tässä on meidän vaunut. tai oli syksyllä 2010. ihan hienot ja siistit vielä, mutta joku oli sirkkelöinu metallia niiden välittömässä läheisyydessä, ja ne metallihiukkaset jotka lenteli iloisesti vaunuun alko tottakai ruostua, ja kankaaseen tuli einiinfreeshejä pilkkuja. kaikki pesutaitoni siihen laitoin ja ei, en saanu niitä enää siisteiks. pitkään mentiin näillä kun uhmasin että pääasia että mä tiiän ettei se oo hometta.
vaan sit tuli stoppi. kun muutama muu lähipiirissä oli miettiny voiko vaunut jotenki tuunata, ja netissä ja blogimaailmassa alko ihmiset kokeilemaan eri juttuja, päätin minäkin kokeilla. kävin ostamassa tiimarista kaikki mustat kankaanpainovärit ja aloin sutimaan.
kahden päivän jälkeen meinas tulla itku. ei näistä tullutkaan hyvää!ja mitä mieski sanoo kun näistä tuli näin hirveet?! maaliki loppuu kohta voi apua.
no viimesen purkin kohdalla älysin kokeilla että voiko sitä väriä jatkaa veden lisäks akryyliväreillä. voin kertoa että kyllä voi jos on tarpeeks nopee :)
ei ne kyllä oo ihan kuin uudet, mutta mielummin kärräilen muka-auringon-haalistamien kuin muka-homeen-peittämien vaunujen kanssa.
tahtoisin kertoa lisää, mutta nyt on aivan liian myöhä tehdä minkäänlaista aivotyötä. mutta sen sanon että ymmärrän nyt niitä jotka rakastaa isoja tuunausprojekteja. joka ilta olin melkeen hengästynyt, niinku ois juossu marathonin. ja koko ajan joutu käydä kurkkimassa työn jälkeä :D ja se tunne kun on viimein valmista! oih ja voih, ei koskaan enää :D
(ei se ihan vielä oo valmis. visiirissä on sivuilla pöllöheijastimet, jotka huonon suunnittelun takia on rumat. ne pitää jotenki fiksata.)
nyt päästän tuon leiväntuojan tähän koneelle. hyvää yötä!
A song that describes you
