Perhe

Ihan parasta elämässä on aika oman perheen kanssa. Se on aina yhtä jännittävää. Neilikkaa yleensä jännittää eniten reissuun lähteminen. Pelkkä auton pakkaaminen on ylitsepääsemättömän villiä. Tämä reissu oli poikkeus. Ei lähtöjännitystä, ei kiljumista tai itkemistä. Noutaja hiipi ensimmäisenä takapenkille Pietun viereen nukkumaan. Auton pysähtyessä meidän Tanhupallo ulkoili, kävi jäätelöllä ja tuoksutteli ilmaa.

Päätepysäkillä hyväksyviä katseita saivat niin porot kuin uusi rantamaisemakin. Onnellinen kuorsaus kantautui iltaisin sängyn vierestä. Toki täytyy kehua Kuusamon ravintolan suopeutta heidän tarjoillessa Neilikalle pöytään oman makkaran ja vesikupin. Olisin voinut vannoa, että meidän vanhus hymyili ;).Pitkät vaellukset punatukka jätti välistä, silloin oli paras aika ottaa päikkäreitä.

Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Ouluun näiden kuvien maisemiin. Ihana aurinko villitsi kaikki. Epäilen, että tämä oli Neilikan paras loma - ja tietysti meidänkin. Se auringon kultaama hetki ei unohdu varmasti koskaan.

Ilona

Kiljuntaa hotellin aulassa

Ajatelkaas, jos teidänkin tekisi mieli kiljahdella aina tullessanne hotellin aulaan. Opiskelupäivät päättyi hotelliretkeen, jonne Neilikkakin saapui muun perheen kanssa. Varoittelin hotellin väkeä jo ennakkoon koirasta, jolla on jännityksen hillintä kyky melko pieni (luetaan täysin olematon). Tollerin(novascotiannoutajan) lempeästi tollerinlauluksi kutsuttu ääni kuulostaa aivan jalopeuran huudolle - ainakin meidän Neilikalla. 

Melko usein karvapää retkeilee meidän  kanssa, mutta tuo hotellissa yöpyminen on aina vaan yhtä jännittävää. Toki koiran kanssa matkailu on välillä vähän haastavaa, mutta sillä on ehdottomasti puolensakin. Huomaan meidän perheen asettuvan suojelevasti muuriksi hissimatkan ajalle - ettei vain häntä jäisi oven väliin. Helsingin ytimessä tuo lenkkeily karvakuonon kanssa on hupaisaa. Neilikalla on jälleen uusia ystäviä, joiden rapsutuksia maalaiskoira jää onnellisena kuuntelemaan.

Parasta Neilikan mielestä on hotelliaamiainen. Valkoisten lakanoiden joukosta tollerityttö nousee aamiaiselta pihistetylle nakkipaketille, tosin nakit sulloin taskuuni vasta luvan saatuani. Pian herkkuhetken jälkeen kaikuukin hotellin respassa jälleen kiljahdukset, joten on aivan mahdotonta olla hymyilemättä. Kiitos Marskin henkilökunnalle jättimäisestä herkkuluusta ja ymmärtävistä hymyistä - me tullaan taas ryhmärämän kanssa kylään.

Kannataa siis muistaa, että jos kiljuu antaumuksella hotellin aulassa - saa siitä nakkipaketin palkinnoksi ;).

-Ilona-