Leijonaa mä metsästän

 Vähän aikaa sitten piirtelin ilokseni Molskineen kuvan ystävällisistä hahmoista. Ystävyyden äärellä. Ehkä etummaiselle linnulle ehkä on sattunut jotain, ja muut tukevat. Ovat ympärillä ja ymmärtävät.

Leijona lähti elämään tämän jälkeen omaa tarinaansa. Piirsin sen läpi paperiin ja siirsin SpeedBall kaiverruslevylle.

Leijonan harjassa on minulle valtava määrä yksityiskohtia, joiden esiin kaivertaminen oli haaste. Kaiversin lähes koko leijonan hyvin pienellä terällä ja olen tyytyväinen siihen, että sain aikaan melko ohuita viivoja, jotka myös jatkuvat.

Kokeilin tähän vähän kuviointia...

 Hahmo on mielestäni  hauska - jopa niin hauska, että innostuin tekemään siitä useamman kortin. Luulen myös sen seikkailevan jatkossakin arttisivulla tai kuvissa.

Hmm... Vai tuleekohan sille kavereitakin?

Värit tein DistressOxideilla leijonan muotoisen sabluunan läpi

Päätin hyväksyä heitot kohdistuksessa asiaan kuuluvana käsityön leimana :)

Jos olis valta, niin kuin on mieli

 Elämässä lienee kaikilla hetkiä, jolloin voisi upottaa itsensä siihen, että valittaa. Minä valittaisin ajanpuutteesta, 24 tuntia ei yksinkertaisesti riitä. Kaikkea ei ehdi eikä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Valittaisin siitä, että tekee kaikkensa, yrittää parhaansa ja silti kokee riittämättömyyttä, tuntee olevansa venytetty sekä kotona mutta erityisesti töissä.

...mutta oikeastaan en halua.

Piirrän ja maalaan. Tulen niin hieman enemmän kasaan, itseeni ja ihoni sisään. Minuksi. Lataan akkuja ja menen seuraavaan päivään.

Tänne blogiin en aina oikein ennätä, vaikka haluaisin. EN kuitenkaan niin, että venyttäisin itseäni lisää. Nyt oli hetki. Hyvä hetki ja ennätin.

Nämä kuvat tein lokakuun alussa, kun innolla aloitin #intoberia. Muutamaan kuvaan se jäi. Jotain muuta tuli tielle....

Tuima tuijotus

 Maalasin pitkästä aikaa vesviärillä, ja duudlailin...
Tuli melko tuima ilmeinen muive tästä, mutta joskus elämä vaatii tiukkaa otetta asioihin. Ja tällä muivella taitaa olla sellainen hetki.

Tai sitten kissa on vain tosi ärsyttävä. :9

Elviira kananen

 Linotyyppinen kaivertaminen on kertakaikkisen ihanaa - mikälienee tullut jo useampaan otteeseenkin selville. Ja tulen siitä ehkä maininneeksi vielä monen monta kertaa. Kuvan piirtäminen, siirtäminen softcut levylle ja kaivertaminen hyvillä terävillä kaivertimilla on meielekästä. Sitä voi tehdä pienen hetken työpäivän päätteeksi ja nollata pääkopan intensiivisellä keskittymisellä tai useita tunteja, kunnes kämmenpohja huutaa muuta puuhaa. (Linkittelin nuo välineet, ko niitä kysytään kuitenki... :) )

Kaikkein ihaninta on tehdä ensimmäinen painotyö - useimmiten kokeilen Versafinen musteella ja vasta joskus myöhemmin linomaalilla. Joskus teen vain musteella...

 No, mitäs sitten kun levy on valmis. ...siinäpä sitä sitten onkin pulmaa kerrakseen. Tämän ihanan (yksi lemppareistani) Elviira-kanasen kohdalla olen päätynyt mm. painamaan kanaa isolle arttisivulle - kuten yllä. Sivun sotkeminen ei siihen loppunut ja toisaalta tekemään clean and simble tyylisiä taulumaisia kuvia kuten alla.

 Munat tein DistressOxide musteilla ja hiertimillä sabluunan läpi. Tuli muuten tässä juuri uusia ihania sävyjä näihinkin. :)  Roiskottelin vettä perään ja niin munista tuli hauskasti eläviä.

