Pallitikari - Ballock dagger 2/2

Bronze iron cherry and an anvil's kiss in spring
My ballock dagger's really made from all these things

Oohh-oh Ballocks!

My vision of the dagger

Njoo, eli kuten äskeinen sanoituksellista lahjakkuuttani (!!) osoittava Summerwine-tulkinta paljastaakin, valitsin kahvan materiaaliksi kirsikkaa. Ja sillä ei ole mitään sen suurempaa symbolista arvoa, vaan sitä sattui löytymään puukeskukselta, oli ominaisuuksiltaan sopivaa ja se näyttää hyvältä.
"Vaaleanpunertava, toisinaan harmahtavan vihreitä raitoja. Tummenee nopeasti. Puu on erittäin tiivistä, hienorakenteista ja suorasyistä. Voidaan viimeistellä täydellisesti. Puuta on vaikea kuivattaa, mutta kuivuttuaan se on varsin lujaa ja kestävää."

Tein ensin harjoituskahvan männystä, mikä oli vähän turhankin pehmeää ja halkeilevaa. Pääasia kuitenkin oli kokeilla miten se muoto löytyy. Siinä työssä nimittäin huomasin nopeasti oikeanlaisten työkalujen merkityksen. Voi herranen aika kun ei meinannut tulla mitään koko hommasta välillä. Työkaluina oli kuviosaha, kirvesmiehen saha, sähköhöylä, puukko, pari talttaa, täryttävä hiomakone ja dremel- monitoimityökalun hiontarulla. Oppina oli, että dremelin puukaiverrus-vaihtopäät ovat ehdoton hankinta ja puun on oltava melko kovaa.

Basic shape carved

Kirsikan työstäminen oli paljon helpompaa. Tästä voitaneen kyllä kiittää myös paitsi parempia työkaluja, myös jalostunutta näkemystä työnvaiheista. Harjoittelu männyllä kannatti. Pientä päänraapimista ja päätöksentekoa aiheutti myös pronssihelan sovittaminen kahvaan.

Kun kirsikkakahva alkoi olla perusmuodossaan, niin leikkasin sen kolmeen osaan, visiokuvan mukaisesti. Leikkasin seuraavaksi messingistä pari tuollaista kiekkoa, joihin porasin reiät. Tein kolme kiekkoa myös 2,4mm ja yhden 4mm paksusta nahasta. Liimasin nämä takaisin kasaan. Puristuksen toteutin tekemällä kierteet karaan ja ruuvaamalla siihen rautapalikan puisen välikappaleen kera.

Making the scabbard.

Mutta sitten yksi merkittävä muutos alkuperäisiin suunnitelmiin. Tein kärkinupin, eli ponnen, eli tässä tapauksessa terskan pronssista. Mutta sen sijaan että olisin tehnyt sen sorvissa tai nauhahiomakoneen ääressä, niin valoin sen. Ja siitä tuli hieno! Teinpä sitten tupenkin. Kaiversin sen jostain ylijäämä koivupalikasta ja ompelin nahat päälle. Olen aiemmin tehnyt yhden miekan huotran, mutta tuo oli kyllä huomattavasti haastavampaa puisen lestan takia. Ja vaikeinta oli ehdottomasti metalliosien tekeminen siihen, eli suukappale ja kärkivahvike.

Dagger's handle glued and pressed. Cast bronze knob and my muffs with music.

Ponsinupin työstäminen olikin mielenkiintoista. Normaalikuvion mukaan talttasin siitä valussa jääneet ylimääräiset rippeet pois ja vasaroin pienemmän möykyt tasaiseksi pinnaksi. Sitten pyörittelin sitä hieman messinki- ja teräsharjan alla, kunnes näytti hyvältä. Sahasin tuosta isosta möykystä, mikä tuossa näkyy yllä, puolet pois ja sitten porasin mukamas tosi huolellisesti reiän tuon nupin sisään. Jätin sitä kantamöykkyä jäljelle ihan sen takia, että kappale oli helpompi kiinnittää pylväsporaan. Sitten kierteet ja paikoilleen. Dremelillä ja isommalla nauhahiomakoneella tuli sitten siistittyä tuota nupin ja kahvan väliä. Tuostakin voisi kai vääntää vaikka ja mitä huumoria, mutta annetaanpa olla.

Lopulta jäljellä oli enää tupen suun messingille vääntäminen ja loppuhionta, vahaus ja kiillotus tikarille. Kuvat kertovat parhaiten, vaikka ovatkin vain iPhone-kuvia.

Että sellainen vehje. Loppujen lopuksi voisin sanoa, että olipahan mielenkiintoista tehdä mokoma kapine. Kaikki puukonteon vaiheet aina terän takomisesta kahvan kokoamiseen ja tupen valmistamiseen olivat ihan uusia juttuja mulle. Sanoisin, että ekaksi teräaseeksi aika hieno! Ja se tuntuu kädessä todella hyvältä, tasapainoiselta ja aikas vaaralliselta. Ja kyllähän se kirvoittaa useimmilla ihmisillä enemmän tai vähemmän peitellyn huvittuneen reaktion. Vaikka sanon, että tämä on nyt valmis, niin kyllä minä tuolle tupelle jotain teen. Todennäköisesti tuo suukappe on armeija-aikojen lyhenteitä lainatakseni Urho Matti, eli uusiks menee. Ja kannikkeen teen kyllä ehdottomasti tälle, jotta sen saa vyölle. Ja tuon tupen suuna näkyvän puuosan päälle liimaan kyllä nahkaa ja ja ja...

