Hei me lennetään Espanjaan!

Vielä tällä viikolla se koittaa, loma. Suuntana Espanja ja arvatkaapas vaan, paljonko lentomatkaa, isoja rapuja, uima-allasta ja kaikkea muuta täällä jo odotetaan!

Viime vuonna lensimme Ryanairilla Alicanteen ja sieltä suuntasimme pohjoiseen päin kaupunkiin nimeltä Calpe. Samalla reissulla tuli käytyä myös mm. Valenciassa ja henkeäsalpaavan kauniissa Quadalestin linnassa. Tällä kertaa lennämme samaiseen paikkaan, on vaan niin kätevää kun tästä läheltä Pirkkalasta pystyy lentämään suoraan Espanjaan. Suuntana on kuitenkin Alicanten eteläpuoli.

En ole yleensä välittänyt matkustaa kahta kertaa samaan kohteeseen, mutta Espanjasta tykkäsimme niin paljon, että Costa Blanca ansaitsee toisenkin reissun aivan ehdottomasti. Odotan jo ihan fiiliksissä sitä aivan mahtavan hyvää ruokaa, iloista palvelua, ihania putiikkeja, auringon lämpöä, kaunista miljöötä ja ylipäätään tunnelmaa. Espanjan kielikin on niin valloittava!

Viime reissulla meillä oli mukana pikkutyyppi, joka ei vielä osannut kävellä tai puhua, eikä ehkä edes ymmärtänyt, että olimme matkalla. Nyt mukaan lähtee 2-vuotias, joka osaa jo odottaa matkaa ja varmasti tulee ihmettelemään kaikenlaista erilaista ja ihmeellistä. Ennustan satoja "mikä toi on"-kysymyksiä. Poitsu myös on alkanut selittää, mitä mikäkin tarkoittaa tyyliin "Puuro tarkoittaa, että syödään puuroa lusikalla." ;) Espanja puolestaan tarkoittaa, että mennään lentokoneella uimahalliin, ettäs tiedätte!



Katselin tuossa, että ainakin tälle viikolle Alicanten alueelle on luvattu vielä kesäisen lämpimiä säitä. Mitään kovaa hellettä emme kaipaa, mutta uima-allaskelejä kyllä. Tuo perheen pienin kun on ihan huima vesipeto!

Onko teistä joku lomaillut tuolla Alicanten seudulla? Entä matkustatteko aina eri paikkaan vai onko teillä vakkarikohteita, joihin palaatte? Ja minne aiotte tai haluaisitte matkustaa seuraavaksi?

Naperon huone

Pikku-T:n huoneessa on rennompi ja värikkäämpi tunnelma kuin muualla kodissamme. Olen kuitenkin halunnut pitää tyylin suht yhtenäisenä muun sisustuksen kanssa, ei lapsen huoneeseen tullessa tarvitse astua kuin eri maailmaan. Ainakaan vielä tässä vaiheessa kun minä saan päättää pääpiirteissään, mitä huoneessa on esillä. ;)

String-hylly toimii leluaarteiden säilytyspaikkana ja muun muassa korjausta odottavien pikkuautojen parkkipaikkana. 

Käsi ylös kaikki, joilla oli lapsuudessa tuollainen säästöpossu! Mulla ainakin oli, sellainen mintunvihreän sävyinen.

Ikean Ekenäset-tuoli on ollut erinomainen ostos. Tuolissa on nimittäin todella mukava istua! En melkein malta iltaisin siirtyä nukutuspuuhista olkkarin puolelle... Suosittelen kyllä lämpimästi, jos joku etsii hinta-laatusuhteeltaan hyvää nojatuolia.

Kirjoja meillä löytyy niin lapsen huoneesta, olkkarista, meidän vanhempien makuuhuoneesta kuin molemmista vessoistakin. Olen huomannut, että kirjojen paikkaa kannattaa vaihdella. Joskus alakerran vessassa saattaa toimia pottalukemisena täydellisesti joku kirja, joka ei oman huoneen kirjahyllyssä ole kiinnostanut pitkään aikaan.

Huomasittekin varmaan, että meidän 2-vuotias nukkuu edelleen pinnasängyssä. Niin kauan kuin hän on siellä tyytyväinen, eikä yritä kiivetä pois, niin nukkukoon. Meillä on varastossa minun vanha Muuramen sänkyni odottamassa, sitten sängyn vaihdon myötä huoneesta taitaakin tulla kertaheitolla isomman pojan valtakunta.

