Uusi sohva!

Täällä sitä istuskellaan tyytyväisenä uudella sohvalla! Pakkohan ekat kuvat on jo julkaista, vaikka matto vielä puuttuu. Vanhan sohvan mukana myin nimittäin myös meidän vanhan nukkamaton ja nyt ajattelin hankkia tähän jonkun edullisen, yksivärisen maton - todennäköisesti päädyn Ikean Morum -mattoon. Joskus (paljon) myöhemmin on sitten laadukkaaseen design-mattoon panostamisen aika.

Mutta asiaan, sohvastahan mun piti kertoa. Kotimainen Adea Camp oli lopulta pitkien pohdintojen jälkeen valintani ja olen kyllä älyttömän tyytyväinen. Muotoilultaan sohva on moderni ja ajaton sekä hyvin ryhdikäs. Ryhdikkyyden tuntee myös istuessaan, sohva ei ole ollenkaan upottava ja itse pidän tällaista hieman jämäkämpää sohvaa myös mukavampana. 

Sohva koostuu kahdesta osasta, joissa on kokonaan irrotettava, pestävä verhoilu. Tämä seikka vaikutti suuresti siihen, että Camp ohitti pitkään haavelistan kärjessä keikkuneen Interfacen Mango-sohvan. Tosin en ole ihan varma, kuinka käytännöllistä päällisten pesu ja irrottaminen saati takaisin laittaminen lopulta on, osat ovat nimittäin melkoisen isot. No, se jää nähtäväksi. Onneksi sävy on sellainen, ettei välttämättä jokainen lika edes näy hirveän hyvin. Ja ajattelin suihkuttaa jonkun suoja-aineen kankaan pinnalle vielä, vaikka ne aineet aikamoisia myrkkyjä ovatkin.

Sohva on kooltaan puolisen metriä edellistä sohvaamme reilumpi, 260 cm. Divaaniosa on saman mittainen kuin vanhassakin sohvassa, mutta divaaniosan käsinoja on korkeampi, joten tässä on vähän enemmän kulmasohvan tuntua. Mielestäni tämä isompi sohva sopii tilaan paremmin ja on sopusuhtaisemman näköinen. Tarjoiluvaunu ei tosin enää mahtunutkaan kunnolla sohvan vierelle, joten siirsin sen ikkunan alle. Ihan kivasti sopii sinnekin, saa nähdä tuleeko vaunu jäämään tuohon. 

Sohvakankaaksi valitsimme vaaleanharmaan Metro-kankaan, joka on vesipestävä polyesterikangas. Puuvillaa on kuitenkin myös 20 % mukana ja kankaan tuntu onkin tosi luonnollinen. Hieman mietitytti, onko kangas liiankin eläväpintainen ja levoton, mutta luonnossa näyttää kyllä todella hyvältä. Verhoilukankaita on kyllä niin mieletön valikoima, että valinnan kanssa menee ihan pää pyörälle. Onneksi kangaspaloja saa kotisovitukseen, suosittelen kysymään rohkeasti.

Olisin muuten itse valinnut valkoiset jalat, mutta onneksi mieheni halusi mustat. Sopivat kyllä todella hyvin!

Tiedättekö sen hassun tunteen kun joku iso sisustukseen liittyvä haave on toteutunut, mutta tuntuu kuin se olisi ollut sinulla aina? Mulla on nyt niin epätodellinen olo tämän sohvan kanssa. Sohva solahti paikalleen niin luontevasti, etten oikein meinaa edes muistaa, että oikeasti se on ihan uusi ja oikeasti haaveilin siitä pitkään.

Mitä pidätte meidän uudesta tulokkaasta?

Romanttinen juhannus Budapestissä

Instagram-seuraajani ehkä jo huomasivatkin, että vietimme miehen kanssa kahden kesken juhannusta Budapestissä. Oli todella ihanaa olla kahdestaan reissussa! Budapest on kohteena varsin romanttinen, mikäs olisi sen ihanampaa kuin seurata pimeän laskeutumista kauniiseen kaupunkiin oman rakkaan kainalossa. 

