Sadepäivän feta-jauhelihapiirakka

Tänään on ollut aika ankea sää, vesisateessa tajusin miten upea luminen talvi meillä onkaan ollut. Koti-illan piristykseksi tein Yhteishyvän uusimmasta ruokaliitteestä löytyneen ohjeen mukaan kreikkalaishenkistä piirakkaa, josta tuli tosi hyvää! Ruokaisa iltapala tälle päivälle ja huomiselle helppo lounas.

Pohja: 

Oikaisin hieman ja käytin Myllyn Paras piirakkapohjaa. :)

Täyte:

400 g naudan jauhelihaa

mausteita maun mukaan - itse laitoin suolaa, pippuria, reilusti oreganoa ja hieman chilikastiketta

2 kananmunaa

1 purkki kermaviiliä

kirsikkatomaatteja

mustia oliiveja

n. 100 g fetajuustoa kuutioina (Arla Apetina täysrasvaisena on oma suosikkini)

200 astetta, n. 30 min.
Koristele basilikanlehdillä.

Namskis!

Hidasta

Arki on ihanaa, ihanan hidasta. Me ollaan aika hyvä tiimi, zubi & T. Päivät rullaavat rauhalliseen tahtiinsa eteenpäin, syödään ja nukutaan päikkäreitä, leikitään ja nauretaan paljon. Vauvoilla on nauru niin ihanan herkässä! Kerran viikossa on muskari, josta me molemmat tykätään tosi paljon. Välillä kyläillään äiti-vauva-kavereiden luona ja toisinaan käydään lounaalla keskustassa. Usein viikonloppuisin on vähän enemmän ohjelmaa ja olen huomannut, että me molemmat nautitaan tosi paljon maanantaista kun kotipäivä kahdestaan koittaa taas. Mieluiten pidänkin aina maanantain vapaana ilman sovittuja menoja. Iltaisin vietetään usein ihan vain tavallista aikaa koko perheen kesken, T on aina ihan riemuissaan kun iskä tulee kotiin töistä.

Jotenkin tässä vauva-arjessa elämä on niin tässä ja nyt, etten ole muistanut edes haaveilla reissuista. Yleensä olen aina potenut jatkuvaa kroonista matkakuumetta ja erilaiset reissaamiseen liittyvät saitit ovat olleet ahkerassa viikottaisessa selailussa. Meillä on kyllä nytkin suunnitelmissa reissailla vähän kesällä kun saamme viettää koko perhe aika luksuspitkän loman, joten suunnittelupuolella pitäisi aktivoitua!

Taas meillä on kuvissa päällä raitaa, ylläri... Äsken oli juuri tullut sähköpostiin uusi Esprit-uutiskirje enkä malta raitafanina olla jakamatta tätä teille. Ensinnäkin otsikko kuuluu "Uudet raitatuotteet ja Vau-vaikutus", aika mukaansatempaava vai mitä? Ja tässä pari poimintaa tekstistä: "Paras perusvaate: Ehdoton pitkähihainen lempipusero raidallisena - varmista se nyt!" sekä "Lähde toki raitaretkelle shoppiimme!". :D Pitäisiköhän käydä toki klikkailemassa pari uutta raitapaitaa ostoskoriin - vai olisikohan mun korkea aika vaihtaa kuosia? Toisaalta raita vaan toimii, minkäs teet.

Luin viime viikolla neuvolan odotushuoneessa Meidän Perhe -lehteä, jossa jaettiin ohjeita menestyksekkään blogin pitämiseen. Kuulemma kuvien pitäisi olla pääroolissa ja tekstit jättää ihan muutaman sanan lauseiksi. Ja toinen tärkeä vinkki oli, että pitää valita aihe, vaikka lastenvaatteet, ja pitäytyä siinä 90 %:sti. Mä en selvästikään ole kovin menestyshakuinen tämän pikku cornerini kanssa. Toisaalta, sillisalaatti on blogini kantava teema ja pitäydyn siinä kyllä sataprosenttisesti.

Mukavaista keskiviikkoa!

Verhot vaihtoon?

Arkeen on palattu ihanan viikonlopun jälkeen ja heti viikon alkajaisiksi mietin mitäpäs muutakaan kuin sisustusjuttuja, tällä kertaa verhoja.

Olen hankkinut meidän olohuoneen verhot about seitsemän vuotta sitten silloiseen Jyväskylän vuokra-asuntoon. Kangas on Marimekon pellavainen Olkikukka, jonka valmistus on sittemmin lopetettu. Muistan vielä kuin eilisen kun olin nähnyt tämän kankaan netissä ja ihastunut siihen ja menin kyselemään Jyväskylän myymälästä, saisiko sitä ostaa. Kyseistä kangasta ei ollut saatavilla ja kun kysyin mahdollisesta tilaamisesta, myyjä sanoi, etteivät mielellään tilaa kun ei tuosta kankaasta oikeastaan kukaan ole tykännyt. :D Ostin kankaan sitten Porista Casa Ratsulasta, jossa sain vielä kaupan päälle ompelun.

Hankinnasta asti verhot ovat olleet meillä esillä kolmen eri asunnon olohuoneessa ja tässä kodissa myös makuuhuoneessa. Tykkään kankaasta kovasti, enkä missään nimessä aio kokonaan luopua näistä verhoista, mutta nyt kaipaisin vaihtelua olkkariin. Tuo meidän olohuoneen ikkunajärjestys on hieman hassu, koska sivuilla on nuo isot ikkunat - joista (minun mielestäni liian) iso telkkari peittää osan, mutta tuossa on sille ainut järkevä paikka - ja toisella puolella taas ovi ikkunoineen, mutta tuossa välissä on pelkkä valkoinen seinä. Mielestäni kohta vaatii ehdottomasti jotkut verhot, mutta Olkikukka-kangas ei pääse kovin hyvin siinä oikeuksiinsa, koska kuvio näyttää parhaalta kun valo siivilöityy siitä läpi ja tässä paikassa sitä ei luonnollisesti juurikaan tapahdu.

Mutta millaiset uudet verhot? Esimerkiksi monet Marimekon mustavalkoiset kankaat ovat aivan ihania, mutta olen aiemmin muutamia näytetilkkuja kotiin tuoneena todennut, että tämän asunnon sävyihin ei ainakaan isoina pintoina sovi mustavalkoinen kirkkaalla valkoisella vaan kaivataan hieman beigeen taittavaa sävyä. Toisaalta mietin myös harmaata, ehkä joukossa saisi olla jotain väriäkin ripaus. Pellava on materiaalina ollut ihan jees, mutta muutkin vaihtoehdot käyvät. Näistä kuvista ei nyt näy, mutta meillähän on sellaiset vanhanaikaiset leveät verholaudat tuolla katonrajassa ja niitä ei olla poistamassa eli uusienkin verhojen ripustus tulisi olemaan ihan perinteisesti nipsuilla. Laudan takana on kiskot kahdessa tasossa, joten hieman limittäinenkin ratkaisu onnistuisi esim. paneeliverhoilla. Yleisilme saisi mielellään vähän raikastua ja reipastua.

Te ihanaiset sisustustaitoiset lukijani, auttakaa zubia mäessä. 

Millaiset uudet verhot valitsisitte meille olkkarin piristykseksi?

Pukeutunut ja ihanan itsestäänselvä?

Olen aina tykännyt kielistä. Niiden rakenteet kiehtovat, sanoissa on joku juttu, joka selvästi sopii mun aivoille. Ollessani vaihdossa Itävallassa mietin aina arkisissa tilanteissa paljonkin kielioppia ja joku aina huusikin "Grammatikmoment!" kun aloin (parin muun yhtä oudon kaverini kanssa) miettiä taivutuksia. Kirjoittamalla näen selvemmin ja vieraiden kielten sanojen oppiminen tuottaa jännää mielihyvää. Harmittaa oikeastaan, etten lähtenyt opiskelemaan kieliä... Arvostan hyvää proosaa, sujuvaa blogitekstiä, nokkelia pakinoita, laulujen lyriikoita - ja hyviä käännöksiä.

