Ihana Block

Harri Koskisen Design House Stockholmille suunnittelema Block-valaisin on saanut kunnian olla ihan ensimmäinen design-valaisimeni. Olin ehtinyt haaveilla siitä jo jonkin aikaa ja saimme sen häälahjaksi ihan täytenä yllätyksenä reilut neljä vuotta sitten. Kiitos paljon ihanille kaasoilleni (eli siskoilleni) edelleen!

Block-valaisin oikeastaan sytytti kipinäni design-valaisimia kohtaan. Se on edelleen kauneimpia valaisimia, mitä tiedän. Tämä eleettömän tyylikäs desing-esine sopii mihin tahansa! Meillä se on ollut niin pianon päällä, TV-tasolla, makuuhuoneessa kuin eteisessäkin. Yhtä hyvin tyylikäs "jääpala" voisi sopia lapsen huoneeseen, aulatilaan, työhuoneeseen, ikkunalaudalle, kirjahyllyyn... Monikäyttöisempää kaunokaista saa hakea. 

Ja se tärkein, valo. Block antaa todella kauniin tunnelmavalon ympärilleen, se ei häikäise ollenkaan mistään suunnasta katsottuna. Meillä Block on tällä hetkellä TV-tasolla tummaa seinää vasten, jossa sen muodot piirtyvät kivasti esiin. Ja vaikka valo on tärkeä asia, niin valaisimen täytyy näyttää kauniilta pimeänäkin. Block lunastaa tämänkin lupauksen täydellisesti.

Valonlähde tässä valaisimessa on hieman erikoinen, nimittäin uunilamppu. Aiemmin käytin hehkulangalla varustettuja uunilamppuja ja jostain syystä polttimo paloi todella usein. Sitten löysin halogeeniversion ja johan on kestänyt - valotehokin on parempi. Ehkä led-versionakin jo löytyisi...?

Mielestäni Block-valaisin on hyvä esimerkki design-tuotteesta, joka sopii melkein mihin tahansa ympäristöön ja jolla saa pienen ripauksen laadukkuutta tavalliseen sisustukseen. Vaikkapa meidän Ikean TV-tasollemme. :)

Home details

Olen enemmän isojen linjojen kuin yksityiskohtien ihminen, aivan ehdottomasti. Olen sellainen vähemmän on enemmän -ihminen, en oikein osaa käyttää pieniä somisteita, en sisustuksessa enkä pukeutumisessa. Molemmissa kuitenkin harjoittelen sitä. Koska ilman kauniita, pieniä yksityiskohtia mitkään kokonaisuudet eivät oikein toimi.

Tiedättekö ne kodit, joissa on loputtomasti yksityiskohtia? Joissa voisi viettää tuntikausia niitä ihaillen? Luulen, että meidän koti ei olisi kenenkään mielestä sellainen...

Mutta kyllä vain, niitä kivoja yksityiskohtia meiltäkin löytyy kun alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä. Näiden kuvien joukosta löytyvät myös minun kesälomani sisustusostokset tähän saakka - suloinen House Doctorin säilytysrasia sekä Hayn Kaleido-tarjotin. Unohtamatta uusinta laukku-ihanuuttani, pientä DKNY:n konjakinväristä messenger bagia. Sen ostin kyllä jo ennen kesäloman alkua, vähän niinkun tsemppihengessä. Täytyyhän sitä naisella perustelut olla.

Ihana kesäinen päivä ollut tänään! Vietin tuntikausia terassilla ja olo on vähän hassu. Ihanaa kun iho tuoksuu auringolta (etenkin erään pikkupojan iho).

Mitäs pidit näistä yksityiskohdista?