Meillä oli myös aivan mielettömän ihana hotelli, niin kiva, että ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa. Kaiken kaikkiaan kolmen yön reissumme oli aivan mahtavan onnistunut. Oli aurinkoista ja hauskaa, panostimme erityisesti hyvään ruokaan ja tasokkaaseen majoitukseen. Toki myös kävelimme jalat kipeiksi ihaillen kaunista kaupunkia ja shoppailimme, nautimme täysillä aikuisen ajasta.

Lensimme perjantai-iltana tästä läheltä Pirkkalasta Ryanairilla ja paluu oli maanantai-iltana. Reissu oli pituudeltaan juuri sopiva - ehdittiin nähdä kaupunkia kivasti. Pidempäänkin olisi muuten viihtynyt, mutta kotiintulopäivänä oli jo järjetön ikävä pikku-T:tä. Onneksi poitsu viihtyi hoidossa hyvin ja isovanhemmatkin tuntuivat nauttivan, kiitos vain vielä tätäkin kautta korvaamattomasta avustanne! Totesimme, että näitä reissuja voisi tehdä säännöllisemminkin, niin kivasti kaikki meni. 

Olen aika iloinen, että vanha pokkarini päätti alkaa taas toimia. Se on niin supernäppärä pitää mukana ja kuvien laatu on parempi kuin kännykkäräpsyissä. Olen vähän laiska kantamaan järkkäriä mukana reissuissa.

Niinhän se on, että kaukaa näkee lähelle. Joskus on hyvä vaihtaa hetkeksi maisemaa, niin muistaa taas, miten ihanaa se arki onkaan oman perheen parissa. Tämä irtiotto tuli muutenkin parhaaseen mahdolliseen saumaan, nyt jaksan vielä paljon paremmin jäljellä olevat työviikot ennen kesälomaa.

Miten teidän juhannus sujui? Oletteko koskaan viettäneet keskikesän juhlaa ulkomailla?

Kehuja keräävä raitahame

Joskus jotkut vaatekappaleet ovat niin rakkaita, että sitä murehtii jo etukäteen niiden kulumista ja hajoamista. Tällaiseksi on muodostunut viime kesänä ostettu Vilan raidallinen, kellohelmainen hame. En yleensä löydä Vilasta itselleni vaatteita, vaikka siellä tosi kivoja malleja onkin. Ne eivät vain useinkaan istu mun kropalleni. Onneksi tämä hame oli poikkeus.

Tässä hameessa on jotain jännää, sillä ihan joka kerta saan siitä kehuja. Työkavereilta, ystäviltä, jopa tuntemattomilta ihmisiltä. En tiedä esiintyykö hame kovinkaan edukseen näissä työpäivän jälkeen napatuissa sovituskoppiselfieissä, mutta en ole edelleenkään saanut aikaiseksi ottaa kunnollisempia asukuvia. Vanhempi kuva tästä hameesta Espanjan reissulla löytyy täältä.

 

Tänä keväänä (tai siis kesähän nyt on, vaikka ei siltä tunnu) olen käyttänyt tätä hamosta aika paljon töissä. Bleiseri tekee asusta skarpin ja jos jalkaan laittaa korkkarit, niin myös yllättävän juhlavan. Viime aikoina on ollut sellaisia päiviä, joiden mittaan pitää "edustaa" ja toisaalta tehdä töitä omalla työpisteellä, jossa mukavuus taas on tärkeintä - niihin päiviin tällainen asu on aika täydellinen. 

Pitäisi vain vielä opetella pitämään laukussa tai autossa korkkareita, joskus nimittäin tunne on veikeä kun huomaan olevani ainut matalissa kengissä tällä huimalla 156 cm pituudellani. (Luulin olevani 155, mutta jee, olen sentin pidempi - mieheni mittasi juuri hiljattain, hihi.)

Tämä hame pakataan ilman muuta mukaan myös Budapestiin! Sinne on onneksi luvattu onneksi vähän kesäisempiä kelejä, joten jalkaan voisi sujauttaa sandaalit ja yläosaksi jonkun kivan topin. 

Ihanaa juhannusta kaikille!

Pakohetkiä arkeen lomaa odotellessa

Onko kellään muulla vielä viikkokausia kesälomaan, mutta fiilis olisi jo aika lomakypsä? Olen pitänyt viimeksi vähintään viikon mittaisen loman viime lokakuun alussa, joten ehkä tämä on ihan ymmärrettäväkin fiilis. Aika kiireinen ja vaiheikas kevät takana, onneksi se ansaittu loma jo siellä häämöttää.