Markkinointia ja markkinointiviestintää sen sijaan olen opiskellut, joten ei varmaan yllätä jos kerron, että kiinnitän aika paljon huomiota erilaisiin mainosteksteihin. Kuulun Espritin kantisklubiin ja sen viikottaiset uutiskirjeet saavat minut usein hämmentymään, huvittumaan ja joskus myös raivostumaan käännöksillään. Oikeasti, mitä käännöstoimistoa ne oikein käyttää? Huomaa niin selvästi, että käännös on suoraa kopiota alkuperäisestä saksankielisestä tekstistä! Vai mitä sanotte tästä?

Valuva silkkitoppi Skinny-farkkujen 
& terävien avokkaiden kanssa 

- pukeutunut tyyli, jonka tyylirikko saa vaikuttamaan 
ihanan itsestäänselvältä. 

En tällä mainospuheella lähtisi shoppaamaan ensimmäiseksi kyseistä asukokonaisuutta Espritiltä, mutta toisaalta - pukeutunut, itsestäänselvä, tyylirikko... Kuulostaa ihan kotiäidille sopivalta vaatimustasolta! Useimpina päivinä kun itselläkin on lähinnä se mielessä, miten suojautua viimalta ja pakkaselta ja pukeutua mahdollisimman mukavasti. Kuvissa näkyvä untuvatakki on tietysti Espritin (heh), tämän ihanan pakkastalven parhaita vaatekappaleita. Huivi ja pipo Pieces, talvisaappaat Helly Hansen. 

Me vedettiin T:n kanssa äsken kahden tunnin päikkärit ja nyt pitäisi alkaa pakkailla, lähdetään ajelemaan iltapäivällä Mikkeliin ystävien luo. Matka voi olla hieman haastava tuon pienen miehen kanssa, hän kun juuri liikkumaan oppineena ei malttaisi pysyä yhtään paikallaan eikä oikein enää viihdy turvakaukalon makaavassa asennossa. Eli oikein lupaavat lähtökohdat reissuun. Meidän pitäisikin piakkoin siirtyä turvaistuimeen; onko teillä suosituksia niihin liittyen?

Hyvää viikonloppua kaikille kielipoliiseille ja muillekin!

Ratasvertailu: Mutsy 4Rider vs Emmaljunga Scooter

Jos lastenrattaat eivät kuulu sinulle ajankohtaisiin asioihin, niin kannattaa siirtyä seuraavaan blogiin, nimittäin nyt seuraa ratashifistelyä. :D Minähän kirjoittelin jonkin aikaa sitten pohdinnoistani uusien "ison pojan" rattaiden suhteen ja niin siinä sitten kävi, että kuomurattaat kotiutuivat meille aikaisemmin kuin aluksi ajattelinkaan.

Sain nimittäin Mutsyt myytyä sen verran vaivattomasti uuteen kotiin, että luovuimme niistä ja tilalle hankittiin Emmaljungan kuomurattaat. Ajattelin nyt kirjoittaa tänne blogiin pienen vertailun näistä rattaista, vaikka tokikaan nämä eivät oikein vertailukelpoiset keskenään ole - Emmaljungat kun ovat hyvin pelkistetyt istumarattaat ja Mutsyt taas monipuoliset yhdistelmävaunut. Mutsyjen osalta jätänkin tästä vertailusta suosiolla pois kaikki vaunukoppa- ja travelsystem-jutut ja keskityn vain tuohon istumaosaan, joka on, kuten Emmaljungatkin, tarkoitettu yli 6 kk lapselle, joka osaa jo istua. Meillähän T nukkuu päiväunensa sisällä, joten rattaita käytetään ulkoiluun, kauppareissuilla yms. menoissa - toki hän niissä silloin tällöin reissun päällä nukkuukin.

Meidän Mutsythan olivat mallia 4Rider, tarkemmin sanottuna Single spoke eli ilmakumirenkailla, värinä hieman harmaaseen taittava musta Cargo new black. Emmaljungat ovat puolestaan Scooter 2.0 -mallia, värinä perusmusta eli Black. Molempien kankaista tykkään tosi paljon. Emmaljungassa on "Protex-kangas", joka hylkii likaa ja vettä sekä hengittää. Siihen jää vesipisara ikään kuin pinnalle kellumaan eikä imeydy kankaaseen. Mutsyissa ei ole mitään tuollaista tiettyä merkintää kankaille, mutta ne ovat tosi paksut, laadukkaat ja hieman liukaspintaiset, joten hylkivät myöskin hyvin likaa eikä vesi tai lumi kastele kangasta. Toki kovalla sateella molemmissa täytyy käyttää sadesuojaa, mutta en varmaan ole ainoa, joka ei ihan joka pienen lumisateen takia sitä jaksa aina laittaa.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät parhaiten ne kaksi syytä, joiden takia päädyin vaihtamaan rattaat. Ensinnäkin tuo leveys, Scooterit ovat omien mittauksieni mukaan lähes 12 cm kapeammat kuin 4Riderit. Sitten se toinen ja huomattavasti merkittävämpi seikka: Mutsyjen teleskooppiaisan alin työntoasento näkyy kuvassa - se ei ollut riittävän ergonominen minulle. Aluksi se vielä meni kun kuorma oli kevyt ja kelit kesäiset, mutta talvella lumen myötä tuntui, etten enää jaksanut kunnolla työntää 8-kiloista poikaa ja kauppatavaroita. Jouduin jännittämään hartioita epäergonomiseen kulmaan, jotta sain rattaita ohjattua. Emmaljungissa on puolestaan nivelsäätö, joka mahdollistaa hyvän työntöasennon minua lyhyemmillekin työntäjille - kuvassa oma työntökorkeuteni. Tähän väliin on mainittava, että mieheni käyttää Scootereiden korkeinta mahdollista asentoa ja hän on 180-senttinen. Mutsyissa hän käytti toiseksi alinta vaihtoehtoa. Eli Mutsyt sopivat hyvin tosi pitkille ihmisille kun taas Emmaljungissa alkaa varmasti säätövara loppua, jos pituutta alkaa olla työntäjällä keskivertoa enemmän.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös, että molemmissa rattaissa on hyvät säilytystaskut kuomun takana. Lisäksi niissä on hyvät kurkistusikkunat. Scootereissa on kaikkialla paljon heijastimia, Mutsyissa vain minun itse lisäämäni heijastintarrat rungossa. Tavarakorit ovat melko samankokoiset, joskin Scootereissa nuo reunat ovat korkeammat ja tavarat paremmin suojassa, eikä kori myöskään kerää yhtä paljon pikkukiviä sisäänsä kuin Mutsyissa. Toisaalta 4Ridereissahan on myös se maanmainio iso ostoskori, jota jään kyllä kaipaamaan.

Pituuden puolesta nämä molemmat rattaat ovat kivan kokoiset, itse asiassa bussissa tuntui siltä, että Mutsyt menivät jopa lyhyempään tilaan. Tämä on Mutsyjen ehdoton hyvä puoli juuri vaikka kaupungissa ja julkisilla liikkuessa, hyvin harvat Suomessa myytävät (jos mitkään muut) yhdistelmävaunut ovat näin kompaktit pituusssuunnassa.

