Lomaterkut ja aika sanoa näkemiin

Joululoma on sujunut ihanissa kotoilun merkeissä. Ihan uskomaton tuuri ollut säiden suhteen täällä Pirkanmaalla! Lunta on sadellut päivittäin lisää ja aurinkokin pilkahdellut. Olemme viettäneet tunteja pulkkamäessä, katsoneet elokuvia, herkutelleet ylenmäärin ja rakennelleet legoilla. Ennen joulua pikku-T oli tosin melkein viikon kipeänä, mutta onneksi jäbä on nyt jo kunnossa.

Mehän vietimme nyt ihan ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa ja oli kyllä tosi mukavaa! Pidensimme jatkettavan Ikea Bjursta -pöytämme täyteen mittaansa ja heitin päälle Ikean kankaan pöytäliinaksi. Jo pelkästään pitkä pöytä liinoineen toi haluamani rennon juhlavan tunnelman. Jouluvieraat ovat jo lähteneet ja suurin osa joulukoristeista kerätty pois, mutta tästä pitkästä pöydästä en taida raaskia luopua ennen loppiaista.

Kangas on suomalaisen Iina Vuorivirran suunnittelema Avsiktlig, joka oli viime viikolla täällä Tampereen Ikeassa puoleen hintaan. Siis älyttömän halpaan hintaan - alle 2 euroa / metri! Mielestäni tämä kuvio on todella upea ja kangas on vahvaa, "marimekkomaista" puuvillaa. 

Itselleni joulu on mieluisa juhla, mutta enemmän nautin siitä, kun joulu on ohi. Jotenkin on taas helpompi hengittää kun tietää, että ollaan menossa kohti valoa. Minimalistina nautin siitä, että saan kerätä ne (vähätkin) joulukoristeet pois pikku hiljaa. Vuodenvaihteessa alkaa monilla uusi liikunnallisempi elämä - minullakin treeniarki jatkuu hieman uudella twistillä. Olen nimittäin menossa tammikuussa varsin intensiiviselle astangajoogakurssille, jota odotan jo tosi innolla.

Arvaatteko jo, mitä hieman dramaattinen otsikko vihjailee...? Vuodenvaihde tuo tullessaan uusia tulia myös blogimaailmassa. On aika sanoa hieman haikeat heipat tälle blogilleni, jota olen jo yli viisi vuotta kirjoittanut. Uusi blogini löytyy osoitteesta visusillvan.com - toivon, että löydätte tienne sinne kanssani. Kuviani voi edelleen seurata myös Instagramissa tutulla tilillä @suvisillvan.

Jos ehditte kurkata uuteen blogiini, niin olisi mukava kuulla, mitä pidätte! Otan ilolla vastaan kaikki kehitysehdotukset sen suhteen ja toteutan mielelläni toiveet (teknisen osaamiseni rajoissa).

Ihania välipäivien vapaita lomailijoille ja tsempit töissä ahertajille! 

Epätäydellisiä jouluvalmisteluja

Meillä on tiedossa erilainen joulu, sillä vietämme joulua ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan omassa kodissamme. 

Olen tosi mukavissa joulufiiliksissä ja uskon, että isolta osalta se johtuu juuri tästä, että saan rakentaa omat jouluperinteet ja -aikataulut omaan kotiin. 5-vuotias pikkutonttu hääräilee ja touhottaa joulujuttujaan. Ja mikä ihaninta, meillä täällä Pirkanmaalla on ihan valkoinen maa ja lunta satelee päivittäin lisää, se on omiaan nostattamaan jouluista tunnelmaa.

Emme ole jouluna kuitenkaan oman perheen kesken vaan meille on tulossa paljon rakkaita jouluvieraita. Saadaan jatkaa ruokapöytä täyteen mittaansa ja pedata vierashuoneeseen siskonpedit. 

Kuulostaa varmaan tosi idylliseltä, mutta voin kertoa, että mitään täydellistä näissä jouluvalmisteluissa ei todellakaan ole. 

