Kun humanisti ei osaa laskea niin kaikki ei mene niinkuin Strömsössä

Tämä on kertomus mittavirheistä, tilaustöistä ja siitä, kuinka asiat näyttävät, tuntuvat tai vaikuttavat isommilta kuin ne oikeastaan ovat. Ja kuinka television kaukosäädintaskusta tuli jotain ihan muuta kuin miksi se alunperin oli tarkoitettu.

Eräs nettiseikkailija oli nähnyt blogissani tämän kaukosäädintaskun ja innostui itse haluamaan samanlaisen. Tänne päin tuli tilaus ja sen jälkeen ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kangaskauppaan eikä aikaakaan, kun tarvikkeet oli hankittu. Asiakas oli lähettänyt kaukosäädintensä lukumäärän ja  mitat ja minä olin mukamas laskenut kankaan riittävyyden ja taskujen koon hyvinkin noiden mukaan.

Innoissani leikkasin, ompelin, saumasin ja vihdoin myös sovitin. Ehkä tuo vaihe olisi kannattanut tehdä vähän aikaisemmin tai laskea asiat hiukan tarkemmin. Oli nimittäin päässyt unohtumaan sellainen kolmiulottisiin kappaleisiin olennaisesti liittyvä totuus, että niillä on kahden muun ulottuvuuden lisäksi olemassa myös paksuus. Joten kaukosäätimille mitoitetut, leveyden mukaan leikatut taskut olivat auttamatta liian pieniä.

Korjausyritykset olisivat vain pahentaneet asiaa, joten luovutin. Hautasin mokoman tekeleen kangaskaapin perälle ja tein uudet kangaslaskelmat. Uusi reissu kangaskauppaan ja taas vimmaista leikkausta, saumausta ja pakonomaisia mittauksia taskujen koosta. Toisella yrityksellä numerot ja todellisuus osuivat kohdilleen ja kaukosäätimet sujahtivat nätisti paikoilleen. Pussikko lähti tyytyväiselle tilaajalle.

Ja epäonnistunut kappale jäi minulle. Meillä on samoja Samsungin kaukosäätimiä kuin pussin tilanneella asiakkaallakin, joten pussi uhkasi muuttua ongelmajätteeksi. Onneksi olen sitä mieltä, että ennen kuin asioita heitetään suin päin roskiin, kannattaa niitä tarkastella vähemmän kaavamaisilla silmillä ja koittaa nähdä tuote jonain muuna, kuin miksi se on tehty tai mikä se on alunperin ollut. Tuo kriittinen tarkastelu pelasti tämänkin yksilön. Pussukoita kun tarvitaan muuallakin kuin pitämässä kaukosäätimiä järjestyksessä.

Niinpä tämä päätyi ompeluhuoneeseen. Siellä on ainakin kolmet isot kangassakset, mutta useimmiten tuntuu, ettei ensimmäisiäkään löydy ompelukoneen välittömästä läheisyydestä. Nyt pussukan monet taskut säilövät niin erikokoiset sakset kuin eräitä muitakin vaeltelevia tavaroita. Samalla tuosta häntäosasta tuli oivallinen alusta ompelukoneelle ja painava kone pitää samalla saksiosan paikoillaan pöydän reunalla.

Ihan kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta ei sentään tarvinnut ketään (mitään) mieron tiellekään lähettää. Pienen pyörittelyn ja yhden myöhästyneen toimituksen jälkeen kaikelle löytyi juuri oikea mistaja ja paikka. Ja täällä on myös yksi siistimmän ja järjestelmällisemmän ompelupöydän (ja ehkä huoneenkin) omistaja:)

Valon juhlan suolalyhty

Tänään on loppiainen. Epifania, valon juhla. Ja aika tarkastella suolankasvatuksen tuloksia. Monesta tuvasta kärrätään kuusi pihalle ja keräillään joulu huolella laatikoihin, kääritään silkkipapereihin, ripustetaan varaston kattokoukkuihin ja suljetaan odottamaan vuoden loppua. Meillä ei kuusta ollut sisällä tänä vuonna ollenkaan, mutta kuusen virkaa tehneet havunoksat kyllä lensivät vähäisine, jäljellä olevine neulasineen pihalle. Ulkokuusi saa vielä ilahduttaa valoillaan.