Olohuoneessa nyt (ja ennen)

Joka aamu kun hipsin alakertaan ja näen uuden sohvamme, olen todella iloinen. Piiitkään tätä sohvahankintaa tuli mietittyä ja monien tuttujeni mielestä täysin ehjän ja vielä siistin sohvan uusiminen oli älytön idea. Itse kuitenkin koin, että juuri nyt tässä elämäntilanteessa vietämme niin paljon aikaa kotona, että kodin suurimpaan ja näkyvimpään huonekaluun kannatti panostaa, vaikka kieltämättä sohva joutuukin lapsiperheessä kovalle kulutukselle.  

Nyt tuoreena kotimaisen Adean sohvan omistajana voin sanoa, että olen kyllä hyvin tyytyväinen! Myös siihen, ettei sohvaa hankittu heti uuteen kotiin muuton yhteydessä vaan mietin rauhassa asiaa reilun vuoden. Sinä aikana ajatus mallista ja väristä - ja etenkin oikeasta koosta - jalostui. Vielä vuosi sitten olisin todennäköisesti valinnut liian pienen sohvan (ja mieheni liian suuren ;)).

Tämä ei varmasti ole juuri nyt mikään trendikkäin sohvamalli - ovathan nyt hieman fiftarihenkiset ja selkeästi sirommat sohvat tekemässä näyttävää paluuta. Itse toivotan sirot kaunottaret avosylin tervetulleiksi sisustustrendien joukkoon samalla kun halusin meille kotiin ihan ehdottomasti tämän pelkistetyn, suoralinjaisen ja modernin Camp-mallin, olkoonkin hieman möhkälemäinen.

Uuden sohvamme pariksi on saapunut myös uusi matto. Halusin ison maton, koska mielestäni näyttää kivalta kun sohva on kokonaan maton päällä. 2x3 metrin kokoinen matto sopiikin tilaan hyvin. Koska juuri panostimme sohvaan reilummin ja mielessä pyörii myös pari muuta sisustushaavetta, niin mattoon ei tällä kertaa haluttu sijoittaa kovin suurta rahasummaa. 

Tämä Ikean uutuusmatto Hodde saapui uuteen kotiinsa sopuisaan 99 euron hintaan ja siitä tuli ihan mainio kesämatto. Kesäinen siksi, että väri on aika tumma ja veikkaan, että tulen vielä kaipaamaan talven pimeimpinä aikoina vaaleampaa mattoa. Katsotaan sitä sitten... Mieheni tykkäsi tästä kovasti, kuulemma juuri sen sävyinen kuin hän halusikin. Ja olen itsekin sitä mieltä, ettei tämä ole ollenkaan hassumpi, kauniin värinen ja kivan tuntuinen jalan alla, vaikka onkin ohut keinokuitumatto.

Loppuun vielä muisto vanhasta sohvasta, jonka sain myytyä tori.fi:ssä helposti uuteen kotiin. Ihan hyvin se palveli meitä kolmessa eri kodissa yhteensä viisi vuotta, mutta enpä usko, että tulee ikävä. Tuo valkoinen mattohan on meillä nykyään ruokapöydän alla.

Näissä kuvissa näkyy melko hyvin, miten paljon paremman kokoinen tämä noin 50 cm leveämpi sohva on. Yritän tässä loman aikana vielä ottaa parempia kuvia olkkarista. Jos vaikka saisi tuon pianon vierellä nojailevan taulun viimeisteltyä ja seinälle jossain kohtaa (en lupaa mitään).

P.S. Kesälomaa on nyt viikko takana ja rytmi on ainakin kiepsahtanut jo ihan loman puolelle. Tänään nukuttiin 3-veen kanssa puoli kymmeneen aamulla ja viikonpäivissä olen iloisesti sekaisin. Juuri niin kuin kuuluukin.

Marimekon suloinen sisustussyksy

Olen varmaan saanut jo äidinmaidossa aimo annoksen Marimekko-faniutta - meillä on lapsuudenkodissani ollut aina paljon Marimekkoa. Ei siis ihme, että nämä raikkaan ajattomat kuosit tuovat aina todella kotoisan ja hyvän olon. Viime aikoina oma Marimekko-innostus on ollut pienellä tauolla, mutta nyt se nostaa päätään taas, varmaan vahvempana kuin koskaan. 

