yks-vuotiskuvat

 Satuttiin löytämään aivan upeat raamit ihan oikealta kirpparilta. ("ihan oikea" semmonen jossa on kirpparihinnat)  Mies käytti raamia ja kuvatiedostoa raamitusliikkeessä ja saatiin ihanasti erillainen yks-vuotiskuva :) Kuva on tietysti meidän isännän ottama.

Ja se tuo mukavasti kerroksellisuutta meidän olkkariin. tätä on vietävä eteenpäin. Tykkään siitä että kaikki ei oo ihan uutta.

Kesäparatiisi omalla tontilla.

Nojailen kaatunutta omenapuun runkoa vasten ja ryyppään kahvia. Facebook on kuitenkin täynnä säämäkätystä niin en jaksa sielläkään aikaa tappaa. Täällä varjossa ei paahteesta oo mitään havaintoa. Lehdet helisee tuulessa ja naapurin mummo höpöttelee tontillaan jotain mitä paappa ei kuule.

Ja niin vaikea kun se nyt on uskoa että tässä kohtaa viime vuonna kasvoi sankasti koiranputkea ja nokkosta. Nyt tässä on tilaa juosta ja leikkiä ja vaikka nurmikko ei vieläkään ole erityisen kaunis niin ainakin se on olemassa.

Kasvilavoissa kasvaa punajuurta, lanttua ja porkkanaa. Ne tarttis kyllä enempi valoa ja sitä ne saiski jos jaksaisin nousta ylös ja sahata tuon pajun auringon eestä poijes. Joku toinen päivä sit :)

Tyynynpäälliset olen itse ommelltu vanhasta räsymatosta. Mummun perintömattoja en tähän raaskinut leikellä vaan ihan  sain kirpparilta ettiä.

Ruostemaali

no hei! pitkästä aikaa :)

nyt on viimein tullu aika lopettaa tämä blogihiljaisuus. ois niin paljon näytettävää ja niin paljon kerrottavaa mutta tänään tehtiin tiimityönä niin hieno projekti että oli aika ottaa härkää sarvista.

Ruoste ja vanha on siis teemana meidän kylppärissä. villeimmistä ideoista olen joutunut luopumaan kun meidän maut ei kohtaa eikä aina se oma uskalluskaan riitä niitä toteuttamaan.

Kuvista ei näy miten hellyyttävän pieniä nuo lamput on :) pallon halkaisia on noin 10 cm.
alussa oli siis tyypillinen jysk-tyylinen lamppu. muotokieli sopi mun mielikuvaan hienosta vessasta, mutta tuo kiiltävä metalli ei miellyttänyt meidän silmää. onneks oli kaapissa sattuneesta syystä ruostemaalia ja voi että se oli ihanaa ainetta! ensin pohjaspraymaalia pinnalle. Sitten kaksi kerrosta tummanharmata maalia joka sisältää metallihiukkasia. kun kerrokset oli kuivunu 12 tuntia, käsiteltiin pinta jollain tökötillä, ja alla oleva maali alkoi ruostua. en tiiä montako kerrosta me sitä laitettiin mutta monta.

alunperinhän oli tarkoitus että vessanpönttö saa saman kohtelun, mutta tyydyttiin ostamaan ihan uus pönttö. ku sai nii halvalla :D

arvata saattaa että tämä ei jää tähän. ainakin ollaan jo sovittu että vesiputkien kannattimiin tehään sama, ja suihkuverhotankoon. sen jälkeen katotaan mihin kaikkeen tuo riittää.

Yläkerran vessa

 Se on nyt valmis. ollu jo pari viikkoa. mun oma projektini! 

Ennen

Ennen

 Tadaa!

 

Jutellaampas budjetista. kymppi tähän taisi mennä. lehtikorin ostin alunperin uutta vessa varten, mutta muutin mieltäni ja laitoin sen tuonne. käsisaippuapullo oli kirpparilöytö ja sopi tuonne kuin nenä päähän. maalit on jämämaaleja,salaluukun tapetti on talon vanhoja. (luukkua ei näy näistä jälkeenkuvista, mutta on se siellä) 

koriste-esineet, hyllyt ja matot on ollu olemassa jo vanhassa kämpässä. 

Lattiaan en kajonnut kun sitä ei tiiä millasta tulee kun viemäriputki laitetaan kulkemaan talon sisältä. anoppi vinkkas että tuon muovimaton vois maalata. siitä postaan sitten erikseen kun sen aika on, mä oon aina luullu ettei se onnistuis ainakaan hienosti.