Kuusijumpan sijasta keskityin tänä vuonna tuohon loppiaisen valoisampaan puoleen. Kun sosiaalisessa mediassa ollaan viime aikoina kohistu suolan kasvattamisesta, niin päätinpä minäkin kokeilla. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan, että kun lasipurkin pohjalle kaadetaan suolan kaveriksi vähän vettä, alkaa suola kasvaa reunoja ylös muodostaen mennessään kauniin huurteisen pinnan. Kanssasisarten upeat kuvat puhuivat kuitenkin puolestaan, joten pitihän tuota päästä testaamaan.

Miehen kotoa kulkeutui joulun pyhinä meille parikin vanhaa lasipurkkia, joista pienempi pääsi suolatestiin. Törmäsin jos jonkinlaisiin ohjeisiin, mutta ainakin itselläni homma toimi yksinkertaisuudessaan näin: purkin pohjalle kaadetaan reilun sentin kerros karkeaa merisuolaa, joka sitten juuri ja juuri peitetään vedellä. Purkki jätetään oman onnensa nojaan ja kärsivällisesti odotellaan kasvun ihmettä. Tätä suolalyhtyä on kasvateltu viikon verran. Välillä kävin hiukan lisäämässä suolakerroksen päälle vettä ja toisinaan purkissa paloi kynttilä, kun lämmön sanotaan edesauttavan kasvua. Tässäkin tapauksessa.

Isompi, 10 litran keittiötölkki taas sai sisäänsä kirkasta sellofaania ja pienet led-valot. Näin siitä syntyi oikein salonkikelpoinen tunnelmavalaisin. Joka taitaa päätyä eteisen pimeään nurkkaan, jonne ei luonnonvalo ylety, mutta josta juurikin sopivasti löytyy pistorasia.

Joulun loppumisen lisäksi loppiainen tietää allekirjoittaneelle ja luultavasti muutamalle muullekin joululaiskottelun loppua ja paluuta arkeen. Töihin, tuttuihin rutiineihin, aikaisiin aamuheräämisiin ja elämän säännöllisyyteen, Hyvästi siis toistaiseksi hitaat ja pitkät aamukahvit, laiskat päiväkävelyt ja joulun suklaaähkyt. Suklaarasian sijasta käsi saa seuraavaksi luvan kurottua kohti kahvakuulaa ja pistää tämän naisen järjestykseen. Kyllä sitä arkea on kaivattukin! Onneksi aina voi lyhyemmänkin aamukahvihetken ajaksi sytyttää kynttilän lyhtyyn ja odottaa kun tulee se aamu, kun sitä ei enää tarvita.

Vihaiset linnut löhöilevät

Ensimmäiset joululahjat on tontun pajasta toimitettu eteenpäin! Viime viikko oli varsinaista kiirettä ja huiskimista suuntaan jos toiseenkin: torstaina työpaikalla oli joulumyyjäiset ja perjantaina sitten pikkujoulut, joiden valmisteluun oli kulunut tunti jos toinenkin. Lauantaina tein tonttureissun kavereiden luo Turun suuntaan ja tuohon kyytiin piti saada valmiiksi monenlaisia paketteja. Joten kun kaikkien tekeminen kasautui samaan aikaan, on täällä ollut hiukan hiljaisempaa.

Mutta löhöilty ei tosissaan olla, päinvastoin. Ahkeroin mm. tämmöiset isot löhöilytyynyt kummilasten pakettiin. Tinen matkusti jo viikonloppuna Turkuun, toinen odottaa vielä postitusta. Tyynyillä on kokoa noin 100x75 cm ja täytteenä on styrox-palleroita säkkituolien tyyliin. Styrox-täyte on vanhasta lakanasta tehdyssä sisätyynyssä ja lintupäälisessä on vetoketju, jotta se on tarvittaessa helppo nakata pesukoneeseen. Pallerot Etolasta, Angry Birds -kangas Vallilan mallistosta. Itse asiassa hankin tuon kankaan jo reilu vuosi sitten, mutta en silloin ehtinyt harmikseni tätä tyynyideaa joulupukin konttiin toteuttaa. Niinpä en olekaan lainkaan varma, onko tuota kangasta edelleen saatavilla.

