Keskiaikajalkinekurssin satoa ja Valkoisen Käden tulevaisuudennäkymiä

Keskiaikajalkinekurssi Kankaanpään Opistolla oli verraton menestys. Ensimmäinen omakätinen (pun intended) kurssini, jonka onnistumisesta leijonanosa kunniaa jaettakoon puolisolleni ja käsityöopettajalle Helena Vuoriolle. Kurssi ei olisi ollut kuitenkaan mitään ilman innokkaita, oppimishaluisia ja positiivisia opiskelijoita.

Maanantaista perjantaille kestävälle kurssille osallistui 15 henkeä, kaikki verrattain erilaisista taustoista. Mukaan mahtui niin entistä kuin tulevaa suutaria, entistä kenkätehtaan mallimestarin apulaista, OKL:n tekstiilityön lehtoria, vasta-alkajaa ja lähinnä tekstiilitöitä aiemmin tehneitä. Kaikkia kuitenkin yhdisti suunnaton innokkuus, hyvä, positiivinen asenne ja kunnioitus käsityöläisyyttä kohtaan.

 

Sovitekenkä kernieläimen nahasta

Helena neuvoo kaavoitusta

Omien mallien suunnittelu oli jännittävää!

 Kurssi alkoi pienillä kalvosulkeisilla, eli powerpoint-esityksellä. Käsittelimme yleisluontoisesti jalkinetermistöä, eroja nykyjalkineen ja keskiaikaisen välillä, jalkinemalleja, materiaaleja, suomalaisia löytöjä, työkaluja, ompelua, erilaisia saumarakenteita, mallisuunnittelua, kaavoitusta, koekengän valmistusta jne. Eli nopea kaato informaatiota, jotta päästään hommiin mahdollisimman pian.

Harjoittelimme ensin vähän suutarinompeleen tekoa, jotta työkalut, materiaali ja menetelmät tulisivat tutuiksi. Kun kaikki olivat saaneet kokeilla käsinompelua, aloitettiin mallin suunnittelu. Kurssilaiset tekivät joko omia malleja tai käyttivät valmiita kaavoja. Käyttämämme menetelmät omaksuttiin nopeasti ja helposti.

Nahan leikkausta, huom: oikeat leikkaussuunnat ja hukkapalojen minimointi!

Tiistaina, kun koekengät valmistuivat, pääsimme tekemään kaavamuutoksia ja leikkaamaan nahkaa. Käytimme erivahvuisia kasvisparkkeja, 1,4mm - 2,2mm päällisiin ja 3,5mm parkkia pohjiin. Osa teki kenkänsä kääntökenkinä, osa ulostaittuvalla ulkosaumalla (pohjan osalta).

Menemättä nyt juuri enempää kurssin sisältöön, voisin kertoa vähän fiiliksistä, joita jäi käteen. Ensinnäkin olin vallan imarreltu, kun Helenan entinen opettaja Savonlinnan OKL:sta kehui minua luonnonlahjakkuudeksi opettajana. Olen aiemmin lähinnä opettanut armeija-aikaan alaisilleni sissisodankäyntiin liittyviä juttuja, poliisikoulussa iltapuhteena vähän painia vertaisilleni, mutta käsityöopetus on ollut kyllä todella vähissä ennen tätä. Tosiasia kuitenkin on, että nautin siitä kovasti. Olen hemmetin innoissani hienojen asioiden luomisesta ja saan siitä itse todella paljon. Se, että voin auttaa muita innostumaan näistä asioista ja kehittymään käsityöläisinä, on hienoa. Ja vaikka keskiaikajalkineet ovat sinänsä yksinkertaiset ja mutkattomat verrattuna nykyaikaisiin high-tech-jalkineisiin, niin prosentuaalisesti pieni on se ryhmä maailmassa, jotka tarvittaessa valmistavat istuvat, toimivat ja hyvännäköiset jalkineet. Meidän kurssilaiset kuuluu siihen ryhmään ja olen heistä todella ylpeä!

Kurssin idea ei ollut tehdä rekonstruktioita historiallisista malleista, vaan soveltaa niiden suunnittelu- ja valmistus periaatteita. Eli jos joku kysyisi, että ovatko kaikki nämä historiallisesti täysin autenttisia malleja, niin vastaus on ei. Emme parkinneet itse nahkoja, emme valmistaneet itse lankoja, emmekä ommelleet luuneuloilla tai sianharjaksilla, emmekä värjänneet nahkoja verihelttaseitikillä. Käytimme nykyaikaisia materiaaleja, kuten teollisesti kasvisparkittua nahkaa, narvivärejä, vahattua polyesterlankaa jne. Eli noudatimme käytännöllisyyden ja aloittelijaystävällisyyden periaatteita - emmehän olleet tekemässä näitä mitään museota varten.

Kaiken kaikkiaan, kurssi oli menestys ja näitä tullaan pitämään jatkossakin. Seuraava varmistunut kurssi on Helenan pitämänä Äänekosken Kansalaisopistolla tammikuussa 2014.

