Kansilehdestä:
Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.
Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.
Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata häneltä ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?
Ekaksi täytyy kehua kirjan kansikuvaa: se on omaan makuun ihana. Kansi olikin yksi syy, joka houkutteli lukemaan. Toinen houkutin oli lohikäärmeet. Esittelytekstistä paljastui lajityypille pakollisen komean pojan mukanaolo, mutta se, että tarinan tyttö on yliluonnollinen, herätti kiinnostukseni. Osasin siis odottaa samantyylistä tarinaa kuin esimerkiksi Houkutuksessa, mutta odotin myös pientä erilaisuutta.
Sain kirjan aika hyvään tahtiin luettua. Teksti oli sujuvaa ja tempasi sopivasti mukaansa. Ihastuin Liekin päähenkilöön, Jacindaan. Hän ei ollut niin "passiivinen" henkilö kuin jotkut lajityypin tytöt. Olisin lukenut mielelläni enemmän Jacindasta löhikäärmeen muodossa ja lohikäärmeitä olisi voinut kuvailla vielä hieman paremmin. Itse en ainakaan oikein osaa kuvailujen perusteella hahmottaa drakia mielessäni.
Tarina oli melko nopeatempoinen ja siinä oli tapahtumia mukavasti. Osa niistä tosin ei jäänyt mieleeni, mutta se ei haittaa. Liekki ei päättynyt vielä "onnellisesti" ja se jäi kutkuttavasti kesken. Nyt on siis odoteltava seuraavaa osaa, jotta pääsen jatkamaan tarinaa. Tämä kirja oli siis kaikinpuolin oikein mukavaa kevytlukemista.
Lukunäyte, takakansi
Yhtäkkiä pakoajatukseni tyssäävät. Kaivattu värinä alkaa rintakehästäni, leviää sisuksiini. Ihoni herää eloon. Pääni kääntyy, katseeni pyyhkii luokkaa, pysähtyy sisään astuvaan Williin.Kaikki hänessä on kirkkaampaa kuin muistin.Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten.Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää.
Sophie Jordan - Liekki (alkup. Firelight, 2010), 286 sivua, suomentanut Lotta Heikkeri, Nemo 2011