Onneksi arki tarjoilee pieniä pakokeinoja perusrutiineista. Eilen pääsin vierailemaan juuri kunnostetussa, upeassa Näsilinnassa ja Museo Milavidassa. Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan tähän upeaan paikkaan. Näsilinnassa on myös kahvila ja ravintola, jonka herkkuja pääsin maistelemaan - todella yksinkertaisia ja erinomaisen maukkaita makuja. He tarjoilevat sunnuntaisin brunssia, se on ihan pakko kokeilla kesän aikana jonain aurinkoisena päivänä, ravintolalla on kaunis terassikin. 

Museossa on pysyvänä näyttelynä Nottbeckien traagisesta elämästä kertova näyttely ja museo esittelee heidän asuintiloikseen rakennettuja huoneita.

Tarina alkaa kun kolme pietarilaista liikemiestä ostaa 1836 Tampereelta pienen puuvillakehräämön. Tehtaan johtamista opettelemaan lähetetään 20-vuotias Wilhelm von Nottbeck.

Näyttely seuraa Wilhelmin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella aina siihen saakka kunnes suvun viimeisetkin jäsenet jättävät Tampereen 1900-luvun alussa.

Vaihtuvassa näyttelytilassa on tämän vuoden ajan Salvatore Ferragamon upeaa kenkätaidetta. Oli aika uskomatonta huomata, miten monet nykyajankin kenkätrendit olivat siellä esillä, esimerkiksi Minna Parikka on selvästi saanut Ferragamolta vaikutteita. Ja onpa tämä herra keksinyt alun perin tänäkin kesänä niin ajankohtaiset korkkipohjaiset kiilakorkosandaalit.

Museeon ja ravintolaan voi tutustua enemmän osoitteessa museomilavida.fi

Vinkkinä lapsiperheille, että ihan Näsilinnan vieressä on kiva leikkipuisto, Tiitiäisen Satupuisto. Ja onhan Särkänniemikin lähellä.

Ai niin, pakohetkiä arkeen on kyllä luvassa enemmänkin. Nimittäin miniloma kahdestaan miehen kanssa Budapestissa lähestyy... olen ihan täpinöissäni! Mietittiin juuri, että ollaan oltu viimeksi kahdestaan reissussa Singaporessa tammikuussa 2012 kun odotin pikku-T:tä.

Kuvituksena nyt kiireen takia vain tuttuja kotikuvia, näin kollaasin muodossa pitkästä aikaa. Nyt aamutoimiin ja töiden kimppuun, onneksi näyttäisi tulevan aurinkoinen päivä.

Lamppufriikin tunnustukset

Rakastan valaisimia. Eikä rakkauteni ole varmasti jäänyt epäselväksi teille lukijoillekaan. Olen tässä blogivuosien varrella toteuttanut monta valaisinhaavetta, mutta monta on vielä jäljellä. Ehkä olen vanhana sellainen hullu lamppumummo, joka elelee design-valaisimiensa ympäröimänä ja jolla on valaisimia enemmän kuin laki ja tila sallii. Apua! Toivottavasti en! Yritän hillitä itseäni, sillä kyllähän kauniit valaisimet vaativat myös tilaa ympärilleen, eikä upeinkaan muotoilu tule esiin, jos kilpailijoita on liikaa ympärillä.

Tämä kylmä ja sateinen alkukesä on kyllä tehnyt lamppufriikille tepposet. Ajattelin, että valaisinhaaveeni siirtyisivät luonnostaan syksylle, eihän kesällä lamppuja tarvita! Vaan väärässä olin. Olenkin tässä kasvattanut seuraavia valaisinhimotuksiani jo ihan kiitettäviin mittakaavoihin ja niissä yksi on tällä hetkellä ylitse muiden - Lundian Soihtu-lattiavalaisin.

Soihdun kanssa kävi niin, että viehätys syntyi pikku hiljaa. Se ei tosiaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä: ihan aluksi en oikein pitänyt sen muotoilusta. Se oli mielestäni jotenkin kömpelö - huomaan nyt, että olen aina aiemmin kiintynyt varsin siroihin valaisimiin. Kuitenkin se teki myös tavallaan ison vaikutuksen, sillä se jäi heti alusta asti mieleen pyörimään. Soihtu ei ollut yhdentekevä valaisin, se synnytti heti voimakkaita tunteita. Sen huikea koko jäi myös mieleen, onhan tuon kokoluokan lattiavalaisimia aika harvassa.

Ja niin siinä sitten kävi, että huomasin haaveilevani Soihdusta. Ensin mustana, sitten hiekanvärisenä ja nyt lopulta valkoisena. Huomasin pitäväni sen eleettömyydestä, humoristisesta vinoudesta ja jopa pienestä röyhkeydestä - tämä valaisin kerää katseet. 

Haluaisin pianon vierelle olohuoneeseen kookkaan valaisimen, sellaisen joka ottaisi tilaa haltuun ja toimisi myös pianolle arvoisenaan parina. Uskon, että valkoinen Soihtu myöskin antaisi kauniin valon ympärilleen. Alla olevassa kuvassa näkyy tuo kaavailemani paikka.

Tämä on nyt osastoa "joskus toteutettavat haaveet", juuri nyt ei kauhean realistinen juttu. Nyt se kuuma ja aurinkoinen kesä siis tänne, niin lamppufriikki rauhottuu.  

Onko muita lamppufriikkejä linjoilla? Mitään hyviä vertaistukivinkkejä? ;)

Ranskalaiset varpaat

Omalta osaltani sandaalikausi korkattiin eilen kun kävin laittamassa varpaat esittelykuntoon. Olen itse todella huono lakkaamaan varpaankynsiäni, mutta en pidä ihan naturellien jalkojen ulkonäöstä. Siistiksi lakatuilla varpaankynsillä olo on paljon huolitellumpi, kesäaikaan kun tulee oltua paljon varpaat esillä niin sisä- kuin ulkotiloissa. Niinpä turvauduin varpaankynsien geelaukseen.

En ole koskaan kokeillut geelikynsiä sormissa, mutta varpaissa kylläkin. Aiemmin geelaus on pysynyt helposti koko kesän, toivottavasti nytkin.

Aika mieletön ero kyllä näillä jaloilla ennen ja jälkeen geelauksen, vai mitä? Halusin ihan klassisen ranskalaisen, tällä kertaa ilman mitään glittereitä. Tämä on kyllä todella kaunis ja simppeli. 

Nyt ei tarvitse enää piilotella ankean näköisiä varpaita! Olen todennut, että yhden uuden (ja ehkä turhan) sandaaliparin hinta on ihan kannattavaa sijoittaa siihen, että varpaat näyttävät siisteiltä niin hiekkalaatikon reunalla flip flopeissa, sandaaleissa kaupungilla kuin mökkisaunassakin.

Sitten vain ne sandaalikelit tänne, kiitos!

Tänään ilostuttaa

Ystävältä saadut krysanteemit.

Kuusi (!) kaunista ruokapöydän tuolia.

Auringonpaiste.

Hassuttelu poikieni kanssa.

Uuden sohvan odottelu (tilattu on).

Ihanat työkaverit.

Pukeuduin kesäiseen hameeseen, joka keräsi paljon kehuja päivän mittaan.

Kivat leikkikaverit ja äitikaverit taloyhtiön puistossa.

Eilinen hierojalla käynti (avasi mukavasti jumeja hartioissa).

Lapsen nauru ja laulu.

Ihanan kipeät reisilihakset jumppaohjauksen jäljiltä.

Miehen tuomat irtokarkit.

Hiljainen koti.

Huomenna pääsen jalkahoitoon.

Ja alkaa viikonloppu ilman mitään aikatauluja tai suunnitelmia.

Aika monta syytä olla onnellinen juuri tänään.

Me kaksoset

Minulla oli eilen synttärit, joten olen horoskoopiltani kaksonen (sen lisäksi, että olen noin muutenkin kaksonen, terkut vaan kaksossiskolle). Pikku-T on syntynyt 21.5. eli hänkin on kaksonen. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut horoskoopeista tai uskonut niiden kertovan mitään suurta, mutta kieltämättä hymyilytti kun törmäsin Karlan blogissa kuvaukseen kaksoslapsesta.