Näistä tuli kyllä oikein rennot tyynyt. Melkein tuo maastoutuu sohvalle muiden tyynyjen joukkoon:D
Mutta kukapa 7-vuotta täyttävä ei haluaisi saada postista noin suurta pakettia:)

Tarratuunailua

Mitä tehdä, jos vastassa on valkoinen seinä tai kaapinovi, joka kaipaa elämää, mutta ei ylimääräisiä reikiä? Vastaus on sisustustarra. Meille hankittiin ensimmäisen tekstitarra noin pari vuotta sitten ja sen jälkeen on aina sopivin väliajoin kutkuttanut hankkia niitä lisää. Nyt sellainen hetki oli jälleen.

Keitiön valkoiset kaapinovet kaipasivat pientä piristystä. Ja juuri sopivasti sattuikin Tarravimman verkkokaupassa olemaan -25 % alennus kaikista tuotteista! Joten tuolta päätyi piristystä sekä keittiöön että kylppäriin.

Tarrat on varsin helppo asentaa mukana tulevien ohjeiden mukaan. Seinän pesu ja kuivaus, tarkan paikan mittaus ja sitten ei muuta kuin teksti seinälle. Luultavasti myös poistaminen sujuu helposti, vaikka en omiin tarroihini ole vielä kyllästynytkään.

Pienellä vaivalla ja rahalla keittiöstä tuli heti astetta fiinimpi ja ikään kuin sisustetumpi. Tosin, josa tarroille entaa pikkusormen, niin toivottavasti eivät vie ihan koko kättä. Tai kaikkia vapaita seiniä:)

Rampamuhveja ja kangasnuukailua

Meille ilmestyi uusi pihapöytä. Juuri silloin, kun kelit elokuun puolessa välissä kääntyivät sateisiksi. Siellä se kauan odotettu ja pitkin kesää suunniteltu pöytä nökötti yksikseen sateessa ja huolella tehdyt liitokset pääsivät heti tulikokeeseen sään armoille.

Tosin, ei tuo pöytä ihan vaan ilmestynyt, vaan kulki pitkän ajatustien ennen päätymistään meidän pihaan. Jo viime kesänä reilun kymmenen vuoden ikäinen ruskea -  tiedätte sen tavallistakin yleisemmän pihakalustemateriaalin - pöytä alkoi näyttää siltä, että se kaipaisi uusimista. Tai vähintäänkin kunnon hiomista ja öljyämistä ja pientä lisäosaa. Pöytään kuuluvat tuolit olivat myös tulleet tiensä päähän, joten päätimme luopua opiskeluaikana ostetusta halpahalliversiosta ja katsella tilalle jotain kokonsa ja tyylinsä puolesta paremmin nykyisiin tarpeisiin ja maisemiin sopivaa.

Sepä ei kuitenkaan käynytkään ihan helposti. Sopivia ehdokkaita ei oikein ollut, koska kaikki olivat joko liian suuria, liian metallisia, liian kalliita tai muuten vaan rumia. Uudet tuolit löytyivät Prismasta, mutta pöydän osalta kalusteliikkeiden kesäpihat jätettiin rauhaan ja suunnattiin sen sijaan puutavara- ja työkalukauppaan ja aloitettiin naapureiden häiritseminen iltaisin milloin sirkkelin, yläjyrsimen tai hiomakoneen äänillä. Pöytäprojektin aikana ostoskoriin eksyi myös tutumpien ruuvien ja pulttien lisäksi rampamuhveja! Arvaatteko missä niitä tuolla lymyilee?

Nyt lopputulos on täydellinen! Ja näin se meillä yleensä tehdään: yhdessä suunnitellaan ja ideoidaan, minä piirrän ensimmäisen luonnoksen ja  mies sitten sen piirustuksen, jossa mitat ovat kohdallaan ja jonka mukaan oikeasti voi alkaa pätkiä puuta sopiviksi paloiksi. Ja joka on tehty millimetripaperille. Kun matikka ei edelleenkään ole mun vahvimpia puolia:) Mies meillä huolehtii sahaamisesta ja kasaamisesta, minä taas maalauksesta ja viimeistelystä. Ja siitä, että tuossa on istuntyynyt.

