Innostava kirjapino

Meidän olohuoneen pöydällä on aina kasa kirjoja ja lehtiä, joita selailen työpäivän jälkeen, lapsen leikkien lomassa. Tällä hetkellä kasassa ovat nämä:
















Virkkuri on innostanut jo muutamaan juttuun, mutta lisäksi mua kiehtovat ainakin nämä hauskat korut.

Amigurumeita en oo vielä koskaan harrastanut, mutta seuraaville löytyisi käyttöä, kahdella tapaa. Taas kuluisivat kerien loput ja poika saisi suosikkikeittiöleikkiin jotain ekstraa:

Muuten teen kyllä terveellisiä herkkuja, mutta tämä on hauska ja yllättävä!

Lastenhuone on jo täynnä, mutta Pirteä lastenhuone-kirjassa on kyllä parikin aika kivaa juttua. Talletetaan siis muistiin. Kuka sitä paitsi sanoo, etteikö näitä ideoita voisi ripotella muihinkin huoneisiin :). Kirjaimiahan myydään jo kaikkialla, mutta tässä käytetty kevyttä kapa-levyä, sitä voisi käyttää moneen muuhunkin.




















Tässä on uutta ideaa ainakin meidän avainsotkuihin ja legojakin on vielä jemmassa.



Viime viikkoina olen tuhonnut vanhoja kartastoja töissä. Siitä lisää myöhemmin...mutta tämän haluaisin vielä tehdä kotonakin.



Olen arka tekemään mitään sähköjuttuja, mutta tämän uskaltaisin toteuttaa. Hauska idea laittaa talteen lapsuuden rakkaat lelut.



Kaikki kuvat on otettu siis yllämainituista kirjoista, kannattaa tutustua!Tykkäsin näiden kirjojen selkeistä ohjeista, tosin amigurumeista on vaikea sanoa mitään, ennen kuin oikeasti testaa :D.

Syksy hiipii sisään, ehkä luvassa on sateisia iltoja, jolloin on aikaa ja halua näpräillä yhtä sun toista. Mukavaa alkanutta syyskuuta, lukijat!

Jo vihertää!

Meidän yhdessä huoneessa vihertää jo - kiitos Ikean! On ollut aikeissa maalata tai tapetoida tai ostaa sisustustarraa ja jotenkin jatkaa esikoisen huoneen metsä-teemaa seinillekin. Aina on ollut kuitenkin sellainen olo, että entä jos kyllästyn pian ja olen tuhlannut tapetointiin/maalaamiseen/tarroihin paljon aikaa/rahaa. Viime viikonloppuna ongelma ratkesi Ikeassa, koska sinne oli tullut monia uusia seinätarroja. Mulla on yksi kokemus Ikean tarroista, noin viiden vuoden takaa ja silloin ne tipahtelivat seiniltä. Uskalsin kuitenkin tämän Elsabo-tarran ostaa, koska hintaa oli vaan 12,99. Hieno tuli, nyt katsellaan pysyvätkö seinillä, vai tartunko sittenkin itse pensseliin tai tapettiliisteriin.

Esikoisen huoneeseen pääsee viimein myös vuosi sitten hankittu silityslauta. Ostin sen kirpparilta sen aivan järkyttävästä värimaailmasta huolimatta. Jalat olivat syvänsiniset ja kankaan sekaväritys selviää tästä kuvasta. Erikoisena yksityiskohtana ovat jalkojen koalat...

 

Laiskana siksakkasin vaan sopivampaa, vanhaa tuttua, kangasta edellisen päälle. Lopputulos ei ole siistein mahdollisin, mutta varmasti kestää sen ajan, kun tällä leikitään. Silitysrautakin on kirpparilöytö, aivan oikean näköinen ja suihkuttaa vettä! Alhaalla oli verkkopussukka, sen poistin ja lisäksi raudalle oli laskutaso, mutta se ei ollut sopiva uudelle raudalle. Jalat spreijasin mattavalkoisella heti lumien sulettua, työ oli jäänyt loppukesällä kesken ja unohtunut sitten :D.

Koeajo on suoritettu, ja toimii loistavasti. Jos viitsin, vähän vielä siistin tekemällä eteen kuminauhaviritelmän, jotta suojus pysyy paremmin paikallaan. Joka tapauksessa, kannatti pelastaa tämäkin kirpparilta!

Nyt odottelemme, että vihreää puskee esiin ulkonakin. Hyvältä alkaa jo vaikuttaa!

Tervetuloa ostoksille ja herkuttelemaan!