"Kaksosen talossa ovet paukkuvat, puhelin soi, tekstiviestit piippaavat – koko ajan. Kaksoslapset ovat hyvin seurallisia ja sosiaalisesti verkottuneita. Vanhemmilla pitäisi olla silmät myös takaraivossa – nämä lapset ovat kaikkialla samanaikaisesti.

Luonne: luova, kekseliäs, spontaani, lahjakas, puoleensavetävä, puhelias, sosiaalinen. Saattaa olla pinnallinen, epävakaa, kiero, ailahteleva ja kyyninen.

Kaksonen on erittäin seurallinen ja sosiaalisesti älykäs – hän on siellä missä tapahtuu. Villisti elehtien. Kaksoset ovat uteliaita ja rakastavat kaikkea uutta ja jännittävää.

Aktiivisuustaso on korkea – kaksosten täytyy yksinkertaisesti tehdä useampia asioita samanaikaisesti. He rakastavat etsimistä, löytämistä, tutkimista ja luonnon kokemista. Vaikka he oppivat helposti, he eivät ole kovin kärsivällisiä eivätkä halua syventyä asioihin. Kaksoset pitkästyvät nopeasti ja ovat rauhattomia ja levottomia.

Kaksoslapset ovat luonteeltaan uteliaita ja pärjäävät siksi koulussa. He pitävät uusista asioista ja oppivat nopeasti. He ovat rauhattomia ja tarvitsevat siksi liikkumista. Yleisesti ottaen kaksoset tarvitsevat paljon ärsykkeitä, koska pitkästyvät helposti. Kaksoslapsen näkee usein liukuvan alas sohvaa tai nojatuolia pitkin kasvoillaan ilme "Olen pitkästynyt!"

Kaksoset tuntevat paljon ihmisiä. He ovat kommunikoinnin mestareita ja small talk sujuu hyvin. Siksi he saavat hyvin kontaktin ihmisiin. Vaikka heillä on paljon tuttavia, heillä ei yleensä ole aikaa syvien ystävyyssuhteiden solmimiseksi."

Kuvaus on lainattu täältä.

Jos mietin itseäni lapsena (ja edelleenkin), niin monet edellä mainituista sopivat minuun aika hyvin. Rakastan liikkumista enkä malta pysyä kauaa paikallani. Teen myöskin useita asioita samanaikaisesti, olen hyvä small talkissa, pitkästyn helposti ja olen sosiaalinen. Sosiaalinen media on mielestäni ihan paras keksintö ikinä, rakastan pitää yhteyttä eri kanavissa niin verbaalisesti kuin visuaalisestikin. Puhelin tosissaan piippaa usein.

Olen spontaani ja kekseliäs, mutta synkistyessäni kyynisyyteen taipuva ja väsyneenä ailahteleva. Toisaalta mielestäni minulla on kärsivällisyyttä ja halua syventyä asioihin - en tosin tiedä oliko niitä niinkään lapsena vai ovatko nämä myöhemmin opittuja taitoja. Lisäksi olen tosi tarkka tietyistä asioista, esimerkiksi siisteydestä - kaksosia kai yleensä kuvaillaan huomattavasti huolettomammiksi. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyyliltäni aika nopea, jotkut ovat elohopeaksikin kutsuneet, ja taskuraketiksi... väitän, että keskityn kyllä ja syvennyn, mutta en ehkä hirmuisen pitkää aikaa kerrallaan. ;) Syviä ystävyyssuhteita kyllä löytyy, mutta toisaalta en kuitenkaan asu monien läheisimpien ystävieni kanssa samalla paikkakunnalla.

Jos ajattelen pientä poikaani, niin kyllä edellä mainittu kuvaus häneenkin sopii. Draamaa riittää, kaikesta uudesta innostutaan, liikkumista kaivataan paljon ja huomaan, että lahjakkuutta löytyy niin musiikkiin, liikuntaan, lukemiseen kuin moneen muuhunkin asiaan. Mielikuvitus on ihan uskomaton ja kekseliäisyys ja luovuus suorastaan kadehdittavaa. Hän on myös hyvin myötätuntoinen ja toisten kokemuksiin eläytyvä, näitä ominaisuuksia ei useinkaan mainita kaksosten kohdalla, mutta kenties se on osa sosiaalista lahjakkuutta...? En tiedä, toisaalta nämä ominaisuudethan sopivat lapseen kuin lapseen. Joka tapauksessa, johtuu se sitten horoskoopista tai jostain muusta, minä ja pikku-T olemme kyllä luonteeltamme ja tyyliltämme enemmän samankaltaisia kuin mieheni (kalat).

