Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

No niin, tunnustetaan se nyt ihan alkuun. En ole mikään taitava leipuri. Tähän kun vielä lisätään kananmuna-allerginen lapsi, niin voitte varmaan kuvitella kaikki ne lässähtäneet leipomukset ja kumiset kakkupohjat. Olihan mulla aikaisemmin muutama hyvä ja toimiva bravuuriresepti äidin perintönä, mutta munattomana en ole niitä saanut onnistumaan.

Jonkin aikaa sitten suklaakakun himo vain kasvoi liian korkeaksi ja pakkohan se oli kokeilla, sillä kaupan valmiissa suklaakakuissa on aina kananmunaa. Löysin tarpeeksi helpolta vaikuttavan reseptin Minishow-blogista ja päätin kokeilla. Ja siitä tuli (hieman soveltaen) mun uusi bravuuri!

Ohje on tosi helppo ja sopiva lapsen kanssa yhdessä leipomiseen. Innokas apurini paitsi sekoitti, vatkasi ja maisteli (pitäähän sitä laatua valvoa), myös koristeli kakun boheemin rennolla otteella keväisiä sinisen ja vihreän sävyjä hyödyntäen. Kuvausaikaankin sattui sopivasti olemaan ihana sininen hetki.

Ohje on itse asiassa munattomuuden lisäksi täysin vegaaninen eli maidoton myös. Olen kyllä käyttänyt tässä välillä voita, mutta tosiaan saa ihan maidottomana vaihtoehtonakin toimivan.

Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

100 g maidotonta margariinia

2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja kiehuva vesi. 

Paista irtopohjavuoassa 175 asteessa 30 minuuttia.

Kreemi

100 g maidotonta margariinia

0,5 dl sokeria

0,5 dl vettä

2 rkl hilloa (esim. vadelma)

Kiehauta vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon hillo. 

Tämän kreemin voisi levittää halkaistun kakkupohjan väliin, mutta minä olen oikonut ja laittanut sen suoraan kakkupohjan päälle, toisen kuorrutteen alle. Toimii niinkin!

Kuorrute

3 rkl maidotonta margariinia

3 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Keitä kahvi, sulata margariini ja sekoita kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Levitä jäähtyneen kakkupohjan ja kreemin päälle. Jäähdytä hyvin (yön yli jääkaapissa toimii loistavasti).

Ihanan mehevää, makeaa, suklaista ja herkullista.   

Hiukan erilaiset joulutortut

Terve teille tonttuset! Eikö menekin aika näin joulun alla ihan järkyttävää vauhtia? En ole ehtinyt tänne blogiin pitkiin aikoihin. En ole tänäkään vuonna joutunut suuremmin stressailemaan jouluvalmisteluista. Itse asiassa pääsen naurettavan helpolla. Suuntaamme valmiisiin ruokapöytiin ja lahjojen suhteen meillä on perheessä kiertävä systeemi - jokainen hankkii vain yhden lahjan. Joulusiivoiluja en ole koskaan harrastanut vaan teemme ihan normaalit viikkosiivoukset ja keväällähän se sitten kuitenkin iskee, ihan kauhea puunausinto, jolloin kaikki on pestävä ja kiillotettava. :D Mutta silti, tästä helppoudestakin huolimatta tuntuu, että hoidettavia asioita on ihan tuhat koko ajan, huh.

Joulussa parasta on kyllä kaikenlainen läheisten muistaminen, kuluneesta vuodesta kiittäminen ja yhdessäolo. Meillä Suomessa kun ei ikävä kyllä ole Thanksgiving-perinnettä, niin joulu on hyvää aikaa tähän. Päiväkodin joulujuhla sai viimeistään sisäisen pikkutonttuni niin hereille, että lähetin lopulta jopa muutaman joulukortinkin! Mutta myönnän, että joulun suhteen fiilis on nyt se, että ONNEKSI se on ensi viikolla ja sitten alkaa kevät ja valo lisääntyy ja voi keskittyä kaikkeen muuhun. 