Istuintyynyjen sisällä on kaksi ohutta superlonlevyä jostakin ikivanhasta, jotakin tuntematonta  projektia varten säästetystä patjasta. Ne vanhempien varastot, tiedättehän:) Mies keksi vielä, että laitetaan superlonien väliin yhdeksi kerrokseksi pala retkipatjaa, jolloin tyynystä tulee sekä jämäkkä että kosteutta hylkivä. Päälikangas on auringon, sateen ja homeen kestävää Sunbrella-kangasta Eurokankaan valikoimista. Aikaisemmin olen mm. tehnyt tuosta kankaasta uimakassin*klik* ja todennut kankaan erittäin näppäräksi. Piha on aurinkoinen, joten edellisen pöydän punavalkoraidalliset tyynyt haalistuivat alta aikayksikön sen näköisiksi, kuin olisivat olleet pihalla 20 vuotta. Ja eikös nuo käytettäviksi kumminkin ole tarkoitettu, eli näissä päätettiin nyt panostaa oikeasti toimivaan kankaaseen.

Pöydässä toistuu sama muotokieli kuin pihaan johtavassa portissa. Valokuvaaja on jalanjäjestä päätellen hyppinyt myös aamukasteisella nurmikolla:)

Olin laskenut, että raidallista kangata tarvitaan 150 cm, jos kankaan leveys on samainen 150 cm. Tuo raidallinen värivaihtoehto oli tilauskangas, joten tarvittava määrä piti päättää etukäteen. Kankaan todellinen leveys oli kuitenkin vain 135 cm, mutta jossain mielenhäiriössä (se matikka..) kumminkin tilasin kangasta vain alkuperäisen ajatuksen mukaan 150 cm. Niinpä tyynyistä muodostui melkoinen palapeli, kun ylimääräisiä saumoja piti tehdä vähän sinne ja tänne ja samalla saada raidat täsmäämään. Kyllä muutaman kerran tuli siinä ommellessa mieleen, että kannattikkohan tässä kohtaa nyt 15 euron (puolen metrin verran kangasta) säästö, kun ompeluun mennyt aika oli moninkertainen alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. No, kaikki ei aina mene niinkuin Strömssössä, mutta lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!

Miksi sitten pitää yrittää tehdä istuintyynyjä itse, kun niitä ovat kaikenmaailman maskut pullollaan ja puoli-ilmaiseksi varsinkin näin syksyllä, kun varastot myydään tyhjiksi? No siksi, että en halunnut tummansinisiä tai ruudullisia tyynyjä, joita mlkein pelkästään noissa tuntuu olevan tarjolla. Ja siksi, että halusin juuri oikeankokoiset ja -väriset, noihin tuoleihin sopivat yksilöt. Ja siksi, että osasin tehdä sellaiset. Minä itte, eihän se nyt ole vain parivuotiaiden lasten etuoikeus ajatella noin:) Lisäksi kuvittelin itselläni olevan myös aikaa (ja laskupäätä) tuohon.

Nyt kun kesäkelit ovat taas täällä, pöydän ympäriltä puuttuvat ainoastaan istuskelijat! Mies on reissussa, joten aurinkoinen aamukahvihetki Hesarin seurassa odottaa pehmeillä tyynyillä istuskellen:)

Kukkaruukun kaunistus

Kuinka tylsät altakasteluruukut hävitetään näkyvistä ja niistä rönsyilevät viherkasvit tuetaan järkevästi? Tässä pari vinkkiä molempiin, luullakseni melko yleisiin pulmiin.

Meillä on pienestä lehdestä alkunsa saanut rahapuu, joka on tänä kesänä intoutunut kasvamaan hurjasti. Oksien tukevoituminen ei oikein ole pysynyt kasvun vauhdissa, joten tuloksena on joukko honteloita oksia, jotka eivät oikein pysy missään. Pahimmassa tapauksessa kaikki oksat kallistuvat samalle puolelle kasvia ja kaatavat koko komeuden ruukkuineen ja multineen pitkin lattiaa. Tällaisen tapauksen innoittamana piti ryhtyä tukitoimiin, kirjaimellisesti.

