopiva lapsivesitasku, johon sitten työnnetään mahan läpi pitkä neula ja imetään ruiskuun lapsivettä, joka lähetetään tutkittavaksi. Puudutusta siihen ei käytetä, joten kyllähän se jonkun verran kirpaisi. Lapsivedestä saa selville esimerkiksi EPO-arvot, joista siis selviää mahdollinen hapenpuute sekä kromosomit. Me haluttiin saada selville myös vauvan varma sukupuoli, vaikka tuskin se on tässä kuukausien kuluessa muuhun muuttunut. Jos on, niin sitten on kiire keksiä vauvalle uusi nimi ja kaivaa kaapista kaikki pinkit mekot varastoon :D .

Täällä siis vietetään nyt vähän jännittäviä hetkiä ja valvottuja öitä, joten siksi blogikin on pysynyt hiljaisena. Huomenna kenties lisää kuulumisia, jos jotakin järisyttävää selviää.

Sadonkorjuuta

Aamupala venyi meikäläisen osalta tänään lähemmäs lounasta. 

Aamulla join vain mukillisen kahvia.

Päädyin kanasalaattiin ja turkkilaiseen jogurttiin kera teen, veden ja vitamiinipillerin.

Varmasti kiviäkin kiinnostaa ;) .

Eilen kävästiin siskon, siskontytön ja meidän kuopuksen ja esikoisen kanssa vähän metsäretkellä.

Tarkoitus oli kurkata olisko yhtään suppilovahveroa ilmestynyt,

mutta ilmeisesti on ollut liian kuivaa. 

Kangassieniä löytyi ihan mukavasti. Kuvassa vain osa sadosta.

Eipä tuo metsässä rämpiminen kovin hyvä idea ollut, vaikka

maasto olikin helppokulkuista. Kamalat liitoskivut sain aikaiseksi ja illalla tuli kovasti harjoitussupistuksia.

En vaan malttanut enää mieltäni, kun oon koko loppukesän ja syksyn haaveillut sienimetsälle pääsystä.

Aion kyllä seuraavien sateiden jälkeen käväistä uudelleen kurkkaamassa vakkarisuppispaikalleni.

Masu kasvaa pikkuhiljaa, vaikka kaikki sitä kovin pieneksi sanovatkin.

Ei minulla tämän isompaa raskausmasua ole ollut edellisiltäkään.

Välillä se mahan koon kommentointi kyllä pistää ärsyttämään. 

Riippuu vähän kuka sitä kommentoi. 

Samalla tavalla ärsyttää varmasti heitäkin, joiden isoa raskausmahaa taivastellaan.

Huomatkaa muuten jalassa ihanat (ja valtavan lämpimät!) villasukat. 

Kiitos Henna <3 .

On se pieni.

Aamupalaksi lihapullaleipää sinapilla.

Ei kovinkaan houkuttelevan näköistä, mutta ah, niin hyvää!

Näitä raskausajan mielitekoja :D .

Terveyttä tuomassa myös raskausajan monivitamiinipilleri.

Eilen poksahti rikki rv 32. 

Toissapäivänä kävin äitipolilla lääkärintarkastuksessa marginaalisen istukan takia.

Edelliskerralla sanottiin istukan olevan aivan kohdunsuun edessä eikä alatiesynnytys tule kysymykseen.

Sanottiin, että on erittäin epätodennäköistä että istukka enää siitä nousisi.

Koko ajan salaa toivoin, että saisin kuitenkin synnyttää.

Lääkärintarkastuksessa selvisi ettei estettä alatiesynnytykselle ole.

En tiedä oliko ultraaja katsonut istukan paikan väärin (tai siis kaksi ultraajaa..),

vai oliko ihme tapahtunut ja istukka noussut sittenkin.

Vauvan kasvu jäi huolettamaan lääkäriä ja minua. 

Tällä hetkellä pikkuruinen on kolme viikkoa kasvussaan jäljessä.

Painoarvio oli 1400g, kun sen pitäisi kai olla jo lähempänä kahta kiloa.

Nyt sitten seuraillaan kasvua äitipolilla ja minä seurailen vauvan liikkeitä kotona.

Onneksi pikkuruinen on valtavan kova elämöimään masussa. 