Edestä päin tarkasteltuna Mutsyt puolustavat edelleen paikkaansa hyvin siroina rattaina. Tässä näkyvät aika hyvin istuinosien erot. Mutsyissa selkänoja on lyhyt ja vaikka se on kevyesti topattu, niin sivuilla ei ole "pehmustettuja laitoja" kuten Emmaljungan mallissa. Scootereiden istuinosa on todella pitkä ja tilava, mutta myös pienikokoinen 8-kuukautinen poikani istuu niissä hyvin tukevasti, kiitos tuon topatun istuinosan. Mutsyissa hän aina jotenkin valui kovin helposti ja asentoa sai korjailla usein. Toisaalta Mutsyn istuinosassa on hyvin säätövaraa, sen saa supistettua vielä tätä kuvaakin pienempään asentoon ja valjaat saa asetettua hyvinkin alas tarvittaessa. Se sopii siis hyvin pienikokoisellekin lapselle ja olikin meillä hyvä kun refluksin takia poika ei viihtynyt makuuasennossa ja istuinosaan siirryttiin jo nelikuisena. Silloin valumisongelmaakaan ei ollut, koska selkänojaa pidettiin niin makaavassa asennossa. Scootereiden valjaat tulevat tosi korkealta eikä niissä ole säätövaraa. Erikseen myytävällä kalliilla istuinpehmusteella ne saa säädettyä alempaan asentoon, mutta ainakaan toistaiseksi en ole sellaista hankkinut.

Turvakaari on myös näissä malleissa aika erilainen, molemmissa on omat hyvät puolensa. Mutsyista puuttuu kokonaan tuo jalkojen väliin tuleva remmi, mikä on ehdoton miinuspuoli. Emmaljungissa turvakaari taas on aika matalalla, eikä se ole irrotettava. Isomman lapsen ja paksun makuupussin kanssa siis voi tulla ahdasta, mutta toisaalta se vaikuttaa muuten lapsen asennon kannalta jotenkin paremmalta.

Kuomujen välillä on myöskin eroja. 4Riderin kuomu on matalalla, sinne alle ei välttämättä kovin suuri lapsi mahdu ja lapsen joutuu tavallaan pujottamaan kuomun alle, mikä on hieman hankalaa. Toisaalta se mukavan pieni ja kapea, joten se suojaa lasta hyvin. Scootereissa kuomun alla on todellakin hyvin tilaa ja sen saa vedettyä kokonaan taakse, joten lapsi on helppo asettaa kyytiin. Selkänojan ollessa makuuasennossa (tai lepoasennossa, sitähän ei saa täysin makuulle näissä kummassakaan mallissa) Emmaljungan kuomu on mielestäni tarpeeksi suojaava, mutta lapsen istuessa ei niinkään. Olenkin tilannut Scootereihin jalkapeitteen, joka lisää suojaavuutta, koska siinä olevan läpän saa nostettua lähelle lapsen kasvoja ja kiinnitettyä kuomuun neppareilla.

Kokoontaitettuna Scooter on kapeampi ja reilusti lyhyempi paketti, Mutsy puolestaan vähän matalampi. Kasausmekanismi on Mutsyissa huomattavasti yksinkertaisempi, mutta ei se Emmaljungissakaan mikään kamalan vaikea ole. Tuossa alla olevassa kuvassa muuten näkyy yksi juttu, joka Scootereissa on hieman rasittava - noita kaikenmaailman varoitustarroja löytyy ihan joka puolelta!

No, entäs se ajotuntuma sitten? Oikeastaan yllätyin, miten paljon kevyempi Scootereita onkaan työntää! Painossahan näillä kahdella mallilla ei montaa kiloa eroa ole, mutta Emmaljungat ovat niin pehmeästi jousitetut, että se ehkä tekee sen suuren eron - tietysti myös oikealla työntökorkeudella on varmasti paljon merkitystä. Toki kääntyviä etupyöriä on välillä ollut ikävä, vaikkapa kauppareissulla yhdellä kädellä ohjaaminen ei Scootereissa ole yhtä näppärää. Mutta ulkona taas tuntuu, että Scooterit kääntyvät jopa ketterämmin ja välillä oikein ihmettelen, että miten tuntuukin kuin niissä muka olisi ne kääntyvät pyörät. Lumikinosten ylittäminen on Scootereilla helpompaa ja ylipäätään huomaa kyllä hyvin, että nuo rattaat on suunniteltu pohjoismaisiin oloihin.

Sitten renkaiden eroihin: Emmaljungan renkaat ovat nimeltään tubeless-renkaat ja ovat jännän pehmeäpintaista muovisekoitetta. Ne liikkuvat moitteettoman kevyesti ja ketterästi, mutta siitä ei pääse mihinkään, että muovi on muovia. Kennorenkaat eivät ole yhtä hiljaiset ja pehmeät kuin 4Riderin ilmakumipyörät! Etenkin kovalla pakkasella renkaat rapisevat aika paljon. Mutsyjen renkaissa ei näkynyt minkäänlaista käytön jälkeä seitsemän kuukauden jälkeen, Scootereissa on havaittavissa jo nyt renkaiden kulumaa. Tosin tuo kuluma on varmastikin vain esteettinen seikka ja mitä olen vaunuja tarkkaillut, niin kaikkien merkkien kennorenkaissa on sama juttu. Täytyy kyllä myöntää, että en tykännyt yhtään pumppailla noita ilmatäytteisiä renkaita ja tietysti olisi ollut kurja, jos rengas olisi puhjennut vaikka kesken kaupunkireissun. Kennorenkailla ei sitä vaaraa ole.

Mitäs tässä nyt sitten yhteenvetona sanoisin... Olen ollut hyvin tyytyväinen näihin uusiin rattaisiin, vaikka totuttelemista onkin ollut siihen, että en näe pojan kasvoja työntäessäni. Mutta T:llä on rattaissa istuessa tukevampi asento ja minulla on työntäessä paljon ergonomisempi ote, minkä lisäksi rattaat ovat kevyet, ketterät ja kapeat. Mutta en yhtään käsitä, miksei tämäntyyppisiä kapeita, mutta tukevia rattaita valmisteta heittoaisalla tai käännettävällä istuinosalla, niistä tulisi varmasti huikea myyntimenestys! 

Mutsyjen kanssa liikkuessa huomasi, että rattaiden merkki ja ulkonäkö olivat vähän poikkeavat - monesti tultiin kysymään, mitkä rattaat meillä on ja etenkin turvakaukalon kanssa kokonaisuus herätti mielenkiintoa. Emmaljungahan taas on varmasti se Suomen suosituin vaunumerkki, eikä siis mitään erottumisen vaaraa todellakaan ole. ;) Ulkonäöllisestihän en ole koskaan tykännyt Emmaljungista, mutta oikeastaan nyt täytyy sanoa, että nuo Scooterit perusmustana ovat mielestäni aika stailit. Jos olisi saanut, niin olisin kyllä valinnut vielä mustan rungonkin.

Uskon, että nämä uudet rattaat ovat meille tosi pitkäikäinen ja hyvä hankinta, mutta Mutsyt palvelivat hyvin tarkoituksessaan tähän asti. Toivottavasti niiden uusi omistaja on tyytyväinen, ainakin ne lähtivät meiltä mielestäni priimakuntoisina.

Kasvunvaraa on...

Tässä vielä mitat näille rattaille.

Mutsy 4Rider Single spoke

Rattaan leveys: 63 cm (zubin tarkistusmittaus: 65 cm)

Kokoontaitettuina: 104x63x30 cm

Rungon paino ilmakumirenkailla 10,5kg
Ratasistuimen paino 5,3kg

Emmaljunga Scooter 2.0

Rattaan leveys: 53 cm (zubin tarkistusmittaus: 53 cm :))

Kokoontaitettuna: 88x53x52 cm

Rattaan kokonaispaino: 12 kg

Tämän kilometripostauksen lopuksi vielä yksi juttu.... Nimittäin jos nyt olisin saamassa vauvaa ja hankkimassa yhdistelmävaunuja, niin lähtisin kaupoille myyjien kauhuksi tällaisen listauksen kanssa. Hmm, mahtaakohan tällaisilla kriteereillä olla mitään vaihtoehtojakaan? 

 

- rattaan leveys max 60 cm, mielellään kapeampi

- mahdollisuus valita pehmeä kantokassi tai kova vaunukoppa

- tilava ja hyvin muotoiltu istuinosa (pehmeät laidat!)

- taitettava työntöaisa, jossa monipuolinen korkeussäätö

- pehmeä jousitus

- kokonaispaino max 15 kg

- käännettävä ratasistuin tai heittoaisa

- mahdollisuus kiinnittää turvakaukalo vaunurunkoon

- heijastimia kankaissa

- suojaava kuomu

- ehdottomasti hyvät säilytystaskut kuomussa

- tilava tavarakori

- ilmakumirenkaat

- ei käätyviä etupyöriä, paitsi jos niihin on saatavilla vaihtorenkaat talveksi

Toivottavasti tästä ratasvertailusta oli jollekin jotain hyötyä.
 Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos vain osaan!

Vitriini

Mullakin on nykyään oma pieni Vitriini-rasia, joululahjaksi saatu. Se on kyllä kaunis, mainio koti noille päivästä toiseen käyttöön pääseville suosikkikoruille: Kalevala Korun Pore-setti kirkkailla kivillä sekä tietysti vihkisormus. Pitäisi muuten viedä tuo valkokultainen sormus huollettavaksi, pinnassa alkaa olla aika paljon naarmuja ja ehkä timantitkin kaipaisivat pientä kirkastusta. Niitä on muuten vain 32 kappaletta. Me ei menty ollenkaan kihloihin vaan täräytettiin suoraan avioliiton satamaan ja ajattelin, että jos kerran hankitaan vain yksi sormus, niin tehdään se sitten kunnolla. :)

P.S. Sisustuksen suhteen on nyt ollut vähän hiljaista täällä blogissa, kaikenlaista postausideaa on kyllä mielessä, mutta aika toteutukseen hiukan vähissä. Mutta jos kaipailet pirteää väriterapiaa kevätkotiin, niin käy osallistumassa arvontaan Kertun ihanassa Modernisti Kodikas -blogissa!

Irtiotto

Tässä muutamia kuvia ja tunnelmia meidän lauantai-illasta. Pikkusiskoni tuli meille lapsenvahdiksi (KIITOS A!) ja me karattiin miehen kanssa hienolle illalliselle Ravintola Näsinneulaan. Kumpikaan meistä ei ollut tuolla aiemmin käynyt ja ravintola olikin aika elämys. Näköaloja hieman haittasi kova lumipyry, mutta toisaalta se teki alla pyörivästä Tampereesta myös upean satumaisen, usvaisen pienoismallin näköisen. Oli kyllä hauska pyöriä ympyrää ja etsiä tuttuja rakennuksia ja muita maamerkkejä ruokailun lomassa. Palvelu ravintolassa oli aivan erinomaista ja puitteet kaikin puolin kohdallaan. Ja ruoka - se oli ihanaa! Voita, kermaa, suolaa ja tuoreita laadukkaita raaka-aineita ei oltu säästelty, makuhermojen lisäksi annokset hivelivät silmää.

Asuna minulla oli talvisena päivänä yllä näkyvä kokonaisuus. Epäsymmetrisellä helmalla ja taskuilla varustettu laskoshame on Sokoksella myytävää Kaiio-merkkiä ja somistin sen Seppälän uudella vyölläni, joka sopi mielestäni hameen kanssa tosi kivasti yhteen. Ril'sin "jalokivisomisteinen" silkki-kashmir-neuletakki on aleostos muutaman vuoden takaa ja se oli hyvä valinta, mukavan lämmin, mutta silti kevyt. Tykkään tosi paljon tuosta neuleesta! En ole jakkuihmisiä, joten tämäntyyppinen neule toimii jakun korvikkeena siistimmissä tilaisuuksissa ja farkkujen kanssa siitä tulee taas rennompi kokonaisuus. Kenkinä mulla oli nuo tutut Tukholmasta ostetut D for Dasia-merkkiset suosikkisaappaani - toki korkkariavokkaat olisivat sopineet kokonaisuuteen tosi paljon paremmin, mutta käytännöllisyys meni nyt edelle. (Muuten, mä saatan ihan selkeesti tarvita jotkut ihanat kiiltonahkakorkkarit.)

Näköalateema jatkui hotellissa, yöpymispaikkanamme oli Sokos Hotel Ilves ja siellä 14. kerroksen kiva kulmahuone. Olisin oikeastaan halunnut modernisti ja tunnelmallisesti sisustettuun Sokos Hotel Villaan, mutta tällä kertaa se oli täyteen varattu, eikä tässäkään hotellissa ollut mitään vikaa. Ylempi maisemakuva on otettu Näsinneulasta ravintolapöydästämme ja alempi hotellihuoneesta. Vielä kun aamupalaksi sai mustaamakkaraa, niin naurettiin, että melkoinen Tampere-getaway meillä olikin. Mutta oikeasti, kyllä omassa kotikaupungissakin pieni viikonloppuloma onnistuu, itse asiassa suosittelen kaikille lämpimästi. Ei tuhraannu aikaa matkoihin tai ole sellaista oloa, että koko ajan pitäisi kierrellä jotain nähtävyyksiä. Voi keskittyä rentoutumiseen, olla vain.

Kyllä teki hyvää ilta ja yö kahdestaan oman rakkaimman kanssa ja oli ihanaa palata sunnuntaina taas kotiin pienen luo. T:llä ja tädillä oli mennyt ihan loistavasti, T oli nukkunut yön vain yhdellä herätyksellä (!), mennyt kiltisti päiväunille jne. Wau! Tällainen irtiotto täytyy ottaa kyllä mahdollisimman pian uudestaan.

Parasta aikaa

Meidän arki täällä zubilandiassa sujuu mukavasti. Pikku-T on oppinut vaikka mitä uusia taitoja. Hän osaa istua tosi napakasti, potalla käyminen sujuu hienosti (jos vain vanhemmat huomaa oikean ajoituksen), nukkumaan meneminen on helppoa ja eilen hoksattiin ryömimistekniikkakin! Poju osaa avata kylppärin korkean kaapin ja vetää alahyllyn sisällön alas, kattilakaapillekin meneminen onnistuu. Hampaita on kaksi hienoa ja hyvin terävää. Seisomaan nousemista harjoitellaan innosta hihkuen. On hauskaa seurata, miten lapsen logiikka alkaa kehittyä. Jos lattialta löytyy tuttipullo, sitä aletaan imuttaa innoissaan. Tunnustelukirjoista osataan jo rapistella kivoimpia kohtia ja tietysti kielletyt paikat, kuten roskikset, tiedetään tarkasti.

Monestihan sanotaan, että tässä kohtaa äiti ei enää ehdi tekemään yhtään mitään kun pikkuista pitää vahtia ihan koko ajan. Itse kuitenkin koen, että en ole vielä ikinä päässyt päivisin niin helpolla kuin nyt. Aiemmin poikaa sai viihdyttää ihan koko ajan, mutta nyt hän viihtyy itsekseen touhuillen. Tietysti pitää seurailla, että minne nokka näyttää ja huolehtia, ettei vaaroja ole edessä, mutta noin muuten.

Kyllä, yöt ovat levottomia uusien taitojen opettelun myötä, mutta niin ne ovat olleet meillä aina. Ne kerrat kun T on nukkunut yön VAIN kahdella herätyksellä tämän kahdeksan kuukauden aikana voi laskea yhden käden sormilla. Ei siis tunnu missään. Tai siis, rehellisesti sanottuna, kyllä tuntuu, onhan pätkänukkuminen todella rankkaa, mutta kaikkeen sopeutuu ainakin jossain määrin. Päiväunet sujuvat mitä hienoimmin hyvän rytmin mukaan ja se on asia, joka auttaa kompensoimaan huonoja yöunia. Mulla on sellainen periaate, että T:n päiväunien aikana en tee kotitöitä tai mitään muutakaan hyödyllistä. Se on mun omaa henkireikäaikaa, jolloin bloggailen, luen, herkuttelen tai mitä milloinkin. 