Ruukku on melko pieni ja multa ajoittaina aika kuivaa, joten ei tukikeppi oikein tahtonut saada ruukusta tukevaa jalansijaa. Niinpä teippasin pyöreän kepin altakasteluruukun ulkoreunaan ja johan pysyi keppi paikoillaan. Mies porasi kepin päähän vielä reiän, josta tukinarun voi näppärästi pujottaa. Näin naru ei valu keppiä pitkin alaspäin, vaan rahapuu pysyy hyvin tuettuna oksien kasvaessakin.

Teippausoperaatiosta seurasi se, että jo ennestäänkin mitäänsanomattoman tylsä altakasteluruukku muuttui vähintäänkin rumaksi. Niinpä ruukkuun piti taiteilla jonkinlainen suojus. Apu löytyi vanhoista vilja- ja kahvisäkeistä, joista aiemmin tein jo ovistopparit. Leikkasin kankaasta ruukun pohjan kokoisen ympyrän ja sivukappaleen, jonka leveys oli ympyrän ympärysmitta ja korkeus kaksi kertaa tulevan ruukunsuojuksen korkeus. Ompelin suorakaiteen ensin lyhyistä sivuistaa (=ruukun korkeus x 2) ja yhdistin tämän ympyrän pohjakappaleeseen. Sitten taitoin pohjaan ommellun kappaleen korkeussuunnassa kaksin kerroin, jolloin suojuksen reunasta tuli kaksinkertaisena tukevampi. Yläreunaan laitoin vielä ohuen rautalangan ja ompelin sille kujan, jotta reunan saa halutessaan muotoiltua joko suoraksi tai ryppyiseksi. Rahapuun kaveriksi tuki- ja ruukunkaunistusoperaatioon päätyi liuska-aralia. Nyt näitä kelpaa taas katsella:)

Hyvää puuta - ja puusta

Täällä on tuoksunut viime aikoina puu. Puun työstämisestä, sirkkelöinnistä, hiomisesta ja jyrsimisestä tuleva tuoksu. Sellainen, jonka saa vaikka vain kuvittelemalla nenäänsä saman tien, kun kuulee sahauksen ääniä jostakin. Erinäisiäkin projekteja on siis tuolla pihan puolella menossa ja jotain valmistakin toivottavasti tulossa pian.

Kotimaiset Lösung-kalusteet valmistetaan Kerimäellä. Kohde numero 18, Deko.

Puu on in sisustuksessa monessa muodossa, mikäli Asuntomessujen sisustuksiin on uskominen. Ihastuin erityisesti Lösung-kalusteisiin kohteessa 18. Ajattomia, kestäviä ja monikäyttöisiä. Näissä viehättää samaan aikaan puun rosoisuus ja hieno ja viimeistelty työn jälki. Kuormalavoista tehtyjä kalusteita on nähty sisustuslehdissä ja -messuilla jo yllin kyllin, joten uudet tuulet ovat tervetulleita. Tykkään! Oivallinen ratkaisu (=lösung) hyvää puuta ja kestävää kalustetta kaipaavalle!

Vanhasta ovesta tehty tilanjakaja-sängynpääty. Kohde numero 40, Brand new oldies.

Vanhaa puuta ja olemassaolevia rakenteita voi käyttää myös näin. Ovi toimittaa sängynpäädyn virkaa, mutta on samalla yksiön oivallinen tilanjakaja. Yleensähän sängynpäätyihin panostetaan juuri pääpuolella, mutta tämä pääty toimii nimenomaan tässä tarkoistuksessa sängyn jalkopäässä.

Vasemmalla koirienkestävä koivuntuohipintainen tilanjakaja. Kohde numero 36, Hauhaus.
Oikealla ehkä koko messujen kutkuttavin ja ehkä myös kuvatuin sisustuselementti, kolmiulotteinen puu.
Kohde numero 39, Viherperhe.

Hauska tilanjakaja on tehty tässä koivunrungoista. Koiraperheen Hauhaus-talon rungot lienevät leikattua ja pinnoitettua vaneria. Vallan mainio idea tee-se-itse-nikkarille! Maalia/sisustustarraa ja oikeita harmaantuneita oksia yhdistämällä sen sijaan on saatu aikaan todella näyttävä katseenvangitsija. Tuohonhan voisi ripustaa mitä vaan! Tämä upea puu löytyy kohteesta 39, Viherperhe.