Maha vain heilahtelee puolelta toiselle, kun toinen vetää iltajumppaa :) .

Ensi keskiviikkona menen taas äitipolille käyrille ja heti seuraavana maanantaina

kätilöpolille ultraan, jossa vauvan kasvu taas katsotaan.

Vielä oli tullut kokoa lisää, mutta kasvu oli hidastunut.

Jos se lakkaa kokonaan, joudun osastolle seurantaan.

Pahimmassa tapauksessa joudun sittenkin sektioon, jos vauva joudutaan

synnyttämään jo ennen laskettua-aikaa.

On tämä raskaus ollut kyllä yhtä myllerrystä. Koko ajan on ollut jotakin erikoista

ja kun viimein saa hyviä uutisia, tulee mukana myös huonot uutiset.

En kuitenkaan jaksa stressata. Mitäpä se auttaisi. Seurailen vain, että vauva pysyy liikkeessä.

Muuta en voi tehdä.

Täällä on meneillään armottomat nimipohdinnat. Nyt onneksi alkaa jo näyttää siltä,

että oikeat nimet ovat löytyneet :) .

Yllätys!

Eilen sain puhelun siskolta. Pyysi mua illaksi äidin luokse. Tehtäis sushia ja muuta mukavaa. Lupauduin. Illalla sisko sitten kurvasi pihaan ja sanoi, että kierretään keskustan kautta, kun pitää hakea vielä tarvikkeita kaupasta. En osannut aavistaa mitään ennen kuin auto kurvasikin Kahvila Toivon pihaan ja näin pihassa ystävien autoja.

Siellähän ne oli kaikki rakkaat ihmiset (joista osa tosin ei ollut päässyt paikalle) jonossa odottamassa. Lahjapöytä pursusi paketteja ja herkuista notkuvat pöydät oli katettu valmiiksi.

Ilta oli tosi onnistunut. Leikittiin ihan mainioita leikkejä, syötiin navat täyteen herkkuja, naurettiin, naurettiin ja naurettiin. Kotiin tuli kyllä aivan eri ihminen, kuin joka sieltä lähti. Päivä nimittäin oli taas ollut vähän surkea, mutta ilta kyllä piristi ihan toden teolla.

Kotona en meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun hypistelin pikkuruisia vaatteita ja muita ihania lahjoja. Yölläkään en saanut nukuttua, kun ilmeisesti masuvauvakin nautti täysin siemauksin juhlistaan ja jatkoi riehumista ja juhlimista melkein aamuun saakka. Ensimmäistä kertaa se riehui niin että en ihan oikeasti saanut nukutuksi. Heräsin siihen, kun tuntui että toinen tulee navan kautta pihalle ja maha heilui puolelta toiselle. Varmaan veti aika monta kuperkeikkaa. KIITOS VALTAVASTI KAIKILLE MUKANA OLLEILLE <3 !

Tänään pistin koneeseen pyörimään pikkuisia vaatteita. Kohta ne saa ripustaa kuivumaan ja sitten silittää kaappiin odottamaan käyttäjäänsä. Eihän sitä malttaisi odottaa, että saa alkaa pukemaan noita aivan pieniä potkareita sille aivan pienelle, vaikka tiedänkin että mitä kauemmin vauva pysyy yksiössään, sitä parempi.

Lisää juttua kutsuista löytyy ainakin Hannan ja Hennan blogeista :) .

Vai, että onnellisuusviikko..

Tämä aamu alkoi aivan väärällä jalalla. Laitoin illalla kellon herättämään tuntia normaalia aiemmin, jotta ehtisin vähän laskea matikan laskuja (kyllä.. aloitin nettilukion) ennen lasten herätystä. Jostakin syystä tulostin päätti kuitenkin kiukutella ja se ylimääräinen tunti meni sen kanssa tappelemiseen. Kun sitten vihdoin sain tulostimen toimimaan ja tehtävät tulostettua, olikin kello jo kahdeksan ja oli aika herättää lapset eskariin ja kouluun.