Kaikki lahjat ovat ostamatta. Kortit jäivät lähettämättä määräaikaan mennessä ja nyt yritän saada ne matkaan ykkösluokkaan vielä alkuviikosta. Joululauluja olisi mukava laulella porukalla pianon säestyksellä, mutta en saanut aikaiseksi tilata pianonviritystä, eikä sitä nyt enää ehdi saada. Joulusiivouksen meillä kävi tekemässä Freskan ammattilainen. Joulun tarjottavista olemme hankkineet vasta viinit, lopuista tulevat varmaan vastaamaan suurimmaksi osaksi Saarioisten äidit.

Täydellinen Instagram-kelpoinen kattaus jää haaveeksi vain, eihän meillä edes riitä kaikille jouluvieraille samanlaisia lautasia ja laseja. Viisivuotias on herännyt koko joulukuun ajan tuhottoman aikaisin (kiitos vaan, joulukalenteri) ja kaikkia väsyttää.

Eilen tein piparkakkutaikinan. Kun olin saanut taikinan valmiiksi ja keittiön siivottua, huomasin yhden maustepussin jääneen pöydälle pyörimään. Jep, se oli piparkakkumauste! Olin sitten laittanut taikinaan piparkakkumausteen sijaan pussillisen inkiväärijauhetta. Oli ehkä ihan hieman turhan mausteinen lopputulos... Ei muuta kuin taikina roskiin ja uutta tekemään. Katsotaan, miten itse leipomisen ja paistamisen kanssa tänään käy. En ole varsinaisesti mikään keittiön hengetär... 

No, kaikista näistä säädöistä huolimatta, kyllä se joulu sieltä tulee. Vaikka sitten eripariastioilla ja valmisruualla. Pääasia, että on rakkaita lähellä ja hetki aikaa hiljentyä. Ainakin kotia olen jo saanut mukavasti jouluiseksi huonekuusella ja muutamilla koristeilla. Meillä on tänä vuonna teemana kultainen väri ja tähdet, molemmista olen nyt tosi innostunut.

Epätäydellinen joulu on ihan OK. Oikeastaan aika tavoiteltavaa. Rentoa joulunodotusta kaikille!

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.

Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.

Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.

Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.

Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.

Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!

Terapiaa tarjolla sisustushulluuteen

Sisustushullun elämä on välillä hieman yksinäistä. Työpaikan kahvipöydässä ei välttämättä löydy ihmistä, joka tunnistaisi tanskalaisia suunnittelijoita. Omaa Facebook-tiliään ei halua täyttää pelkillä sisustushaaveilla. Puoliso ei huomaa, vaikka sohva olisi siirtynyt toiseen huoneeseen ja lapsi taas vastustaa jokaista pientäkin muutosta. Kuulostaako tutulta?

Bloggaaminen on toki yksi tapa jakaa sisustusintoilua, mutta entä jos haluaa nopeita mielipiteitä sisustuspulmiin tai auttaa kaveria ideoimalla uutta hänen kotiinsa? Jos haluaa tutustua sisustusalan ammattilaisiin, miettiä millaista olisi opiskella alaa? Tai vaikka osallistua alan kursseille ja koulutuksiin?

Olen ollut todella onnekas, sillä minut kutsuttiin aikanaan jo alkuvaiheessa mukaan Facebookin suljettuun Sisustusterapiaa-ryhmään. Ja mikä ryhmä se onkaan ollut! Ammattilaisia, bloggaajia, intohimoisia sisustusharrastajia. Tapaamisia, kursseja, jopa ulkomaanmatkoja. Inspiroivaa keskustelua, vertaistukea, kannustusta, huumoria. 

Melkein päivittäin olen käynyt kurkistamassa ryhmän kuulumisia ja osallistunut myös aika paljon itse keskusteluun. Olen oppinut todella paljon ja tiedän nyt huimasti enemmän sisustamisesta. Välillä mietin, että mitä ihmettä MINÄ tuossa laadukkaassa seurassa edes teen, mutta eipä ole vielä poiskaan potkittu. 

Nyt terapiaväki on siirtynyt ihan nextille levelille, sillä Sisustusterapiaa on nykyään upeiden, aktiivisten sisustusintoilijoiden perustama rekisteröity yhdistys. Aivan mahtavaa, vai mitä mieltä olette tästä:

"Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan.