Mitäs pidätte lastenhuoneen tyylistä?

Syysretkellä Seitsemisessä

Perjantaihuomenta! Olen juuri starttaamassa pariksi päiväksi työreissuun, joten oma viikonloppu menee nyt hieman ohi tavallaan... Onkin sopiva hetki palata viime viikonlopun rentoihin tunnelmiin. Lämpimistä syyssäistä nauttimisen merkeissä teimme pienen retken Seitsemisen kansallispuistoon.

Kahden kilometrin mittainen aarniometsäreitti oli juuri sopiva ja vaihteleva. Oli oikea elämys kiertää pienen lapsen kanssa metsässä, miten paljon siellä riittikään ihmeteltävää. Kaksivuotiaamme oli vähän huolestunut kaikista kaatuneista puista ja totesi, että puita varmasti harmittaa kun ovat menneet uppistakeikkaa. Myöskin erilaisia sieniä ihmeteltiin ja poika oli vakaasti sitä mieltä, että kärpässieni on kärpäsen koti. Keskusteltuamme kärpässienen myrkyllisyydestä hän myöskin totesi, että hyi, sieniä ei saa koskaan syödä maasta, vain kaupasta. :D Totuushan tulee aina lapsen suusta, eli taisi paljastua, ettei meillä ole ollut tuoreita sieniä kotona tänä syksynä...

Retken kruunasi tietysti eväshetki, syötiin masut täyteen nuotiomakkaraa. Elämyksellistä.

Mukavaa viikonloppua!

Koti kauneimmillaan

Ihmiset tekevät kodin. Ne läheiset, jonka kanssa siellä saa viettää aikaa. Vaikka sliipattuja sisustuskuvia on ihan mukava katsoa, niin rakkaimmat kotikuvat ovat kuitenkin juuri tällaisia.

Meillä on ovi aina auki ystäville ja perheelle - sekä vierassänky pedattuna. En ole mikään mestarileipuri, mutta hyvää ruokaa saa aina, kahvia keitän ja kaupan pullien sulatus sentään onnistuu minultakin. ;) On ihanaa kattaa isommalle porukalle.

Pitäisi ottaa tavaksi kuvata kotia myös tällaisissa ei-niin-sisustuksellisissa tilanteissa. Näistä kuvista jää kuitenkin ne parhaat muistot.

Kaapin paikka (ja kuka sen päättää)

Olen aika minimalisti ja rakastan tyhjiä seinäpintoja kotona. Tavaratkin piilotan mielummin kaappeihin kuin asettelen esiin. Tässä viime aikoina olen kuitenkin vieraillut ystävien hieman runsaammin sisustetuissa kodeissa ja kiinnittänyt huomiota kauniisiin vitriinikaappeihin, joihin saa sopivasti esiin pieniä, kivoja juttuja. Ja niin vain hoksasin, että meilläkin olisi kaapin paikka valmiina, tuossa pianon vieressä hölmön tyhjällä seinällä kas näin.

Pianon vierusta kaipaa jotain, ihan ehdottomasti. Vai mitä sanotte? Tilaa ei ole paljon, joten kaapin pitäisi olla kapea ja myös syvyyssuunnassa pieni, jotta se ei piilota kaunista pianoa taakseen. Musta sohvapöytä toi tilaan kummasti potkua ja niinpä olenkin miettinyt, että myös vitriinikaappi voisi olla musta. Vaaleat esineet tulisivat siitä kivasti esiin ja kun oikein hurjaksi haluaisi heittäytyä, niin voisihan sinne jotain värikästäkin laittaa esille.

Koska budjetti on tällä hetkellä rajallinen (kiitos pian koittavan lomamatkan, jeejee), niin tässä vaiheessa ykkösvaihtoehto olisi ihan Ikean Billy -kirjahylly lasiovella. Billy on siro, joten siinä olisi mittasuhteet kohdillaan. Ja vaikka olen haaveillut monesti vanhasta kaapista, niin kyllä tässä kuitenkin voisi olla jotain modernia ja melko puhdaslinjaista?

Koska teemme sisustuspäätökset ainakin näennäisesti yhdessä mieheni kanssa, niin prosessi etenee seuraavasti. Esittelen ohimennen vitriini-ideani ihan yleisellä tasolla miehelle, joka hymähtelee vastaukseksi jotain tyyliin "no voisihan se olla ihan hyvä...". Esitän saman ajatukseni vielä pari kertaa, samalla vastauksella. Sitten alan esitellä vaihtoehtoja. Ai että kun tuo Lundia olisi kiva... mutta siis pari tonnia, eihän meillä nyt ole siihen just varaa. No mutta hei, Ikeassahan on hyvä ja just oikean kokoinen. Niin niin, no joo, totta kyllähän me just käytiin Ikeassa... No mutta pikku-T tykkää niistä hodareista, mennään ihan vaan välipalalle ja katellaan sitten ohimennen sitä hyllyä hiukan, ei tarvii todellakaan ostaa mitään. Lopputulos: miesparka ähkii pari tuntia Ikean kokoamisohjeen kanssa.

Koska yhdessähän me nää kaikki sisustuspäätökset tehdään. Ihan win-win. :)

Vaasan sisustustuliaiset

Viime viikonloppuna Vaasassa kävimme ihanassa uudessa sisustusliikkeessä nimeltä MINUN \ MIN. Erityisen putiikista tekee se, että se on siskoni (sekä myös minun) hyvän ystävän perustama. Koko liike oli täynnä toinen toistaan kauniimpia, erinomaisella maulla valittuja sisutusesineitä, huonekaluja sekä myös kauniita vaatteita ja asusteita. Todellinen aarreaitta, suosittelen lämpimästi visiittiä pidemmänkin matkan takaa!

Kaunista myymälää en valitettavasti ennättänyt/tajunnut kuvata, mutta putiikin Facebook-sivuilta  löytyy enemmän infoa sekä kuviakin. Tässä kuitenkin esittelyssä ostokseni.

Pitäähän sitä joka junareissulla vähintäänkin hylly ja kaikenlaista särkyvää pikkutavaraa kuljettaa!

Raidalliset munakupit ovat House Doctorin, samoin harmaa kulho. MINUN \ MIN myy tällä hetkellä vain tanskalaisia sisustustuotteita (sekä pohjoismaalaisia vaatemerkkejä), joten myös hylly on tanskalaista muotoilua, valmistajana Frama Cph.

Hyllylevy on tammea ja sirot kannakkeet messinkiä. Täydellinen, eikö? Melko varmasti hylly tulee löytämään paikkansa vierashuoneesta, vaikka se sopisi kyllä olohuoneenkin sävyihin kauniisti.

YOYO:n veikeä kynttilänjalka on käännettävä, kynttilän voi siis sijoittaa joko koivupuiselle tai mustalle puolelle. Meillä on jo aika paljon kynttilänjalkoja, joten ostin tämän lahjajemmaan. Kivoja lahjoja kun joskus tarvitsee ex tempore, niin olen yrittänyt välillä ostella niitä kaappiin valmiiksi.

Munakupit pääsevät näin kananmuna-allergisen lapsen perheessä varmastikin aika harvoin todelliseen käyttötarkoitukseensa, mutta niitä on kiva pitää esillä ikkunanlaudalla. Meillä kun on kaikissa ikkunoissa (järjettömän) kapoinen syvennysosa, johon ei valitettavasti mahdu edes Iittalan Kivi-tuikkua. Onneksi nämä sentään mahtuvat.

Kiitos ihanasta palvelusta MINUN \ MIN, nähdään taas pian!

Kuinka löysin sisäisen juoksijani

En ole koskaan ollut varsinainen juoksuharrastaja tai nauttinut siitä. Okei, onhan se hyvää ja tehokasta liikuntaa, mutta minun suosikkilajini ovat aina olleet jotain muuta. Viime keväänä kuitenkin löysin ihan sattumalta juoksemisen ilon. Salaisuus oli samantasoinen juoksukaveri!

Kaikki lähti siitä kun osallistuin työkaverin kanssa Likkojen lenkkiin ja kävimme juoksemassa siellä 10 kilometrin lenkin. Meillä oli ihan sama rytmi juoksussa, tasainen (hidas) vauhti ja juttu luisti. Huomasin, että jaksoin paljon paremmin ja hengitys kulki tasaisesti kun puhuin juostessani. Kaverin kanssa ei myöskään tullut lähdettyä liian kovaa liikkeelle, kuten yksin yleensä käy.