Tässäpä yksi vinkki superhelppoon, jouluiseen tarjottavaan, joka ei ainakaan lisää jouluna hoidettavien asioiden tai stressin määrää tippaakaan. Tällä systeemillä joulutortuista tulee kivan pieniä "suupaloja", joita voikin sitten luonnollisesti syödä monta putkeen.

Itse jätin tortut voitelematta, sillä meidän pikku-T on kananmunalle allerginen. Jos tykkää vielä tummemmasta ja kullankeltaisesta paistopinnasta, niin toki voi pyöräyttää hiukan kananmunaa pintaan.

Herkullista viikonloppua ja iloisia, stressittömiä jouluvalmisteluja!

Heinätori

Kävimme tänään juhlistamassa isänpäivää ravintola Heinätorissa. Kyseessä on ehdottomasti yksi Tampereen runsaan ja laadukkaan ravintolatarjonnan helmistä. Heinätorin väki hakee raaka-aineet toreilta ja kauppahallista. Maut ovat täyteläisiä, yksinkertaisia, toimivia. Tässä on ravintola, joka luottaa suomalaisuuteen, pelkästään positiivisella tavalla.

Sisustusfriikille miljöössä riittää ihasteltavaa! Pyynikintorin laidalla sijaitseva rakennus on alun perin ollut vaakahuoneena kun torilla on myyty olkia sekä heinää. Upeat ikkunat ja monet muut hienot yksityiskohdat viehättävät.

Olemme aina olleet ahkeria ravintoloissa kävijöitä pikku-T:n kanssa, mutta silti yllätti, miten hyvin 4-vuotias jaksoi kaksituntisen menun valkoisten pöytäliinojen ravintolassa. Tästä on kiittäminen erittäin hyvää ruokaa sekä mutkatonta palvelua. Juuri sydämellisen palvelun lapsikin aistii ja sen, että olemme tervetulleita juuri sellaisina kuin olemme. Isompina ja pienempinä kulinaristeina. T vielä totesi lopuksi, että hän haluaa isona tulla tuollaiseksi tarjoilijaksi, joka tuo ihanaa ruokaa pöytään ja kaikille tulee niin hyvä mieli.

Hieno kirppisviikonloppu

Mansen blogikirppis on takana ja olo on tosi iloinen, oli superkivaa olla mukana! Aivan älyttömän mukavia tyyppejä, upea miljöö Finlaysonin vanhassa tehdaskiinteistössä, kivasti (yli 1000) asiakkaita ja kauppakin kävi. Oma kirppispöytäni oli näin hienolla paikalla isojen ikkunoiden edustalla, tyylikkään Omashopin naapurissa.

Me päästiin bloggaajaporukalla laittamaan pöydät kuntoon jo lauantaina, mikä oli kyllä ihan loistava juttu. Retromoderni-blogin Suvi, joka muutenkin vastasi kirppiksen järjestelyistä, oli järkännyt lauantaille huikeaa ohjelmaa. Pääsimme nimittäin kokkaamaan Arto Rastaan ja Juho Rajamäen asiantuntevalla opastuksella ihanaa, välimerellistä ruokaa - paikan päällä kirppistilassa.

Arto Rastas on juuri tammikuussa avannut uuden, monipuolisesti välimeren makuja tarjoavan Dining 26 -nimisen ravintolan Tampereelle ja juuri näitä konstailemattoman herkullisia makuja pääsimme sitten herrojen reseptien mukaan valmistamaan. Yrttejä, kasviksia ja valkosipulia ainakin käytettiin runsaasti ja monipuolisesti. Itse nappasin mukaan muun muassa vinkin käyttää hunajaa ja oliiviöljyä salaatinkastikkeena. Mieletön kombo!

Opin sympaattiselta Juholta muun muassa yrttien oikeaoppisen pilkkomisen...

 ... ja sen, miten valmistetaan täydellistä tzatzikia (siis todella täydellistä).

Illalliskattauksemme oli ihanan boheemi, pöytäliinoina toimivat Retromodernin upeat värikkäät verhot.

Jokainen sai mukaansa yllätyskassin Marks & Spenceriltä, se sisälsi aamiaistuotteita vaikkapa kirppisaamun herkutteluun.