Yhdistyksen jäsenenä pääset verkostoitumaan alan muiden osaajien ja kollegoiden kanssa. Pääset osallistumaan mielenkiintoisiin jäseniltoihin, kohdevierailuihin ja messumatkoihin sekä koulutus- ja lanseeraustilaisuuksiin. Kurssien ja koulutusten avulla päivität ja ylläpidät ammattitaitoasi ja saat tietoa markkinoiden tarjonnasta."

Minä en ainakaan keksi nyt juuri mitään parempaa ja olenkin todella ylpeä ja iloinen yhdistyksen tuore jäsen! Jäseneksi voi hakea sisustusalan ammattilainen tai vahvaa kiinnostusta omaava harrastaja osoitteessa sisustusterapiaa.fi - suosittelen lämpimästi.

Kuten laadukas terapia yleensäkin, tämä ei ole se halvin vaihtoehto, mutta todellakin toimii! Ja sen lupaan, että tässä seurassa sisustushulluus on viety sen verran korkealle tasolle, että tällainen tavallinen sisustusbloggaaja ja alan seuraaja tuntee itsensä päivä päivältä normaalimmaksi. ;) 

Suomalaisuuden ytimessä: Artek

Suomi 100 on nyt kaikkien huulilla ja olen miettinyt sen myötä aika paljon suhdettani suomalaisiin brändeihin. Omistan aika paljon suomalaisia tuotteita ja olen aina ostanut niitä mielelläni. Nyt jotenkin erityisen mielelläni, sillä monet kotimaiset merkit ovat kehittyneet ihan valtavaa vauhtia viime vuosina. 

Pelkästään suomalaisuus itsessään ei vielä riitä siihen, että rakastuisin tuotteeseen tai sen muotoiluun, mutta kyllä kotimaisuus selvä plussa on. Etenkin, jos tuotteet ovat myös Suomessa valmistettuja. Olen tosi ylpeä suomalaisuudestani ja meidän toimivasta, käytännöllisestä ja luonnonläheisestä muotoilustamme.

Rakkaus Artekiin on varmaan siirtynyt jo äidinmaidossa, sillä meillä on kotona aina ollut paljon Artekia. Ihan ensimmäinen design-sisustustuotteeni ikinä oli Aalto-vaasi, jonka sain ylioppilaslahjaksi. Ensimmäinen design-huonekaluni oli Artekin ritiläpenkki, jonka sain vanhemmiltani kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2008. Hienoja muistoja ja upeita tuotteita, joista en tule luopumaan koskaan. 

Artekin jakkarat ovat osa luotettavaa arkea - eteisessä, keittiössä, vaatehuoneessa. Ne haetaan pöydän ääreen kun on paljon rakkaita koolla. Tekstiilit palvelevat nöyrästi vuodesta toiseen. Siena-kuosiin ei voi kyllästyä. 

Olen vähän logofriikki ja ihailen yritysten hienosti luotuja visuaalisia ilmeitä. Artekin logo on yksi suosikkilogoistani. Sen näkemisestä tulee jotenkin aina niin hyvä fiilis. Se yhdistyy sivistykseen - kouluihin, kirjastoihin, kulttuuritaloihin. Niihin paikkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja yli vuosikymmenten hyvältä näyttävää muotoilua. 

Artek on todella ikoninen brändi ja heidän tuotteensa tosi iso osa suomalaisuutta. Alvar ja Aino Aalto olivat todellisia uranuurtajia, joiden työtä arvostan ja ihailen valtavasti. On hienoa nähdä, miten Artek on mennyt brändinä paljon eteenpäin ja kehittynyt - yksi osoitus siitä on upea Helsingin keskustan myymälä, josta nämä kuvat ovat. Miten rauhallinen, luonnonläheinen, arvokas ja kuitenkin rento tunnelma! Ihailen.

Millainen suhde teillä on Artekiin?

Entä suomalaisuuteen sisustamisessa?

Inspiraatio: Ruskeaa ja rustiikkia

Kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että himoitsemme koteihimme ruskeaa? Monen inhokkiväri on tullut voimalla takaisin ja uskon, että ruskean ja beigen sävyjä nähdään vuonna 2018 erittäin paljon. Ennustus: Lähitulevaisuudessa monien sisustusintoilijoiden koteihin hankitaan ruskeat vaihtopäälliset niihin harmaisiin sohviin. 