Aamu menikin sitten kokonaisuudessaan vähän niin ja näin.. Milloin lapset tappelivat keskenään, milloin tippui paidalle hammastahnaa ja piti etsiä ja silittää uusi. Kun vielä muutamaa minuuttia ennen koulun kellojen soimista etsittiin esikoisen takkia kissojen ja koirien kanssa, meinasi päässä napsahtaa. Aamu oli kyllä yhtä kiukuttelua niin lasten kuin äidinkin osalta. Paha mieli iski, kun olin kaasu vinkuen ajanut lapset autolla koulun pihaan ja palailtiin kotiin päin. Tuli ihan paska mutsi -fiilis. Olipa tyttöjen taas mukava aloittaa kouluviikko, kun äiti oli koko aamun karjunut kitarisat heiluen. Mitenhän sitä oppisi pitämään pienempää ääntä itse. Kun suutun, huudan. Vaikka parempi kai niin, kuin että nostaisin tenavat korvista pyykkinarulle roikkumaan..

Vielä ne varpaat sieltä pilkottaa ;)

Koko aamupäivä jatkui samaan tyyliin.. Koira onnistui kietomaan talutushihnansa jalan ympärille niin, että horjahdin ja löin polveni pöydän kulmaan. Itkuhan siinä pääsi näinkin isolta tytöltä. Kuopuskin teki kaikkensa, että saisi äidin hermot kireälle. Halusi leikkiä pihalla ja sieltähän ei sitten olisi saanut ollenkaan lähteä sisälle.

Nyt on vähän purettu pahaa mieltä paperille ja kahviteltu äidin ja siskon kanssa. Eskarilainenkin on jo haettu kotiin ja uunissa paistuu kanankoivet. Ehkä tämä tästä.. Facebookista luin, että nyt on onnellisuusviikko.. Tämän maanantain perusteella voisin päätellä että se viikko on aika kaukana.

Eilen käytiin siskon ja ystävien kanssa Amarillossa syömässä. Samalla juhlittiin pienimuotoisesti ystävän tulevia synttäreitä. Sisko toi mukanaan pöydälle koristeeksi kukan muotoisia ledituikkuja ja serpentiiniä.
Kyllä tuollaiset ystävien kanssa vietetyt illat on ihan parhautta. Sai nauraa ja vetää navan täyteen herkullista ruokaa.

Kiitos synttärisankarille aiemmin saaduista ihanista verhoista. Sormet jo syyhyäisivät päästä laittamaan esikoisen huonetta uusiksi. Sinne osaa noista verhoistakin suunnittelin, mutta ensiksi olisi vähän tapetoitavaa ja uudelleenjärjestelyä. Se taas on pakko jättää siihen hetkeen kun vauva on syntynyt ja minä parantunut.

Aivan hiljakseen

Täällä sitä makoillaan hiljakseen sängyllä, neulotaan silmukka kerrallaan esikoisen neuletakin hihaa ja kuunnellaan korvalapuilla äänikirjoja. Välillä huokaistaan hiljaa Taivaan Isälle että antaisi vauvan vielä edes muutaman viikon kasvaa rauhassa kohdun suojissa.

Viikko takaperin kävi äitipolilla istukkaseurannassa. Minullehan sanottiin rakenneultrassa että minulla on marginaalinen istukka ja sitä sitten päätettiin seurata. "Kyllä se siitä nousee ja siirtyy. Aivan varmasti, ei huolta".

Istukkaseurannassa sitten huomattiin, että toisin kävi. Istukka on kasvanut kohdunsuun eteen ja edessä on vielä yksi istukkaseuranta sekä lääkäri. Alatiesynnytys käi tällä kertaa haaveeksi ellei sitten ihme tapahdu ja istukka siirry sivulle pois kohdunsuulta. Se on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.

Sain kehoituksen ottaa rauhallisesti. Minulle annettiin vapautus imuroinnista ja vastaavista paljon ponnistelua vaativista kotitöistä. Jos en tottele, on vaarana istukan irtoaminen tai ainakin verenvuoto, joka taas ei ole hyväksi vauvalle eikä minulle.

Viime viikolla silitin ja viikkasin pieniä vauvanvaatteita kaappiin ja tällä viikolla ostin ensimmäisen pienen vaippapaketin ja kokosin pinnasängyn valmiiksi. Sektio tehdään luultavasti viimeistään rv 39 ja huomenna poksahtaa jo rv 30 rikki. Lisäksi on koko ajan vaarana että synnytys käynnistyy tai istukka alkaa vuotaa joten on hyvä olla ajoissa valmiina vauvan tarvikkeiden kanssa.

