Ally Condie - Tarkoitettu

Takakannesta:

"Nähdessäni Kyn kasvojen välähtävän edessäni niin nopeasti etten edes erottanut hänen silmiensä väriä, ainoastaan niiden tummuuden hänen katsoessaan minuun, ihmettelin: Sinäkö se olet?"

17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden maailmassa, uudessa uljaassa Yhteiskunnassa. Elämä siellä on täydellisen säänneltyä. Yhteiskunta päättää, mitä ihmiset syövät, kuinka he pukeutuvat, missä he työskentelevät, milloin he kuolevat. Ja kun kansalaiset täyttävät 17, Yhteiskunta esittelee heille myös heidän tulevan kumppaninsa. 

Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä. Cassialle valittu poika on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii saamaltaan mikrokortilta Xanderin tietoja, ruudulle ilmestyvät Kyn, toisen tutun pojan kasvot. 

Kyn kuvan nähtyään Cassia alkaa kyseenalaistaa asioita. Entisen mallikansalaisen sokea usko Yhteiskuntaan säröilee. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani, täydellinen Xander vai houkutteleva, salaperäinen Ky? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä väliä? Uskaltaisiko Cassia uhmata sääntöjä ja valita itse?

Tarkoitettu on pakahduttava kielletyn rakkauden kuvaus ja taidokkaasti rakennettu tarina. Romanissa on samastuttavat, koskettavat päähenkilöt sekä myös kaunis sanoihin ja kirjoittamiseen liittyvä ulottuvuus. Huiman kansainvälisen läpimurron tehnyt teos aloittaa tulevaisuuden maailmaan sijoittuvan trilogian!

Uusintalukeminen jatkui tälläkin viikolla ja alkuviikosta vuorossa oli Tarkoitettu. Tämä kirja tuli luettua ensimmäisen kerran viime syksynä ja ihastuin siihen jo silloin. Condie on luonut kauniin ja koskettavan tarinan, jossa pohditaan yksilönvapautta sekä sanojen ja tekojen merkitystä. Kirja pääsikin suosikkieni joukkoon. 

Tarkoitettu on hieman hidastempoisempi, eikä siinä ole juurikaan jännitystä ja vauhtia, joten kirja ei välttämättä kaikille maistu. Pehmeä kerronta kuitenkin vetosi minuun ja kirja piti otteessaan. Cassian kehittyvä rakkaus on kaunista luettavaa ja kirjassa esiintyvät runot ovat kiinnostava yksityiskohta. Yhteiskunta jää vähemmälle käsittelylle, mutta se ei vaivannut minua.

Condie lopettaa Tarkoitetun surullisesti, josta seuraa muutoksia Cassian elämään. Kyseessä on onneksi trilogia, joten jatkoa on luvassa vielä kahden kirjan verran. Toinen osa Rajalla ilmestyy suomeksi alkukesästä. Kolmas osa on näillä näkymin tulossa englanniksi marraskuussa 2012.

Lukunäyte, s. 50

Nyt kun tuijotan tungosta edessäni, tunnen samaa helpotusta ja huojennusta nähdessäni tutut kasvot, ihmisen josta tähän hetkeen asti olen ollut hirveän huolissani. Ihmisen, jonka kai kuvittelin hukkuneen tai kaatuneen tai painuneen pinnan alle niin etten enää koskaan näkisi häntä.

    Ky Markham on täällä ja katsoo suoraan minuun.

    Mitään ajattelematta astahdan eteenpäin. Silloin tunnen, että tallaan jotain rikki.

Ally Condie - Tarkoitettu (alkup. Matched, 2010), 326 sivua, suomentanut Kaisa Kattelus, Tammi 2011

Lappalainen & Leinonen - Routasisarukset

Takakannesta:

"Marras ei ollut syyllinen. Marien kuolema oli vahinko. Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni."

2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita... 

Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.

Routasisarukset-sarjan aloitusosa sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu teemojensa osalta Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin. 

En ole aikoihin lukenut juurikaan kotimaista kirjallisuutta, joten tartuin Routasisarukset-kirjaan mielenkiinnolla mutta hieman epäillen. Kirja ei kuitenkaan ollut minulle pettymys, vaan se yllätti positiivisesti. Tulevaisuuden maailma oli luotu taidokkaasti ja sen yhteiskunta tuntui uskottavaltakin. Ja sain jälleen lukea kiehtovista henkilöistä, mikä on aina plussaa.

Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin pääsin kärryille Routasisarusten maailmasta ja tavoista. Kirjan alku eteni muutenkin hieman hitaanpuoleisesti. Sitkeän lukemisen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua ja tarina tempasi mukaansa. Dystopia ja sci-fi -piirteiden lisäksi Lappalainen ja Leinonen ovat lisänneet mukaan taikuutta ja ralentaneet tarinan fantasiatyyppisen ennustuksen ympärille. Taikuus sopii moitteettomasti kirjaan, joten siitä ei ole haittaa.

Routasisarusten loputtua jäin kaipaamaan lisää ja sitä on onneksi luvassa. Odotankin innolla, mitä aikuistunut Utu kohtaa seuraavassa kirjassa. Utun lisäksi kiinnostaa myös muiden henkilöiden kohtalo ja koko yhteisön käy. Sarjan toinen osa Hiekkasotilaat ilmestyy toukokuussa 2012. Mainittakoon myös, että Routasisarukset oli vuonna 2011 Finlandia Junior -ehdokas.

Lukunäyte, s.9

Junan oli määrä saapua joskus iltapäivällä, joten olimme tulleet jo puoliltapäivin asemalle odottamaan. Vain pieni valokyltti kertoi, että olimme juna-asemalla. Kyltissä hehkui koukeroisin kirjaimin kaupunkimme nimi, Laakso. Aseman rakennukset oli koristeltu muovipunoksin, joita lapset olivat askarrelleet edellisviikon kaatopaikkasaaliin löydöksistä. Istuin parimetrisen kivenlohkareen harjalla ja katselin niitylle ja rakennusten eteen levittäytyneitä ihmisiä. Monilla oli mukana vilttejä, muovista ommeltuja päivänvarjoja ja eväitä, ja he istuivat perhekunnittain nauttimassa auringon lämmöstä.

Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Routasisarukset, 398 sivua, WSOY 2011

Jaana Kapari-Jatta - Pollomuhku ja Posityyhtynen

Takakannesta:

Kuinka Harry Potter -kirjojen suomennokset ovat syntyneet? Millaista seitsenosaisen sarjan suomentaminen on ollut? Miten ovat syntyneet omaperäiset sanakäännökset kuten hevoskotka, Pollomuhku, Posityyhtynen, huispaus, ankeuttaja ja monet muut kihelmöivän kekseliäät suomenkieliset sanat? Harry Potterin ystävillä tai muuten vain kääntämisestä kiinnostuneilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus kurkistaa suomentajan työhuoneeseen. Jaana Kapari-Jatta pyrkii tämän kirjan välityksellä vastaamaan niihin moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien mittaan esitetty.

J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomennosten myötä Jaana Kapari-Jatta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisten sydämiin. Kirjat ovat ilahduttaneet, itkettäneet ja yhdistäneet kaikenikäisiä suomalaisia lukijoita, ja monessa perheessä kirjoja on luettu myös ääneen.

Jaana Kapari-Jatta on saanut suomennoksistaan useita palkintoja, muun muassa kansainvälisen nuortenkirjaneuvoston, IBBY:n, kunniakirjan Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan suomennoksesta vuonna 2000, kansainvälisen kääntäjienliiton (FIT) Astrid Lindgren -palkinnon vuonna 2002 sekä lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 2007.

Tämä tarttui puolivahingossa mukaan kirjastosta. Lukionjälkeisiä opintoja on tullut tässä pähkäiltyä ja kiinnostusta herätti myös englannin kääntäminen. Okei, vanhemmat ei innostu tästä yhtä paljon kuin minä, mutta seuraavaan opiskelupaikkaan hakeminen ajottuu vasta vuoteen 2013. Eli ehdin vielä keksimään muita vaihtoehtoja ennen sitä. :)

Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Potterien suomentamisesta ja suomentamisesta ylipäätänsä. Kapari-Jatta kertoi kattavasti omasta tavastaan suomentaa ja lisäsi kiinnostustani työhön entisestään. Potterien suomentaminen ei varmasti ole ollut helppo homma, kun kirjat vilisevät keksittyjä sanoja. Kapari-Jatta on kuitenkin tehnyt erinomaista työtä suomennoksen kanssa ja oli hauska tietää mistä suommennokset ovat syntyneet.

Hienointa Potterien suomennoksissa on se, että Pollomuhkut, kaikkarit ja metsinkäiset kuulostavat täysin luonnollisilta suomen kielen sanoilta. Ja sehän on suomentamisen tarkoitus.

Jaana Kapari-Jatta - Pollomuhku ja Posityyhtynen, 164 sivua, Tammi 2008

Cassandra Clare - Luukaupunki

Takakannesta:
"Kaikki myytit ovat totta", Jace sanoi. 

Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnolisten olentojen maaimaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...

Luukaupungin luin ensimmäistä kertaa viime syyskuussa, mutta otin sen uudelleen luettavaksi. Ensimmäistä kertaa lukiessa kirja kolahti minuun ja tykkäsin siitä todella. Luettuani Claren toista sarjaa The Infernal Devices, täytyy myöntää, ettei Luukaupunki ole aivan parhaimmasta päästä. Kirjassa viehättää kuitenkin se pieni ripaus jotain uutta, mitä fantasiassa ei ole aikaisemmin esiintynyt. Varjometsästäjät ovat hieno lisä fantasiamaailmaan.

Luukaupungin henkilöt eivät ole yhtä kiehtovia kuin esimerkiksi The Infernal Devices -sarjan hahmot. Ne ovat ehkä hieman naiiveja ja ennalta-arvattavia. Lisäksi tuo häikäisevän komea alkaa olla kulunut ilmaus. Siihen on törmätty jo turhan monessa kirjassa. Tarinan juoni on kelvollinen, mutta sitä olisi voinut vielä syventää jotenkin. Mielenkiintoisemmat hahmot olisivat varmasti auttaneet.

Ensimmäisellä kerralla Luukaupungin loppu tuli hieman shokkina. Järkytyksestäni selvisin lukemalla jatko-osat, joissa tarina onneksi kääntyi toiseen suuntaan. Clare on kirjoittajana taitava ja pidän varjometsästäjistä paljon, vaikka Luukaupunkia lukiessa välillä vähän ärsyttikin. Kirjasta näyttää olevan tekeillä myös elokuvaversio, jonka ilmestymisajankohdasta ei vielä ole tarkempaa tietoa.

Lukunäyte, s.22

    Raivo leimahti yhtäkkiä Jacen jääkylmissä silmissä. "Enkelin nimeen, joka kerta kun me vangitsemme yhden teistä paskiaisista, te väitätte tietävänne, missä Valentine on. No, mekin tiedämme, missä hän on. Hän on helvetissä. Ja sinä..." Jace käänsi pitelemäänsä veistä, ja sen terä säkenöi kuin tulivana. "Sinä voit liittyä sinne hänen seuraansa."
    Clary ei kestänyt enää. Hän astui esiin pylvään takaa. "Seis!" hän huudahti. "Te ette voi tehdä noin."

Cassandra Clare - Luukaupunki (alkup. City of Bones, 2007), 443 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2009

Nälkäpeli-elokuva

Nälkäpeli-trilogia nähdään pian myös valkokankaalla. Ensimmäinen osa saa ensi-iltansa 23. maaliskuuta, ja ainakin minä olen innoissani leffaversiosta. Pidetään peukut pystyssä, etteivät tekijät epäonnistu elokuvasovituksessa, niin kuin joidenkin kirjan pohjalta tehtyjen leffojen kohdalla on käynyt. Lisäksi ikärajaksi on laitettu K-13, joten sovituksesta ei pitäisi tulla liian pehmoa. :)

Ainakin näyttelijävalinnat antavat odottaa hyvää. Katnissin rooliin valittu Jennifer Lawrence huomioitiin vuosi sitten parhaan näisnäyttelijän Oscar-ehdokkuudella hänen roolistaan elokuvassa Winter's Bone. Peetaa näyttelevä Josh Hutcherson nähtiin vuonna 2010 elokuvassa The Kids Are All Right, joka oli ehdolla neljässä kategoriassa 83. Oscar-gaalassa. Lisäksi Nälkäpelissä nähdään mm. Woody Harrelson (Haymitch), Liam Hemsworth (Gale), Elizabeth Banks (Effie Trinket) sekä Lenny Kravitz (Cinna).

Nälkäpelin ohjaa Gary Ross, joka tunnetaan mm. elokuvista Pleasantville ja Seabiscuit. Käsikirjoittajina toimii kirjatkin kirjoittanut Suzanne Collins sekä Billy Ray. Koska Collins on mukana elokuvan teossa, voimme varmasti luottaa jonkin verran siihen, että leffa pysyy uskollisena kirjalle. 

Toinen osa Vihan liekit on näillä näkymin saamassa ensi-iltansa 22.11.2013. Tiukan aikataulun vuoksi käsikirjoittajaksi on nimetty Simon Beaufoy, kun alunperin Collinsin ja Rayn piti jatkaa. Beaufoy palkittiin Oscarilla Slummien miljonääri -elokuvan käsikirjoituksesta ja hän oli käsikirjoittajana myös elokuvassa 127 tuntia.

Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia

Tammikuu on kulunut aiemmin luettuja kirjoja uusiessa, kun en ole vielä löytänyt mitään uutta luettavaa. Nälkäpeli-kirjat luin siis ensimmäistä kertaa vuosina 2009-2010. Päätin ottaa ne jälleen uudelleen luettavaksi maaliskuussa ilmestyvän elokuvan kunniaksi. Ja näitähän lukee mielellään useampaan kertaan, kun ovat yksiä suosikeistani.

Nälkäpelissä parasta on aina ollut sen erilaisuus. Collins on kehittäny täysin uudenlaisen maailman ja luonut sinne uskottavan tarinan. Ensimmäisessä kirjassa keskitytään ainoastaan itse Nälkäpeliin, joka saa lopulta aikaan kipinän kapinalle. Tarina muuttuu synkemmäksi Vihan liekeissä, jossa Katnissin pitäisi yrittää korjata aiheuttamansa vahingot. Matkijanärhessä pääosassa on kapinallisten sota Capitolia vastaan, mikä tekee kirjasta kahta ensimmäistä paljon synkemmän. Nälkäpeli koskettaa, tempaa mukaansa ja herättää tunteita vihasta rakkauteen. 

Nälkäpelin viehättävyyttä lisää sen onnistuneesti kuvatut henkilöt. Collins on tehnyt kaikista henkilöistä, myös sivuhenkilöistä, kiinnostavia persoonia, eikä ketään ole jätetty "keskeneräiseksi". Katnissin tulisuuteen, Peetan myötätuntoisuuteen ja jopa Haymitchin rappeutuneisuuteen on helppo samaistua. Tärkeintä on tietenkin jokaisen henkilön uskottavuus. 

Vaikka sarjan kaikki kirjat ovatkin loistavia, on oma suosikkini Vihan liekit. Jostain syystä 'ihastuin' kirjan kelloareenaan, joka on nerokas. Lisäksi tässä kirjassa esitellään niin paljon uusia henkilöitä, jotka tuovat lisää väriä tarinaan. Kaikki kolme kirjaa ovat myös saaneet minut itkemään, mutta etenkin Matkijanärhessä muutaman henkilön kuolemat surettivat minua. Nälkäpeli on varmasti sarja, josta puhutaan jonain päivänä klassikkona. Ainakin minä nimeäisin sen tulevaksi klassikoksi.

Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia

1. The Hunger Games (2008) - Nälkäpeli (2009), 335 sivua

2. Catching Fire (2009) - Vihan liekit (2010), 354 sivua

3. Mockingjay (2010) - Matkijanärhi (2010), 362 sivua

Suomentanut Helene Bützov, WSOY

Kaksi ensimmäistä kirjaa on saatavana myös pokkarina.

Cassandra Clare - Clockwork Prince

Clockwork Prince jatkaa Claren The Infernal Devices -sarjaa siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Klaavi antaa Lontoon Instituutin väelle tehtäväksi löytää Mortmain kahden viikon sisään, jotta Charlotte ja Henry voivat jatkaa Instituutin johtajina. Vihjeiden etsiminen vie Tessan, Jemin ja Willin aina Yorkshireen asti. Etsintöjen edetessä yksi heidän omistaan pettää heidät ja he joutuvat jälleen vaikeuksiin Naten kanssa.

Tessa huomaa lähentyvänsä enemmän ja enemmän Jemin kanssa, vaikka hänen kaipuunsa Williä kohtaan vaivaa häntä edelleen. Willissä tapahtuu kuitenkin muutos ja hänen suojamuurinsa alkaa rakoilla. Tessalla ja muilla onkin ongelmia edessään Lightwoodien hengittäessä koko ajan heidän niskaansa.

Tässä kirjassa olikin jo vähän enemmän romantiikkaa mukana ja ainakin omaan makuun se meni juuri oikeaan suuntaan. Oli kiinnostavaa saada tietää vielä vähän enemmän henkilöiden taustoista ja tutustua muutamaan uuteenkin. Etenkin Willin käytöksen syyt hahmottuivat paremmin. Vaikka tarinassa ei juurikaan ollut montaa isompaa käännettä, se oli mukaansatempaavaa luettavaa ja pikkutunneillehan se lukeminen venyikin. Romantiikan osalta etenkin loppu ilahdutti minua, mutta toisaalta nyt pelottaa hieman mitä viimeisessä osassa käy. Jäi ainakin sellanen tunne, että kaikki kääntyy vielä päälaelleen viimeisessä osassa.