Toukokuisen tapahtuman jälkeen yhteisistä lenkeistä on tullut meille jo tapa. Oikein odotan seuraavaa lenkkiä, juokseminenhan on ihanaa! Kun vain sopiva tahti ja hyvät reitit löytyvät, niin minun sisällänihän asuu oikea juoksija. Kaipa pieni ja siro vartalotyyppinikin on aika ihanteellinen juoksuun.

Haluaisin oppia juoksemaan myös yksin. Lajina juoksu on nimittäin mitä ihanteellisin tässä elämäntilanteessa. Lenkille kun voi lähteä omien aikataulujen mukaan ja treeni alkaa suoraan kotiovelta. Naapurin 4-vuotias poika pyöräilee jo sen verran kovaa, että isänsä voi käydä juoksulenkeillä yhdessä pojan kanssa, sitä odotellessa.

Tämän postauksen kuvat otti siskoni viime viikonloppuna Vaasassa. Siellä lenkkeilimme kirpeänä syksyisenä lauantaiaamuna meren rannalla. Ei kyllä parempaa juoksureittiä voisi enää toivoa, aivan täydellistä. Meren tuoksu ja kauniit saaristomaisemat, kyllä taas kaipuuni takaisin rannikkoseuduille voimistui! Vaikka onhan täällä kotiseuduilla järvimaisemissakin kaunista. 

Talveksi juoksuharrastus voisi vaihtua murtomaahiihtoon, tavoitteena olisi hankkia hyvä suksipaketti. Mutta ennen sitä on vielä paljon kauniita syksyisiä juoksukelejä jäljellä. Ja vaikka juoksun ilo onkin löytynyt, niin kyllä ryhmäliikunta on edelleen se mun ykköstreeni, ilman muuta.

Mites te muut, onko juokseminen teidän juttunne?

Blogihaaste: Uutta suomalaista muotoilua

Valkoisen Harmajan Suvi aloitti blogihaasteen, jonka tarkoituksena on tuoda esiin suomalaista muotoiluosaamista ja uusia suomalaisia designtuotteita. Sain tämän haasteen Ruuhkavuosi-blogin Venlalta, kiitos kivasta haasteesta! Blogihaasteen ohje menee näin:

Olisi kiinnostavaa kuulla mitkä ovat sisustusbloggareiden uusia suomalaisia lempituotteita?

Mitä uusia suomalaisia designtuotteita kotoasi löytyy tai mistä tuotteesta unelmoit?

Onko lähialueellasi muotoiluosaamista, jota haluaisit tuoda esiin?

Tämä haaste on kiva, koska helpostihan sitä tulee miellettyä nimenomaan ne klassisimmat artekit ja muut Suomi-designiksi. Meiltäkin löytyy aika monta designklassikkoa vuosikymmenten takaa ja niin kauniita toteutuneita haaveita kuin ne ovatkin, niin pitää muistaa myös kiinnittää huomiota uudempaan muotoiluun ja nouseviin suomalaisiin suunnittelijakykyihin.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut, mutta hyvää, toimivaa designia saa usein edullisemmin "tuoreena" - klassikoille kertyy aina hintaa enemmän ja lisäksi niiden valmistus saattaa usein olla siirtynyt jo pois Suomesta. Esimerkiksi meidän olkkarin katossa roikkuva Golden Bell-valaisin on valitettavasti Kiinassa valmistettu.

Viime aikoina blogeissa on keskusteltu paljon design-kopioista ja hyvä niin. On tärkeää, että kopiointiin puututaan. Kaikki kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan designista tai edes kiinnostuneita tai tietoisia muotoilun nimistä. Heilläkin on kuitenkin oikeus saada ostaa omaan budjettiinsa sopivaa tavaraa hyvillä mielin. Ei ole oikein, jos joka kerta kun löytää jotain silmää miellyttävää, pitää miettiä, että onkohan tämä nyt jokin design-kopio! Olen itse nimittäin ollut ihan liian usein tällaisessa tilanteessa. Valmistajien sekä joissain tapauksissa myös jälleenmyyjien vastuulla onkin valvoa suunnittelua ja tuotantoa, ei kuluttajien.