Mutta osataan sitä täälläkin. Puuinnostuksissani hankin vanhempien kotimaisemista pari vanhaa ja harmaantunutta puupölkkyä. Nämä käyvät tarvittaessa pihalla varaistuimina, mutta nyt ensihätään ne toimivat kauniina kukkapylväinä. Moderniin tiilitaloon ja sen pihaan puu tuo mukavaa lämpöä ja pehmeyttä.

Hyvää puuta voi siis hyödyntää monella tavalla. Näihin tunnelmiin!

DIY: Door Stop

Eli kuinka pysäytetään tuulen tai kiireisten ihmisten mukana holtittomasti heiluvat ovet. Meillä tällaisia ongelmatapauksia on  kaksin kappalein ja niistä toiseen eli ulkovaraston oveen on nyt löytynyt oivallinen apu: ovistoppari.

Ulkovaraston ovi aukeaa niin paljon kuin tilaa on, eli siihen saakka, kunnes se kolahtaa vastakkaisilla seinillä olevien asunnon ulko-oven ja varaston oven välissä olevaan puiseen koristeritilään. Tai tarkemmin sanottuna ritilän eteen kasattuihin, pihatöistä jääneisiin muurikiviin. Jälki ei varaston oven puolesta ole kovin kaunista, jos se tuohon rosoiseen kivipintaan monta kertaa kunnolla osuu. Tähän olisi kyllä löytynyt apu vaikka rautakaupasta, mutta jotenkin ei raaskinut alkaa porata reikiä tiiliseinään. Ja nyt nämä eivät ainakaan koskaan ole tiellä, kun ne voi siirtää tarvittaessa minne vaan. Eivätkä ole taatusti mitään tusinatavaraa:)

Sen lisäksi, että oven aukeaminen ei pysähtynyt ennen kivikasaa, ovi ei myöskään millään pysynyt auki. Nyt on sekin puuha estetty, kun ovi kiilataan kahden stopparin väliin. Toinen ovistoppari pehmentää oven kolahduksen kiviin ja toinen estää sen heilumisen takaisin kiinni. Yhdelläkin olisi kyllä pärjännyt, mutta kun kerran pääsin vauhtiin, tein näitä saman tien kaksi.

Ovistopparit on tehty vanhoista viljasäkeistä ja täytetty isorakeisella soralla. Täytteenä vilja olisi teeman puolesta sopinut näihin oivallisesti. Koska stopparit majailevat pihalla, ei vilja kuitenkaan olisi kauan pysynyt stopparissa vaan olisi pian alkanut viheriöidä saumojen välistä. Joten tyydyin soraan. Isorakeinen sora tuntui myös paremmalta kuin hiekka, koska jos tämä kastuu, soratäyte kuivuu huomattavasti nopeammin.

Jos tuommoinen olisi sisällä, voisi sen viljasn lisäksi täyttää vaikka riisillä, kuivilla herneillä tai muilla keittiön kaapin antimilla.

Muodon ja kasausohjeet ovistoppareihin nappasin täältä. Ohje on englanniksi, mutta kuvista selviää hyvin, kuinka tämä kootaan. Omiin stoppareihin tein ohjeesta poiketen täyttöaukon yläreunaan, koska alhaalla oleva käsin ommeltu sauma tuskin olisi kestänyt stopparin painoa. Näiden mitat ovat 20 cm korkeus ja 15 cm leveys, eli kumpikin nieli soraa noin 10 litraa! Painoa on sen verran, että nyt pysyvät ovet taatusti paikoillaan.

Stoppailu saa kyllä vielä jatkoa jossain vaiheessa, kun sisätiloissa on toinen itsekseen aukeileva ovi.

Tunnelmia Asuntomessuilta

Olohuoneen katseenvangitsijana on upea vaakalaudoitettu seinä. Kohde nro 24, Honka Kaarna.