Syksyn uutuuksissa on useita kiinnostavia juttuja ja uuden lookbookin kuvat järjettömän tyylikkäästi stailattuja. Tummat sävyt, harmaa, pehmeä beige ja lämmin puu tuntuvat olevan nyt pinnalla myös Marimekolla. Pienet kivet -torkkupeitto menee omalle haavelistalleni heti! 

Eikä hätää, en halua jakaa liian syksyisiä fiiliksiä (oma lomanikin ihan alkumetreillä). Sillä ainakaan minulle näistä kuvista ei tullut kovinkaan syksyinen olo. Marimekko on aina raikasta, ajatonta ja virkistävää - ei ikinä synkkää.

Kannattaa käydä selaamassa koko syksyn sisustuskatalogi täältä, klik klik.

Pori Jazz 2015

Olen käynyt Pori Jazzeilla joka ainut vuosi syntymästäni asti, nyt oli siis jo 32. kerta. Ensimmäistä kertaa olen siis ollut mukana reilun kuukauden ikäisenä vauvana. Suuntasimme jazzeille myös pikku-T:n ollessa vasta parin kuukauden ikäinen, muistan miten olin silloin ensimmäistä kertaa omat, vanhat farkut jalassa ja tuntui niin ihanalta kuunnella ilmaiskeikkaa hetken festarialueella. ;)

Porissa on aina ainutlaatuisen kiva tunnelma festivaalien aikaan. Nyt onneksi säätkin olivat viikolla hyvät. Me olimme perjantaina isommalla porukalla Areenalla ja aurinko helli alkuillasta ihanasti.

Jessie J:n show jäi mieleen erityisesti. Ihan uskomaton laulaja, esiintyjä ja biisintekijä, joka osasi tulkita ja esiintyä niin koskettavasti, että itsellä ainakin kylmät väreet kulkivat kropan läpi ja silmäkulma kostui monen monta kertaa.  

Sisko ja äiti kehuivat myös torstain pääesiintyjää Kylie Minoqueta maasta taivaisiin. Harmi, kun parhaat showt on aina ripoteltu pitkin viikkoa, kaikkiin ei millään ehdi mukaan.

 

Oli tosi huippua nähdä Areena lähes ääriään myöten täynnä porukkaa. Vielä jatkoilla "Tedin teltassa" Kasmirin keikallakin oli ihan täyttä. Kuitenkaan mitään järkyttäviä jonoja vessoihin tai ruokakojuille ei päässyt syntymään, järjestelyt pelasivat mielestäni erinomaisen hyvin. 

Tuntuu, että Pori Jazziin perinteisesti kuuluva piknik-perinne on hieman muuttumassa, varmasti viime vuonna tullut kielto alkoholijuomien tuomisesta alueelle on vaikuttanut asiaan. Harmi sinänsä, koska piknik-meininki on ollut kautta vuosikymmenten erittäin tärkeä ja erottuva osa tätä festivaalia ja tehnyt tapahtumasta aidosti koko perheen festarin. Me ainakin omalta osaltamme pidämme siitä kiinni!

Yksi Porin vierailun kohokohdista oli kun pääsin treffaamaan viimein Style Casual -bloggaajaa ja hänen ihanaa pientä tytärtään. Olemme lukeneet toistemme blogeja jo vuosia ja nyt viimein tavattiin. Juttua olisi kyllä riittänyt varmasti vaikka kuinka paljon. Toivottavasti näemme pian uudelleen. :)

Kiitos taas Pori Jazz ja onnea 50-vuotisesta taipaleesta!

Viimeinkin!

Tänään se vihdoin alkaa, kesäloma! Reilut kolme viikkoa erossa työasioista, uskon sen tekevän aika hyvää. Edellisen kerran olen viettänyt yli viikon yhtäjaksoista lomaa lokakuun alussa, joten on tässä vähän ehtinyt lomaa jo odotellakin. Suuntaan heti tänään töiden jälkeen Poriin, siellä Jazzit ovat jo täydessä vauhdissa ja pääsen hyppäämään mukaan tunnelmiin.

Muuten lomalle on sekalaisia suunnitelmia, ei mitään suurempia. Muumimaailma-reissua ollaan mietitty ja Tukholmassa lähdetään käymään kavereiden kanssa. On muutenkin kiva ehtiä tapaamaan sellaisia ystäviä, joita arjessa ei niin paljon ehdi. 

Haluan kuitenkin myös olla ihan rauhassa kotona perheen kanssa. Voisimme vaikka laittaa pikku-T:n huonetta vähän "isomman pojan" näköiseksi ja käydä poimimassa mustikoita lähimetsistä. Haluaisin myös lukea jonkun hyvän kirjan, liikkua paljon ja käydä kasvohoidossa. Helteisten, aurinkoisten päivien suhteen odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta jos niitä suodaan, niin olen kyllä todella iloinen!

Nämä orvokit ovat muuten ihan uskomattomat! Nuo keltaiset pölyttyivät ihan itsekseen viime kesältä kun meillä oli keltaisia orvokkeja ruukuissa terassin pöydillä. Ja ne todella kukoistavat ja kasvavat, ovat muodostaneet ihan kuin kukkapenkin aidan vierustalle. Tuo kohta on vieläpä muuten vähän sellainen, että siinä ei edes nurmikko kunnolla viherrä, en tiedä, miksi nuo orvokit sitten viihtyvät niin kovin hyvin. 

Mutta en valita, nämähän nyt peittävät juuri sopivasti sen huonon kohdan nurmikosta ja näyttävät muutenkin kivoilta. Naapurikin luuli, että olen oikein varta vasten istuttanut orvokit tuohon. Valkoiset lisäsin keltaisten seuraksi ja nyt kesälomapuhteena voisinkin etsiä harjunrinteestä kiviä, joilla reunustaisin pikku kukkapenkkini. Tässä vasta puutarhanhoitoa minun makuuni. :)

Jokos te olette lomilla?

Mikä sinua inspiroi? Vastaa kyselyyn!

Monelle meistä blogit ovat varmastikin pieni pakopaikka arjessa, inspiraation lähde. Bloggaajat, joita on seurannut pitkään, tuntuvat tutuilta ja heidän postauksiaan oikein odottaa. Joidenkin blogien kuvat ja tekstit tuntuvat niin kotoisilta, että blogiin mennessä tuntuu kuin käpertyisi lämpimän torkkupeiton alle omalle kotisohvalle. Toiset bloggaajat taas ovat ehkä vieraampia, mutta heidän postauksensa antavat jotain uutta ja vievät hetkeksi jopa pois omalta mukavuusalueelta. Niistä saa potkua ja ideoita, uutta näkökulmaa. Voi nauraa, liikuttua, samaistua. Joskus vihastua. Ja usein ihastua.

Blogien vaikutus kuluttamiseen on lukijakunnan keskuudessa kiistaton. Kun suosittu kauneusbloggaaja suosittelee uutuustuotetta, se myydään loppuun hyllyistä kautta maan. Sisustusintoilijoilta saa puolestaan usein loistavia vinkkejä sekä voi vaihtaa ajatuksia vaikkapa design-tuotteiden laadusta. Alennuksia voi usein bongailla blogien kautta tai saada vinkkejä, mistä harvinaisempia tuotteita kannattaa metsästää. Toisaalta kommenttiboksissa tylyn tuomion saanut tuoli jää monelta hankkimatta tai valmistajien epäeettiset toimintatavat (kuten design-kopiot) voivat tulla julki aiempaa paremmin. 

Itse koen, että blogien kautta voi saada hurjasti inspiraatiota ja jopa säästää sekä ylipäätään kuluttaa järkevämmin, sillä ostopäätöksen tukena toimivat blogipostaukset ja muiden laatutietoisten arviot. Kun tiedän, että joku bloggaaja arvostaa samanlaisia ominaisuuksia tuotteissa kuin minäkin, on helppo luottaa hänen suosituksiinsa.