Ruokailun lomassa saatiin nauttia hienosta musiikkielämyksestä, jonka tarjosi lauluntekijä Pena sekä leidit upeine jousineen. Sello se on vaan aina niin upea soitin!

Kovin myöhään ei iltaa vietetty, sillä aamulla oli aika ottaa pirteänä vastaan kirppiskansa. Pitkä jono oli jo vastassa kun saavuin itse paikalle. Ensimmäinen tunti olikin tosi vilkas ja kauppa kävi. Loppua kohden hiljeni, mutta vielä ihan viimeisellä minuutillakin tehtiin vielä kauppaa.

En ole ollenkaan kirppisihmisiä ja myyminen perinteisellä kirppiksellä on osoittautunut turhan vaivalloiseksi. Tässä pääsi jotenkin tosi vaivattomasti myymään ja vieläpä samalla mukaviin, samanhenkisiin ihmisiin tutustuen. <3 Asiakkaiden kanssa oli kiva jutella ja hinnoista päästiin yhteisymmärrykseen. Jonkin verran tavaraa toin toki takas kotiinkin, mutta tuleehan se syksyn blogikirppis taas... ;) Näin on ainakin alustavasti lupailtu. Toivottavasti saan olla silloinkin mukana.

Sinänsä aika hämmentävää, että olen nyt tavallaan hiukan tienannut bloggaamisella. Kun siis tähän mennessä olen lähinnä radikaalisti köyhtynyt näiden jatkuvien sisustushimotuksieni keskellä. Jos joku siellä nyt miettii, että pitäisiköhän perustaa sisustusblogi, niin voin kyllä muuten suositella, mutta jäätävää sisustushimotusten listaa ei varmaan voi välttää. :D Ihan vaan varoituksen sanana. 

Tänään sain kirppistelyllä kasaan sen verran, että voin toteuttaa jonkin pienen sisustushaaveeni... täytyy vielä hiukan miettiä, mikä se olisi. Johonkin speciaaliin haluan päivän tuotot ehdottomasti käyttää, sellaiseen josta jää muisto tästä kivasta viikonlopusta.  

Iso kiitos vielä Retromoderni-Suville, mukana olleille bloggaajille sekä kaikille yhteistyökumppaneille!

Helppoa ja herkullista arkiruokaa

Olen oppinut, että ruuanlaitto työpäivän jälkeen on hauskaa ja rentouttavaa kun siihen asennoituu oikein. On mukavaa nähdä kättensä jälki, saada perhe tyytyväiseksi ja itselle energiaa illan askareisiin, ovat ne sitten BodyPumpia tai vaikka leikkipuistossa hengailua. Ja ainakin minä tunnen itseni oikein kunnon ihmiseksi kun olen valmistanut monipuolisen aterian. ;)

Mieheni on meillä talouden pääkokki, joka loihtii herkullisimmat ateriat ja kokeilee aina uutta. Mutta minustakin on kehkeytynyt ihan kelvollinen ruuanlaittaja ja olen erityisen harjaantunut eräässä lajissa: pystyn loihtimaan herkkuja tyhjästä jääkaapista nopeasti. 

Juuri nyt vietetään Hävikkiviikkoa ja sen merkeissä ajattelin jakaa yhden tähteistä syntyneen arkiherkun. "Resepti" sai alkunsa tiistaina kun tulimme pikku-T:n kanssa kotiin töistä ja päiväkodista, emmekä jaksaneet käydä kaupassa. Kotoa löytyi nuupahtanut basilika, katkarapupussin jämät, puolikas kukkakaali, yksi kesäkurpitsa, salaattijuustopaketti, spagettia, ruokakermaa ja puolikas paprika.

Kukkakaali ja kesäkurpitsa kuuluvat meillä jääkaapin vakiovarusteisiin ja näitä tungetaan lähes ruokaan kuin ruokaan. Varmaan monessa muussakin perheessä pyritään syömään niitä kasviksia, jotka lapselle maistuvat, niin meilläkin. Kukkakaali eli "rouskuva" ja kesäkurpitsa eli "lämmin kurkku" maistuvat pikku-T:lle hyvin. Muita kasvissuosikkeja ovat kaikenlaiset sienet, kurkku, paprika ja kaalit. Myös pähkinöistä T tykkää. Tomaatti sen sijaan ei maistu ollenkaan.

