See I've gone completely out of my mind.

Miten mä inhoonkaan sitä kun jotkut käsityöjutu on niin kivoja että niitä pitää sitte väen vängällä väkertää ja väkertää ja väkertää ja sitten ei jää aikaa mihinkään muuhun väkertämiseen. Ja mulle just opetettiin miten virkataan koukulla ja sellasella kaksvitosen puikolla. mut eipä mulla aikaa siihen oo, kun mä teen klackmattoja.

 

Tunnissa saa kevyesti näperreltyä viis lappusta, joten voitte kuvitella. siinä viidennen kymmenennen kohalla alko jo suututtaa, mutta kyllä se siitä kun ymmärs että ei mitenkään oo mahdollista tehä joka palasta erikoista ja hienoo. 

Klackmatta, eli vapaasti suomennettuna kengänkantamatto saa nimensä siis noista palasista, joiden kaava entisaikaan piirrettiin kengänkannan avulla. se tehtiin ennen ylijäämä villakankaista, vanhoista villakangasvaatteista ja mahdollisesti flanellista. vanhimpia mattoja on löytynyt ruostista 1800-luvulta ja suomenruotsalaiselle rannikolle ne saapu 1930-luvulla. 

Eli leikataan miljoona palaa. tuohon ois menny 94 palaa, mut koska mulla oli matolle jo paikka valmiina, niin niin iso matto ei ois mahtunu. tein yhen rivin vähemmän. ne ommellaan koneella kiinni (koristelun jälkeen) paksuun kankaaseen rivi kerrallaan siten että seuraava kierros peittää ompeleen.

viimesenä laitetaan tuollainen isompi palanen keskelle.

sanomattakin on selvää että mulla on työnalla 24 palan perseenlämmitin, ja kahdeksan palan pannualunen. ja kaks takkia leikkelemättä...

Jotta pojalla ois muutaki tekemistä kun mun palojen ompelun kattominen, valjastin sen tekemään lintujenruokintapöntön. tulipas joulunen ja kaunis näin äidin silmin katsottuna :) ja linnutki tykkää vaikka se on ihan ikkunassa kiinni. huomatkaa remonttifungsveinen piha... ja tuo mopo ois myytävänä kahella sataa :D

romuhuone ahdistaa.... kun kaikki tarpeellinen on muuttolaatikoista tongittu, jää jäljelle irtonaista, vähiten tärkeää roinaa. ei auttanu edes kerätä työkalut yhteen kasaan, vaan piti keksii jotain tehokkaampaa. niinpä aloin sirotella koriste-esineitä pitkin kämppää. ja mikä ero! en tajunnutkaan miten tarpeellista esim. taulujen ripustus on kodin luomisessa. nyt olen ottanut opikseni.

Fammon mulle kutoma keittiön matto.

Toissapostauksen taulut laitettu seinälle. kumipuu on saanut uuden kodin kirpparilta löydetyn matkalaukun päältä.

Löytöjä vanhasta talosta. nyt toisen vanhan talon pikkuikkunassa.

Kirpparilöytö. toimii nyt "varo päätä" kylttinä rappusissa.

Päätettiin tehdä nämä keskeneräiset remonttiprojektit nyt valmiiks ja sitten laitetaan pillit pussiin lopputalveks. yläkerran vessan remontti piti oikeesti siirtää tuonnemmaks, mutta mä olen ottanut sen projektin ihan kokonaan omalle kontolleni. tuumasta on menty jo toimeen, mutta vielä on se loppusilaus tekemäti. tässä nyt kuitenkin hiema lähtötilannetta.

yep...  ennen kuvien ottoa olin jo kerennyt sen verran aloittaa että olin repinyt 90-luvun tuoman terrakottasävyisen kukkaboordin irti. ja jos joku miettii niin ei; tuon väristä pöntönkranssia ei voi ostaa kaupasta, se pitää ite maalata. pensellillä... yhen kerroksen taktiikalla niinkuin seinätkin. voin kertoa että nyt jo näyttää paljon paremmalta.

enempää en teille vilautakaan, paitsi tämän vihjekuvan: