Moderni ja muuntuva Muurame

Uusi tv-taso on viimein valmis! Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme ajattomaan ja modernin klassiseen Muurameen ja olen tosi tyytyväinen uuteen kokonaisuuteen.

Muuramen huonekaluilla on aika pitkä historia elämässäni. Lapsuudenkotini huone oli sisustettu aika pitkälti Muuramen kalusteilla. Ehkä joku muistaakin, että minun vanha sänkyni palvelee tätä nykyä pikku-T:n huoneessa. Meillä on kotikotona muutenkin paljon Muuramen kalusteita ja olen nähnyt, miten ne kestävät aikaa ja muuntuvat aina uusiin kokonaisuuksiin ja erilaisiin koteihin.

Opiskeluaikoina en juurikaan panostanut sisustukseen, opintolainaakin otin vain reissailuja varten. Ja hyvä niin, en kadu niitä ikimuistoisia reissuja hetkeäkään! Mutta kun olin saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen vakituisen työpaikan ja saanut maksettua ne opintolainat pois, halusin sijoittaa johonkin pysyvämpään. Silloisessa vuokra-asunnossa oli tarvetta eteislipastolle ja niinpä ostin kolme näitä Muuramen makromup-laatikostomoduuleja. Lipastona kokonaisuus palvelikin yhteensä kolmessa kodissa, mutta nyt tosiaan moduulit pääsivät olohuoneeseen. 

Hankin tosiaan vain lisää sokkeleita sekä yhden kippikaapilla varustetun osan lisää. Kokonaisuudessa on neljä 78 cm leveää osaa vierekkäin, sokkeli on 5-senttinen. Muutos oli siis suhteellisen edullinen ja ekologinenkin kun pystyin hyödyntämään valmiiksi kotona olevia tuotteita. Ja voin olla varma, että näistä osista rakentuu jatkossakin hyviä kokonaisuuksia, vaikka koti vaihtuisi.

Vihdoin tuli kiinnitettyä myös Virpi Viitalan maalaama taulu seinälle, se on nyt ansaitusti olohuoneen paraatipaikalla. Kokeilin Lundian ihanaa Soihtu-pöytävalaisinta myös olkkariin, koska sen muotokieli sopii niin täydellisesti yhteen toisen suomalaisen design-klassikon kanssa. En tiedä, onko jotenkin epäkorrektia sijoittaa valaisin taulun eteen, mutta omaan silmääni kokonaisuus toimii aika kivasti. 

Uusi taso on kymmenisen senttiä vanhaa matalampi, mutta reilusti leveämpi. Matala profiili jotenkin suurentaa tilaa ja mieskin lopulta tykkäsi, vaikka vähän vastusti kokeilua - hän oli melko varma, että taso näyttäisi aivan liian matalalta. Onneksi oli nämä laatikoston palaset valmiina kotona, niin sovittaminen oli melko helppoa. Ja hahaa, niinhän siinä kävi, että MINÄ olin oikeassa. Surprise! 

Itsehän olen vähän potenut kyllästymistä tummaan seinään, joka on taas miehen lemppariasia meillä kotona. Nyt matalamman tason myötä seinää on itse asiassa esillä aiempaa enemmän, joten on herran syytäkin olla tyytyväinen. Ja voihan se olla, että tuo ihana mieheni on vaan niin fiksu, että ymmärtää olla tyytyväinen silloin kun sisustushullu vaimo on (kerrankin) tyytyväinen.

 

Ja kuten kuvista huomaa, toin tummemman maton kesäksi olkkariin. Olohuoneen läpi kuljetaan terassille päivittäin, joten valkoinen paperinarumatto oli vähän liian arka. Ikean matto sopiikin hyvin niin kalusteiden minimalistiseen ilmeeseen kuin meikäläisen huolettomaan kesäfiilikseen.

Tällaista siis tapahtunut täällä kaiken muun hässäkän ohella. Ollaan vietetty toukokuista juhlaputkea mm. äitienpäivän, hääpäivän, päiväkodin kevätjuhlien ja pikku-T:n synttäreiden merkeissä. Tuollaisen 5-vuotiaan juhliminen alkaa muistuttaa melkoista spektaakkelia! Ihanaa kutsua pieniä ja isompia vieraita, mutta voin kertoa, että juuri nyt olen kattanut ja keitellyt kahvia ihan riittävästi. Ja tulihan tuossa urakoitua ikkunoiden pesun ja kesäkukkienkin suhteen. Tiedän, ettei kukaan olisi paheksunut millään tavalla likaisia ikkunoita, mutta kun mää nyt vaan oon tällainen... Ei tämä elämä kuitenkaan pelkkää perhejuhlaa ole ollut, tuli nimittäin käytyä myös Grand Champagne-tapahtumassa Helsingissä. Oli huikean virkistävä, joskin fyysisesti hiukan väsyttävä viikonloppu. Kumma juttu, muistaakseni täytän kohta 23 vai miten se meni... 

Sitten olis vaan sellainen ilmoitusluontoinen asia, että enää kaksi viikkoa ja meillä alkaa KESÄLOMA ja koittaa odotettu Tokion reissu. En voi uskoa, miten nopeasti tämä kevät on mennyt! Ihan mieletön loma ja kesä edessä.  Elämä on ihanaa. Elämä on nyt. <3

Vaaleaa okraa

Ihastuin toden teolla keltaiseen jo keväällä kun sain kunnian toimia koekeittiön sisustussuunnittelijana. Niin ihana kuin kirkas, raikas keltainen onkin, niin harmikseni meille kotiin se ei tuntunut sopivan. Onneksi saapui syksy murrettuine väreineen ja nythän tällaista aivan ihanaa, vaaleaa okraa on joka puolella. Mielestäni se sopii meille melko täydellisesti, vai mitä te sanotte?

Vaalean keltaiseen sävyyn sopii erityisen hyvin tämä pehmeä, samettimainen materiaali. Ostin nämä keltaiset tyynynpäälliset Ikeasta ja itse asiassa muutkin tyynyt olkkarissa ovat tällä hetkellä sieltä. Kaikissa on ihanan pehmoinen pinta, näin syksyllä tekee taas mieli vaihtaa puuvilla lempeämpiin materiaaleihin.

Ja yhtä varmasti kuin kevätauringon paistaessa tulee tarve siivota kynttilänjalat kaappeihin, ne haluaa myös ottaa esille syksyisenä, sumuisena päivänä. Mielestäni on mahtavaa asua maassa, jossa vuodenajat vaihtuvat, siitä saa niin paljon lisää inspiraatiota myös sisustamiseen ja pukeutumiseen.

Valkoisia portaita ihailen edelleen päivittäin, ne ovat ainakin tähän saakka pysyneet vastamaalatun veroisina. Etukäteen olin varautunut siihen, että lika ja pöly näkyy näissä tosi hyvin, mutta itse asiassa totuus on yllättänyt iloisesti - mikrokuituliinalla pyyhkäisy kerran viikossa riittää, kuten olen toiminut aiemminkin puun sävyisten askelmien kanssa.

Näiden tyynyjen lisäksi vaaleaa okransävyä tekisi mieli tuoda vielä jonain pienenä juttuna lisääkin olkkariin. Kynttilälyhty, kukkaruukku, torkkupeitto...?

Olin viime viikolla työreissussa Lontoossa ja toin sieltä pikku-T:lle tuliaisena ihanan Marks & Spencer Kidsin "hienostelutalvitakin", jossa tämä sama kaunis keltainen sävy toistuu. Parkatakkeja oli Lontoossa ihan hirveästi tarjolla niin lapsille kuin aikuisille!

En edes muistanut, että olin viime talvena ostanut Prismasta tuon keltasävyisen pipon! Vielä kun löytäisi jotkut ruskeat, vähän siistimmät nahkakengät, niin tässähän on farkkujen kanssa ihana, siistimpi asu talveen valmiina.

Kaikki muut sisustusintoilijat ovat varmastikin nyt Habitaressa. Houkutti itseäkin lähteä, mutta tällä kertaa kuuntelin omaa kroppaani ja päätin jäädä kotiin. Paljon unta ja liikuntaa sekä perheaikaa on tämän kotiviikonlopun reseptinä, juuri nyt tarvitsin sitä. Huomenna myös päästään juhlimaan suvun nuorinta tulokasta ristiäisten merkeissä. <3 

Onneksi sisustusblogien kautta pääsee kivasti kurkistamaan Habitaren tunnelmiin, hienoja kuvia ja rohkeita sävyjä onkin näkynyt paljon. Myös tätä niin ihastuttavaa vaaleaa okraa. Ehkä se rohkeus värien käyttöön nyt lisääntyy tässäkin kodissa - katsotaan...

Portaiden maalaus - kuvat ennen ja jälkeen

Lupasin vielä portaista ennen ja jälkeen -kuvat, joten täältä pesee. En ole erityisemmin fanittanut meidän portaita missään vaiheessa, joten olen myös aika tehokkaasti rajaillut niitä pois sisustuskuvista. Muutaman sentään löysin, joissa portaat näkyvät ja yritin ottaa uudet kuvat samoista kuvakulmista.

Mäntyportaat olivat periaatteessa hieman samaa sävyä kuin tammiparkettimme, mutta käytännössä tilanne oli toinen. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten valoisana hetkenä tammilattian sävy on huomattavasti vaaleampi kuin lakattua mäntyä oleva porrasaskelma. Totesin, että tammen sävy elää hyvin voimakkaasti valon mukaan (hyvässä ja pahassa) kun taas mänty ei niinkään.