Meidän T ei ole koskaan ollut sellainen vauva, joka vain syö, nukkuu ja köllöttelee tyytyväisenä itsekseen lelukaaren alla, ehei. Olen jälkikäteen miettinyt, että syksy oli kyllä ihan mielettömän rankka ja mahtoi pikkuinen kyllä olla kipeä. Onneksi hän ei itse siitä muista varmasti mitään jälkikäteen ja aika kultaa kyllä omatkin muistot. Vielä kuitenkin muistan erittäin tarkasti ne päivät kun kärräilin huutavaa, väsynyttä vauvaa pitkin lenkkipolkuja, toivoen että hän saisi nukuttua edes vähän aikaa. Tai kun kävelin tuntitolkulla pitkin asuntoa lapsi kantoliinassa, jotta hänellä olisi hetken aikaa hyvä olla. Kaikkia kikka kolmosia tuli kokeiltua ja mietin, että jos joskus saan lapsen nukkumaan sisälle ilman taistelua ja huutoa, niin olen niiin iloinen. Nyt se on arkipäivää, miten ihanaa! Itse asiassa nykyään oikein odotan nukuttamishetkeä, koska T haluaa tällä hetkellä mennä yhdessä sängylle köllöttelemään, minä ehkä vähän lauleskelen, silittelen ja siihen pikkuinen nukahtaa. Se hetki kun hengitys muuttuu syväksi ja rauhalliseksi vauvanuneksi, ah. Suuri rakkaus.

T on luonteeltaan tosi utelias ja iloinen. Hän on loputtoman kiinnostunut muista ihmisistä ja eläimistä, eikä juuri vierasta ketään. Kovasti höpöttelee ja selostaa ja musiikin tahdissa pitää "laulaa". Mikään maailman kärsivällisin pikku tyyppi hän ei ole, eikä varmasti jää ympäristölle epäselväksi, jos hänellä sattuu olemaan tylsää. ;)

Tämä ikä on mielestäni ihan parasta vauva-aikaa tähän saakka. Voin lähteä T:n kanssa minne ja milloin vain ja päivät sujuu kuin siivillä. Mun äitityslomahan loppuu virallisesti jo kuukauden päästä, huhhuh!

Tällaisia vauvaelämän kuulumisia tällä kertaa. Huomenna koittaa mun ensimmäinen yö erossa pienestä. Tuun sitten kertomaan miten meni. Muuten tarkkasilmäisimmät saattaa tuosta kollaasista huomata, että meillä on nyt ne Emmaljungan Scooter-rattaat. Myin Mutsyt uuteen hyvään kotiin. Tarkoitus olisi kirjoitella noista Scootereista lähiaikoina käyttökokemuksia tänne blogin puolellekin, jos teitä vain kiinnostaa.

Ihanaa viikonloppua!

Alelöytöjä & pari pikkunaisen vaatevinkkiä

Meikkis on aika pieni nainen. Mittaa löytyy huimat 155 senttiä ja käytän useimmiten vaatekokoa 32. Olen huomannut, että mun kannattaa mahdollisuuksien mukaan korostaa asuissani vyötärölinjaa, se tuo ryhtiä kokonaisuuteen ja naisellisuuttakin. Vaatekaapista löytyy aika monta väljähköä mekkoa tai neuletakkia, joiden seuraksi olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti yrittänyt löytää vyötäröllä pidettäviä vöitä (lupasinhan vaatelupauksissakin monipuolistaa asusteiden käyttöä, kröhöm), mielellään aika ohuita sellaisia, sopivan mittaisia ei vain ole tullut vastaan. Eilen kävi tuuri Seppälässä, jonne poikkesin muskarireissun yhteydessä. Isoilla aleprosenteilla mukaan lähti kaksi vyötä, yhteishinnaksi jäi kolmisen euroa, nicht schlecht. Yleensä suosin asusteissa aitoa nahkaa, mutta nämä ovat - kuten hintakin antaa jo odottaa - keinonahkaa, tosin ihan hyvännäköistä sellaista. Seppälässä näytti olevan aika laaja kokovalikoima vöistä, joten siellä saatan käydä toistekin näillä asioilla.

Beige/vaalean konjakin värinen vyö on kauniin sävyinen, sopii melkein mihin vain ja nimenomaan arkikäyttöön. Musta ohut vyö taas on enemmänkin juhlavampien mekkojen seuraksi kaavailtu, tai ainakin itse miellän kiiltävän pinnan paremmin iltakäyttöön sopivaksi. Tämän voisin pukea vaikka lauantaina kun me lähdetään miehen kanssa treffeille. Ihan hieman muuten odotan... Ollaan menossa sellaiseen ravintolaan syömään, jossa ei ihan joka viikko tule käytyä. Vyötä saattaa siis joutua vähän löysäämään illan mittaan. ;)

Tässä vyöhöpinöiden yhteydessä voisin jakaa pari pienikokoisen naisen vaatevinkkiä, jos vaikka siellä lukijoissa on joku toinen vähän pätkempi. Nimittäin ainakin itselläni on välillä ollut hankalaa löytää hyviä sukkahousuja. Liian pitkät "lahkeet" sukkiksissa pilaavat kyllä fiiliksen kun niitä saa olla koko ajan nostelemassa ja keräilemässä mytyille reisiin. Olen nyt ostanut useammat DIMin sukkahousut ja ollut niihin varsin tyytyväinen, myös laadun puolesta. Niin ja olen huomannut, että kannattaa myös säästää nuo sukkispaketit, koska niissä on helppo säilyttää arkoja sukkiksia ja huomattavasti mukavampi myös lähdön hetkellä tietää, mitkä ne oikeat yksilöt taas olikaan...

Toinen vinkkini liittyy farkkuihin. Olen ollut jo pitkään tyytyväinen H&M:n farkkuihin, joista löytyvät itselleni parhaat mallit ja laatukin on ollut varsin hyvä. Monia kalliimpiakin farkkumerkkejä on tullut kokeiltua, mutta Henkka ja Maukka ovat onnistuneet tehtävässään parhaiten. No, näissä on ollut kyllä aina se huono puoli, että lahkeidenlyhennyspuuhiin on päässyt jokaisen uuden parin kohdalla. Viime syksynä huomasin ensimmäisen kerran, että H&M:n verkkokaupassa oli myös 30 tuuman lahjepituutta saatavilla ja tilasin tuolloin suoralahkeiset farkut, jotka osoittautuivat tosi hyvän kokoisiksi. Ihanaa kun ei tarvinnut lyhentää! Nyt ajattelin, että kevääksi voisin tilata sieltä toiset, vaaleammat yksilöt. Vyötärömittoissakin on varsin hyvin valinnanvaraa.

Kivasti on mielestäni lisääntynyt valikoima pienten kokojen osalta tässä vuosien varrella. Muistan miten vielä kymmenen vuotta sitten ihailin Jenkkilässä laajaa kokovalikoimaa ja petite-mallistoja, nyt niitä saa jo Suomestakin (tai ainakin netistä tilaamalla) ja 32-koko alkaa olla aika yleinen monilla vaatemerkeillä. Ja mikä mukavinta, varmaan samalla tavalla isojenkin kokojen valikoima on parantunut. Mehän ei kaikki olla ihan samasta puusta veistettyjä. :)

Mukavaa pakkastorstaita teille!

Tervehdys treenicornerista

Olen kirjoitellut tänne blogiin tosi vähän mitään juttuja liikunnasta, vaikka se on yksi iso osa elämääni. Olen sellainen elämäntapaliikkuja, käyn yhtä lailla jumpissa kesälomalla kuin tammikuussakin, en aloita mitään uutta tsemppielämää kaksi kertaa vuodessa vaan menen tasaisesti eteenpäin tutulla tyylillä. Ehkä siksi tuntuu hassulta aiheesta kirjoittaakin. Nyt tammikuun kunniaksi kuitenkin pari sanaa treeneistäni.