Pikku-T on juustofani ja sehän sopii tälle juustohullulle äidille. Käytän aika paljon juustoja ruuanlaitossa ja nämä valmiiksi maustetut salaattijuustopaketit ovat tosi käteviä myös pastaruuissa, suosittelen kokeilemaan. Parmesan on kyllä T:n suurin suosikki, mutta onneksi fetakin maistuu.

Kasviksia kertyikin pannulle mukava määrä. Kasvisten paistossa on helppo onnistua, sillä ne voi paistaa nopeasti rapeiksi tai niitä voi haudutella pitkäänkin, sopii tällaiselle suurpiirteiselle ruuanlaittajalle hyvin. Rapuruuissa kannattaa aina muistaa, että ravut lisätään ihan viime tipassa, jotta ne ehtivät juuri ja juuri lämmetä, mutta eivät ollenkaan sitkistyä.

Pikku-T on erikoistunut rapujen sulatteluun ja saa toimia aina apumiehenä ruuanlaitossa. Omasta mielestään siis luonnollisesti pääkokkina.

Tämä ruoka ei olisi toki välttämättä kaivannut ruokakermaa, mutta sillä sai näppärästi jatkettua kastiketta.

Lopuksi vielä ravut sekä juustot ja spagetit sekaan ja superherkullinen pasta oli valmis. Jos vaikka jääkaapissa olisi sattunut olemaan joku juustonjämä, niin senkin olisi saanut helposti kastikkeen joukkoon. Tein tietysti iiiison satsin, joten tämä ruoka maistui mainiosti koko porukalle peräti kolmena päivänä ja kaupassakäyntiväliä pystyttiin kivasti pidentämään. Ihanan helppoa arkea. :)

Paras basilikapasta

Minulla on keittiössä pari bravuuria, joilla onnistun aina hurmaamaan ruokavieraat. Toisen niistä ajattelin jakaa teille nyt. Tämä basilikapasta on herkullinen, helppo ja erittäin nopea ruoka, johon voi hyödyntää kaapista löytyviä lihoja, kanoja ja kaloja monipuolisesti. Esimerkiksi mahdolliset joulukinkun jämät sopivat erinomaisesti tämän pastan sekaan! Meidän perheessä tämä pasta on suosittu myös ihan arkiruokana hieman erilaisin variaatioin.

Tarvitset:
- 1-2 ruukkua tuoretta basilikaa
-  parmesan- tai manchegojuustoa (jos haluat olla oikein nopea, valmis raaste käy, mutta itse raastaen tulee vielä astetta maukkaampi lopputulos)
- cashew-pähkinöitä
- hyvää oliiviöljyä
- 1-2 valkosipulinkynttä
- muuta sipulia maun mukaan
- pippuria ja oreganoa
- pastaa (me söimme pikkumiehen mieliksi tuollaista "matopastaa") ja suolaa
- lihaa/kalaa/rapuja/kanaa maun mukaan, meillä suosikkeja ovat pekoni ja ravut

Koska kyseessä on nopea pastaruoka, niin kannattaa aina aloittaa sillä, että laittaa pastaveden kiehumaan. Samaten ravut kannattaa laittaa kylmään veteen sulamaan. Ravuistahan tulee helposti sitkeitä, jos ne sulattaa liian nopeasti esimerkiksi lämpimän veden alla - paras tapa on antaa niiden rauhassa levätä mahdollisimman kylmässä vedessä.
 

Kuten raaka-aineista varmaan jo arvasittekin, ideana on väsätä ikään kuin kotitekoinen pestokastike! Sen tekemisessä tärkeässä roolissa on Tupperwaren mahtava yrttileikkuri. Tällä pienellä laitteella saa käden käänteessä yrtit, sipulit, vihannekset, pähkinät, juustot jne. hienoksi silpuksi. Tämä on varmasti paras keittiötarvikeostokseni ikinä. Ostin pienen punaisen leikkurini syksyllä ja myönnän, että olemme käyttäneet sen myötä paljon enemmän tuoreita yrttejä ja kasviksia ruuanlaitossa. Joskus se pilkkominen vain on liikaa... Vaan eipä ole enää! ;)

 

Ei siis muuta kuin tavaraa sisään...