Itse olen tehnyt paitsi hyviä hankintoja blogien inspiroimana, myös saanut enemmän irti jo omistamistani tuotteista. Tässä kohtaa tulee esimerkiksi mieleen tilanne, jossa melkein jo luovuin Brion syöttötuolistamme kun se ei mielestäni toiminut juniorituolina - pikku-T kun aina putosi kapealta istuinosalta. Bloggasin aiheesta ja ystävällinen lukijani vinkkasi, että juniorimalliin siirryttäessä kannattaa vaihtaa jalkatuen ja istuinosan paikkoja. Hih. ;) Ja niin tehtiin, eikä tarvinnut hankkia uutta juniorituolia!

Arvostan kuluttajana erittäin paljon ajattomia ja laadukkaita tuotteita. Sisustus- tai pukeutumistyylini saati harrastukseni eivät ole mitään viimeisen päälle trendikkäitä, mutta ne ovat sellaisia, joista aidosti pidän. Toivon, että se välittyy myös teille lukijoille.

Tähän postaukseen valitsin upeita kuvia, joista sain paljon inspiraatiota. Tyyli tässä kodissa on iiihan erilainen kuin meillä, mutta sehän ei estä inspiroitumasta ja saamasta ideoita, päinvastoin! Kaikki kuvat tästä ihanasta asunnosta löytyvät mistäs muualtakaan kuin Alvhemin sivuilta, täältä.

Sitten itse asiaan: Indiedaysilla on meneillään lukijatutkimus, jossa kysytään lukijoiden ajatuksia blogeista, inspiraatiosta sekä blogien vaikutuksesta kuluttamiseen. Myös minulla on ilo olla tutkimuksessa mukana. Vastaaminen vie vain muutaman minuutin ja halutessasi osallistut myös lahjakorttien ja kauneustuotepakettien arvontaan. Uskon, että oman blogini osalta voin myös jakaa tutkimustuloksia teille myöhemmin - ja ennen kaikkea olen itse ajatuksistanne äärimmäisen kiinnostunut. Olisi siis hienoa, jos ehtisitte vastata kyselyyn, se löytyy täältä. 

Ja sana on vapaa muutenkin - miksi luet blogeja ja mikä niissä inspiroi? Haluaisitko jättää minulle terveisiä tai vaikka postaustoiveita?

Pohojalaasis häis

Eilen pääsin viettämään perinteisiä hääjuhlia Pohjanmaalle kun rakkaat ystävät saivat toisensa. Juhlat olivat todella tunnelmalliset ja ihanat pihahäät. Paikkana oli morsiamen mummola järven rannalla, upea paikka. Tunnelma loppuillasta oli tiivis navettaan rakennetussa tanssi- ja baaritilassa.

Asusuunnitelmani vaihtuivat vähän viime tipassa. Oli luvattu niin kylmää ilmaa, että puin alkuperäisestä ideastani (hihaton mustavalkoinen kotelomekko ja päälle ohut, vuoreton jakku) tilalle sinisen, pitkähihaisen H&M:n sifonkimekon ja Zaran vuorellisen jakun. Valinta oli kyllä ihan oikea, olisin varmasti jäätynyt alkuperäisessä asussa. Tuo beige jakku on aika mukavan lämmin vuorikankaan ja napakan, hieman villakangasmaisen materiaalinsa ansiosta. 

Mekko ei valitettavasti näy kokonaisuudessaan yhdessäkään kuvassa, koska tosiaan oli aika viileää ja pidin jakkua suurimman osan ajasta päällä. Jalassa minulla oli Budapestistä ostetut siniset, ihanat Geoxin avokkaat ja laukkuna upouusi konjakinsävyinen DKNY:n messenger bag. Siitä ehkä vielä parempia kuvia myöhemmin.