See I've gone completely out of my mind.

Miten mä inhoonkaan sitä kun jotkut käsityöjutu on niin kivoja että niitä pitää sitte väen vängällä väkertää ja väkertää ja väkertää ja sitten ei jää aikaa mihinkään muuhun väkertämiseen. Ja mulle just opetettiin miten virkataan koukulla ja sellasella kaksvitosen puikolla. mut eipä mulla aikaa siihen oo, kun mä teen klackmattoja.

 

Tunnissa saa kevyesti näperreltyä viis lappusta, joten voitte kuvitella. siinä viidennen kymmenennen kohalla alko jo suututtaa, mutta kyllä se siitä kun ymmärs että ei mitenkään oo mahdollista tehä joka palasta erikoista ja hienoo. 

Klackmatta, eli vapaasti suomennettuna kengänkantamatto saa nimensä siis noista palasista, joiden kaava entisaikaan piirrettiin kengänkannan avulla. se tehtiin ennen ylijäämä villakankaista, vanhoista villakangasvaatteista ja mahdollisesti flanellista. vanhimpia mattoja on löytynyt ruostista 1800-luvulta ja suomenruotsalaiselle rannikolle ne saapu 1930-luvulla. 

Eli leikataan miljoona palaa. tuohon ois menny 94 palaa, mut koska mulla oli matolle jo paikka valmiina, niin niin iso matto ei ois mahtunu. tein yhen rivin vähemmän. ne ommellaan koneella kiinni (koristelun jälkeen) paksuun kankaaseen rivi kerrallaan siten että seuraava kierros peittää ompeleen.

viimesenä laitetaan tuollainen isompi palanen keskelle.

sanomattakin on selvää että mulla on työnalla 24 palan perseenlämmitin, ja kahdeksan palan pannualunen. ja kaks takkia leikkelemättä...

Jotta pojalla ois muutaki tekemistä kun mun palojen ompelun kattominen, valjastin sen tekemään lintujenruokintapöntön. tulipas joulunen ja kaunis näin äidin silmin katsottuna :) ja linnutki tykkää vaikka se on ihan ikkunassa kiinni. huomatkaa remonttifungsveinen piha... ja tuo mopo ois myytävänä kahella sataa :D

romuhuone ahdistaa.... kun kaikki tarpeellinen on muuttolaatikoista tongittu, jää jäljelle irtonaista, vähiten tärkeää roinaa. ei auttanu edes kerätä työkalut yhteen kasaan, vaan piti keksii jotain tehokkaampaa. niinpä aloin sirotella koriste-esineitä pitkin kämppää. ja mikä ero! en tajunnutkaan miten tarpeellista esim. taulujen ripustus on kodin luomisessa. nyt olen ottanut opikseni.

Fammon mulle kutoma keittiön matto.

Toissapostauksen taulut laitettu seinälle. kumipuu on saanut uuden kodin kirpparilta löydetyn matkalaukun päältä.

Löytöjä vanhasta talosta. nyt toisen vanhan talon pikkuikkunassa.

Kirpparilöytö. toimii nyt "varo päätä" kylttinä rappusissa.

Päätettiin tehdä nämä keskeneräiset remonttiprojektit nyt valmiiks ja sitten laitetaan pillit pussiin lopputalveks. yläkerran vessan remontti piti oikeesti siirtää tuonnemmaks, mutta mä olen ottanut sen projektin ihan kokonaan omalle kontolleni. tuumasta on menty jo toimeen, mutta vielä on se loppusilaus tekemäti. tässä nyt kuitenkin hiema lähtötilannetta.

yep...  ennen kuvien ottoa olin jo kerennyt sen verran aloittaa että olin repinyt 90-luvun tuoman terrakottasävyisen kukkaboordin irti. ja jos joku miettii niin ei; tuon väristä pöntönkranssia ei voi ostaa kaupasta, se pitää ite maalata. pensellillä... yhen kerroksen taktiikalla niinkuin seinätkin. voin kertoa että nyt jo näyttää paljon paremmalta.

enempää en teille vilautakaan, paitsi tämän vihjekuvan: 

lauantaita!

 Muistatte varmaan tämän karmivan näyn pari postausta sitten?

no levytyksen,paneloinnin ja maalauksen jälkeen se näyttää nyt tältä:

 Taulujen kuvat on leikelty uuden kylppärin seinien välistä löytyneiden lehtien sivuilta.