Cassandra Clare kirjoittaa aivan loistavia tarinoita: se tuli huomattua jo Varjojen kaupungit -sarjaa lukiessa. Kahden osan jälkeen on vieläkin täysin mahdotonta arvailla, kuinka tarina tulee päättymään. Vaikka Clockwork Prince vastasi vanhoihin kysymyksiin, herätti se vähintään saman verran uusia kysymyksiä. Kuten jo Clockwork Angel:n yhteydessä totesin, ilmestyy viimeinen osa vasta loppusyksystä. En tiedä miten pysyn nahoissani tämän odotusajan, mutta selvisinhän minä odotuksesta Potterienkin kohdalla :)

Cassandra Clare - Clockwork Prince, 496 sivua, Walker Books (toistaiseksi ei suomennettu)

Becca Fitzpatrick - Riitasointu

Takakannesta:

Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojenhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.

"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa." 

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kuin erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?

Sarjan ensimmäinen osa Langennut enkeli oli mielestäni mukavaa luettavaa ja pidinkin siitä paljon. Valitettavasti Riitasointu ei iskenyt yhtä vahvasti kuin edeltäjänsä. Etenkin Patchin erikoinen käyttäytyminen ja siitä johtuvat vaikeudet häiritsivät minua. Myös uusi hahmo Scott jätti vähän toivomisen varaa. Noran paras ystävä Vee oli kuitenkin yhtä piristävä persoona kuin ensimmäisessä kirjassakin.

Riitasoinnun tarina ei ollut aivan yhtä jännittävä kuin edeltänyt tarina, vaikka sekin parani loppua kohti huomattavasti. Loppupuolen juonenkäänteet olivatkin jo sangen mielenkiintoisia ja toivat vähän väriä tarinaan. Fitzpatrick jätti tarinan myös kutkuttavasti kesken ja toivottavasti hän yllättää vielä seuraavassa osassa. Kolmas kirjahan ei ole jäämässä viimeiseksi, vaan tänä vuonna pitäisi olla tulossa vielä neljäskin kirja sarjaan.

Lukunäyte, s. 14

Ilotulitus valaisi yläpuolellamme yötaivasta, ja Atlanttiin putoili värijuovia. Väkijoukko huokaili ihastuksesta. Oli kesäkuun loppupuoli, ja Maine heittäytyi täysin rinnoin kesän pyörteisiin ja juhli kahden rantahiekan, auringon ja paksulompakkoisten turistien täyteisen kuukauden alkua. Minä juhlin kahta auringon, rantahiekan ja Patchin jakamattoman seuran täyteistä kuukautta. Olin ilmoittautunut yhdelle koulun kesäkurssille - kemian kursille - ja minulla oli vakaa aikomus viettää kaikki muu aika yksinomaan Patchin kanssa.

Becca Fitzpatrick - Riitasointu (alkup. Crescendo, 2010), 327 sivua, suomentanut Pirjo Ruti, WSOY 2011 

Katsaus vuoteen 2011

Tässäpä pieni haaste, jossa pääsee tarkastelemaan eri näkökulmista lukuvuottaan. Aikaa vastata haasteeseen on tammikuun ekaan viikkoon asti. Haasteen idea on seuraava: vastaa omassa blogissasi alla esitettyihin kysymyksiin aina yhdellä vuonna 2011 lukemallasi kirjalla per kysymys. Mikäli sinulla ei ole omaa blogia, voit vastata tämän postauksen kommenteissakin. Kirjan valintaa ei tarvitse perustella mitenkään, riittää vain kun mieit, mikä lukemasi kirja vastaa parhaiten kysymykseen. Yksi ja sama kirja voi luonnollisesti olla vastauksena useammassakin kohdassa. Muiden vastauksia lukemalla saa lyhyen ja ytimekkään katsauksen toisten lukutoukkien lukuvuoteen, mutta myös omaa tulee tarkasteltua ehkä vähän syvällisemmin. Ja kysymykset ovat seuraavat:

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

- Ally Condie : Tarkoitettu

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

- Sophie Jordan : Liekki tai Kat Falls : Veden Alla

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

- Audrey Niffenegger : Aikamatkustajan vaimo

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

- John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

- Cassandra Clare : Clockwork Prince

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

- Alyson Noël : Sininen kuu

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestan ja uudestaan luettavaksi?

- Cassandra Clare : Clockwork Prince

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

- Ally Condie : Tarkoitettu

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

- Cassandra Clare : Luukaupunki tai Kiersten White : Paranormaali

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel ja Ally Condie : Tarkoitettu

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

- Mary E. Pearson : Kuka on Jenna Fox?

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

- Lauren Oliver : Delirium - rakkaus on harhaa

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel