Syksyinen viikonloppu Helsingissä

Viime viikonloppuna koitti odotettu reissu. Meidän pieni perheemme matkasi junalla minun vanhempieni kanssa Helsinkiin. Jo junamatka ja yöpyminen hotellissa oli tietysti pikku-T:lle elämyksellistä ja meille muille tosi kiva irtiotto arjesta.

Syyskuinen Helsinki oli kaunis kuten aina, mutta pilvinen ja kylmä. Nappasin mukaan uuden kevytuntuvatakkini, eikä se ei ollut tippaakaan liikaa. Löysin tosiaan tuon Espritin takin vasta vähän aikaa sitten ja malli sekä ihana keveys miellytti heti. Sen sijaan sävy mietitytti - onko vihertävään taittava harmaa sävy hitti vai huti. Nyt olen jo aika ihastunut tähän hiukan erikoiseen sävyyn, se on itse asiassa aika lähellä silmieni väriä. Toinen vaihtoehto takista olisi ollut musta ja mustia takkejahan minulta löytyy ihan tarpeeksi jo ennestään! Tämä väri näyttää kivalta muihin vaaleisiin sävyihin yhdistettynä sekä tietysti sen tutun ja turvallisen mustan kanssa.

Tästä kuvasta tuli vähän tukkakriisi! Olen kasvatellut hiuksiani ja tykkään kyllä pidemmästä mallista, se on jotenkin helpompi saada asettumaan kuin ihan lyhyt polkka. Mutta väri näyttää pahasti siltä, että pitääpä varata taas aika raidoitukseen. Raikastusta kaivataan!

Äitini poseeraa tyylikkäänä kuten aina. Tuollaisen harmaan pitemmän neuletakin mentävä aukko olisi kyllä omassakin vaatekaapissani.

Lauantaipäivän aktiviteettina oli vierailu Korkeasaareen. Sielläkin oli aika viileää, onneksi pojat keksivät lämmittäviä aktiviteetteja. ;) Kaikelaiset ninjahommat kuten hypyt ja miekat ovat ihan kuuminta hottia meidän perheessä tällä hetkellä.

Meillä kävi tuuri, kissapedot olivat melko virkeinä. Etualalla näkyvä "maailman suurin sählypallo" jäi vahvasti mieleen! Se taisi olla 4-veelle erikoisempi juttu kuin valtava leopardi.

Korkeasaaressa asuu varmaankin Suomen kesyin orava.

Äitini eli mummi esittelee shoppailujaan, Minna Parikan puputennareita. Eikö ole ihanat? Hän on pienten koululaisten opettaja, joten nämä sopivat työkäyttöön aivan täydellisesti.

Oli tosi kiva reissu, tällaisia pitää selkeästi harrastaa useammin!

Käännekohta

Pari viikkoa sitten vietettiin miehen puolen suvun uusimman pikku tulokkaan ristiäisiä. Oli aivan ihanat juhlat upeassa paikassa. En tietenkään pystynyt olemaan kuivin silmin koko juhlaa, olihan se ihan järjettömän koskettavaa. Esikoisvauvan vanhemmat nyt siinä tilanteessa, missä minä olin kun elämäni muuttui. Suurimmassa käännekohdassa.

Kuulostaa kliseiseltä, mutta kyllä, äidiksi tulo on ollut elämäni suurin käännekohta. Äitiys ei muuttanut minussa ihmisenä yhtään mitään, mutta silti se muutti ihan kaiken. Olen edelleen yhtä nopeatempoinen, tunteellinen, työorientoitunut ja aktiivinen. Olen edelleen yhtä ärsyttävä väsyneenä ja tarkka "turhista pikkuasioista" kuten vaatekaapin järjestyksestä tai omista kampaajakäynneistäni. Olen yhtä kriittinen itseäni kohtaan ja toisaalta päästän itseni liian helpolla samoissa asioissa kuin aina ennenkin.

Oikeastaan olen raivostuttavan samanlainen. Ja myönnän, että äitiys myös ärsyttää. Haluaisin lähteä suunnittelematta reissuun tai päästä aamulla töihin ilman itkupotkuraivaria siitä, että Ninjago-paita on pesussa (tai ainakin olla provosoitumatta siitä raivarista kiireen keskellä). Voih, vaikka olisin kyllä toivonut muuttuvani ihmisenä paremmaksi, pitkäpinnaiseksi ja kaikin puolin ihanaksi, niin ei tapahtunut.

Mutta se mikä muuttui, on tämä rakkaus. Rakkaus, joka vain kasvaa kun sen kohde suuntaa omaa rakkauttaan muualle. Kun lapsi löytää omia intohimojaan, taitojaan, ystäviä ja ehkä joskus rakastettuja, niin vanhemmat rakastavat aina vain enemmän. Menettämisen pelko on olemassa, se on ikuisena varjona äitiyden yllä, mutta rakkauden loppumista ei tarvitse pelätä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Chisun biisi Tämä rakkaus kiteyttää uskomattoman hyvin äidiksi tulon käännekohdan - ja kaunis teksti sopii varmasti hyvin myös moneen muuhun tilanteeseen, jossa luopumisen pelko tai tuska on läsnä, mutta rakkaus vain voimistuu. Kiitos hienolle Vain elämää -sarjalle, että muistin taas pitkästä aikaa tämän kappaleen olemassaolon. Olin muutenkin kyllä suunnitellut kirjoittavani tänne blogiin tästä aiheesta näiden kuvien kera, mutta Chisun lyriikat auttoivat saaamaan suunnan ajatuksilleni.

Tämä on rakkaus,
Mitä ei voi
Kukaan ottaa
Minulta pois.

Tämä on ihme,
Mihin minäkin pystyn.
Tämä on ainut,
Mikä luonani säilyy.

Tämä on rakkaus
Loputon.
Kun olet poissa,
Minä jatkan.

Tämä on hiekkaa,
Mihin naula vajoaa.
Jokainen jyvä
Sinua kutittaa.

Tämä on kuiskaus
Melun jälkeen,
Tämä on reitti
Ikuisuuteen.

Tämä on rakkaus
Loputon.
Kun olen poissa,
Sinä jatkat.

Vien tämän kauas
Ja annan eteenpäin.
Ketju ei katkea koskaan.
Sä jatkoit, kun mä jäin.

Tämä on rakkaus
Loputon.

Minä jatkan,
Sinä jatkat.

Ihanat mustat nilkkurit

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun ballerinat ja avokkaat pitää haikeudella siirtää eteisen parhailta paikoilta pois ja antaa pikku hiljaa tilaa saapikkaille. Itse yritän syksyisin pidentää avokaskautta käyttämällä hameita ja paksuja sukkahousuja (mikä muuten onkin tosi kiva kombo juuri tähän vuodenaikaan), mutta myönnettävä se on - nilkkuriaika on täällä. 

Juuri nyt tuntuu, että kiinnitän joka puolella huomiota mustiin nilkkureihin. En tiedä mikä siinä onkin, mutta uudet sellaiset on ihan pakko saada. 

Vagabond on ollut lempparimerkkini kengissä jo melkein 15 vuotta. Jotenkin heidän mallinsa vain sopivat lestiltään minulle erittäin hyvin ja laatu on myös osoittautunut tosi hyväksi. Ekassa kuvassa on Vagabondilta mainio Casey -nilkkuri, jossa on kiva nupukkipinta ja korokepohja. Korokepohjakengät olivat mulla todella kovassa käytössä silloin ihanaisella 90-luvulla ja ensin niiden paluu muotikartalle vähän hirvitti, mutta lämpenin uudestaan kun tajusin - mikäs voisikaan olla mulle parempi kenkämalli? Olen lyhyt ja korokepohjan tuomat lisäsentit ovat enemmän kuin jees, mutta olen myös vauhdikas tyyppi, en koskaan jaksa käyttää sellaisia korkokenkiä, joilla ei pääse kävelemään nopeasti paikasta toiseen. Lisäksi jostain syystä inhoan korkojen kopinaa. Tuo suippo, siro kärki tuo mukaan sopivasti 2010-lukua. Ihanat. <3

Vagabond Casey 120,-

Toinen kiva nilkkurimalli Vagabondilta voisi olla Valencia, jossa on korkkarimaisempi fiilis nousevan korokepohjan ansiosta. Näissäkin on tuo nyt niin superajankohtainen nupukkipinta! Tosi paljon näkee vaatteissakin tätä nyt - sovitin juuri viikonloppuna ihanaa mekkoa, joka oli tällaista mustaa nupukkinahkajäljitelmää. Tämän trendimateriaalin haltuunotto tuntuu kuitenkin luotevammalta kengissä kuin mekossa, etenkin kun nämä kengät ovat ihan oikeaa nahkaa.

Vagabond Valencia 120,-

Palladiumin Pampa on niinikään tuttu malli sieltä ysärimeiningeistä ja olen yllättänyt kyllä itsenikin alkamalla haaveilla näistä mustista korkeavartisista tennareista. Eivät ehkä ihan itsestäänselvä kenkävalinta omaan tyyliini, mutta kyllä, niin hienot. Ja myös mukavat jalassa! Vielähän tässä olisi tyyliin viikko kangaskenkäkelejä jäljellä, joten onhan ihan perusteltua hankkia nämä juuri nyt...? :D

Palladium Pampa HI 79,90

Millaisia kenkiä te himoitsette juuri nyt?

kuvat lainattu: vagabond.com ja kookenka.fi

Mikä riittää?

Jos olen pahalla tuulella, syy on yleensä sama. Olen tehnyt hirveästi kaikkea, ollut luova ja innostunut ja reipas ja rohkea ja positiivinen, joten olen väsynyt, mutta en osaa taputella itseäni olalle hyvin hoidetuista hommista. En, sillä minulla on lisää tekemistä ja liian vähän aikaa. Näen edessäni loputtoman työlistan, jonka tiedän jo valmiiksi olevan epärealistinen. Sätin itseäni siitä, että olen väsynyt, ovathan yleensä listalla olevat asiat enimmäkseen kivoja ja inspiroivia ja sellaisia, joita olen itse itselleni haalinut. Ja tässä on juuri se pointti. Saako kivoista asioista väsyä? Kuinka paljon itseltään pitää vaatia? Mikä riittää?

Lapsi lähtee ex tempore naapuriin leikkimään ja mies golfkentälle. Olen yksin kotona. Makaan lattialla, kuuntelen musiikkia... Kaiken pitäisi olla hyvin, äidin oma hetki rentoutua, rauhottua, mutta ajatukseni lähtevät pyörimään suorittamisrataa. Hei, tuolla on jotain ihmeen tahmaa lattiassa! Haen rätin, pyyhin, enkä enää osaa palata makuuasentoon. Piiskaan itseäni, tämä aikahan pitää hyödyntää. Pitäähän minun nyt hyvänen aika saada jotain aikaiseksi kun tällainen yllättävä oma aika iski. Vähintäänkin tehdä pari joogasarjaa, ottaa muutama kuva blogiin, niistähän minä nautin ja saan hyvää oloa.

Kuvaaminen on ihanaa. Rentoudun sen parissa ja pystyn yleensä myös näkemään linssin läpi kauniita asioita ympärilläni. Mutta kuva voi olla myös raadollinen. Ruudulta näen pölyn, toisiinsa epäsopivat sävyt, taas sitä hemmetin tahmaa lattiassa. Ja taas pitää hakea se rätti ja voi luoja nyt poistan nämä kuvat äkkiä ettei vaan kukaan saa tietää, että meilläkin on pölyä ja tahmaa lattiassa. Kamera jää sivuun kun siirryn taas suoritusmoodiin, eiköhän samalla hoideta nuo roikkumaan jääneet laskut tuosta pois ja seinäkalenteri ajan tasalle.

Voi apua, asuntomessukuvat on edelleen käsittelemättä ja blogikirjoitus messusuosikeista kirjoittamatta. Huhhuh, onpa noloa! Hetkinen. Siis noloa kenelle? Blogi on oma vapaa-ajan harrastukseni, tänne saan kirjoittaa ja kuvata ihan mitä haluan, en ole tilivelvollinen kenellekään eikä postauksista ainakaan pitäisi ottaa yhtään lisää paineita arkeen. Tietysti päässäni ruksuttaa koko ajan inspiroivia postausaiheita, mutta koska aika ja ihmisen voimat ovat rajallisia, ideoista jää puolet toteuttamatta. Niin se vain on.

Sisustaminen on minulle rakas harrastus, joka oikeasti tuottaa paljon iloa arkeen. On ihanaa kun koti on itselle mieluisa ja pienetkin muutokset sisustuksessa piristävät aina paljon. Mutta välillä on vain aikoja, jolloin niitä muutoksia ei ehdi eikä jaksa tehdä. Nytkin on ajatuksena parin seinän maalaaminen, mutta en oikeasti tiedä milloin sellaista ehdimme toteuttaa. Ei niistä ainakaan paineita pitäisi ottaa, seinäthän ovat kuitenkin pystyssä, ehjät ja siistit - maali on vain väriä pinnassa. Piristääkö uusi seinän väri niin paljon, että sen takia kannattaa mennä omien voimavarojen äärilaidalle ja olla huonolla tuulella? Ei varmasti.

Ja ne lapsen leikit olkkarin lattialla... niitähän on aina! Kuka on päättänyt, että ne pitää siivota yöksi pois? Ihan minä itse. Eihän niitä kukaan yöllä katsele, en ainakaan minä, pahin unikeko ikinä. Ja voi sitä pienten silmien loistetta kun aamulla herätessä muistaa, että meillähän olikin tällainen hieno junarata valmiina.

Olen innokas järjestämään kaikenlaisia pienempiä ja isompia juttuja ja haluaisin ehtiä tekemään sitä enemmän. Joku teatteri-ilta sisaruksille, vähän Chisun keikkaa ja hotelliyötä ystävien kanssa, pikku-T:n kaveritapaamisia, pientä juhlantynkää työkavereille, miehen kanssa weekend get-away... en tiedä, mistä niitä ideoita tulee, mutta ne vain täyttävät pääni. Kivoja juttuja, mutta joudun muistuttamaan itseäni, ettei ole realistista hoitaa näitä kaikkia, niin hauskoja kuin ne varmasti olisivatkin.

Kävin tällä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa vyöhyketerapiassa. Sain suosituksen ystävältäni, joka on tunnistanut minussa tämän mikä riittää-pohdinnan ja taitaa olla itsekin taipuvainen päätymään samaan suorittamismoodiin. Kokemus oli kyllä tosi mielenkiintoinen! Olen ehkä nuorempana yrittänyt muuttaa itseäni ja pettynyt, nyt yritän oppia tuntemaan itseni paremmin ja sitä kautta jaksaa paremmin. Ja tietysti on hyödyllistä miettiä, mistä tietyt toimintamallit juontavat juurensa, vyöhyketerapiassahan uskotaan, että monet käyttäytymismallit ovat perittyjä. Onko teillä kokemusta vyöhyketerapiasta? Olisi tosi kiva kuulla!

Eräänä iltana olin alkanut järjestellä kodinhoitohuoneemme pyykkikaaosta ja kerännyt eri väristen pyykkien kasoja lattialle ja pyykkitelineen päälle ja suunnilleen joka puolelle. Homma kuitenkin keskeytyi ja itselleni poikkeuksellisesti päätin antaa olla, siirryin sohvalle makoilemaan ja taisin korkata siiderinkin. Mies tuli kotiin, vei treenikamojaan kodariin ja kohdatessaan näyn, kysyi yllättyneenä: Mitä täällä on tapahtunut? Vastasin, että nyt ei voimat riittäneet, katsotaan niitä pyykkejä sitten myöhemmin. Mieheni reaktio oli leveä hymy, halaus ja toteamus ihan mahtavaa, hyvä kulta.  

Joten - mikä riittää? Todennäköisesti paljon vähempi kuin uskot. Riittää kun olet. Rakkaimmat ympärilläsi eivät ole kiintyneet sinuun suoritustesi takia vaan sen, millainen ihminen olet niiden takana. Luova ja innostunut ja reipas ja rohkea ja positiivinen - ja välillä väsynyt. Ja se on ihan OK.

Kaunista, aurinkoista ja rentoa sunnuntaita!

Mansen blogikirppis 9.10.

Se tulee taas! Ja mä saan taas olla mukana! Niin hienoa. Merkkaa siis kalenteriisi sunnuntai 9.10. klo 11-14.

Tapahtumassa on mukana jälleen ihan loistavat yhteistyökumppanit, joilta tullaan saamaan erittäin upeat goodiebagit 200 ensimmäiselle kävijälle. Lisäksi luvassa on ihan omia ylläreitä lapsivieraillemme. Ja hei, goodiebagit eivät ole ihan mitkä tahansa pussukat vaan uniikit, jäätävän tyylikkäät DESIGNÄMPÄRIT. Kyllä. Vain 200 ensimmäiselle.

Itseltäni on tulossa myyntiin aika paljon pikku-T:lle pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä. Myös omasta vaatekaapista on taas löytynyt niitä hutihankintoja, siis lähes käyttämättömiä yksilöitä. Kysynpä vaan, että miten aikuinen ihminen ei osaa ostaa itselleen sopivaa?! Noh, onneksi on nämä tapahtumat ja muut kirppistelyt olemassa. Sisustusjuttujakin tulee myyntiin hiukan, ei kylläkään ihan niin paljon kuin viimeksi. Siltä kuitenkin näyttää, että pöytä ja rekki tulevat taas olemaan varsin täynnä. Postailen vielä erikseen myyntiin tulevista jutuista lähempänä.

Kiitos jälleen mama blogikirppis, huikea lady Retromoderni-Suvi, että saan olla mukana. :) Mä olen muuten ihan superihastunut tuohon logon vanhan roosan sävyyn! Tapahtuman tyylikkäästä ilmeestä vastaa taitava Ainoa. 

Inspiraatio: Tunnelmallinen koti ullakolla

Seesteistä sunnuntai-iltaa! Toivottavasti syyskuinen viikonloppunne oli kiva, ainakin säät suosivat. Julkaisin tänään yhden kesälomakuvan instassa ja tajusin, että hetkinen, silloinhan oli paljon viileämpää kuin nyt. ;) 

En ole pitkään aikaan julkaissut inspiraatiokuvia luottosivustoltani Alvhemilta, joten korjataanpa tilanne. Tämä kaunis koti ullakolla toi mieleen siskoni au pair-kodin aikanaan Saksassa, siellä oli paljon tätä samaa rentoa tunnelmaa. 

Punertavanruskea lattia ei ole välttämättä se helpoin valinta, mutta tässä kodissa on (yllätys yllätys) mustalla ja valkoisella onnistuttu hyvin saamaan sävystä parhaat puolet esiin. Kattoparrut ovat todella upeat, samoin tiiliseinä.

Ruskeaa väriä on nyt tosiaan näkynyt enemmän! Viime viikolla ostin Arlandan lentokentältä välilaskun yhteydessä ruotsalaisia sisustuslehtiä ja kyllä, sieltä se ruskea saapuu. Minä toivotan sen lämpimästi tervetulleeksi, onhan meillä kotona nytkin melko paljon ruskeaa. Pukeutumisessakin tykkään ruskeasta, se sopii tosi kivasti esimerkiksi sinisen ja valkoisen kaveriksi.

Nämä ihanat ullakkoasunnot kiehtovat niin kovin - varmaan siksi, etten itse voi tässä elämäntilanteessa muuttaa moiseen. Kohta ollaan taas siinä vuodenajassa, että käytännöllinen rivitalokoti kuraritilöineen tarjoaa arjessa huomattavasti enemmän inspiraatiota kuin työpiste kaupungin kattojen yllä. No, vain muutos on pysyvää, hyvässä ja pahassa, eikä tämäkään elämäntilanne ole ikuinen. Ja kyllä, tiedän, että tätä kurahousuaikaa tulen vielä haikeudella kaipaamaan.

Mitäs te sanotte ruskeasta? Uhka vai mahdollisuus?

Vaaleaa okraa

Ihastuin toden teolla keltaiseen jo keväällä kun sain kunnian toimia koekeittiön sisustussuunnittelijana. Niin ihana kuin kirkas, raikas keltainen onkin, niin harmikseni meille kotiin se ei tuntunut sopivan. Onneksi saapui syksy murrettuine väreineen ja nythän tällaista aivan ihanaa, vaaleaa okraa on joka puolella. Mielestäni se sopii meille melko täydellisesti, vai mitä te sanotte?

Vaalean keltaiseen sävyyn sopii erityisen hyvin tämä pehmeä, samettimainen materiaali. Ostin nämä keltaiset tyynynpäälliset Ikeasta ja itse asiassa muutkin tyynyt olkkarissa ovat tällä hetkellä sieltä. Kaikissa on ihanan pehmoinen pinta, näin syksyllä tekee taas mieli vaihtaa puuvilla lempeämpiin materiaaleihin.

Ja yhtä varmasti kuin kevätauringon paistaessa tulee tarve siivota kynttilänjalat kaappeihin, ne haluaa myös ottaa esille syksyisenä, sumuisena päivänä. Mielestäni on mahtavaa asua maassa, jossa vuodenajat vaihtuvat, siitä saa niin paljon lisää inspiraatiota myös sisustamiseen ja pukeutumiseen.

Valkoisia portaita ihailen edelleen päivittäin, ne ovat ainakin tähän saakka pysyneet vastamaalatun veroisina. Etukäteen olin varautunut siihen, että lika ja pöly näkyy näissä tosi hyvin, mutta itse asiassa totuus on yllättänyt iloisesti - mikrokuituliinalla pyyhkäisy kerran viikossa riittää, kuten olen toiminut aiemminkin puun sävyisten askelmien kanssa.

Näiden tyynyjen lisäksi vaaleaa okransävyä tekisi mieli tuoda vielä jonain pienenä juttuna lisääkin olkkariin. Kynttilälyhty, kukkaruukku, torkkupeitto...?

Olin viime viikolla työreissussa Lontoossa ja toin sieltä pikku-T:lle tuliaisena ihanan Marks & Spencer Kidsin "hienostelutalvitakin", jossa tämä sama kaunis keltainen sävy toistuu. Parkatakkeja oli Lontoossa ihan hirveästi tarjolla niin lapsille kuin aikuisille!

En edes muistanut, että olin viime talvena ostanut Prismasta tuon keltasävyisen pipon! Vielä kun löytäisi jotkut ruskeat, vähän siistimmät nahkakengät, niin tässähän on farkkujen kanssa ihana, siistimpi asu talveen valmiina.

Kaikki muut sisustusintoilijat ovat varmastikin nyt Habitaressa. Houkutti itseäkin lähteä, mutta tällä kertaa kuuntelin omaa kroppaani ja päätin jäädä kotiin. Paljon unta ja liikuntaa sekä perheaikaa on tämän kotiviikonlopun reseptinä, juuri nyt tarvitsin sitä. Huomenna myös päästään juhlimaan suvun nuorinta tulokasta ristiäisten merkeissä. <3 

Onneksi sisustusblogien kautta pääsee kivasti kurkistamaan Habitaren tunnelmiin, hienoja kuvia ja rohkeita sävyjä onkin näkynyt paljon. Myös tätä niin ihastuttavaa vaaleaa okraa. Ehkä se rohkeus värien käyttöön nyt lisääntyy tässäkin kodissa - katsotaan...

Sisustusvieraissa: Kyrö Distillery Company

Syyskuisen, viileän tiistaiaamun iloksi on ihan OK palata hiukan heinäkuuhun ja kesälomatunnelmiin, eikö? Ehdin nimittäin vihdoin viime viikonloppuna käymään läpi kuvat erittäin inspiroivasta paikasta, Kyrö Distillery Companysta, jossa vierailin siskoni kanssa asuntomessureissun yhteydessä.

Ja todellakin, inspiraatiota tämä vanha meijerirakennus tarjosi ihan roppakaupalla!

Tislaamon tarinahan on todella kiehtova. Viisi kaverusta, saunailta, unelma. Rakkaus ja kunnioitus suomalaisia raaka-aineita kohtaan. Toteutus, jota monet varmasti kuvailivat alussa hulluksi. Sijainti, joka vaikuttaa nyt itsestäänselvältä tarinaan kuuluvalta osalta, mutta varmasti helpompiakin paikkoja olisi löytynyt kuin hylätty osuusmeijeri keskellä suomalaista maaseutua. Menestys, joka räjäytti tilauskirjat, mutta tuntui kuitenkin pitävän porukan jalat tiukasti pohjanmaassa.

Kukapa meistä ei rakastaisi tällaisia tarinoita?

Tislaamon yhteyteen on perustettu ravintola, Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus, jotta tislaamo voisi myydä omia tuotteitaan oman tuotantonsa yhteydessä. Ah, Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. ;) Onneksi näin, sillä tila on ihan äärimmäisen viehättävä. Vanhat koulutuolit, räsymatot, tummat seinät, taide ja tietenkin kupariset yksityiskohdat luovat kokonaisuuden, joka todellakin toimii. En tiedä, kuka sisustuksen taustalla on häärinyt, mutta hän on onnistunut työssään erittäin hyvin.

Olen seurannut Kyrö Distilleryn vaiheita jo ennen tätä suurta menestystä ja ihaillut sitä, miten systemaattisesti, alusta asti, he ovat tehneet brändäyksen, graafisen ilmensä ja miettineet jokaista yksityiskohtaa. Kaikki on harkittua, mutta rentoa, ikään kuin täynnä täydellisiä sattumia. Ammattilaiset työssään!

Yrityksen käyttämä tyylikäs fontti on digitalisoitu versio Napuen taistelun muistomerkin teksistä. Paitsi hyvän makunsa, niin kiistatta myös tämän tyylikkään fontin ja yksinkertaisen kauniiden pakkausten ansiosta ginipullot ovat valloittaneet myös sisustusfriikkien sydämet ja lunastaneet paikkansa trendikkäimpien baarien parhailta hyllyiltä.

Alun perin koko homma lähti viskistä, jota olikin kellari täynnä. En itse ole mikään viskin ystävä, mutta tuoksu kellarissa oli ihan mieletön! Koska viskin valmistus on todella hidasta (jos oikein käsitin, niin ensimmäiset valmiit viskierät saadaan vasta ensi vuonna), niin gini otettiin valikoimiin, jotta jotain myytävää olisi aiemminkin. Ja loppu onkin historiaa.

Kävimme mielenkiintoisella tislaamokierroksella ja pääsimme ihailemaan upouuden kuparikattilan asennusta. On se hieno!

Valmistusprosessiin sisältyy edelleen paljon käsityötä, joten tislaamo on päässyt palkkaamaan reilusti lisää henkilökuntaa viime aikoina. Todella hienoja asioita tämän päivän Suomessa, vielä maaseudulla. Hattu päästä!

Kierroksen lopuksi tietysti maisteltiin järjettömän hyvät Napue Tonicit.

Pitkän, hikisen asuntomessupäivän jälkeen mikään ei olisi voinut maistua paremmalta.

Lämmin kiitos inspiraatiosta Kyrö Distillery Company. Toivotan kaikkea hyvää, onnellisia sattumia ja jalat maassa -menestystä myös jatkossa!

Modernit muutokset makuuhuoneessa

Kesän aikana meillä on tapahtunut makuuhuoneessa. Jos ei ihan taikoja, niin aika lähelle kuitenkin.

Mietin tosi pitkään, mikä olisi toimiva yöpöytäratkaisu. Enkä pelkästään miettinyt, vaan myös monenlaisia toteutuksia on nähty. Meillähän on ollut virityksiä puisesta tikashyllyköstä työpöytään, erilaisiin yöpöydän virkaa toteuttaviin tuoleihin, mustaan tarjoiluvaunuun ja jopa maalaisromanttista Ikean Hemnes-sarjaa on kokeiltu. Välillä tämä sisustaminen on todellakin testaamista ja hakemista... Onneksi on olemassa tori.fi, hih.

Nyt näyttää kuitenkin tältä ja jos minulta kysytään, niin erittäin hyvältä. Hayn Tray -pöytiä mietin tosi pitkään, sillä yöpöydissä olisi toki kätevää olla jotkut laatikot tai alatasot... mutta lopulta nämä vain tuntuivat oikealta valinnalta ja olen kyllä tyytyväinen. Mieskin kommentoi, että kiva kun olohuoneessa ja makuuhuoneessa on samaa sarjaa - yhdistyvät toisiinsa, vaikka tässä kodissa nämä huoneet ovatkin eri kerroksissa.

Lundian soihtu-valaisin saapui meille vähän sattumalta. Olin haaveillut isommasta Soihtu-lattiavalaisimesta jonkin aikaa ja itse asiassa se kävikin meillä sovituksessa kesällä. Totesin kuitenkin, että meidän olohuoneeseen se ei vain sopinut, ei vaikka olisin niin kovasti halunnut. Niinpä ihanuus lähti paluumatkalle. Tätä pöytämallia en sitten sen kummemmin edes harkinnut, koska sille ei oikein ollut paikkaa. 

Eräänä elokuun aamuna sähköpostiin kilahti ilmoitus, että Tampereen Lundian myymälä lopettaa (harmi sinänsä) ja he myyvät kaikki myymälän mallikappaleet -50 % alennuksella. Pakkohan sinne oli suunnata! Työkaverin kanssa ostimme nämä valaisimet, hän mustan ja minä valkoisen. Olisihan se ollut väärin moinen ihanuus sinne jättää kun puoleen hintaan sain. Saavuin lampun kanssa kotiin ja mietin, mitä ihmettä tuli tehtyä... kun eihän mulla ole sille mitään paikkaa!

Paikka kuitenkin löytyi, yllättäen yöpöydältä. Toisellekin puolelle saatan jossain vaiheessa saman kaunokaisen hankkia, mutta nyt mennään näin. Valaisin on todella tyylikäs ja antaa kauniin valon. Plussaa häikäisysuojasta, joka tulee varjostimen yläosaan. 

Makuuhuone on nyt mielestäni ihanan selkeä ja skandinaavinen, mutta jotain tuolle tyhjälle seinälle pitäisi tehdä. Vahvin vaihtoehto on tällä hetkellä se, että maaalaan seinän yläosan valkoiseksi ja kiinnitän siihen taulun tai jopa tauluhyllyn. Vähän tähän tyyliin...

Kuva lainattu täältä