Rappuset on odottanut nyt yli kuukauden toista maalikerrosta. sitten joskus...

tässäpä tätä kylpyhuoneprojektia.

 Tuolla missä tuo eristekasa on, siinä me toivottavasti käydään joulusuihkussa :D kuvassa ei näy seinää joka rakennettiin entisen keittiön, tulevan kodinhoitohuoneen keskelle.se projekti ei oo edenny, eikä etene. nyt keskitytään hoitamaan nämä keskeneräiset pois alta ennen talvea.

Kaksi tuollaista seinään rakennettua kaappia löyty kun revin vanhoja levyjä irti. ne siis revittiin irti koska yhdessä seinässä oli kosteusvaurio, toiselta seinältä siks kun kukaan ei sanonu mulle että ei tartte. onneks kuitenki revin, nyt tuo hylly jää esille kunhan keksin siihen jonkulaisen oven. ja rikastuihan mä levyjä repiessä kokonaisen 6 kruunua ja 50 ööree :D

No muistatteko tätä? vai oonkohan mä edes näyttäny tätä?

hrrrrr... kylmät väreet tulee kun näkee tuon sinisen lasikuitutapetin. mutta muuten en muista että keittiö on ollut tuon näköinen. alla olevat kuvat ei sitten ole blogistailattuja, vaan ihan ehdan remontinkeskeltä pikaisesti näpsittyjä kuvia. kerkeen mä sen myöhemminki stailata :)

Noin. Paljon parempi! lasikuitutapetti on jo varmaan jossain jatkokäsittelyssä ekoroskilla.vielä kun tuon karseen muovilattian jaksais repii irti niin avvot.tuo kappi jonka päällä Liam istuu on ollu kotikotona mun huoneessa, joka oli aikoinaan keittiö. sitten se oli mulla keittiösaarekkeena opiskelijakämpässä. sen jälkeen se on odottanut mua kotikotona varastossa uutta elämää. hioin senkin ja maalasin. yhtä kahvaa se on vailla mutta muuten..

 Lundagårdista käytiin hakemassa tuo yläkaappi. pojat hio ja maalas sen. avohyllyt on vaan lautaa ja kannattimia. flekti ei oo valkonen, siinä on vielä suojamuovit kun putket pitää vielä vääntää paremmin paikoilleen ja niiden päälle insinöörittää joku peite.alakaapit on vielä saamaa kun ennenkuvassa, mutta roskisovet on haettu toisesta keittiöstä ja maalattu. kahvat vaihettu. seinällä näkyvä talouspaperirullateline on ostettu kolme kämppää sitten ja nyt vasta se sai paikan. tuo kaappi on muuten varsinainen tilaihme. niihin kaappeihin jotka tuossa oli ennen ei meidän astiat mahtuneet mitenkään järkevästi, vaan piti olla kaks eri sorttia lautasia per kasa. tuonne ne mahtuu just täydellisesti ja ei tartte koko aika nostella päältä mitään. kupit ja lasit vois sopii paremmin, mutta sehän on vaan karsia.

 Ja viimeinkin mä saan laittaa kaikki haalimani lasipurkit esille niin niinku ne kuuluu.

Ja aina kun kävelen keittiön läpi tulee semmonen hölmö hymy naamalle :D

ja mitähän muuta.

 JUU! kellariin vievien rappusten päässä oli turvana vain tuollainen portti. itteäänki huimas kun tuosta ohi käveli, kun pelkäs että tippuu.

no nyt siitä on kunnollinen ovi. ei tartte enää pelätä että poika keksii mennä portaille tippuilemaan. ja kas, seinään ilmestyi ikkuna. sillä ei oo mitään muuta virkaa kuin että se avartaa rappukäytävää vähän.

tässä on lattia jonka löysin tuosta eteisestä. haluttais jättää se noin, mutta vessaan vievä käytävä alua kokee isoja muutoksia, niin ei tiiä miten nuo laudat menee lattiassa... kun seiniä katoaa ja sen sellaista..

tässäpä tätä tellä kertaa. en huomannutkaan että ollaan saatu näin paljon aikaan :D

rapsutuspainoitteien postaus.