Kiitos mielenkiinnosta, arvoisa lukija.

Pihlajainen pitkä vastakaarijousi - Long recurve rowan bow part 1

"Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa"

 Kalevala, kolmaskolmatta runo

Ihan ensimmäiseksi tehdään asiat selväksi. Tämä projekti ei ole mikään otsa-rypyssä-vakavuudella otettava historiallinen reproduktio. Tarkoitus ei ole tuottaa mitään miljoonan paunan sotajousta - ei edes metsästysjousta. Tavoitteenani on tehdä kaunis, mutta toimiva jousi. Paunoilla ei ole oleellista merkitystä, mutta todennäköisesti niitä tulee 20-30.

Tavoitteenani on siis veistää pihlajasta noin pari metriä pitkä koreilujousi, joka on rakenteeltaan melko yksinkertainen, mutta koristeltu mm. pihlajanlehti-lovileikkauksin. Jos, arvoisa lukija, olet alan harrastaja, niin kaikki perustellut vinkit, haukut ja kehut ovat tervetulleita. En ole ollenkaan varma, tuleeko tästä yhtään mitään, mutta pianhan se selviää.

Taustana mainittakoon, että 2006 osallistuin vantaalla kansalaisopiston jousentekokurssille, joka jäi valitettavasti vaiheeseen osaltani, kun tuli opiskeluhommien myötä muutto. Tein tuolloin saarnesta lattajousen. Sille pitäisi pistää pellavaselkä, sillä se päästi kerran jännitettäessä pelottavan "tik"-äänen, joka enteilee pahaa. Lisäksi, kun sattui keppi olemaan, kokeilin tehdä lehtikuusesta jousta, mutta se katkesi loppumetreillä. Olin onnistunut tekemään siihen ihan nätit vastakaaret kärkiin, mutta joko onnistuin sössimään lapojen tasapainottamisen (tillerin) tai sitten siellä oli pihkatasku josta en tiennyt. Lavat taipuivat kyllä nätisti, mutta kun yritin laittaa jänteen oikealle korkeudelle, niin kuului tuo murolautaselta tuttu *riks* *raks* ja *poks*. Sitten purtiin hammasta ja päätettiin että en anna periksi.

Höyrytyskaapin muodostivat Kärcher, Limonce-liköörin metallirasia ja alumiinifolio.
I made a steam-chamber from Kärcher steamer, italian lemon-liqour metalbox and tinfoil.

My old larch-prettie got killed :´(

Ennenvanhaan pihlajaa pidettiin pyhänä puuna, mihin viittaa myös Kalevala. Seuraavaksi häpeilemätön lainaus wikipediasta:

Pihlaja on Kalevalassa Ukko ylijumalan oletetun vaimon maanjumalatar Raunin puu. Suomalaiset ovat pitäneet pihlajaa pyhänä ja erityisesti sellaisia, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun rungosta tai kallion halkeamasta. Pihlajan marjassa on viiskanta, jota virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet onnea tuovana symbolina. Pihlaja on myös ensimmäinen puu, joka tulee istuttaa uudisrakennuksen piha-alueelle onnea tuomaan ja estämään mahdollisten vesisuonten haitallinen heijastus. Siksi pihlajaa voidaan myös käyttää varpuna, katsottaessa talon kaivon paikka. Pihlaja suojelee myös pihalla olevia omenapuita ja omenasatoa pihlajakoilta. Kalevalassa pihlajasta ennustettiin hyvät vuodet, naimaonni ja tulevat sodat.


Nyt on siis uusi keppi tekeillä. Sitä on kuivattu ja hieman veistettykin. Kuvia ja jatkoa ensi kerralla.

-------------------

First of all, this is not a dead-serious project with historical ambitions. I'm NOT making a million pound strong warbow, not even a hunting bow of finnish standards (+40lbs). I'm making, or at least trying to make a good looking and decorative, yet fully functional bow. Maybe 20-30 lbs, I don't care.

So, I aim for a long recurve bow, with rowan-leaf carvings etc. This bow is 90% showoff-bow. Good advices are always welcome, since I have my suspicions about my success on this one.

As a background: I participated a bow-making course in 2006 and managed to make a fairly nice D-profile flatbow out of a ash-plank. In order to prevent it's braking I prolly should glue a linen, silk or rawhide cover to it's back. I also tried to make a recurve bow from larch. Ihad fun making the recurves, since I've never before tried steaming and bending. It was fine until I tried to put it to final string-tension. Snap, crackle and pop was heard, but instead of cereals I got sad and angry. Well, I had been slowly working on the bow for two years, so... crying is for pussies, so I decided to make a new one. One that will not brake. Hopefully.

Finns of old believed that rowan is a holy tree. The following text is my translation from finnish wikipedia: Rowan is the tree of Earthgoddess Rauni, who is the Supreme God Ukko's assumed wife.   Finns have considered rowan a sacred tree, and especially those which grow in a difficult place, such as from another tree's trunk or from rock cracks. There is a pentagram in rowan's fruit, which the estonians and finns have believed to bring good luck. Rowan was also the first tree that should be planted on a new yard to bring luck and to prevent harmful reflection of possible underground waterveins. This is also why rowan has been used to find a place for a well. Rowan also protects appletrees and their harvest from pests. In Kalevala people predicted good years, luck in marriage and future wars from rowan. 

So, a new stick is coming up. The beautiful trunk has been split and dried. I even gave it a bit shape. But all this with pictures will come on the next update...