Kanat munineen saivat yllättää ihanat skypeläiseni Maikki-Nooran, Millan, Jennin, Nannan ja Tarun. Toki Millalle elviira muni vaaleanpunasävyisen munan.

Tässä ystävien blogeja linkitellessä huomaan tarvetta myös tuon listan päivitykseen.

Pus ja ihanaa heinäkuuta.

Viivaa ja naamatauluja

Artjournal antaa mahdollisuuden viivaan, leikkimiseen ja hupailuun. Siihen, ettei aina tarvitse onnistua tai ottaa niin todesta.

Voi tehdä, kuten minä yllä: asettaa yhden säännön, jota noudattaa. En nosta kynää. :)

Kasvoja kasvoja kasvoja. Niiden tekemiseen en kyllästy, kunhan saan vaihtaa tekniikkaa mielin määrin.  Ihanaa Heinäkuuta teille.

Lady with butterflywings

 I am not sure if this is ok for the Moo-Mania - challenge
Butterflies... But there is butterfly wings in this pic so here I go. :)  I used acrylicpaint and watercolors and fineliner. It was fun and did take some time to do.

Tämän sivun tekeminen otti aikaa - ensin innostuin yksityiskohtaisesta ja tarkasta luonnostelusta, ei kovin ominaista minulle, mutta toisaalta - mielestäni kannatti. Ensin maalasin akryylimaalilla, jonka kuivuttua levitin työn kauttaaltaan gessolla, jonka tarkoitus on saada vesiväri kiinnittymään pintaan kuin pintaan. Pohjustuksen kuivuttua jatkoin vesivärillä ja sen jälkeen mustalla lainerilla tehden yksityiskohtia ja rajaten. Saatoin innostua mustasta liikaakin, tuli hieman sarjakuvamainen tästä... vaikka onko se nyt niin nuuka.

Craftaamon haasteeseen: INTOHIMO

Craftaamon haasteen aiheena on intohimo.

Itse ajattelen, että intohimo on paljon laajempi kuin puolisoin välinen asia. Tunnen itse valtavaa intohimoa milloin mihinkin - väreihin, multaan, käsillä tekemiseen jne. Tähän haasteeseen halusin kuitenkin lähteä sieltä parisuhdetasolta liikkeelle. Sielläkin puolisoiden välillä olevassa intohimossa on mun mielestä monta tasoa. Se ehkä perinteisin fyysinen intohimo, mutta se ei yksitään pidä kasassa mitään - mielestäni merkityksellisempi on ehkä tarve yhteyteen ....nauruun, keskinäiseen ajatuksen virtaan, läheisyyteen joka ei ole mitattavissa, hyväksyntään ja keskinäiseen kunnioitukseen. Jotain sellaista yritin tässä kuvassa tuoda näkyväksi. Miten lie sitten onnistuin...

Virneitä ja vesiväriä

Ennen kuin putoan pohtimaan syvällisiä: Arttiin tehtyjä akvarelleja nämä. Monta monta kerrosta, ja paljon lyijykynää - sekä luonnosteluvaiheessa, että antamassa struktuuria ja syvyyttä. Maskauskynää olen tässä käyttänyt myös. Kettu on hauska ja moniuloitteinen eläin. Vilpertti. Onko se muuten kissa- vai koiraeläin? Vai onko ihan kettueläin? ...
 *** tästä eteenpäin tämä on sellasta pohdintaa...

Miten sen kirjoittaisi, sanoittaisi ääneen.. Vai sanoittaisiko sittenkään? Jos olisi vain hiljaa ja antaisi olla.... Ehkä siksi on helpompi tehdä kuvia - purkaa niihin ilmaisun painetta ja antaa vastuu tulkinnasta kokonaan katsojalle. Sanatkin voidaan, erityisesti haluttaessa, tulkita ahtaasti, sanatarkasti tai ihan väärin.