Tässä upeassa Alvhemin kodissa ruskean sävyt, taide ja rustiikkisuus on yhdistetty niin, ettei kokonaisuus ole tippaakaan tunkkainen. Minimalistinen ja hieman maskuliininen ote sekä ihana valkoinen lattia pitävät siitä huolen. Itse lisäisin tähän beigeä myös seiniin, mutta toki kokovalkoinen on upean raikas valinta.

Mulle tulee fiilis, että tässä on myös ajattomia elementtejä, mutta onko se taas vain harhaa? Juuri nythän tämä koti edustaa mitä trendikkäintä tyyliä – ja ainahan meillä on tapana arvioida pinnalla olevat asiat ennemmin ajattomiksi kuin ohimeneviksi. Oli miten oli, muurahaistuolit ja kakluunit eivät mene pois muodista ikinä, sanokaa mun sanoneen.

Mitä te pidätte tästä tyylistä?

Kuvat: Alvhem

Kaikella on tarkoitus? (50-luvun arkkitehtuuria, mummilan tuoksua ja koira-allergiaa)

Lapsena minulla oli ihana mummila Porin Tiilimäellä. Kolmikerroksinen 50-luvun rivitalokoti, joka oli täynnä mielenkiintoisia paikkoja, komeroita, sokkeloita ja mummin loputtomia aarteita. Vinot katot, erikoisissa paikoissa olevat ikkunat, pitsiverhot, plyyshisohvat. Kellarissa ukin suksienhuoltopiste, puutarhassa rautaportit ja upeat kukkaistutukset. 

Kun olin 13-vuotias, minulle hyvin rakas ja läheinen ukki kuoli. Mummi muutti pienempään kerrostalokotiin Silloin vanhempani miettivät, voisivatko he ostaa tämän kodin meille, mutta se olisi ollut liian ahdas koko perheellemme.

Teininä kuitenkin haaveilin asumisesta juuri tuolla. Menevän nuoren naisen vaakakupissa painoi tietysti se, että Tiilimäeltä olisi ollut lyhyt matka harrastuksiin ja keskustan menoihin, mutta olin myös hyvin kiintynyt itse taloon, sen tuoksuihin, muotoihin ja ympäristöön. 

Monta vuotta myöhemmin tämä asunto, tai siis MEIDÄN MUMMILA, tuli myyntiin. Olin jo muuttanut pois kotoa, mutta Porissa käymässä. Äiti kysyi ohimennen, lähtisinkö katsomaan. No tietenkin!

Kun astuimme sisään, se mummilan tuoksu tuli ensimmäisenä vastaan. Itku tuli vasta yläkerrassa. Kiersin jokaisessa huoneessa, enkä melkein malttanut lähteä ollenkaan pois. Näin kodin arkkitehtuurin ja sisustuksen yksityiskohdat eri tavalla kuin lapsena, mutta se tuttu henki oli siellä ihan samana.

En voinut kuvitella sitä vaihtoehtoa, että vanhempani eivät muuttaisi tähän kotiin. Ei sellaista kai ollut.

Kaikella on tarkoitus. Sillä on tarkoituksensa, että tämä asunto on paitsi minun, myös lapseni mummila. Sillä on tarkoitus, että ukilla ja mummilla ei ollut aikanaan varaa tehdä isoja remontteja ja uudistuksia. Nyt tämä asunto on se yksilö taloyhtiössä, jota ihaillaan. Ai näinkö arkkitehti tämän suunnitteli? Näinkö tämä alun perin oli? 

Toki 50-luvun moderni funktionalismi, jota tämä arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema "ketjutalo" mielestäni edustaa, on juuri nyt todella trendikästä, mutta minä uskon, että rakennusajan harkitut yksityiskohdat eivät menetä tenhoaan ikinä. Tämä talo ja sen alkuperäiset aidot materiaalit tulevat kestämään vielä todella, todella pitkään. Kunpa malttaisimme useammin antaa asioille aikaa ja jälkikäteen nähdä niiden kauneus.