Luetteko te horoskooppeja? Tunnistavatko muut kaksoset itsensä kuvauksesta?

Jotain uutta

Kaunista kesäkuuta! Kyllä se niin on, että pienet uudet jutut sisustuksessa piristävät mieltä kummasti. Elloksen tarjoiluvaunun esittelinkin jo aiemmin, se oli mielestäni aika hyvä löytö. 

Yläkerran aulaamme on saapunut simppeli kokovartalopeili. Vuosi sitten olin sellaista hankkimassa, mutta jäin vielä miettimään ja etsimään kaikenlaisia vaihtoehtoisia kaappi- ja lipastoratkaisuja. Lopulta päädyin sitten siihen alkuperäiseen suunnitelmaan (kuten aika usein käy...) ja kyllä se vain hyvä ratkaisu olikin. Tila on aika pieni ja se avartui huimasti. Lisäksi peili on tosi käytännöllinen, koska yläkerrassa kuitenkin pukeudutaan aina aamuisin. Mieheni on ainakin ollut hyvin tyytyväinen tähän hankintaan. 

Ajatuksena olisi laittaa tuohon seinään joku mustavalkoinen tapetti kesällä ja lisäksi maalata portaiden kaiteet valkoisiksi. Haluaisin kyllä maalata koko portaat, mutta aloitetaan nyt kaiteista... Tässä aulakuvassa näkyy aika hyvin, että portaiden mänty on oranssimpaa kuin parketin tammi ja se on alkanut ihan kunnolla häiritsemään. Kaikenlaiset portaidenmaalausvinkit otan mitä iloisimmin vastaan!

 

Ikea-reissulta nappasin mukaan myös kivan kollaasikehyksen, joka on tarkoitus laittaa tuohon ruokapöydän viereiselle seinälle. Kollaasin koostaminen on vielä, kröhöm, varsin vaiheessa. Sydämen on tehnyt äitini ja mustavalkoiset ruudut on leikattu pikku-T:n päiväkodissa tekemästä "nykytaiteesta". Huvitti kyllä kun tätä kuvaa katsellessa tajusin, että nehän näyttävät ihan ultakuvilta! En sentään ajatellut ihan niitä kehystää...

Isompaakin uutta on tulossa, sillä meidän uusi upea Adea Camp -sohva on tilattu! Toimituksen suhteen saattaa tosin mennä elokuulle asti, koska sohvatehdas lomailee heinäkuussa. En malttaisi odottaa! Sohvasta tulee nii-iiin ihana.

Tällä sisustusintoilijalla on haaveita taas pitkä lista jonossa - kun edelliset toteutuu niin ei tarvitse kauaa uusia odotella. Hurjaa! Pitää oikein tietoisesti itseään hillitä, ei nimittäin ainakaan tässä osoitteessa tahdo todellakaan rahat riittää kaikkiin frouvan ideoihin.

Noin niin kuin sisustuksen ulkopuolellakin on tapahtunut jotain uutta. Pikku-T:n päiväkoti suljettiin pysyvästi ja nuori herramme siirtyi isompaan hoitopaikkaan. Siirto on sujunut todella hyvin, mistä olen helpottunut. Meillä kävi myöskin tuuri, sillä uusi päiväkoti toimii samalla kesän päivystävänä. Me kun lomaillaan vasta loppukesästä, niin T on nyt kesäkuun ja osan heinäkuustakin normaalisti hoidossa, eikä tarvitse sitten vaihtaa taas uudelleen loman jälkeen paikkaa. Hieman huonoa omaatuntoa siitä poden, olisihan se ihanaa tarjota lapselle piiiitkä kesäloma ilman aikatauluja, mutta uskon, että nämä viikot ennen lomaa menevät lopulta nopeasti ja kaikin puolin mukavasti. Millaisia kesän hoitokuvioita teillä muilla on?

Ai niin ja sehän jo torstai, joten saan toivotella aurinkoista viikonloppua! :)