Kuvissa esiintyy Muuramen lipastoni, jota on todella monesti luultu Ikean Malmiksi. Kaverit vain automaattisesti olettavat sen olevan Ikeaa. Aika kurjaa oikeastaan tuokin, että tässä tapauksessa kopio on jo saavuttanut melkeinpä tunnetumman aseman kuin alkuperäinen! Itselleni Muuramen lipasto on toteutunut unelma, ostin sen saatuani ensimmäisen vakituisen työpaikkani opiskelujen jälkeen. Tämä huonekalu on minulle todella rakas ja myös huippulaadukas.

Uudempaa suomalaista muotoilua edustaa Muumurun hieno graafinen printti, josta tykkään hurjasti! Se odottaa vielä kiinnitystään, samoin kuin tuo tammihylly, jonka ostin viime viikonlopun Vaasan-reissusta. (Se ei ole uutta kotimaista vaan tanskalaista muotoilua ja tosi makee, palaillaan tähän hyllyyn vielä myöhemmin.)

Ai niin, ja onhan tuo Iittalan Vitriini-rasiakin vielä melko tuoretta kotimaista designia!

Uudempaa suomalaista muotoilua edustavat myös Housen metallikori sekä Arto Halmetojan Minimi-jakkara. 

Arto Halmetojan tuotantoon ihastui alun perin mieheni Design on Tampereen Designtori-tapahtumassa pari vuotta sitten. Nämä Designtorit ja muut DOT ry:n tapahtumat ovat muuten loistavia tapoja tutustua uuteen suomalaiseen (pirkanmaalaiseen) muotoiluun, suosittelen lämpimästi! Itselleni Designtoreista on tullut jo pienimuotoinen perinne ja viime aikoina olen ostanut myös esimerkiksi lastenvaatteita niistä.

Ostin Minimi-jakkaran miehelleni lahjaksi ja se on kyllä yksi kauneimmista huonekaluistamme. Upeaa työtä! Halmetoja on muuten kotoisin Orivedeltä, eli lähimuotoilua meille pirkanmaalaisille.

Prismoissa ja Sokoksissa myytävän House Onni-sarjan korin on tälle syksylle puolestaan suunnitellut suomalainen suunnittelutoimisto Muovo. Sarjaan kuuluu myös monia muita kauniita esineitä, esimerkiksi kivoja kynttilälyhtyjä.

Marimekon astiat ovat hivuttautuneet kotiimme pikku hiljaa. Siirtolapuutarhaa löytyy jo vino pino, on kuppeja, lautasia, leikkuulautoja, tarjoiluastioita... ihania kaikki! Ja muuten kestäviä myös, nimimerkillä "kokeiltu saada rikki pudottamalla kivilattialle, mutta ei onnistunut". 

Päivittäisessä käytössä ovat myös Novian muotoilijaopiskelijoita tilatut puiset lasinaluset, joiden toinen puoli on tyylikäästi saarnipuuta ja toinen maalattu mustaksi, valkoiseksi tai keltaiseksi. Lapseni on muuten tosi tarkka, että hänen mukinsakin alla on aina tällainen!

Niin ja hei, eihän unohdeta Matti Klenellin suunnittelemaa Nappulaa? Iittalan Nappula-kynttilänjalat ovat saaneet jo klassikon aseman, joten helposti unohtuu, että nehän ovat oikeastaan varsin tuoretta muotoilua. Meiltä löytyy sekä valkoinen että messinkinen versio ja tuo messingin sävy on jo saanut kaunista patinaa pintaansa.

Suosikkejani suomalaisesta muotoilusta ovat silti edelleen Artekit. Niin kauniita, käytännöllisiä ja aina tätä päivää. Okei, ruokapöydän laatuongelmat tekivät pienen särön minun ja Alvarin väliseen yksipuoliseen rakkauteen, mutta vain pienen.

Mistä suomalaisesta tuotteesta sitten haaveilen kotiimme? Monestakin! Ainakin BeDesignin Wave-pöytä olisi upeaa omistaa, samoin saman merkin Deer-hylly. Suomi-muotoilun klassikoista Artekin tarjoiluvaunu olisi joskus hienoa saada omaan kotiin, vaikka se ei uutta muotoilua edustakaan. Seuraan aktiivisesti suomalaisten merkkien uutuuksia ja niiden joukosta löytyykin usein kaikkea kiehtovaa, esimerkiksi Marimekon kuosi-uutuuksia ihailen kaudesta toiseen. Iittalan tämän syksyn uutuuksista ihastuin sympaattisen muotoiseen Kuukuna-valaisimeen, sille olisi kyllä tilaa meillä. 