 

... pari pyöräytystä ja lopputuloksena on huumaavan ihanan tuoksuinen valkosipuli-basilika-pähkinämössö.

Vielä reilusti oliiviöljyä, juusto sekä mausteet, uusi pyöräytys - ja kastike onkin valmis. 

Se on sanottava, että jos tekee reilummalle joukolle ruokaa, niin tämä yrttileikkuri on melko pieni kooltaan, joten kastikkeen joutuu tekemään useammassa erässä. Normaalin neljän hengen satsin saa kuitenkin tehtyä helposti kerralla.

Pastaveteen pitää mielestäni aina laittaa suht reilusti suolaa, niin paljon, että vesi maistuu kunnolla merivedeltä. Silloin pastaan tulee juuri oikea maku.

Pastan kiehuessa on hyvää aikaa paistella pekonit ja ravut. Kun liha on kypsää, on aika lisätä pestokastike joukkoon. Tässä vaiheessa yleensä lorautan vielä lisää oliiviöljyä sekaan, jotta kastikkeesta tulee tarpeeksi notkeaa. Makuasioita tietysti, kuinka öljyisestä kastikkeesta pitää.

Lopuksi sekoitan aina pastan ja kastikkeen yhdeksi massaksi. Tämä ruoka ei ole ehkä ulkonäöltään se näyttävin, mutta voin luvata, että maku on aivan ihana.

Pastan seurana voi tarjoilla vaikkapa tuoretta leipää kera yrttilevitteen, juomana maistuu ainakin itselleni erinomaisesti saksalainen Riesling. Nam! Herkullisia välipäiviä!

Pizzailta

Kyllä hyvä ruoka vain on elämän ihanimpia asioita! Nyt on tullut herkuteltua oikein kunnolla. Eilen olin miehen kanssa kahdestaan (! <3) mielettömän ihanassa Heinätori-ravintolassa syömässä, suosittelen lämpimästi. Paikka olisi ollut oikein kuvauksellinenkin, mutta en kokenut luontevaksi räpsiä kuvia täydessä ravintolassa, keskityttiin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan ruuasta sekä hyvästä seurasta. Tänään aamu saatiin aloittaa Hotelli Tammerin legendaarisella aamiaisella, joka vei kielen mennessään. Ja nyt illan vielä kruunasi pieni pizzatehdas.

Laitettiin pizzoihin tällä kertaa muun muassa pinaattia ja fetaa, aivan loistava kombo. Vihreä väri saa pizzan näyttämään todella houkuttelevalta.

Pari hyväksi havaittua vinkkiä: Anna uunipellin kuumentua uunissa ja sujauta pizza sen päälle juuri ennen paistamista. Pohjasta tulee rapeampi. Pizzan reunat kannattaa voidella oliiviöljyllä heti kun olet ottanut sen uunista. Reunat eivät kovetu ja lisäksi oliiviöljyn maku antaa loistavan lisän.

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? Olisi mukava kuulla. :)

Lounas arjen yläpuolella

Tänään on ollut sellainen vähemmän loistokas torstai. Nukuin aamulla hiukan liian pitkään. Pikku-T ilmoitti jo eteisessä, ettei aio mennä tänään "käijäkotiin" ja sen mukaista oli hoitoonjäämisen tuskakin. Töissä yritin selvitä loman jälkeen vauhdilla kasaantuneista asioista ja selvittelin yhtä yksityiselämän puolen sotkua. Iltapäivän palaveri venyi ja sujui muutenkin negatiivisissa merkeissä. Päiväkodin pihassa sain parkkisakot. TGIF tomorrow. 

Juuri tällaisena iltana on ihanaa palata tunnelmiin parin viikon takaa, hetkeen joka tuntui vielä kesälomalta, täydelliseltä. Sain nimittäin Karkkipäivä -blogia kirjoittavalta ystävältäni Sannilta kutsun lähteä hänen kanssaan taivaslounaalle Tampereen Keskustorille. Pääsimme kokemaan huippukokin valmistaman lounaan nosturin nokassa yläilmoissa, 50 metrin korkeudessa!