Paistuin eilisen päivän Jyväskylän Asuntomessuilla. Messut avattiin perjantaina 11.7., joten tarjottimella oli juuri korkattuja kohteita. Messujen yleisilmeen voisi kaikki 43 kohdetta kierrettyään tiivistää kahteen sanaan: vaalea/harmaa ja kaksikerroksinen. Lähes kaikki kohteet olivat kaksikerroksisia omakotitaloja. Joukossa oli vain viisi kerrostalossa sijaitsevaa kohdetta ja muutama yksikerroksinen omakotitalo. Talojen yleisvärityksessä niin ulkona kuin sisälläkin oli yhdistetty murrettuja vaalean ja harmaan sävyjä. Myös puupinnat ja erilaiset vaakapaneelit toivat tunnelmaa. Väriä antoivat tekstiilit ja harkitut yksityiskohdat, mutta kokonaiset värikkäät seinät loistivat näillä messuilla lähes kokonaan poissaolollaan. Useammassakin talossa olisi vallan hyvin voinut kuvitella asuvansa itse, niin mukavilta ne näyttivät:)

Olohuone, jota piristävät punaiset yksityoskohdat. Kohde 22, Villa Lumous.

Muhkea marokkolaisvaikutteinen makuuhuone. Pehmeät hohtavapintaiset tyynyt, metallinen tarjotinpöytä ja valaisin toivat mukavan itämaisen twistin sisustukseen. Kyllä tuonne kelpaisi kellahtaa torkuille asuntomessupäivän jälkeen:)
Kohde 2, Cube.

Tässä myös vähän tarkempaa analyysiä siitä, mikä ihastutti ja erityisesti jäi mieleen. Useimmissä kodeissa oleskelutilaa hallitsi olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan yhdistelmä. Avaruutta, valoa ja selkeitä linjoja. Tykkäsin kovasti. Noita kahdenkerroksen korkuisia tilojahan on nähty jo useina vuosina, joten sinänsä niissä ei ollut mitään uutta. Mutta edelleen ne jaksavat viehättää. Ja ihmetyttää ikkunanpesun sujuvuuden osalta..

Vasemmalla tunnelmallinen olohuone, johon metallilamput toivat mukavasti särmää. Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla yksi suosikeistani. Olohuoneen hirsiseinä luo perinteistä tunnelmaa moderniin kotiin. Kohde 14, Laajaranta.

Suurin osa kohteista oli lapsiperheiden koteja. Lastenhuoneiden sisustukset olivat raikkaita ja hempeitä. Niin lastenhuoneista kuin muualtakin silmiini osui virkattuja mattoja ja muita kivoja yksityiskohtia.

Vasemmalla leikkimökki omalla söpöllä postilaatikolla. Kohde 30, Deko.
Oikealla aivan ihana lastenhuone. Huomaa pöydällä tarjolla olevat virkatut mansikat ja domino-keksit! Kohde 2, Cube.

Saunat vaikuttivat myös hyvin perinteisiltä. Monissa saunoissa lauteet olivat oven oikealla ja vasemmalla puolella vastakkain. Väritykset vaihtelivat tummasta perinteisen puunvärin kautta valkoiseen. Parissa kohteessa oli vanerista taivutetut lauteet, jotka eivät omaan saunamakuuni istuneet sitten ensinkään.

Vasemmalla koko alueen tunnelmallisin sauna. Pesutilan katossa kulki nauhamainen alue kuituvaloja, jotka heijastuivat saunan lasiovista ja näyttivät tähtipolkuna jatkuvan äärettömyyteen asti. Samassa kohdassa pesutilan lattiassa oli polku pikkukivilaatoista. Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla hyvinkin perinteinen sauna, johon valkoiset kiuaskivet kuitenkin toivat sitä jotain. Kohde 5, Käpylä.

Säilytystiloja oli selvästi ajateltu niin rakennus- kuin sisustusvaiheessakin. Useimmissä eteisissä tulijat otti vastaan peililiukuovilla varustettu kaapistoseinä ja monissa kohteissa oli myös vaate- tai pukeutumishuone. Säilytystiloja oli rakennettu myös portaiden alle ja niitä näkyi kalusteissa mm. parisänkyjen alla. Joissakin pukeutumishuoneet olivat todellisia naisen unelmia, kun katossa roikkui kristallikruunu ja huoneessa oli hyvin valaistu meikkaus- ja kampauspöytä. Eipähän tarvitsisi koskaan jonottaa vessaan siksi, että haluaa saada hiukset kammattua:)

Vasemmalla pukeutumishuone on varustettu peilikokoelmalla. Kelpaa siinä kristallikruunun valossa tutkia hyvin esillä olevia vaatteita. Kohde 13, Valkola.
Oikealla pukeutumishuoneeseen oli tehty myös meikkaus- ja kampauspiste, joten tässä on todellinen naisellisuuden keskus. Kohde 17, Hailuoto.

