ainakin kuusi mahdotonta asiaa

(22.12.2015, luonnos)

Ripustan lohikäärmepuuhun pääskysen
oksanhankaan maitovalaan
            käännän latvan kohti aurinkoa
                    unisena pilvipeitteen takaa kurkistelevaa

mesikämmenelle tähtivalot
kaipaan talviunta kuin karheamielinen

Pöydällä pieniä aurinkoja,
keltainen muistikirja, jossa kaikki (tämäkin)
                                                    kiintopisteinä ajassa

tämä aika on keikahtanut ympäri
valunut viemäriin
on toinen toukokuu, maa vihreänä
ja linnut sekaisin, kasvit
                        (mikä ilmastonmuutos?)

Vuoden lyhin päivä on muuttunut jo illaksi
käperryn talvipesään keskeneräisen taljani ääreen
silitän tummanruskeaa pintaa
muut työt saavat odottaa.

Maria Saarinen
talvipäivänseisauksena 2015

Näissä merkeissä siirryn joulunajan viettoon. Ihanan pehmeää ja mukavan lämmintä talvipäivänseisausta kaikille Lankakirjan lukijoille! <3

there's colour everywhere

A-sukan 20. päivän raita piti valita tämän päivän inspiroimana. Tihrustin aamupäivällä Wikipedian suomenkielistä (ja sittemmin myös englanninkielistä) listaa tapahtumista, syntyneistä ja kuolleista ja päädyin lopulta googlaamaan taiteilija Juhana Blomstedtin teoksia.

En ollut aiemmin Blomstedtista kuullutkaan, mutta huomasin upean värinkäytön ja silmiini osuivat etenkin teokset, joissa toistuivat A-sukassa vallitsevat värit. Valitsin inspiraatiokuviksi tämän blogikirjoituksen viimeisen kuvan sekä tämän näyttelyn esitekuvan, mutta jäin vielä miettimään tarkemmin värien käyttämistä, kun lähdin neulemiittiin ja Sh'bam-tunnille.

Kävikin ilmi, että punainen, keltainen, oranssi sekä turkoosin ja tumman petroolin värit toistuivat tänään muutenkin. Neulemiitissä sain Itä-Suomesta tulleen pienen paketin, jonka päälle oli askarreltu vielä muutama supersöpö silmukkamerkki. <3

Paketista paljastui varmaan maailman pienin ja suloisin maustekakku! Maistui muuten erittäin hyvältä jumpan päälle! ;) Kakku piti luonnollisesti syödä heti, sillä se ei olisi kauaa säilynyt. :P Kiitokset ihkulle Sannille Liperiin. <3

Päädyin käyttämään päivän teemavärejä raidoittaen, aina neljä kerrosta per raita. Sinapinkeltainen on Keesin (joskus aika kauan sitten) värjäämää Novitan Pikkusiskoa, petrooli samaa Minisockia kuin eilisen raidassa, oranssi käsinkehräämääni BFL/nylonia värissä Mielikki, turkoosi jälleen kerran Open Waters -Ultrasockin jämää ja punainen samaa Minisockia kuin jo parissa raidassa tässä sukassa.

olet saapunut oudompaan ympyrään

Hiljattain on ollut paljon puhetta synestesiasta, eli siitä, että esimerkiksi näkee jotkin numerot tai kirjaimet tietyn värisinä. Esimerkiksi viime kuun Roosalupilla Anja Snellman puhui siitä ja oli puhetta siitä, että se liittyy usein erityisherkkään persoonallisuustyyppiin. Sibeliuksen synestesiasta myös uutisoitiin taannoin, ja eilen luin synestesia-aiheesta vielä Tyyliä metsästämässä -blogista.

Vasta oikeastaan edellämainitun bloggauksen ja sen kommentteja luettuani tajusin, että minullakin on tuollainen tilajatkumo-synestesia. Eli näen kalenterin mielessäni kuvina ja vuodet jopa tietyllä tapaa väreinä.

Esimerkkinä viikkokalenterini:

Viikkoni on ikäänkuin lukujärjestysmäinen nauha, jota pystyy kelailemaan oikealle tai vasemmalle. Viikonloput ovat ikään kuin lihavoidut. Jos minulla on esimerkiksi menoja, nään ne mielessäni noiden viikonpäivien nimien alla.

Kun "loitonnan" tästä näkymästä, tai haluan pohtia vuoden kulkua, näen kuukaudet. Kuukaudet menevät vuoden mukaan alekkain, mutta vuodet vierekkäin, kas näin:

Eli esimerkiksi kun nyt joulukuussa mietin vaikka vuoden 2016 alkukuukausia, tavallaan "hyppään" takaisin ylös.

Värit sekä viikoissa, että kuukausissa ovat tylsästi vain valkea ja musta, mutta tajusin vasta, että vuodet ne vasta friikit ovatkin:

Käytännöllisesti katsoen samanlainen nauha kuin viikoissakin. Vuosikymmenet ja -sadat ovat tavallaan isompia "etappeja" ja vuodet niiden välillä vähän pienempiä. Eihän tämä nyt kovin friikiltä näytä? No ei, mutta kun näen vuosisadat tiettyinä väreinä. Esimerkiksi 1900-luku on minulle kellastuneen paperin värinen, kun taas 2000-luku on jotain paperinvalkoisen ja krominharmaan väliltä. Muiden vuosisatojen värejä on hankala selittää, mutta sävyt ikään kuin tummenevat, mitä kauemmas historiaan mennään.