Aiemmin, etenkin opiskeluaikoina, treenasin paljon. Silloinen elämäntilanne mahdollisti jumpissa käymisen jopa kaksi kertaa päivässä, kävin myös kokeilemassa kaikki mahdolliset uutuustunnit ja olin perillä alan trendeistä. Nyt treenitahtini on enemmänkin kaksi kertaa viikossa ja suosin muutamia hyviksi havaittuja lempparitunteja, joista tiedän saavani tehot irti.

Ykkössuosikkini on Les Mills BodyBalance, josta saan paljon voimaa arkeen, hyvää oloa ja "ryhtiä". Tunti myös muuttuu rankemmaksi koko ajan kun sen oppii tekemään täysillä. Tässä tunnissa on yleensä kivat musiikit, joka on minulle tärkeä asia. Tästä uusimmasta ohjelmasta tykkään kovasti, siinä tehdään liikkeet tarpeeksi rauhallisesti ja ilman kummempia kikkailuja, tosin aurinkotervehdykset tehdään taas mun makuun turhan hätäisesti...

Toinen kestosuosikki on Les Mills BodyPump. Olen ennenkin kertonut, että pumppi on kuulunut treeniarkeeni jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei mikään mielikuvituksellisin tunti, mutta taattua tehokkuutta ja tulee tehtyä kestävyystreeninä koko kehon tärkeimmät lihasryhmät läpi. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että jaksan vetää tunnin läpi samoilla painoilla kuin ennen raskautta, pikku hiljaa painoja lisäillenkin. Tämä treeni saa nimittäin tuntua seuraavana päivänä lihaksissa! Suosikkipätkäni on yleensä aina askelkyykky, niin uusimmassakin ohjelmassa, hyvänä kakkosena tulee selkäbiisi. Aika rankkoja ja sykettä nostattavia molemmat.

Näiden lisäksi ohjaan itse rauhallista kehonhuolto-tuntia, johon pyrin hakemaan vaikutteita ja monipuolisuutta käymällä vaihtelevasti erilaisilla tunneilla aikaresurssien puitteissa. Olen aiemmin harrastanut astangajoogaa, mutta nyt salini ryhmäliikuntakalenteriin on tullut uutuutena hathajooga ja olenkin tosi tykästynyt siihen. Olen oivaltanut joogasta jotain uutta ja ihanaa tuon rauhallisemman hathan myötä, oppinut esimerkiksi lempeämpiä, kehoa avaavampia versioita tutuista astangasarjoista.

Nyt kun näistä treeneistä kirjoittelen, niin aerobinen liikunta alkaa loistaa poissaolollaan. Totta, liikun aika vähän korkeilla sykkeillä nykyään. Aiemmin tykkäsin paljonkin käydä spinningissä ja liikkuvilla tunneilla, esim. BodyCombatissa, joissa sykkeet paukkuivat maksimeissa, mutta nykyään niiden sijaan tulee lähdettyä ennemmin ulkoilemaan. Hyötyliikuntaahan saan kyllä aika paljon ihan tavallisessa arjessa rattaita työnnellen ja pikkupoitsua nostellen, mutta harvemmin vaunulenkilläkään ne sykkeet ihan mahdottomiin nousee. En ole mikään juoksijatyyppi, en todellakaan, mutta juoksuharrastus olisi nyt keväällä kyllä mahtavaa saada edes jossain muodossa mukaan tähän liikunta-arkeen, se sopisi niin hyvin nykyiseen elämäntilanteeseen. Myös vauvan kanssa ohjatusti jumppaaminen voisi olla kivaa ja takuulla sykettä nostattavaa, pitäisikin ottaa selvää lähistön vauvajumpista.

Joskus silloin tällöin inspiraation (ja selkäsäryn) iskiessä teen kotosalla joogasarjoja T:n päiväunen aikana. Tässä teille pari ajankohtaista biisisuosikkiani siltä saralta. Rihannan Diamonds on ihana, tempoltaan sopiva taichi-liikkeisiin tai soturisarjoihin. Ja jos siellä on joku muukin, joka tykkää tehdä aurinkotervehdystä musiikin tahtiin, niin juuri nyt suosittelen Coldplayn The Scientist:ia tai Massive Attackin Teardrop:ia. 

Miten te liikutte? 

Mikä treeni on juuri nyt pinnalla?

P.S. Nuo Youtube-pätkät ei näytä oikein pyörivän tässä postauksessa ainakaan mun ruudulla, toivottavasti teillä toimii...

DSW dreaming

 

Niin, tämän tuolin näkisin mielelläni joskus laivapöydän kaverina. Vitran Eames DSW side chair on alunperin suunniteltu jo vuonna 1950, vaikka tämä kuvissa esiintyvä versio taitaakin olla joku uustuotantoon pienin muutoksin otettu. Hienosti aikaa kestänyt muotoilu joka tapauksessa ja ilmeisesti myös mukava istua. Visioissani nuo vaahterapuujalat sopisivat täydellisen kauniisti pöydän sävyihin ja tuoli on sopivan siro - pöytä on mitoiltaan kuitenkin aika pieni. En tiedä minkä värisen istuimen valitsisin, ehkä en kuitenkaan valkoista (hui!). 

Pitää sitä tytöllä tuoliunelmia olla.

kuvat: www.atomicinteriors.co.uk/

Samispöytä

Olen aiemminkin kertonut, että yksi suosikkihuonekaluistani on "laivapöytä". Isoisoisäni oli merimies ja seilasi aika pitkiäkin merimatkoja suurella laivallaan. Emme tiedä onko hän itse tehnyt tuota pöytää, mutta hänen Lolan-nimisestä laivastaan se on joka tapauksessa kotoisin. Meille pöytä saapui muutama vuosi sitten mummuni muuton myötä kun hänellä ei ollut enää pöydälle tilaa. Se oli tuolloin myös aika huonossa kunnossa, kannesta sai hioa monen monta likaista maalikerrosta pois ennen kuin päästiin levittämään uusi valkoinen maali pintaan. Onneksi jalat olivat alkuperäisessä, käsittelemättömässä kunnossa, niissä on toki naarmuja ja kulumaa, mutta se kuuluu asiaan. Nyt pöytä majailee meidän pikkumakkarissa, toivottavasti sille saadaan joskus vähän parempi paikka.

Sanomattakin selvää, että tällaista pöytää ei noin vain osteta huonekaluliikkeestä. Siksi yllätyinkin aika lailla kun bongasin alla olevan Stadshemin kuvan. Sehän on ihan laivapöytäsamis! Tuollaisessa paikassa kauniiden ikkunoiden vierellä, ilmeisesti portaikon alla, se pääseekin oikeuksiinsa. Näytin muuten kuvaa miehellekin ja samalla naureskelin, että tietokone on kyllä siivottu pois stailauksesta ja jätetty vain näyttö jäljelle. Hän sitten valisti minua, että tuossa Applen mallissa se tietokone on kyllä tuolla samassa, näytön sisässä. Vau!

kuva: Stadshem

Arvaatteko muuten millaisesta tuolista laivapöydän kaveriksi haaveilen...? Vinkkinä, että se on blogisuosioonkin noussut design-klassikko.

Haaste: Kodin toivelista 2013

Sain Modernisti Kodikas -blogin Kertulta kivan haasteen listata kodin sisustukseen hankintoja ja toiveita vuodelle 2013 ja tietysti listafriikkinä ja ikuisena sisustushaaveilijana halusin ottaa haasteen vastaan! 

Jouduin tosin ensin vähän miettimään, että mistä näkökulmasta toiveita lähden kartoittamaan. Nimittäin meillä on alkanut isomman kodin kuume nostaa kovasti päätään ja voi olla, että yritämme vaihtaa neliöitä jo tämän vuoden puolella. Siinä tapauksessa toivelistani olisi isompiin asioihin keskittyvä ja aikas pitkä - sisältäen ainakin sohvan, uuden ruokapöydän, kirjahyllyn ja sen sellaista. Toisaalta tämänkin asunnon löytymisessä meni aika tosi pitkään, joten en viitsi vielä nostattaa toiveita liian korkealle. Tässäkin mahdutaan kuitenkin vielä hyvin asumaan ja tämäkin koti palvelee tarpeitamme ihan mukavasti. Olemme joka tapauksessa tulleet siihen tulokseen, että tähän asuntoon ei ehkä hankita enää mitään isompia juttuja vaan sisustetaan mieluummin sitten sitä seuraavaa, toivottavasti pitkäikäisempää kotia. Tavallaan tämä koti on minun silmääni jo "täynnä" eli tilaa ei varsinaisesti ole millekään uudelle, ellei sitten laita jotain vanhaa pois. Rakensin kuitenkin tämän toivelistan nyt siitä lähtökohdasta, että asumme edelleen tässä nykyisessä kodissa tämän vuoden - toki muutosideoita ja haaveita löytyy silti!

Ok, lätinät sikseen ja asiaan. :)

1. Bestå päällyslevyt

Meillä on TV-tasona suosittua Ikean Bestå-sarjaa. Siihen päädyttiin tähän kotiin muutettaessa, koska mitat osuivat niin nappiin tuohon tilaan. Tuolloin valittiin mattavalkoinen kalustepinta, joka miellyttää silmää edelleenkin. Sittemmin Bestå-sarjaan on kuitenkin tullut täydennyksenä valkoinen lasinen päällyslevy, jolla tasoon saisi päivitettyä raikkaampaa ilmettä ja vieläpä edullisesti - meidän tv-tasoon tarvitaan kaksi levyä, joille hintaa tulee yhteensä 40 euroa.

kuva: Ikea

2. Untuvapeitot

Olen aivan koukussa untuvapeittoihin ja -tyynyyn, minua ei saa tavallisiin enää siirtymään mikään! Se ihana keveys, lämpö, hengittävyys... jopa peiton kahinasta pidän. Meillä on monen monta vuotta sitten lahjaksi saadut Hemtexin untuvapeitot, joihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, mutta nyt voisi olla aika siirtää ne vierastäkeiksi ja hankkia itselle uudet. Alla oleva kuva on Hemtexin valikoimasta, mutta mietin myös mitäpä muutakaan kuin Ikeaa. Meillä on Ikean patjat ja tyynyt ja ollaan niistä kyllä tykätty.

kuva: Hemtex

3. Muovimatto ruokaryhmän alle

Meillä on luonnonvaalea nukkamatto ruokaryhmän alla eli vähän hasardissa paikassa. T ei vielä osoita yrityksistä huolimatta suurtakaan kiinnostusta sormiruokailua kohtaan, mutta ennen pitkää sekin hetki koittaa ja silloin on varmasti syytä heivata tuo matto syrjään. Itse en pidä matottomasta keittiöstä ollenkaan, tulee sellainen keskeneräinen siivouspäivä-fiilis. Ehkä muovinen matto voisi toimia, esimerkiksi Ellokselta löytyy kivoja ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja! Muovimatto on kyllä ajatuksena ensimmäiseksi  vähän luotaantyöntävä, mutta nämä nykyajan versiothan voivat olla varsin tyylikkäitä ja mukavan tuntuisiakin.

kuva: Ellos

4. Rottinkituoli

Meidän pienemmästä makuuhuoneesta on tarkoitus sisustella T:n makuuhuone ihan näinä päivinä. Hänen sänkynsä on siis ollut tähän saakka meidän makkarissa. Mitään varsinaista lastenhuonetta tuosta huoneesta ei kyllä valitettavasti tule, siellä on niin paljon kaikkea sellaista jota muualle ei vain mahdu (kirjahyllyä, työpöytää, senkkiä). Mutta toisaalta siitä voikin tulla nukkumiseen pyhitetty tila, jossa myös voisi sijaita lelujen säilytys eli lelut aina iltaisin korjattaisiin yhdessä oman huoneen puolelle. Iltasatuhetkiä ja yöheräilyjä (joista en edes uskalla haaveilla, että päästäisiin eroon.. huoh) varten huoneeseen sopisi kivasti esimerkiksi tällainen rottinkituoli.

kuva: Ellos

Siinäpä sitä listausta nyt sitten olisi, miltäs vaikuttaa? Mielenkiintoista kyllä nähdä, että mitä tämä vuosi tuo sisustuksen saralla tullessaan. Näiden mun suunnitelmien / listausten taipumuksena kun on hieman elää ja muuttua lyhyessäkin ajassa... Ainakin toivoisin, että mitä ikinä hankinkin, niin onnistuisin tekemään pitkäikäisiä ja omannäköisiä ostoksia. Ja tietenkin myös hyödyntämään olemassaolevaa - vanhempieni autotallista löytyy muun muassa meille muuttamassa oleva vanha jakkara, joka on tarkoitus ottaa keväämmällä työn alle uutta siistimpää pintaa saamaan.

Tämä haaste lähtee eteenpäin seuraaville ihastuttaville blogeille, jotka eivät kuulu varsinaisesti sisustuskategoriaan, ja siksipä heidän listauksensa minua niin kiinnostavatkin. Lähdettekö mukaan, StyleC, lili ja Mona?

Style:casual

lili's

Hella & Houkutus

Viime Ikea-reissulta

Viime viikolla kävin yhtenä päivänä pikku herran kanssa Ikeassa. Pääasiassa tarkoituksena oli tappaa aikaa (aina ei jaksa olla kotosalla) ja saada itselle lounasta, lihapullia tietysti. Mutta toki kiersin myös sisustusosastoja keräten inspiraatiota kevätkotiin. Mukaan tarttui kaksi tuotetta kohtuulliseen alle 20 euron yhteishintaan.

 

Tämä ei nyt todellakaan ole mikään persoonallinen valinta, sama tyyny löytyy kaikilta. Mutta mä olen tuota monen monta kertaa hypistellyt ja olen erittäin tyytyväinen, että se nyt tuli hankittua. Ihanan pehmoinen ja mukautuva, täydellinen sohvalla löhöilyyn! Ja itse asiassa tyyny ei ole aivan mustavalkoinen vaan vaalea pohjaväri on hieman beigeen taittava, aivan kuten tuossa Marimekon kankaassakin, sopii meidän olohuoneen pehmeisiin sävyihin. Nämä kuosit matchaavat ja riitelevät keskenään mun silmään juuri hauskasti. Vai mitäs lukijaraati sanoo?

Toinen ostokseni oli uusi matto kylppäriin. Tykkään, että vessanmaton pohja saa olla pitävää lateksia, jotta matto pysyy napakasti paikallaan. Meillä on kyllä lattialämmitys, mutta ikinä ei ole lateksipohjaisten mattojen kanssa ollut mitään ongelmaa. Tuo ruutukuvio on kuin tehty meidän kylppäriin, sillä valkoisten suurten seinälaattojen väleissä on ylhäällä lähes katonrajassa tällaisia mosaiikkiyksityiskohtia.

Sellaisia Ikea-piristyksiä tällä kertaa. Siellä on kiva käydä silloin tällöin, aina on sellainen fiilis, että oikeasti pienenkin kanssa on oikein tervetullut asiakas. Vai kuinka monessa muussa huonekalukaupassa tai sisustusmyymälässä tai no, myymälässä noin ylipäätään, on otettu lapsiperheet yhtä hyvin huomioon? Etenkin rauhalliset, lukittavat nojatuolein varustetut lastenhoitohuoneet olivat aivan ihanat silloin kun vielä imetin! Ja sekin on aivan huippua, että leluilla pääsee koeleikkimään ennen kuin ne ostaa kotiin. Monet hyvät keittiöleikit on nähty lastenosastolla...