Mummila on ollut meidän Pikku-T:lle ihan pienestä asti tosi tärkeä paikka. Hän on ollut siellä hoidossa paljon. Käynyt papan kanssa läheisellä jäähallilla katsomassa Ässien pelejä, ulkoilemassa "Porimettässä" ja mummin kanssa polskimassa maauimalassa (joka muuten myös edustaa 50-luvun funkkista, suosittelen tutustumaan). Tämän hoitopaikan ansiosta me vanhemmat olemme saaneet järjestettyä monia päällekkäisiä työmenoja, juhlia ja reissuja. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen niistä.

Nyt hoitoreissut ovat vaikeutuneet, enkä tiedä, kuinka paljon niitä on enää jäljellä. Pikku-T on tosi pahasti allergisoitunut mummilan koiralle. Mummilassa, jossa minun on ollut aina niin helppo hengittää, ei pojallani kirjaimellisesti riitä happi. Se on ihan kamalaa. En vielä ihan täysin edes käsitä, miten iso asia tämä meidän perheelle onkaan. 

Tässä viime aikoina on tullut aika usein vastaan asioita, jotka eivät ole menneet niin kuin minä olisin halunnut. Mutta kaikella on tarkoituksensa ja kyllä tämäkin vielä ratkeaa parhain päin. Näin uskon. Ainakin itse osaan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, ettei itselläni ole koskaan ollut allergioita. Olen voinut syödä mitä vaan, yöpyä missä tahansa ja käyttää melkein mitä kosmetiikkaa tahansa. En enää pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Onko teillä vinkkejä koira-allergian hoitoon tai kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Entä onko muita, jotka ihailevat 50-luvun arkkitehtuuria ja muotoilua?

Kuinka selvitä pimeydestä

Nukuin viime yönä sikeästi kymmenen tuntia ja olen silti ollut koko päivän nuutunut. Tämä vuoden pimein aika tuntuu vaikuttavan minuun vuosi vuodelta enemmän. Periaatteessa oikeasti pidänkin pimeydestä, siinä on joku oma viehätyksensä - lupa käpertyä kotiin, kuunnella musiikkia, fiilistellä pieniä tavallisia asioita. Vaihtuvat vuodenajat ovat hieno juttu. Mutta kroppani ei ole samaa mieltä. Se haluaa valoa! Näin pimeään aikaan kehoni tarvitsee hirveät määrät unta, se yrittää saada normaaliakin enemmän makeaa ja toisaalta tuntuu, ettei mikään määrä liikuntaa riitä. 

Selviän pimeydestä parhaiten pysymällä aktiivisena. Kun on aikatauluttanut päivään paljon tekemistä, ei pimeyttä ja väsymystä ehdi ajatella. Pyrin liikkumaan paljon, syömään mahdollisimman tervellisesti ja tasasesti (etenkään kaamosaikaan en saa missään nimessä skipata lounasta) sekä KYLLÄ, teen myös mielelläni aika paljon töitä. Synkkänä aikana työt oikeasti pitävät mielen virkeänä. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan tehdä tosi mielenkiintoisia töitä tosi hauskojen ja taitavien luovien tyyppien kanssa. 

Tärkeintä on kuitenkin uni. Nukun paljon ympäri vuoden, mutta etenkin syksyllä. Ne syksyt kun Pikku-T oli pieni (tarkemmin sanottuna alle 5-vuotias, huh) ja nukkui todella levottomasti ja pätkittäisesti, olivat järjettömän raskaita. Oikeastaan ihme, että parisuhteemme selvisi niistä, olen nimittäin huonosti nukkuneena tosi sietämätön tapaus. ;)

Ei ole sattumaa, että olen usein varannut parhaat reissut juuri marraskuussa. Ihanimpina vuosina itse reissut ovat myös toteutuneet marraskuulle, liian harvoin kuitenkin. Olisi hienoa pystyä viettämään aina synkimpänä syysaikana pari kuukautta ulkomailla, siinäpä haavetta tulevaisuudelle. Onneksi jo pelkkä matkojen suunnittelu ja varaaminenkin innostaa. 