Tämä haaste on tainnut kiertää jo aika monessa sisustusblogissa, mutta jos et ole vielä tähän tarttunut, niin nappaa koppi tästä, hep! :) Haluan erityisesti haastaa mukaan Kuplassa-blogin Amalin sekä Scarlet's memories -blogin Sannan.

Maagisen ihanaa musiikkia

Vaikka pidän itseäni visuaalisena ihmisenä, niin musiikki on kuitenkin varmasti tuoksujen ohella suurin yksittäinen tunnelman luoja. Kun kuuntelee jotain todella voimaannuttavaa, sen tuntee sormenpäissä asti. Kylmät väreet selkäpiissä, tunne että on maailman kanssa yhtä ja voi tehdä melkein mitä vain.

Olen kaivannut viime aikoina uutta kuunneltavaa ja nyt eteeni tuli aivan upea artisti ihan sattumalta. Koko juttu lähti siitä kun siskoni oli ostanut liput lauantain keikalle. En tiennyt artistista mitään enkä juuri jaksanut ottaa selvääkään. Menin keikalle täysin vailla ennakko-odotuksia.

Ensimmäiset soinnit ksylofonilla ja olin jossain todella maagisessa tilassa. Lumoutunut, yllättynyt, iloinen että olin paikalla. Läsnäolo keikalla tuntui niin hyvältä ja musiikki kuulosti niin hyvältä, että välillä tuntui uskomattomalta, että bändi oikeasti soitti livenä. Jennie Abrahamsonin ääni on aivan upean vahva - ja niin effortless, kuten ystäväni ilmaisi. En usko, että olisin kokenut yhtä voimakasta fiilistä, jos olisin kuunnellut Jennien musiikkia pelkästään levyltä, livekokemus oli niin ainutlaatuinen. Ja tietysti sekin teki osansa, että sain nauttia siitä hyvien ystävien kanssa, me kaikki olimme yhtä innoissamme.

Tässä muutama maistiainen Jennien musiikista.

Tunnelmallista iltaa!

Kristiinankaupunki-New York DIY sohvapöytä

Minulla oli ilo viettää ihanaa tyttöjen viikonloppua siskoni Maijun luona Vaasassa. Tuli varmasti ansaittua muutama elinvuosi lisää, jos naurun määrästä voi mitään päätellä. Kävimme treenailemassa, shoppailemassa, mahtavan artistin keikalla (siitä lisää myöhemmin), söimme hyvin, nukuimme pitkään ja näimme ystäviä. Niin ihanaa, kyllä nyt taas jaksaa arkea. :)

Olen aiemmin esitellyt siskoni ihanaa kotia tässä postauksessa. Siskon sisustustyyli on runsaampi ja romanttisempi kuin omani, hänellä on mielestäni aivan ihana koti, jossa on todella lämmin ja kotoisa tunnelma. Nyt uusinta uutta Maijun luona oli DIY sohvapöytä, josta halusin ehdottomasti kirjoittaa täällä blogissakin.

Projekti alkoi kesällä kun Maiju oli ostanut Kristiinankaupungista kotoisin olevan vanhan oven ja hioi sekä maalasi sen valkoiseksi. Yhdessä kesälomalla mietittiin, millaiset jalat pöytään voisivat sopia. Erilaisia vaihtoehtoja punnittiin, mutta minulla oli vahva näkemys taivutetuista metallijaloista - siis sellaisia metsästämään.

Tehtävä ei osoittautunut ihan helpoksi ja Maiju oli jo luopumassa koko pöytäprojektista. Myös muita käyttötarkoituksia vanhalle ovelle mietittiin. Täydelliset, siis aivan täydelliset pöydänjalat löytyivät kuitenkin aika yllättävästä paikasta, nimittäin New Yorkista.

Maiju oli matkaseuralaistensa kanssa piipahtanut antiikkikirppiksellä, josta sopivat pöydänjalat olivat löytyneet. Niitä ei kuitenkaan ollut valmiina tarpeeksi montaa kappaletta. Vaan eipä hätää, myyjä oli luvannut valmistaa jalkoja lisää ja toi ne seuraavalla viikolla suoraan hotellille. Wau!

Upeita löytöjä sekä pöytä että jalat ja lopputuloshan on tosi hieno. Ei varmasti tule toista samanlaista pöytää vastaan!

Mitäs tykkäätte?