Keep calm and eat pizza

Hei, olen astetta lähempänä sisustusbloggaajaa! Nimittäin nyt multakin löytyy jotain, jossa lukee Keep calm and carry on. Keittiöpyyhe on joululahja siskolta, aika veikeä. 

Rehellisesti sanottuna mä olen kyllä todella kaukana mistään sisustusbloggaajasta. Netti pullistelee toinen toistaan upeampia koteja, välillä tuntuu ihan koomiselta (tai kuten parhaillaan lukemassani Täällä pohjantähden alla -kirjassa sanottaisiin; koomilliselta) esitellä tätä meidän pikkukotia. Mutta hei, jostain sitä täytyy pienen blogi-ihmisen aloittaa. Ja oma koti paras koti kuitenkin.

Mieheni teki eilen ehkä parasta pizzaa mitä meillä on koskaan ollut, onneksi sitä on vielä tällekin päivälle jäljellä. Pääsin joskus yhdessä työpaikassani tekemään ihan oikeita ravintolapizzoja ja sieltä opin niksin voidella oliiviöljyllä vastapaistetun pizzan reunat. Koko pizzasta tulee paremman ja houkuttelevamman näköinen ja öljyllä vältetään reunojen korppuuntuminen. Suosittelen kotikokeillekin!

Mukavaa, rentoa sunnuntaita!

Uuden vuoden vaatelupauksia

Olen kuvaillut asuja tänne blogiin tosi laiskasti ja yhtenä syynä on se, etten ole kovin tyytyväinen pukeutumiseeni tällä hetkellä. Usein tuntuu, että pukeudun tosi tylsästi ja tummiin turvallisiin sävyihin ja helposti tulee vain laitettua niitä samoja arkisia vermeitä päälle, vaikka olisi mahdollisuus pukeutua kivemminkin. Niinpä ajattelin aloittaa uuden vuoden haastamalla itseni pukeutumaan enemmän siten kuin oikeasti haluaisin pukeutua. Tässäpä kolme lupaustani.

- Opettelen käyttämään enemmän vaaleita sävyjä. Tätä olen jo aiemminkin yrittänyt, mutta aika usein on käynyt niin, että asukokonaisuus on muuten tumma, mutta jokin yksi elementti, esimerkiksi neule on vaalea. Ok, hyvä alku, mutta nyt haluaisinkin oppia yhdistelemään vaaleita sävyjä enemmän keskenään. Vaikkapa valkoinen ja beige on todella kaunis yhdistelmä. Haastan itseni pukeutumaan asukokonaisuuksiin, joissa ei ole ollenkaan mustaa!

- Käytän monipuolisesti asusteita. Olen oikeastaan vähän arka käyttämään asusteita. Monesti tuntuu, että esimerkiksi korut jäävät kotiin odottamaan "juhlavampia tilaisuuksia". No niin, ollaanpa rehellisiä, kuinka usein niitä siistimpää pukeutumista vaativia menoja kotiäidillä onkaan? Niinpä niin... Miksen siis piristäisi jokaista päivää kauniilla koruilla, vöillä ja huiveilla!

- Hankin kerralla enemmän kokonaisuuksia. Minulla on ollut tähän asti tapana ostaa lähinnä yksittäisiä vaatekappaleita, joihin ihastun. Saatan hankkia vaikka pitsisomisteiden t-paidan "neuleiden kanssa pidettäväksi" ja huomata kotona, että oikeastaan seuraavaksi pitääkin hankkia se tietynlainen neule, koska vaatekaapistani ei löydykään visioideni mukaista yksilöä. Joten yritän hankkia vaatteita jatkossa enemmän kokonaisuuksina. Jos löydän kivat housut, hankin samalla niihin sopivan vyön. Ja ihanan neuleen seuraksi pyrin heti löytämään sen täydellisen aluspaidan. Ja niin edelleen. Lopulta tämä tyyli varmasti koituu myös kukkaron hyväksi, vaikka kerralla meneekin ehkä vähän isompi summa rahaa.

Lopuksi vielä kollaasi, johon olen poiminut muutamia juttuja, jotka kuvastavat hieman toiveideni mukaista tyyliä tällä tulevalla kevätkaudella. Tämä ei ole mikään varsinainen ostolista, koska hyvin samantyylisiä vaatteita ja asusteita löytyy jo valmiiksi vaatekaapistani. Mutta nahkatakkia en ole vielä koskaan omistanut (ja tuo vaalea on IIIIHANA), värikkäät chinot pääsisivät varmasti kovaan käyttöön keväämmällä ja farkkuja minulta löytyy tällä hetkellä vain tummissa sävyissä, joten eiköhän näistä jotain vielä tule hankittuakin.

nahkalaukku 129 / Marimekko  

nahkatakki 229, siniset chinot 69,90, luonnonvaalea neuletakki 69,90, harmaa pusero 45,95 / Esprit  

vaaleat farkut 39,95, nahkavyö 14,95, huivi miestenosastolta 7,95 / H&M

(kuvat verkkokaupoista)

 

Lähdetkö mukaan haasteeseen? 

Mitkä ovat sinun lupauksesi?

Lisää kasteisia helmiä

Sain joululahjaksi ihailemani ja himoitsemani Iittalan Kastehelmi-tarjoilukulhon. Se on niin kaunis! Tähän aikaan vuodesta hedelmät ovat parhaimmillaan ja niitä tuleekin syötyä aika reilusti. Kulho täyttyy joka kauppareissun jälkeen. Tuo kulho on muuten kivan siro ja pienikokoinen, sopii hyvin jälkiruokien tarjoiluun ja vaikka karkkikipaksi illanistujaisiin.

Iltakuvasta ja kynttilästä huolimatta alan olla ihan kevätfiiliksissä. Tämä tapahtuu aina heti tammikuussa - huspois kyntteliköt, kotiin pitää saada jotain keväistä! Tosin en tiedä mitä... katsotaan... Mulla on tänään auto käytössä, joten ehkä lähdetään T:n kanssa sisustusmyymäläkierrokselle (lue: ainakin Ikeaan) kunhan poju herää päiväuniltaan. 

Pakko muuten mainita, että herra menee nykyään NIIN kiltisti päikkäreille omaan sänkyyn, hieman vain silittelen selkää ja sinne jää nukkumaan. Samoin illalla. Ja salaisuutena lienee se, että vauvamme on oppinut syömään tuttia. Ihan uskomaton rauhoittava maaginen muutos elämässä, voin kertoa. Mulle on nyt ihan sama kuinka vaikeaa siitä mahdollisesti on joskus vierottaa pois, enköhän mä jonkun kivan tarinan sitten keksi...

 

Inspiraatiota: Garden & Bungalows

 

Törmäsin muistaakseni HS.fi:tä lukiessani tällaiseen mainoslinkkiin. Kyseessä on Espooseen rakennettava uusi taloyhtiö, joka on jotenkin tosi kivannäköinen. Voisin olla kiinnostunut tällaisesta asunnosta, jos suunnitelmissa olisi muuttaa pääkaupunkiseudulle! Varmaan jakaa mielipiteitä, onhan tuossa aika läheistä meininkiä naapureiden kanssa (vaikka yhteisiä väliseiniä ei olekaan) ja runsas puupanelointi sisätiloissa ehkä vieroksuttaa joitakin. Mutta minä tykkään ja kiva, että Suomessakin rakennetaan välillä jotain vähän erilaista. 

Olen pienen asuntokuumeen vallassa täällä, mietin melkein päivittäin millainenkohan meidän seuraava asunto tulee olemaan. Yritän silti olla miettimättä liikaa - ehkä tämä alkanut vuosi tuo uuden kodin ja muuton tullessaan, mutta jos ei, niin kyllä tässä nykyisessäkin on meidän pienen perheen ihan hyvä olla.

kuvat:  http://www.gbgroup.fi/kaksoiskiventie/