Sinisissä kengissäni on vain muutaman sentin kiilakorko ja ne sopivat tosi hyvin pihahäihin. Eipähän tarvinnut kaivella uponneita korkoja mudasta tai nurmikosta. Mukaviksikin osoittautuivat, mitään jalkojen väsymistä tai rakkoja ei ollut havaittavissa. Sinisävyinen asukokonaisuuteni sopi kyllä täydellisesti myös mieheni uuteen pukuun, me oltiin oikea sininen pariskunta. ;)

Reissu oli erittäin onnistunut ja antoisa, onneksi aurinkokin helli meitä. Kiitos ja onnittelut vielä tuoreelle, onnelliselle avioparille tätäkin kautta!

Kesäpäivä kuvina

Pitkästä aikaa teki mieli tehdä ihan perinteinen päivä kuvina -postaus tämän mielettömän ihanan lauantain kunniaksi. Nyt seuraa siis kunnon kuvapläjäys pokkarilla napattuja pikaotoksia. Ja pääosassa lapseni, en näköjään itsestäni ottanut yhden yhtä kuvaa, hups...

Päivä starttasi kello seitsemän herätyksellä hyvin nukutun yön jälkeen. Miten tuo pieni poika voikin olla vapaapäivinä aina seiskalta niin pirteä ja päiväkotipäivinä samaan aikaan vedellä onnellisena sikeitä? 

Iskä oli jo perjantaina lähtenyt opiskelukavereiden kanssa Jysäri-festareille, joten viikonloppu tulisi olemaan omistettu äiti-poika-laatuajalle.

Kaikki päivät alkavat leikillä. Autot ja erilaiset työkoneet ovat edelleen ykkösjuttu.

Kuten näkyy, matto puuttuu olkkarista edelleen. Alun perin oli tarkoitus tehdä tänään Ikea-reissu, mutta kukas nyt tällaisilla upeilla kesäsäillä sellaista tekisi...?

Aamupalan ja perus pyykki-tiskihommien jälkeen päätimme lähteä rannalle.

Perillä oltiin jo ennen kymmentä, rannassa oli vielä rauhallista. Ensin syötiin tietysti eväät.

Sitten suunnattiin veteen. Vesi oli kyllä sen verran kylmää, ettei edes pikku-T halunnut kastautua kokonaan. Hauskaa oli silti.

Rannalla viihdyttiin pari tuntia, kunnes tuli ihan kiljuva nälkä. Niinpä kohti kotia ja lounasta! Kokkasimme feta-jauhelihapastaa, josta tuli kyllä ihan huikean hyvää (vaikka ei näytä kovin herkulliselta).

Lounaan jälkeen koittaa tietysti päikkäriaika. Jes, hetki aikaa itselle - ajattelin, että voisin vaikka lueskella sisustuslehtiä ulkona auringossa, kuvailla blogia varten tai tehdä pari viikolla rästiin jäänyttä työjuttua... 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Heräsin kaksi tuntia myöhemmin kuola poskella pienen tuhisijan vierestä. Univelka näköjään voitti tällä kertaa.

Päikkäreiden jälkeen suuntasimme kohti keskustaa. Halusin piipahtaa Stockmannin alennusmyynneillä, mutta fiilis jäi kyllä todella laimeaksi - suurin osa tavarasta oli kuitenkin normaalihintaista. Pikku-T tietysti löysi heti leluosaston...

Tein jäbälle yhden takkilöydön alesta, muuta en ostanut. Yksi DKNY:n superihana laukku itselle (normaalihintainen tietenkin!) jäi kyllä kummittelemaan. Niin paljon, että luulenpa, että kuulette siitä vielä. :)

Takista kuva tähän väliin, eikös ole aika kiva?

 

Stockalla treffattiin ystävät, joiden kanssa suunnattiin Pikku Kakkosen puistoon.