Säilytykseen liittyen kiinnitin huomiota myös muutamiin näppäriin hyllyratkaisuihin. Muutamassa kohteessa oli tuttuja String-hyllyjä ja niihin yhdistettyjä työpöytiä. Innostuin kuitenkin erityisesti laatikkomaisista moduuleista, joista voi koota omiin tarpeisiin ja tiloihin sopivia kokonaisuuksia. Jälleen yksinkertainen on kaunista. Ja tässä tapauksessa myös aika kallista..

Tyylikkäät AIKA Pala -moduulit mahdollistavat muuntautuvat säilytysratkaisut monenlaisiin tiloihin.
Kohde 11, Lammi-Kivitalo Luna.

Samaa tyyliä edellisten moduulien kanssa ovat nämä Designboxin Lehtorinne Wallbox -hyllyt, jotka on rennosti ikään kuin heitetty huoneen nurkkaan. Kohde 19 Lammi-Kivitalo Sampo.

Suurempien linjojen lisäksi messuilta tarttui kameran linssiin monia pieniä hauskoja yksityiskohtia. Valaisimet olivat monissa kohteissa suuria ja näyttäviä. Mutta myös taitavasti tehtyjä ja kekseliäästi kierrätettyjä.

Vasemmalla: Veikeät valaisimet ruokapöydän päälle syntyvät vaikka sinkkiämpäreistä. Kohde 42, Kierto Koti.
Oikealla ylhäällä oleva valaisin on helppo valmistaa itsekin. Tavallisen valkoisen varjostimen ilme muuttuu heti, kun sen tuunaa valkoisiksi spreijatuilla koivunoksilla. Kohde 40, Brand New Oldies.
Oikealla alhaalla emalipotat ovat päässeet kattoon. Hauska valaisin on Jyväskylän Aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden käsialaa kuten sinkkiämpärivalaisimetkin. Kohde 42, Kierto Koti.

Vasemman kuvan valaisin on tehty kiinnittämällä patinoituneeseen maitosiivilään vanhoja avaimia ja kristalleja. Oikealla ruokapöydän päällä oleva valaisin on taottu. Valaisimen alapinnalla kulkevat ohuet led-valonauhat, jotka valaisevat kauniisti alaspäin. Halutessaan valaisimen päälle voi sytyttää myös tuikkukynttilöitä valaisemaan ylöspäin. Molemmat valaisimet Jyväskylän Aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden kädenjälkeä. Kohde 42, Kierto Koti.

Vanhojen kirjojen elämä jatkui seinällä upeassa taideteoksessa. Monissa kohteissa oli suurikokoisia kelloja. Osa niistä ei ollut fyysisiä, seinältä napattavia malleja ensinkään, vaan seinällä oli vain kellon koneisto ja numerot oli merkitty esimerkiksi kaupunkeja tai mukavia asioita kuvaavilla sanoilla. Nämä "numerot" olivat seinään kiinnitettäviä tarroja. Hauska, vaikkakaan ei kovin helposti siirreltävä idea!

Vasemmalla: Vanhojen kirjojen elämä jatkui taideteoksena, johon oli hyödynnetty niin sivut kuin kannetkin.
Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla ylhäällä tarroista ja koneistosta tehty kello. Kohde 25, Kastelli Moderni.
Oikealla alhaalla oleva kello olisi täydellinen ompelijan huoneeseen:) Kohde 4, Omatalo Uniikki.

Tässä siis yleisiä kuvatunnelmia messuilta. Omiin tarpeisiin sain sieltä monenlaisia muitakin vinkkejä ja palaankin messuille vielä ainakin yrttitarhojen ja ripustuskoukkujen osalta. Pysykäähän siis langoilla!