Meidän 2-vuotiaan suosikkileikkejä ovat koti- ja kauppaleikit, joten päätin jo ennen joulua tuunailla hänelle pikkukeittiön vanhasta Ikean rahista. Tuunailu alkoi joulun välipäivinä, mutta on valmistunut pikkuhiljaa.  Ideoita hain Ikeahackeista sekä Pinterestistä.

Yli kymmenen vuotta vanhassa rahissa oli jo valmiina ulosvedettävä hylly. Sen päälystin ruskealla kontaktimuovilla, jota sattui jo kotona olemaan. Samasta kontaktimuovista valmistuivat keittolevyt.

Anniina oli ostanut joululahjaksi ihanat puiset leikkiruoat puulaatikoissa ja niiden sekä kummeilta saadun kassakoneen ansiosta keittiö taipuu myös kaupaksi tai vaikka trendikkääksi lähiruokabistroksi :D.

Ikeasta ostin puulaatikoille irrotettavat kiinnityskoukut ja keittiövälineille tangon koukkuineen. Koukkuihin virkkasin vihreän patalapun sekä bamburätin, aikaisemmin valmistui patahanska, joka jopa mahtuu pikkukokin käteen.

Leikkipaikka on ollut kovassa käytössä ja toisinaan se muuntuu jopa myyntikärryksi, jota liikutellaan ympäri yläkertaa. Uuninluukku uupuu edelleen, mutta käytäntö on näyttänyt, että toimii myös näin ja lapsi kyllä tajuaa leikkivänsä uunilla :D Muutenkin ajatuksena on ollut, että tämän voi vielä joskuu purkaa ja muuntaa vielä vaikka aivan joksikin muuksi.

Vintage-fiiliksissä

Töiden takia kaikenlaiset puuhastelut etenevät niin hitaasti, että parasta on tarttua pieniin ja nopeisiin hommiin.

Lähestyviä 5-vee synttäreitä varten olin jo viikon suunnitellut juhlaviirinauhaa ja tänä aamuna alkoi viimein tapahtua. Eipä aikaakaan kun palaset oli leikeltyinä, tällä kertaa harkkosaksilla ja autojen kuvia kiinnittelin kaksipuoleisella liimaharsolla. Anniinalta joululahjaksi saatu satiininauha pääsi töihin, tällä kertaa huristelin sen vaan viirien päältä kiinni, hyvin näyttää pysyvän ja toimivan näinkin. Mikään kankaista ei oo oikeaa vintagea, ihan jämäkankaita vaan, mutta jotenkin vintage-tunnelmainen tästä tuli.

Lisäksi pika-askartelin sankarille kortin ruskeasta pahvista, mittanauha-washiteipistä, tarrakirjaimista ja auton kuvista (joku irtonainen skräppäyspohja). Autojen taustaksi tuli sivu vanhasta englanninkielisestä kirjasta.

Illalla sain viimein aikaiseksi laitettua työhuoneen lukunurkkauksen lamppuun hehkulampun. (Mutta kuva oli pakko ottaa ilman lampun valoa, että saisitte jotain selvää :D.)

Pöytä on vanha pullolaatikko, joka on napattu matkaan vanhempien autotallista ja palvellut meitä jo lehtitelineenä ja paperinkeräyslaatikkona.

Lukunurkkauksessa ilahduttaa aina lehtileike, joka oli liimattu synttärikorttiini. Se liittyy ihanasti meidän kotiin täällä Tampereella. Kortti oli siis pakko pistää kehyksiin.

Seuraavaksi tartun äkkiä ihanaan sinapinkeltaiseen villalankaan, syksy on pitkällä ja paleltaa!

Ihanat muovieläimet, osa 2

Tämä muovieläinprojekti kuvaa hyvin sitä, millä tahdilla mun pienet ja isot suunnitelmat etenevät. Monta juttua menossa päällekkäin ja aina toisinaan jokin valmistuukin. Tästä mä siis inspiroiduin ja seuraavassa tämän proggiksen tutoriaali:

1. Pese purkit kansineen noin kolme kuukautta ennen kuin haluat, että työsi on valmis. Pesussa astianpesuaine, liotus ja kynsilakanpoistoaine ovat loistavia apuvälineitä.
2. Säilytä purkit kansineen näkyvillä niin, että muistat suunnitelmasi joka päivä.
3. Valitse sopivat eläimet ja jätä nekin näkyville asiasta muistuttamaan.
4. Sano puolisollesi päivittäin, että kannet voisi spreijata. Sitten totea, että sateella/muuten huonolla ilmalla ei varmaan kannata. Odota siis kesää.
5. Kesän tultua passita puoliso pihalle kansien ja spray-purkin kanssa.
6. Totea seuraavana päivänä, että maali on auringossa jotenkin kummasti käpristynyt.
7. Kiitä onneasi, että valitsit kansiin pingviinit ja jääkarhun, koska ryppyiset kannet esittävätkin nyt jäälauttoja. (Ja seepra pääsee sille sileälle kannelle)

8. Hio ja maalaa kannet vielä kerran ihan tavallisella maalilla ja pensselillä.
9. Liimaa eläimet paikoilleen Loctite SuperGluella.