Arvaako kukaan, mikä on molempien pikkupoikien lempiväri...? :D

Puistossa tuli tietysti kamala nälkä ja aloimme miettiä, minne voisimme suunnata syömään. Valitettava totuus on, että Tampereelta ei oikein löydy lapsiystävällisiä (ainakaan leikkipaikalla varustettuja) ruokapaikkoja lauantai-iltana. Vaihtoehdot ovat lähinnä Rosso ja Huviretki. Päädyimme jälkimmäiseen ja reissu oli kyllä melkoinen pettymys ruuan laadun suhteen. Harmi.Vinkkejä hyvistä koko perheen ruokapaikoista otan erittäin mielelläni vastaan.

 

Ruokailun jälkeen kello näytti jo kahdeksaa ja oli aika suunnata kotia kohti. Kotona huomasin tehneeni amatöörimäisen virheen - unohdin sulkea sälekaihtimet ja ilta-aurinko porotti ikkunoista täysillä. Melko lämmin oli olkkarissa, melkein aloin kaivata ilmalämpöpumppua.

Ensimmäiseksi päästiin joka iltaiseen lempipuuhaan, kukkien kasteluun.

Kukkien kastelu on hittihommaa tietysti siksi, että siinä voi kuvitella olevansa tulipaloja sammuttava sankaripalomies.

Pikku-T:n hoidellessa kasteluhommia minä keräsin kuivuneet pyykit narulta. Auringossa kuivuneissa vaatteissa on aivan ihana kesän tuoksu.

Ostin tummanharmaan polyrottinkiruukun niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tokmannilta. Samettiruusuja en ole onnistunut pitämään kovin tyytyväisinä, en oikein tiedä olenko kastellut niitä liikaa vai liian vähän. Valoa ne ainakin ovat saaneet.

Keksin muuten eräänä päivänä piilottaa ruman puutarhaletkun Pentikin säilytyskoriin. Kori on jo vähän kovia kokenut ja halusin siirtää sen pois olkkarista.

Valkoiset orvokit ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Olen myöskin tänä kesänä saanut ne kukoistamaan todella hyvin ruukuissaan.

Kun kukat oli kasteltu, oli aika siirtyä iltapesuille. Yhdessä totesimme, että päivä oli aivan mahtava. Pikku-T:llä on nyt sellainen vaihe, että hän haluaa kovasti jutella siitä, miten mukavaa on yhdessä ja miten paljon toisistamme tykkäämme. Me myös halaillaan paljon ja syli on muodostunut todella tärkeäksi. Nukutuspuuhien suhteen olemme kyllä epäonnistuneet kasvatustehtävissä, sillä T:n vierellä pitää olla kunnes hän nukahtaa. Aika ärsyttävää, pitäisi löytää itsestään energiaa pitää jonkinlainen nukahtamiskoulu.

Havaittavissa oli pientä levottomuutta ja T nukahtikin vasta kymmeneltä. Minä hipsin alakertaan ja korkkasin ansaitun siiderin. Päivä oli vauhdikas ja kun kahdestaan touhuaa 3-vuotiaan kanssa ja vieläpä nukkuu päikkäriajan ohi, niin omaa rauhallista hetkeä illalla todella osaa arvostaa.

Myönnän, että ihan mielelläni olisin voinut makoilla rannalla rauhassa sisustuslehtien kanssa, käydä syömässä jossain trendikkäässä, laadukkaassa ravintolassa ja jatkaa vielä illanviettoa keskustan terasseilla kahdeksan jälkeenkin. Mutta kun mietin tätä päivää, niin hetkeäkään en kyllä vaihtaisi (okei, ehkä ne about kymmenen itkupotkuraivarihetkeä kenties osittain). Olen saanut viettää täydellisen kesäpäivän täydellisen ihanan, pohdiskelevan ja fiksun pienen pojan kanssa. Ja pian saan käpertyä hänen viereensä ja nukahtaa tasaista tuhinaa kuunnellen.

Millainen päivä teillä oli? 

Olisi myös kiva kuulla, kiinnostavatko tämän tyyliset postaukset teitä jatkossa?