Huh. Melkoinen hämmennys tämä. :D En ollut jotenkin osannut edes ajatella, että kaikki eivät vaan näe mielessään mitään kalenterinäkymiä! Olen ajatellut, että ihan normaalia on tämä. Minähän en näe numeroita tai kirjaimia värillisinä, enkä oikeastaan musiikkiakaan (lähinnä musiikista tulee tietynlaisia mielikuvia tai assosiaatioita joista sitten tulee värejä päässäni).

tunnetko sinäkin ajan palavan

Heinäkuun 30. päivänä viime vuonna päätin aloittaa itselleni Instagramiin kuvahaasteen, saman, jota joskus yritin tehdä järjestelmäkameran kanssa, eli Project 365. Lyhyesti siis, tavoitteenani oli ottaa vuoden jokaisena päivänä kuva (kännykkä)kameralla ja julkaista Instagramissa (sekä Facebookissa).

Ja kyllähän niitä kuvia kertyi se 365 ja vähän päällekin, kun joinakin päivinä otin kaksi kuvaa. Muutaman kerran jouduin kyllä fuskaamaan, kun päivän kuvan ottaminen venyi hiukan puolenyön jälkeen, mutta listasin ne silti teknisesti edellisen päivän kuviksi, koska en ollut vielä mennyt nukkumaan.

Tästä lähdettiin, päivä 1. Melko syksyiset fiilikset oli silloin(kin), helleaaltojen jälkeen iloitsin sateesta ja odotin malttamattomana syksyä.

Vähän yli 400 kuvaan mahtuu kaikenlaista. Kuvasin mm. ruokaa:

Muutama keikkakuva tuli napsittua, näiden laadussa näkyy aika selkeästi puhelimen vaihtuminen, uudessa puhelimessa on parempi kamera.

Yleensä, jos en mitään muuta keksinyt, ja päivän ruoka ei ollut fotogeeninen, kuvasin kirjoja, joita luin tai jotka olin ostanut tai jotka olivat seuraavana lukulistalla... (Olen lukenut paljon Stephen Kingiä viime aikoina.)

Toki kuvauskohteissa oli myös (pääosin keskeneräisiä) neuleita:

Joskus piti valita hätäpäissä joku kuvauskohde, että saisi päivän kuvan, ja kuvasta tulikin yllättävän hyvä:

Toisinaan taas kuviin tarttui hauskoja, ihmeellisiä tai muuten mieleenpainuvia hetkiä tai tilanteita esimerkiksi lenkkipolun varrelta tai sitten kotoa.

Joitakin kuvia suunnittelin jopa muutamia päiviä ennen kuin sain kuvan otettua. Aina ei onnistunut, mutta usein näistäkin tuli ihan helmiä.

Toki värjäyshommista tarttui kuviin paljon materiaalia.

Ja pitihän sitä omaa pärstääkin kuvata muutamaan otteeseen. ;)

Paljon muutakin puhelimen muistiin tarttui ja Instagramiin viuhahti. Nyt on ollut melkoinen tyhjiö, kun haaste on loppunut. Mitä sitä nyt kuvaisi? Tarkoituksena on toistaa tämä haaste heti ensi vuoden alusta. Tosin ensi vuonnahan tämä onkin Project 366. ;)

Päättyneen projektin kuvat löytyvät aikajärjestyksessä Flickristäni Project 365 -albumista. :)

vielä yksi asia

Jos haluat seurata etenemistäni lukuhaasteessa, löydät minut Goodreadsista vanhalla tutulla nimellä asarum.

Instagram-tilini puolestaan on asaotus.

Aina välillä innostun myös riehumaan Pinterestissä.

Saa seurata/kaveerata! :)

olisit väkevä kuin lehti, joka putoaa

50 asiaa minusta*, osa 1: Iloitsen monesti hyvin pienistä asioista.

Vuosia sitten elämäni mullistui, kun oivalsin, että iloon ja onneen ei tarvitse aina isoja asioita. Opin näkemään yksityiskohtia, jotka vaikuttivat minuun positiivisesti: takapihalla pyörivät jänikset, lentokoneiden seuraaminen ikkunasta kirjoittaessa, valtava purkillinen värikkäitä nappeja...

Onnen ja ilon voi löytää hyvin pienistä asioista. Siksi olen ollut innoissani 100 onnellista päivää -kuvahaasteesta. Eilen onni oli iltapalaksi keitetty suklismanna, tänään se on erittäin hyvin valittu ylläripussiponi (niitä oli Prismassa ehkä kolme, otin summassa yhden ja sieltä tuli juuri se poni jonka ehkä eniten halusin tästä setistä).

* Tämä postaus aloittaa 50 asiaa minusta -sarjan, jossa paljastan itsestäni otsikon mukaisesti 50 asiaa itsestäni. Varastin idean törkeästi useilta sarjisblogeilta. :P