Toisaalta. hm...no huomaan itse pohtivani tällä hetkellä kovasti omaa arvomaailmaani - suhdettani ympäröivään, antamaani mallia, jonka varaan lapseni maailmaa rakentavat. Kuulin taannoin lauseen: "...on ihan loistava isä. Toki en kaikista arvoasioista ole samaa mieltä... " ja niinhän se on, että jokaisella on omat arvonsa ja uskonsa. Olkoon ja hyvä niin. Ja loistavaa on se, että tiedostaa arvonsa, sen perustan, miltä pohjalta ratkaisujaan tekee. Surullista on, jos ei ole niitä miettinyt.

Nyt - ehkä se on ikä juttu - olen herännyt omia arvoja ja uskojani erityisesti (tai ehkä uudelleen) miettimään - kriittisestikin ja huomannut, että enemmänkin voisi miettiä. Olisin voinut miettiä jo aiemmin.

Art For Art's Sake

Art journal journey has a challenge - and finnally I am adding my work to it. I have had three months without joining challenges, but here I go again.

 Actually I am not sure if any art is for art's sake. I think that  for me anyway Art has its way of helping. Solving problems, finding answers... calming down and relaxing.

But still here is my work for the challenge. Girl power. Lots of it. I hope its ok.

TIO: Things with Wings vol.2

 Try it on Thuesday and things with wings. .... birds again. :) From artjournal books of mine. Again. But this time with watercolor. Something new for this thema.

This onge is from the on going work...

Tio: Things with wings

Here is the first print.

Try It on Thuesday challenges "Things with wings" - and it is just what I adore: Birds, fairies, bugs.... This Summer mostly Birds. And more is better. This artjournal page with bird is made with handcarved stamp or linoprint. I used black and gray Versafine ink in it. And in the secound pic: I used same stamp and made the backround with watercolor.

Here is my handcarved stamp/plate.

Valkoista ja väriä

Ihanaa ja rentoa. Hyvä paperi ja lemppari värien kanssa vesivärejä. Konstailematta - tai ainakin melkein.

Sillä ensin kirjoittelin ja duudlailin ihanalla Pebeon maskikynällä. 

 Se ei ole ensimmäinen, mitä olen kokeillut, mutta minusta se toimii parhaiten. Kärki on ohut ja maski näkyy hentona vaaleansinisenä, joten tiedät mitä kirjoitat. Värin kuivamisen jälkeen maskin poistaminen pienin pyörivin liikkein sormella on lähes lapsellisen helppoa. :) Tykkäsin.

Hapuilua pimeässä

 Aavistus siitä mitä ajattelin...
Luen tällä hetkellä romaania Jäljet, joka kertoo Helene Sjärfbeckistä - ainakin jollain tasolla. Ja tuskasta - luomisen ja arjen liitoksesta, yksinäisyydestä, sielun etsimisestä tai sen maalaamisesta tai jostain... Ei ei ei - en ole tämän loistavan kuvataiteilijan kanssa millään lailla samalla sivulla - edes samassa kirjahyllyssä - mutta tunnistan tarpeen keskeytyksettömään hetkeen, hetkeen, jolloin ei ole aikataulua.Tai kenenkään toisen tarpeita.

Sellaista sisäistä paloa tai turhautumista omaan tekemiseen ei minulla ole kuin Sjärfbeckillä kirjan mukaan on. Useimmiten en edes tiedä, mitä tavoittelen tehdessäni kuvia.Sikäli kuvani hapuilua pimeässä. 

Otson kyyneleet (jcc#28)

Linoprinttien tekemisessä on ihana prosessi.Prosessi on minulle se juttu tässä ja artjournaling työssä. Muutoinkin se motivoi.

Tämä Otso  oli kokeilu printti (vedostettu kopiopaperille) ja päätyi osaksi tätä arttisivua. Otso tuli, ryhtyi itkemään ja palautti mieleeni yhden lempikappaleen. Nimittäin Tuonelan koivut sekä Jippu että Kotiteollisuus ovat esittäneet mallikkaasti kappaleen. Että sikäli....

Mutta tästä löytyy roiskeet- turkoosia - stanssattua ja niin ollen mukana
JehkotarCRAFTChallenge#28 haasteessa.

Edellisten lisäksi työstä löytyy omin käsin tehtyjä leimasin jälkiä, doodlailua, kerroksia - myös gelliprintti (pitkästä aikaa), öljypastelliliitua ja tekstiä.