Lounaselämyksen meille halusi tarjota Elämyslahjat.fi. Annan itse hyvin mielelläni elämyslahjoja läheisilleni ja mielestäni Elämyslahjojen konsepti onkin mahtava. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sivustolta saa vinkkejä elämyksellisiin muistamisiin. Ja kannattaa myös ehdottomasti käydä lukemassa Sannin loistava postaus Lunch in the Sky:sta, Sanni kirjoitti tapahtumasta upean elävästi ja hienosti faktat muistaen.

Itse asiassa olin vähän yllättynytkin, miten tarkkaan Sanni muisti kaikki tapahtumat, sen verran jännittyneen oloinen hän ainakin hetkittäin oli! Mutta Sanni onkin ihan pro ja aivan huippu kirjoittaja. <3 Ja ihana ystävä myös.

Itse otin aika rennosti, en oikein osannut jännittääkään, turvavyöt tuntuivat niin jämäköiltä. Vaikka tuntuihan se aika kutkuttavalta kun oikeasti pöydän alla ei ollut mitään! Muistan vain miettineeni lähdön hetkellä, että miten ihmeessä lautaset, haarukat ja kamerat voivat pysyä pöydällä...

Hyvin ne kuitenkin pysyivät. Lautasliinoja ei tosin ollut, ne olisivat varmasti lähteneet aika nopeasti lentoon.

Alhaalta torilta katsottuna dinneripöytä ei ehkä näytä olevan hurjan korkealla. Kuitenkin pöydässä istuessa korkeus tuntui aika huimalta kun ihmiset ja autot alhaalla näyttivät ihan pikkuruisilta.

Vain Sanni voi olla jännittyneenäkin noin kaunis... :) Huippurohkeaa muuten, että lentopelkoinen ystäväni lähti mukaan tällaiseen elämykseen. Hyvähyvä!

Lounaan kokkasi silmiemme edessä helsinkiläisen Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruokana oli päärynää, purjoa ja pähkinää (toimiva yhdistelmä!), pääruokana kuhaa ja jälkkärinä itse tehtyä yrttijäätelöä. Kaikki oli hurjan herkullista!

Kokki Sasu hääräili korkeassa keittiötilassaan tyytyväisen oloisena ja rentona. Hän kertoi, että omassa ravintolassa ilmastointi ei pelitä yhtä hyvin - siellä neljä kokkia työskentelee kahdeksan neliön keittiössä, mikä on heinäkuun helteillä varmasti aika lämmin kombo. Ei siis ihme, että raitis ilma maistui. ;)

Meidän taivaslounaallemme sattui hieman pilvinen, mutta kuitenkin hyvin lämmin ja poutainen sää. Edellisenä päivänä ukkonen oli aiheuttanut muutaman noston peruuntumisen, joten meillä oli tuuria.

Maisemissa ei todellakaan ollut valittamista! Tuo taustalla näkyvä tornihotellihan avataan parin kuukauden kuluttua, Tampere odottaa innolla.

Sannin vähähiilihydraattinen ruokavalio oli otettu ihanteellisesti lounaalla huomioon. Hänen pääruoka-annoksessaan ei ollut perunaa ja jälkiruokana oli jäätelön sijaan tuoreita marjoja, jotka todellakin maistuivat vastapoimituilta.

Eikös ole ainutlaatuinen tämä Tampereen punatiilinen tehdasmiljöö? Meidän uuden kodin julkisivukin on muuten punatiiltä yhdistettynä valkoiseen ja tummanharmaaseen puuhun, todella mieluinen yhdistelmä mulle. 

Lämmin KIITOS Sannille sekä Elämyslahjat.fi:lle upeasta kokemuksesta! Taivaslounas oli todellakin Elämys isolla E:llä, todellinen hetki arjen yläpuolella.

Kuvat ovat Sannin kameralla otettuja, kuvaajina Sanni, minä sekä Mr. Karkkipäivä.