Se tässä muuttamisessa ja remppaamisessa on ankeaa että omat projektit on pakko jättää odottamaan sitä omaa aikaansa. no tämä oli pakko tehdä valmiiks että saa vähän tavaroita purkaa johonkin. 

tämähän on siis se jonka roudasin mukaani sievistä. kun olin riisunu sen maaleista se ei enää inspiroinu mua samalla lailla kun ennen. ja sit se pähkäily! teenkö "uuden" vai entisöinkö? teenkö jotain oikeen raflaavaa, vaikka pinkiks maalaisin? joo! en.. mut joku vanha vihree? uutta siitä ei ois saanu tekemälläkään, eikä siitä entisöitäväkskään jääny paljoo vuosikymmenten kaltoinkohtelun jälkeen.

Tuon verran maalia sain skrapattua irti, lähinnä moralla ja pata padalla.

 Jo ennen muuttoa ajattelin tuhlata viimeset maalinrippeet purkeista tähän. vähän niinku heitin ne maalit päälle vaan, koska se inspiraatio ja alkuperänen haltioituminen tuli just siitä "kotikutoisuudesta" joka on tulossa mun tavaramerkiks näissä tuunausjutuissa.

Mitään en ottanu pois.

Laatikot piti kyllä maalata, mutta kun olin sisuksen maalanut valkoisella, niin ne näyttiki hyviltä tuollain vaan. tämän huomasin vasta kun olin maalannut yhden laatikon. onneks sain sillä samaisella moralla kraavittua irti sen ylimmän kerroksen.

nyt siis maalasin tuon ulkopuolenkin. vaikka aika tarkkaan maalasin kaikki kolot, ei lopputulos oo yhtään niinku uus. paljon kiitos sille etten saanu kaikkia maaleja irti. luulis nyt et mahtuu kaikki käsityötavarat edes samaan huoneeseen. eli ei.

ostopapereissa ei ikinä selvinny talon tarkkaa rakennusvuotta. seiniä repiessä selvisi seki mysteeri. tän tarkemmaks ei enää voi mennä :) rakentajan nimikin oli parin laudan päässä.

8.5.49

tämä tässä on vanukas. se tuli talon mukana :) omistaja oli kyllä yrittäny tosissaan ottaa sitä mukaansa muuttaessa, mutta kissa oli kolmesti karannu, ja kolmannella kerralla tuhos kuljetusboxinkin. mikäs siinä jos tuo ja meidän ilkee kissa oppii sietämään toisiaan niin jääkööt. kiltin kissan kanssa ne on jo pussailleet. ihana se on niinkauan kun rapsuttaa vaan päätä.

tulipas rapsutuspainoitteinen postaus :D

kirjahylly ompeluhuoneeseen.

(sori vähän ankee kuva mutku en jaksanu kameran kans tappelun jälkeen lähtee muokkaamaan.)
tuollainen rumilus on ollut aikoinaan vanhassavanhassa kämpässä tietokonehuoneessa. peruja ajalta jolloin kaikki kalusteet oli tuota samaa kamalaa oranssia väriä. uudessavanhassa kämpässä tuo oli kätevästi piilossa ompeluvaatekomerossa ja poissa silmistä. koska se on kätevän kokoinen ja hyvä olla, en halunnut sitä viedä ekoroskillekkaan.

toisen keittiön kiinteät skafferi kaapit saa purkutuomion tulevan suihkun alta, ja mä kun oon vähä semmonen että en heitä mitään pois, irrotin siitä hyllylaudat, pätkäsin ne, ja naulasin kiinni.

(kyllä se on vielä suorassa, kamera ei :D)

mitään muuta en noille laudoille tehnyt kuin poikkasin ne. tai mies poikkas, mä en koske noihin isoihin koneisiin :D hyvä ku ompelukonetta uskallan käyttää. kaikki niitit ja muut epätäydellisyydet jätin.

tätä pitäis jotenkin jatkaa mutta en tiiä miten. vanhoilla lehdillä päällystäminenkin alkaa olla so last season... jos jotain remonttirojua jää (ja jääkin) niin kehittelen niistä sitten jotain. tai jätän noin...

yläkerran levytys etenee ja olohuonetta on päästy maalaamaan. siitä ei vaan tuu ihan niin hyvä ku haluis, niin katotaan päädytäänkö tapetoimaan. ei huono sekään ellei ois ihastunu philgre ja ritolan tapetteihin :D tietysti niihin tyyriimpiin.

keittiön tuunaus etenee hitaammin. ei se maalaaminen niinkään mut se ainainen kuivuminen. sit kun kaikki osat pitää maalata ainakin sen neljä kertaa niin hyvä jos jouluks ois valmista. mut mihinpä tässä kiire, aikaa on.