 

Valkoisena portaat eivät riitele tammilattian sävyn kanssa, missään valaistuksessa. Minulla on hiukan ristiriitainen suhde tähän lattiaan. Toisaalta tykkään, toisaalta en. Olen ymmärtänyt, että monelle tammiparketti on yökötys-kauhistus, minulle se ei ole sitä ollut koskaan. Olen aina rakastanut tammen sävyä ja kun mies valitsi tämän lattian, se oli minulle erittäin OK. 

Kuitenkin jos nyt valitsisin lattiaa uudelleen, päätyisin varmasti vaaleampaan sävyyn, sillä edellisen kodin kokemusten perusteella vaalea lattia lisää niin paljon tilan valoisuutta. Tämän lattian valkolakkaustakin on joskus miehen kanssa ajateltu. Joka tapauksessa nyt kun portaat ovat valkoiset, olen lattiaankin paljon tyytyväisempi.

Yläkerrasta päin katsottuna mäntyinen fiilis oli tosi vahva. Puun oranssiin taittavan sävyn lisäksi runsaat oksakohdat tekivät tunnelmasta turhan mökkihenkisen.

 

Nyt portaikko on yläkerrasta käsin tasaisen valkoinen, kaunis kuin koru. Talvella voisin vaikka kieputtaa koristevalot kaiteen ympärille, sillä nyt portaikkoa tekee oikein mieli korostaa, toisin kuin aiemmin.

Kirjoittelen aika paljon sisustusjuttuja ja suhtaudun aiheeseen hyvinkin intohimoisesti, mutta kotini sisustus on kaukana täydellisestä. Tässä kodissa asuessa olen tehnyt hankintoja ja valintoja, joista osa on ollut hittejä, osa pahoja huteja. Ehkä oma sisustustyylini on ollut hieman murroksessa ja varmasti tekisin tiettyjä valintoja eri tavalla, jos nyt muuttaisimme tähän kotiin. Mutta hei, jos ei koskaan kokeile, ei koskaan erehdy, eikä toisaalta koskaan onnistukaan! Joskus mietin, olenko vain naurettava kun dokumentoin nämä kokeilut tänne blogiin, kun maailma on täynnä täydellisiä sisustusblogeja, mutta enpä voisi juuri nyt kuvitella lopettavanikaan. Joten sorry, näitä hittejä ja huteja on luvassa jatkossakin.

Valkoiset portaat ovat ehdottomasti sillä sisustamisen Jos nyt valitsisin -listalla ja nyt olen ne saanut. Ja olemme kyllä koko perhe hyvin tyytyväisiä.

Hitti. Ehdottomasti.

Ihanat valkoiset portaat

Ah, sanonpa vaan, että olen niin onnellinen meidän "uusista" portaista, tämä valkoisuus on niin raikasta. Tuntuu, että portaat ovat puolet sirommat kuin ennen. Modernit ja ajattomat samaan aikaan. Ja ainut ajatukseni on, miksei tätä tehty jo aiemmin?

Ammattimaalari tosiaan maalasi männynväriset porrasaskelmat ja kaiteet reissussa ollessamme ja jälki on tosi siistiä. Ennestään valkoisiin osiin ei koskettu. Pieni sävyero vasta maalattujen ja vanhojen tehdasmaalattujen valkoisten osien välillä on, mutta se ei oikeastaan edes kuvissa näy eikä livenä haittaa. Uskon, että se tulee hieman myös tasoittumaan, koska vaikka tämän pitäisi olla kellastumaton maali, niin ainahan kai hieman maalin sävy elää. 

Maalina käytettiin Teknofloor Aquaa. Eri valkoisen sävyjä mietittiin maalarin kanssa, mutta lopulta parhaan sävyiseksi valikoitui ihan sävyttämätön valkoinen. Itse teknisestä suorituksesta en luonnollisesti kauheasti tiedä, mutta sen verran osaan kertoa, että lakka hiottiin pois, portaat pestiin maalipesulla ja lopuksi maalattiin kolmeen kertaan. Ammattilainen on aina ammattilainen ja olen kyllä tyytyväinen, ettei itse alettu tätä hommaa tehdä. Jälki ei olisi varmasti yhtä siisti ja tasainen. Tosin sitten olisi varmaan samalla saanut myös uuden seinävärin ja lattian, kun maalia olisi roiskunut ties minne. :D

En ole koskaan haaveillut kokovalkoisesta kodista, mutta juuri nyt tuntuu, että ymmärrän kyllä, miksi ihmiset hurahtavat valkoisella sisustamiseen. Arvatkaapa vaan, tekisikö nyt mieli vaihtaa keittiön kaappien ovet? Ja maalata tuo tumma seinäkin? Olen itse asiassa miettinyt sen maalaamista samalla vaalean greigellä Tikkurilan Laasti -sävyllä kuin toinenkin olkkarin seinä, mutta mieheni on niin kovin kiintynyt tuohon tummaan seinään, että se saa nyt vielä jäädä. Onhan tämä hänenkin kotinsa.

Ajattelin vielä tehdä ennen-jälkeen-postauksen, joissa näette, kuinka yllättävän suuri tämä muutos itse asiassa olikaan.