10. Täytä purkit sälällä ja ihaile. Ole tyytyväinen, sillä nyt purkit ja kannet muistuttavat vain siitä, että onnistuit kaikesta huolimatta.

Pieni tavaratalo

Olen päättänyt tutustua lähiseutuumme paremmin, joten jokainen potentiaalinen kirppis tai pikkumyymälä saa minut jarruttamaan ja kääntymään takaisin. Aivan turha nimittäin lähteä merta edemmäs kalaan. Tällä kertaa poikkesin Tampereen Lielahden kierrätyskeskukseen, joka on valitettavasti yhtä huonolla pidolla kuin moni muukin vastaava. Vika lienee myös käyttäjissä- itsekin dumppaan kierrätyskeskukseen sen ihmeellisimmän sekatavaran. Ja siellä ne sitten lojuvat, ihmisten sekatavaralaatikot. Mutta ihan kaikkea sieltä kyllä löytyisi, kuin tavaratalosta, joulukoristeista mattoihin. Suosittelen siis käyntiä, sotkusta huolimatta!

Mun silmiin osui vanha mäntyinen talonmuotoinen lokerikko, joka selvästi oli joskus annettu lapsille maalattavaksi. Lokeroiden taustalle oli maalattu vesiväreillä ja projekti oli tainnut jäädä vähän kesken. Ostin lokerikon eurolla ja olin taas niin innoissani, etten tajunnut ottaa kuvaa. Mutta uskokaa, se oli juuri sellainen keltaisen mäntyinen, aika kamala.

Pesin sen ja tartuin saman tien Helmi-kalustemaaliin ja aloin sutimaan. Helteessä sutiminen sai aikaa huonoa jälkeä mutta onneksi toinen kerros paremmalla ilmalla pelasti tilanteen.

Peilin kautta näkyy suurinpiirtein, millainen lokerikko oli. Tausta tosin vaneria, mutta katonpätkässä on vanha väri.

Hyllytkin oli vähän sopivasti vinksallaan.

Valkoinen maali teki siitä aivan uudennäköisen. Muita ihania-Tiinan innoittamana (taas!) laitoin muutaman lokeron taustalle väripaperia (Papermanian ja Tigerin). Niitä en tosin kiinnittänyt millään, jotta voin ne halutessani ottaa pois tai vaihtaa toisen värisiin.

Lokerikko päätynee lastenhuoneeseen pikkuesineiden taloksi. Sitä pikkutilpehööriä kun aina kertyy. Pari siellä täällä pyörinyttä esinettä pääsi jo taloon muuttamaan.

On sängyn päälle levitetty tilkkutäkki...

Muutamia vuosia sitten meidän äiti innostui tilkkuilusta ja teki eri tilkkutekniikoilla monia aika kivoja juttuja. Mä taisin pariinkin otteeseen huomauttaa homman älyttömyydestä - ostaa nyt kankaita, silputa ne ja ommella uudestaan yhteen! Ja tästä huolimatta otin tottakai ihan mielissäni äidin tekemät upeat tuotokset vastaan...

Nooh, onneksi maailma yleensä osoittaa, että ei kannattaisi toisten innostukselle irvailla. Kävi nimittäin sitten niin, että viirinauhoja tehdessäni silppusin vihreitä kankaitani kolmioiksi AIVAN LIIKAA. Siellä ne pyöri kangaslootassa mun tiellä ja tajusin, että enempää viirinauhoja emme tarvitse. Päässä alkoi pikkuhiljaa raksuttaa, että jos ne kolmiot surauttelis yhteen peitoksi. Siis palaset lattialle ja palapelin tekoon. Ensin tuloksena oli kaaos, mutta tämän Anniinan ostaman ruotsalaisen katselukirjan ansiosta palaset loksahtelivat paikoilleen. (On muuten loistava kirja, jonka kuvituksista olen hakenut innostusta mm. applikaatioihin.)