Lopuksi voisin kertoa hieman tulevaisuudesta, behold! Olen perustamassa Mannilan Kyläsuutarin kanssa yhteistä pajaa Jyväskylään syksyllä 2013 ja alamme valmistaa jalkineita. Tähän liittyen tulen tekemään erillisen blogin, joka keskittyy nykyaikaisiin jalkineisiin. Näin ollen täällä aiemmin nähdyt kenkä-postaukset jäävät lajinsa viimeisiksi ja Valkoinen käsi niin blogina kuin toiminimenä tulee keskittymään keskiaika-, koru- yms töihin, jotka eivät liity nykyaikaisiin mittatilaus- tai ortopedisiin jalkineisiin. Tulevalla pajallamme Jyväskylän Palokassa saatetaan joskus pitää myös tämänkaltaisia kursseja, jos innokkaita riittää ja aikaa on.

Eräskin Säykkiläinen teki oikein viikatut reunat varren suuhun! 

Kurssilla ehdittiin myös tehdä oheistöitä

Värjäri vauhdissa

Nyylausta, eli reunan tiivistystä ja kiillotusta uritetulla puupalikalla

Simo näyttää, miten liiat leikataan pois koukkuteräveitsellä

Kaikki sai kengät valmiiksi ja niistä tuli todella hienoja!

Return of the Ring -special

Special post concerning the Return of the Ring-event in Loughborough, UK.

I confirm that White Hand Crafts (=me) will be at your service an the dealers' room in RotR. As it would be very hard to bring heavy equipment, like full gothic armor to locations from Finland, I will be offering mostly precious hand made jewellery and leathercrafts.

You will be able to pick your favorites from amulets, pendants, wristbands, keychains and phone covers, made from organic materials like reindeer or elk antler / bone and vegetable tanned leathers, including variety of fish leather.

I will update the RotR-sale page as I confirm the items that I'll make and bring along, so be sure to check it before the event. There will not be an endless inventory of goods, so the fast and determined ones will

IMPORTANT!


If you desire to have a custom made antler necklace with your name (or the one's you love perhaps), written in Moria-runes, on it, act fast! Items will have to be paid on order and they will be made in Finland.

'Simo' written in cirth rune alphabets.

The basic model, as shown above, is yours for 25 €. It is handmade from finnish reindeer antler and the band is allergy-friendly, vegetable tanned reindeer leather. You won't get these on site, unless you pre-order! They're 100% organic, 100% finnish, 100% handmade and 100% awesome! Get your's now and click below.

Your name (max 8 chars)

If any problems occur and the products and me fail to reach UK, all orders will be shipped to customers for free, no questions asked. I'm a good guy finn and I keep my promises.

Hevosen Haarniska osa 1: valmistus

No niin, yksi haastavimmista pitkistä projekteistani lähestyy päätöstään.

Euroopan haarniskatyyli: suuria levyjä

Vuonna 2008 aloin keskustella hyvän ystäväni Riikan kanssa siitä, kuinka olen harrastellut erinäisten haarniskojen väkertelyä. Olin vasta tullut uuteen työpaikkaan, jossa tapasin hänet. Oikeastaan vasta tutustuttuamme Riikka eräänä kauniina päivänä läväytti minulle ehdotuksen, että tekisinkö hänellekin haarniskan. Olin tuossa vaiheessa tehnyt vasta haltiahaarniskani, joka nykymittapuullani tuntuu karkean alkeelliselta hökötykseltä, vaikkakin rakkaalta sellaiselta. Tyrmistyin: "tajuatko millainen homma siinä on", kysyin. Riikka ei ollut moksiskaan, tuumasi vaan että paljon varmaan - mutta oikeastaan se ei tulisi hänelle, vaan hänen hevoselleen. Siinä vaiheessa veti hiljaiseksi. Siis että hevoselle. Osaan hät'hätää tehdä ihmiselle jonkinlaisen peltihökötyksen, nahasta myös - mutta hevonen on jo eläimenä minulle niin vieras, että miten hitossa minä sellaisen tekisin. Jouduin kyselemään yhteisiltä työkavereiltani Riikan mentyä kahville, että kun en häntä vielä silloin tuntenut, että onko hän ihan vakavasti otettava ihminen. Ja vastaus oli, että hän jos kuka on vakavasti otettava ihminen, etenkin hevosiin liittyvissä kysymyksissä.

Pikkuhiljaa uskalsin myöntyä, että voidaanhan me katsoa että mitä tällainen projekti edellyttäisi. Sovimme, että koska työmäärä olisi joka tapauksessa valtava, eikä lopputuloksesta ole välttämättä mitään takeita, niin hän maksaa lähinnä materiaaleista rahalla ja työstä työllä - eli opettaa minua ratsastamaan. Näin homma pysyisi jotakuinkin balanssissa.