Ehkä te lukijatkin kaipaatte piristystä pimeyteen? Aion pitää täällä blogissani marraskuussa matkailu ja hyvinvointi -teemakuukauden, jolloin mm. kurkistetaan viimein lumoavaan Japaniin, haaveillaan tulevista matkoista ja mietitään, mistä se hyvä olo oikeasti syntyy. Toivottavasti viihdytte tämän teeman parissa!

Lapsen suusta

Johtajuudesta

Poikaani kiinnostaa kovasti leikit, joissa on selkeä pomo ja ryhmän vetäjä. Hän mietti yhtenä päivänä, millaista mahtaisi olla pomo. Itse työskentelen esimiestehtävissä ja totesin, että "Ei se mitään ihmeellistä ole, ihan tavallista työtä, äitikin on pomo siellä töissä." Epäuskoinen katse. "Ai oikea pomo, sinäkö? Hmmm... Sä oot kyllä varmaan sellainen varapomo!"

Kierrätystä

Olen tunnollinen jätteiden lajittelija. Juttelemme pullojen palautuksesta ja kerron, miten tärkeää on, että kaikki tyhjät pullot ja tölkit palautetaan kauppaan eikä yhtään mene tavalliseen roskikseen. Pikku-T innostuu. "JOO! Siis kun iskä on juonut tosi paljon kaljaa ja niitä pulloja on vaan IHAN joka puolella niin mä kyllä kerään ne ja vien kauppaan." (Tällaista tilannetta ei ole koskaan ollut, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma valmiina)

Ostoksia

Olemme kaupassa lähestymässä kassaa kun poju huutaa kovalla, kuuluvan kirkkaalla äänellään. "Äiti, me unohdettiin ottaa iskälle kaljat!"

Mut kun on asiaa

Poikamme on todella kova puhumaan ja tarinaa riittää. Usein erityisesti juuri silloin kun aikuisilla on jotain oikeaa asiaa toisilleen. Yhtenä päivänä kun yritimme jutella miehen kanssa tulevan viikon menoista, hän kulki ihan isänsä kyljen vieressä ja selitti koko ajan omaa asiaansa. Lopulta isä hermostui ja sanoi melko tiukkaan sävyyn: "Älä puhu koko ajan päälle!" Pikku-T katsoi täysin ihmeissään ja totesi: "En mä puhu päälle, mä oon täällä alhaalla ja puhun sun VARTALOLLE!"

Kaikkiruokainen herkuttelija

Keskustelemme marjoista. Totean, että Pikku-T:lle ei oikein marjat maistu, vaikka muuten kaikkiruokainen onkin. Poitsu on asiasta eri mieltä. "Siis kyllä mä tykkään ihan toooositosi paljon mansikoista. Jätskinä!"

Avaruusjutut

Kuten tiedämme, pienet pojat ovat usein kiinnostuneita avaruusjutuista. Niin myös meidän 5-vuotias. Häntä mietitytti eräänä päivänä kovasti, miten kääpiöt voivat asua avaruudessa, kun siellä on niin kylmä eikä vettäkään. Minä tietysti totesin siihen nauraen, että eihän avaruudessa mitään kääpiöitä tietenkään asu. "Miten muka! Plutohan on kääpiöplaneetta!"

Oma tyyli

Tanskalainen design iskee mun makuhermoon täysillä ja POMPdeLUXin vaatteet ovat aivan ihania. Olin varannut meille kotiin kutsut ja esittelin ennen kutsujen alkua innoissani kuvaston kauniita vaatteita Pikku-T:lle. Hän katseli kuvia ja totesi kohteliaasti: "Joo äiti, ihan kivoja, mut aivan liian harmaita."

Naisjuttuja

Olin lähdössä reissuun ja totesin, että tulee kyllä taas tosi kova ikävä. Pikku-T osoitti pihalle, jossa näkyi naapurin rouva ja lohdutti: "Kyllä me pärjätään äiti kun sä oot lomalla. Meillähän on täällä näitä toisia naisia."

Kiitollisuudesta

Olen aikamoinen kotifiilistelijä ja sanon usein ääneen, miten kiva koti meillä on. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii arvostamaan turvallista kotia ja myös esteettisiä asioita kotona. Ilmeisesti oppi on mennyt perille kun eräänä päivänä 5-vuotias fiilisteli. "Meillä on kyllä niin ihana koti. Arvaa mikä on ihanaa meidän kotona. Meillä on niin ihana katto, siis katso miten hieno. Se on niin hyvä kun me ei ollenkaan kastuta kun sataa."

Pieni hassu viisas tyyppini.

Kuinka iso kunnia on opettaa sinulle asioita elämästä. 
Koska mikään ikinä ei ole opettanut minulle yhtä paljon.

Rakastan sinua.

Sisustusvieraissa: Lillan Hotel, Café & Butik

Kaksi viikkoa sitten Tampereella vietettiin Mansen Blogikirppistä, jossa minulla oli taas suuri ilo olla mukana. Me bloggaajat kävimme laittamassa pöydät kuntoon jo edellisenä päivänä (kaikki sujuikin ihan ennätysvauhtia) ja suuntasimme lauantai-iltaa viettämään ihanaan Lillaniin. 

Oli todella mukavaa saada kutsu tähän uuteen Tampereen helmeen, josta olin niin paljon kuullut ja lukenut, mutta en ollut vielä ehtinyt paikan päälle saakka. Täytyy kyllä sanoa, että ihana kahvila, putiikki ja tuleva boutique-hotelli lunasti kyllä kaikki odotukset idyllisellä tunnelmallaan ja kauneudellaan.

Lillanin omilla sivuilla kerrotaan näin:

Lillan Café & Butik on avoinna joka päivä klo 11-18.Tule nauttimaan kevyttä lounasta, jäätelöä tai muita herkkuja suojaisaan puutarhaan, jadenvihreään saliin tai siniseen loungeen. Lillan Café & Butik tarjoaa kaunista ja maanläheistä katseltavaa ja hypisteltävää. Butikista löydät provence-henkisset saviruukut, maljakot, korit ja korikassit kotiin ja puutarhaan. Valikoimissamme on myös ruotsalaisen Shynessin laadukkaita ja vanhan ruotsalaisen maalaisromantiikan ilmeen omaavia kodin tekstiilejä. Lillan Butik laajentaa jatkuvasti tuotevalikoimaansa asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Sisustusharrastajalle Lillan tarjosi todella paljon ihasteltavaa ja kuvattavaa. Koko sisustus oli rakennettu taidokkaasti perinteiseen skandinaaviseen henkeen. Mukana oli ripaus romanttisuutta ja paljon viehättäviä yksityiskohtia. Luonnonmateriaaleja, kunnostettuja vanhoja huonekaluja, esiin revittyä hirsiseinää ja patinoituneita ovia. Sävyjen käyttö ihastutti!

Ihanan rentoa, harmonista ja tyylikästä - ihan kuin ei oltaisi Suomessa ollenkaan... Sisustussuunnittelu on kuulemma toisen yrittäjän, Paula Paltilan käsialaa. Todella taitava nainen, täytyy sanoa! 

Tosiaan Lillan ei ole pelkkä kahvila vaan myös sisustuskauppa. Valikoimissa on todella kaunista ja laadukasta tavaraa. Joulukuussa Lillan tulee avaamaan myös yksilöllisesti sisustetut hotellihuoneensa. Tästä hotellista tulee kyllä ihan mieletön romantic getaway -paikka. Taidanpa buukata meille miehen kanssa pienen Tampere-viikonlopun. ;)

Lillanin tunnelmallinen puutarha on varmasti todella upea kesäiltoina. Myös pihassa myydään mm. kasveja ja ruukkuja eli putiikki jatkuu puutarhaan asti.

Sisustuksessa oli paljon viehättäviä yksityiskohtia, mutta kaikkein upeimmat katseenvangitsijat olivat kyllä nämä ovet. Yrittäjä Harri Paltila kertoi, että patinoituneet ovet ovat itse asiassa ikkunat, jotka ovat alun perin Mäntästä vanhasta tehdaskiinteistöstä. Jotain tällaista kun vielä joskus omaan kotiinkin saisi, niin ai että...

Suuri kiitos Lillanin väelle kun saimme tulla vieraaksenne! Ruoka oli hyvää ja tunnelma erinomainen. Toivotan teille paljon onnea ja menestystä!

Lillan Hotel, Café & Butik

Kurjentaival 35

33100 Tampere