Ihan kokonaista lasten sängyn päiväpeitettä kolmioista ei syntynyt, joten kaivoin esiin viisi vuotta vanhat keittiön verhot ja silppusin niistä tilkkupalaan sivukaistaleet. Hetken mielijohteesta jätin peiton päihin muistoksi valelaskosverhon laskokset. Muutenkin tein aika rennolla meiningillä. Ei nuo kolmiot ole ihan kohdakkain ja alempana olevasta kuvasta näkyy, että saumat vähän vetää ja peitto on rypyssä. Ehkä sitä osaa ottaa rennommin, kun kangas ei ole varta vasten työtä varten kalliilla hankittu, vaan kaikki on jämämatskua.

Anniinaltakin jo kyselin, että ei sulla ois mitään vanhaa päiväpeitettä tämän taustaksi. Viimein tajusin kurkistaa omaan kaappiin. Siellähän se meidän vanha ruskea päiväpeite lorvaili vailla mitään käyttöä. Silppusin sen kolmeen palaan, yksi tähän, toisesta ehkä päiväunipeitto joskus ja kolmas vuodesohvan peitteeksi.

Jotenkin tätä vihreää kangasta tuntuu riittävän edelleen, joten pahoin pelkään, että siitä tulee vielä jatkossakin jotain ommeltua. Onneksi se on mieluista ja passaa lastenhuoneeseen :D. Tilkkuilun puolestaan jätän jatkossakin muille, vaikka aika kivaa se näin välipalana olikin.

Innostuksen alkulähteillä

Ystäväni kysyi minulta taannoin, miten nykyään ompelen, tuunailen ja värkkäilen niin paljon. Hyvä kysymys, aina kun ei ole ollut näin. Lapsuudessa ja nuoruudessa kyllä tein käsilläni jotain koko ajan, mutta opiskelujen ja töiden myötä oma vapaa-aika väheni niin, että tein käsitöitä/tuunauksia lähinnä kesäisin ja muilla lomilla. Satunnaisesti ostin langat pipoon tai kaulaliinaan tai ompelin verhot. Ideoita oli ja niitä kirjailin pieniin muistikirjoihin, mutta sinne ne suureksi osaksi jäivät, ajan puutteessa.

Kun äitiyslomani alkoi, olin ensin vähän kauhuissani. Kamalasti aikaa! Sitten aika alkoi täyttyä kun tajusin tilaisuuteni tulleen. Talteen jääneet langat ja kankaat ja muuta ideat alkoivat muhia mielessäni ja johan alkoi tapahtua. Ensin tein vanhoista verhoista vuorauksen äitiyspakkaukseen. Olin innoissani, koska käytin siihen vain ja ainoastaan vanhoja materiaaleja.

Seuraavaksi leikkelin kivoista väripapereista vihreitä lintuja hoitopöydän piristeeksi. Naurettavan pieni juttu, mutta olin siitä aivan liekeissä. (Malli on Ylen Olotilan sivuilta napattu. Klik.)

Samoista papereista tein myös pääsiäiskoristeita. Tein munanmuotoisen pahvikaavan, leikkelin papereista munia, laitoin aina kolme päällekkäin ja surautin yhteen ompelukoneella. (Teline on Ikean ja kuvat on kaivettu esiin kännykästä, laatu sen mukainen.)

 

Sitten, päivää ennen esikoiseni syntymää ompelin aivan innoissani näitä.

 

Ideana oli jossain netissä näkemäni kirjaimen muotoiset tyynyt. Ne olisivat olleet liikaa tilaavieviä, joten tein esikoiselle valmiiksi valitun nimen etukirjaimen muotoisen pinnasängyn koristeen. Turhakkeista turhakkein, mutta silti aika kiva :D. Kangas on samaa vanhaa verhokangasta ja välissä on ohutta vanulevyä.

 

Sen kaveriksi tein kaksi sydäntä, joiden takana on taskut. Sydämet on tehty vanhan tyynykankaan jämistä ja sisällä on ohut vanulevy. Sydämet kiinnitin myös pinnasänkyyn ja tungin taskuihin vuosi sitten silmälasini ja lapsen tutin, jotta löysin ne yölläkin silmät ristissä.

Nyt sydämet ovat siirtyneet ompelupisteeseeni tuolin selkänojaan ja taskuissa voi säilyttää kyniä tai vaikka mittanauhaa. Siinä ne muistuttavat minua innostuksen alkulähteistä ja siitä, että kauan talletetuille kankaille, nauhoille ja papereille löytyy lopulta aina käyttötarkoitus.