Takakannesta:
Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojenhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.
"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."
Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kuin erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?
Sarjan ensimmäinen osa Langennut enkeli oli mielestäni mukavaa luettavaa ja pidinkin siitä paljon. Valitettavasti Riitasointu ei iskenyt yhtä vahvasti kuin edeltäjänsä. Etenkin Patchin erikoinen käyttäytyminen ja siitä johtuvat vaikeudet häiritsivät minua. Myös uusi hahmo Scott jätti vähän toivomisen varaa. Noran paras ystävä Vee oli kuitenkin yhtä piristävä persoona kuin ensimmäisessä kirjassakin.
Riitasoinnun tarina ei ollut aivan yhtä jännittävä kuin edeltänyt tarina, vaikka sekin parani loppua kohti huomattavasti. Loppupuolen juonenkäänteet olivatkin jo sangen mielenkiintoisia ja toivat vähän väriä tarinaan. Fitzpatrick jätti tarinan myös kutkuttavasti kesken ja toivottavasti hän yllättää vielä seuraavassa osassa. Kolmas kirjahan ei ole jäämässä viimeiseksi, vaan tänä vuonna pitäisi olla tulossa vielä neljäskin kirja sarjaan.
Lukunäyte, s. 14
Ilotulitus valaisi yläpuolellamme yötaivasta, ja Atlanttiin putoili värijuovia. Väkijoukko huokaili ihastuksesta. Oli kesäkuun loppupuoli, ja Maine heittäytyi täysin rinnoin kesän pyörteisiin ja juhli kahden rantahiekan, auringon ja paksulompakkoisten turistien täyteisen kuukauden alkua. Minä juhlin kahta auringon, rantahiekan ja Patchin jakamattoman seuran täyteistä kuukautta. Olin ilmoittautunut yhdelle koulun kesäkurssille - kemian kursille - ja minulla oli vakaa aikomus viettää kaikki muu aika yksinomaan Patchin kanssa.
Becca Fitzpatrick - Riitasointu (alkup. Crescendo, 2010), 327 sivua, suomentanut Pirjo Ruti, WSOY 2011