Tänään olen ollut kipeä ja muutamia supistuksiakin on tullut. Olin jo vähällä soittaa synnärille että tulenko näytille, mutta sitten olo onneksi helpottui. Makoilen vain ja rauhoitun. Toivon niin kovasti etten joudu sairaalaan makaamaan ja mikä tärkeintä, ettei vauva synny liikaa etuajassa. Toivon, että kaikki menee hyvin loppuun asti ja pinnasänky saa vielä odotella nukkujaansa. Pitäkäähän peukkuja.

 

Eskaria ja arjen herkkuja

Täällä ollaan pikkuhiljaa palattu arkeen kesäloman jälkeen. Minä tosin en ole töihin palannut ja tuskin enää palaankaan ennen lokakuun alussa alkavaa äitiyslomaa. Raskaus on ollut verenpaineiden ja supistusten osalta hankala ja nyt täytyy sitten yrittää kotona rauhoittua sen verran mitä noilta nassikoilta pystyy. Välillä kyllä tuntuu, että varsinkin tuo pieni uhmaikäinen nostattaa verenpaineita enemmän kuin työ ;) .

Keskimmäinen aloitti tiistaina eskarin. Kovasti se on sitä jo odottanutkin. Nappasin aamulla koulun pihalla kuvan ja kyllähän sieltä pieni hymynkare vielä luikahti. Opettajan kutsuessa eskarilaiset jonoon, alkoi hymy kuitenkin hyytyä ja varmasti muutama perhonenkin lenteli vatsassa. Äidillä lenteli ainakin.

Me kuopuksen kanssa ollaan sitten yritetty kuluttaa aikaa täällä kotona ja siskon luona. Käytän paljon aikaa neulomiseen, mutta kuluuhan sitä aika tavalla myös ihan normaaleihin kotitöihin ja ruoanlaittoon, vaikka olenkin niitä yrittänyt tehdä vain voinnin mukaan. Imurointi ja moppaus varsinkin saavat aikaan supistuksia ja niiden jälkeen tahtookin käydä niin, että valvon puoli yötä kipuineni.

Tänään teki valtavasti mieli kasviksia, joten teinkin lounaaksi kasvis-herkkusieniwokkia. Mulle ja keskimmäiselle nämä tälläiset kasvisruoat maistuvat erinomaisesti, mutta esikoiselle ja kuopukselle oli laitettava lisäksi ranskalaisia ja lihapullia.

Teen usein tälläisiä wokkeja. Käytän vähän mitä satun kaapista löytämään. Tämän päivän versiossa oli herkkusieniä, sipulia, paprikaa kahdessa värissä sekä tuorekurkkua. Lisäsin vähän vettä ja kermaa ja lopuksi vielä heitin couscousit sekaan. Sitten vain mausteita oman maun mukaan. 

Joskus heitän mukaan purkillisen kidneypapuja, maissia, lihasuikaleita tai vaikka kesäkurpitsaa, mutta nyt tällä kertaa mentiin näillä eväillä. Ihan hyvää tuli vaikkakin mausteita olis saanut olla enemmän ja kerman sijasta kookosmaito/-kerma olis saattanut antaa kivasti lisämakua. Vai olisikohan pitänyt silputa vähän jääkaapissa vailla käyttöä lojuvia chilejäkin sekaan? Tuli niitä ostettua jotain tiettyä ruokaa varten, jota en sitten kai koskaan tehnytkään..

Tälle illalle on tiedossa laatuaikaa kotona kuopuksen ja siskon 1-vuotiaan kanssa. Loppuperhe lähtee keilaamaan.

Lisäksi aion taas käyttää aikaa neulomiseen. Viime aikoina onkin valmistunut ihan mukavaan tahtiin neuleita, joille töissä käydessä ei tahtonut löytyä ollenkaan aikaa.

Vielä, kun saisin esikoisen neuletakin pois puikoilta, niin pääsisin aloittamaan jotakin kivaa tulevalle vauvalle.