Karttarasiat

Jostain syystä tämä karttainnostus ei laannu. ModPodge:n avulla vanhat peltirasiat saivat uuden pinnan. Ideana oli samalla kokeilla, miten ModPodge eroaa suomalaisista merkeistä. Ja eroa todellakin on! Käsittely, kuivuminen ja kestävyys ovat selvästi paremmat.

 







 





Vaikka ModPodge kuivuu aika nopsaan ja uuden pinnan saisi sutia vaikka 10 minuutin välein, ei vauhti ole tässä valttia. Huomatkaa siis hutiloijan aikaansaama revennyt kartan pinta vasemmassa alanurkassa. No, se saanee peitokseen jotain muuta. Pohjana on vanha vahaliiturasia.



Vanhat Läkeröl-rasiat saivat myös karttapinnan. Kartoissa on viime vuosien kesäretkien kohteita. Rasiat päätynevät pikkulahjoiksi tai pikkutavaran säilytykseen. Mutta mikseipä voisi tehdä esim. tällaisia rasioita lasten tai aikuisten pienille matkamuistoille, jotka muuten jäävät laatikon pohjalle pyörimään.

Teippiä ja purkkeja

Ihan jotain pientä piti saada tehtyä, siinä kodin perussiivojen lomassa ja kahvin tippuessa.

Kodinhoitohuone sai jotain uutta pikaisesti washi-teipeillä. Kulahtanut puhdistuspyyhelaatikko piristyi kahdella eri teipillä ja nyt vieraskin tietää, mistä löytyy lääkkeet ja laastarit. Ehkä laatikko tuohon peilin viereen kuitenkin jää, vaikka vähän paikkaansa hakikin.

Partaäijäpurkkiprojekti oli vähän kesken, nyt vielä kaksi pikkupurkkia sai Tampereen karttaa ylleen. Purkit ovat muuten kovassa käytössä. Näitä vois varmaan maalatakin, hmm...

Oh Deere!

Esikoisen synttäreiden traktoriteema alkoi läpänheitosta, koska tyyppi oli saanut heti synnyttyään yhtä sun toista John Deere-traktorisälää. Netistä selvisi, että kyseinen teema on aika hitti jenkeissä, esim. tähän tyyliin. Onneksi netistä löytyi myös esimerkki siitä, miten tämä tehdään hieman tyylikkäämmin. Ihana blogi muutenkin, joten klik vaan!

Meidän John Deere- eli tuttavallisemmin Jontikka-synttärit perustuivat vanhasta itsetehtyyn tai sitten uuden tuunaukseen. Kenties näistä löytyy ideoita teidän lukijoidenkin juhliin.

Ovella tervehti teemavärein koristeltu, jo vuosia palvellut kranssi. Se vaihtaa vaatteita aina tarpeen tulleen, sillä en koskaan liimaa siihen mitään, vaan kierrän ja solmin koristeet paikoilleen. Keltainen niini on ollut käytössä jo useana keväänä ja vihreää satiininauhaa sain Anniinalta joululahjaksi. Vihreiden nauhojen päähän on teipattu pahvi, johon kiinnitin kankaan tekstiilidecoupage-lakalla.

Vanhoista jämäpaloista ja entisestä verhojen kanttinauhasta tehty viiri. Traktorit leikkasin aiemmassa postauksessa nähdystä palakankaasta ja kiinnitin silitettävällä kaksipuoleisella liimakankaalla. Lisäksi tärkkäsin viirit ihan kaupan silitystärkillä. Toiveissa on, että viirinauha palvelee jatkossakin, nämä värit sopivat aina kevääseen.

Synttärisankarin paitaan applikoin Eurokankaan palakankaista löytynyttä John Deere-kangasta. Rintamuksessa oli aiemmin painatus, jonka sain lähestulkoon peittoon. Paidan ostin kirpparilta 1 € hintaan.Tarkkasilmäiset huomaavat entisen turkoosivalkoisen painatuksen kurkistavan kuvan oikeassa yläkulmassa ja takarenkaan alla :D.

Keittiön työtasoille tarjoilujen alle päätyi Ikean Flyn Lill -verho, hinta 1, 95 €/kpl. Yksi verho riitti hyvin ja sattui olemaan juuri työtason levyinen. Näin hankalasti puhdistettava pöytätaso säästyi sotkuilta. Pöytäliinan kiinnitin Teippitarhan vihreällä Polkadot-teipillä. Kerrankin sai teipit näkyä!

Kuten kuvasta näkyy, kuva on Teippitarhan omaisuutta! Multa ei löytynyt yhtään edustavaa kuvaa tästä teippauksesta.

Lapset saivat Ikean pahvimukit, joihin oli liimattu itsetulostetut Jontikkatarrat. Vaaleanpunainen tarra on Googlen kuvahausta napattu ja osassa oli vihreät tarrat täältä.

 Oh Deere, oli oikeasti niin hauskaa, että milloinkahan saa järjestää seuraavat juhlat?

Kirjakirjaimia

Vuosia sitten hankin jostain messuilta KOTI-kirjaimet, jotka muistaakseni on tehty jostain ylijäämämateriaalista. Kirjaimet ovat olleet matkassa jo viidessä kodissamme ja ne on aina aseteltu paikoilleen heti muuttopäivän iltana. Jotenkin viesti on mennyt näin nopeasti perille :D.

Kirjaimet ovat vaihtaneet ulkomuotoaan sisustuksen mukaan. Alunperin väri oli vaaleansininen, sitten limenvihreä ja melkoisen pitkään ruskea. Nyt kirjainten oli aika saada ylleen vanhojen kirjojen sivuja. Jenkkijohtajuusopas sai taas kyytiä. Alle ja päälle sivelin valtavasti decoupage-lakkaa. Lopputuloksena olivat liimaiset sormet ja uudenlaiset kirjaimet.

Tämän näpertelijän todellinen luonne paljastuu tässä:

Kirjat pääsivät jälleen omalle paikalleen kirjahyllyn päälle. Kotona ollaan!