Alkoi hillitön suunnittelu-urakka. Tein milloin missäkin luonnoksia erilaisista hevospanssareista, joita löydän edelleen jostain papereista, joihin ne eivät varsinaisesti kuuluisi. Luonnokset vaihtelivat todella fantasia-henkisistä panssareista aina jämptiin milanolaiseen tyyliin. Tiedustelinpa internetissä flaamilaistakin muotia Karva-Opelin suojaksi, mutta laihoin tuloksin. Warusseppäin killan vanhalla foorumilla jengi on varmaan naureskellut että joopa joo - poika on nyt vähän eksyksissä tai muuten vaan pihalla, kun sielläkin aiheesta kyselin. Liekö epäilivät trolliksi. Kyselin flaamilaista, koska kyseessä on Friisiläinen hevonen, joten olisi hyvä pukea polle oman kulttuurin suojiin. Opin kuitenkin, että hevoshaarniskat olivat euroopassa aika samankaltaisia, mutta muuttuivat ajan myötä aina vaan suuremmista levyistä tehdyiksi, kattavammiksi ja painavammiksi (kunnes niistä luovuttiin). Suurempia haarniskojen erot olivat 'lännen' ja 'idän' välillä, kuin euroopan sisällä. Siinä missä länsi-euroopassa suosittiin isoja levyjä, bysanttilaisen ja lähi-idän kulttuurien vaikutuspiirissä tunnuttiin suosivan enemmän rengas-, suomu- ja lamellaarihaarniskoja.

Ottomaanien pieniä levyjä

Itä-venäläisiä lamellaarihaarniskoja

Pidättelin pitkään työhön ryhmistä ja hyvä niin. Satuin nimittäin tuurilla löytämään Puolustusvoimain varikon myyjäisistä kasan todella vaikesti saatavaa nahkaa, ja vieläpä halvalla. Espanjalaista noin 4-5mm paksua härän selkää, joka on ihan järkyttävän vahvaa tavaraa. Sitä pitää leikellä peltisaksilla, kuviosahalla tai jollain yhtä järeällä kapineella, ellei halua hinkuttaa mattopuukolla ikuisuutta. Se on osoittautunut mitä loistavimmaksi materiaaliksi useiden projektien myötä. Se on tämän haarniskan pääraaka-aina ja takaa sen, ettei Sälli saa niin helposti siipeensä. Omissa testeissäni noin 46 paunaisella jousella ammuttu leikkurinuoli teki tähän materiaaliin noin 1,5 cm lävistyksen suorassa kulmassa ammuttaessa, joten suojan arvo suhteessa painoon on erinomaisen hyvä.

Tätä tyyliä mukailin aika paljon.  Saksalainen, 1480-1500-luku.

Valitsin haarniskan muodoksi eurooppalaisen 1400-1500-luvun mallin, josta lähdin soveltamaan. Siinä on jossain määrin ylläoleva saksalaistyylinen pääosa, maximilian-tyylinen karja-auramainen rintapanssari ja yksinkertainen niveltyvä niskapanssari. Kaikki osat ovat nahkaa, mutta liitoskohtia ja tiettyjä osia on vahvistettu sekä teräksellä, että messingillä. Väriteema on musta & kulta. Heh heh, nyt onkin sitten näiden upeiden museokappaleiden jälkeen hyvä läväyttää omat autotallikyhäelmät, jotka ehkä vähän saattavat kalveta näiden hertuoille ja keisareille tehtyjen aikansa Rolls Roycejen rinnalla. Mutta joo, 'nuff said.

Eräs luonnos, josta lähettiin hiomaan lopullista muotoa

Vielä jokseenkin fantasia-vaikutteinen pahvimalli...

...josta muovautui kuitenkin yhtenäisempi kappale...

...jota oli hyvä kuivattaa muotoon roska-astiaa vasten :D

Sil van der Strove Hoeve ei ollut moksiskaan, mutta minua naurattaa

Niskapanssaria ei luonnollisestikaan tehdä yhdestä palasta

sen täytyy elää hevosen liikkeiden mukaan

Koristeniittien kiinnitystä liian täydessä autotallissa

Suoja kytketään kypärään ja satulaan

Ilman kypärän niskaremmiä se valui ja veti niskasuojan rumasti pystyyn.

Rynnäspanssaria tulee

Viimeistä niittausta vailla

Heraldinen lilja-koriste

Sopii hyvin!

Kupumainen muoto antaa tilaa hevosen jaloille

Haarniska on nyt muutamia viimeisiä viilauksia vaille valmis. Rynnäspanssarissa on viisipistekiinnitys, joten se kelluu nätisti Sällin kupeilla. Toivottavasti. Ainakin se saadaan tekemään pian niin, kunhan sitä sovitetaan vielä kerran ennen luovutusta ja sitten saatte nähdä koko helahoidon sen varsinaisen oriin päällä. Ja saattaapa olla, että lähiaikoina näette panssaroidun ratsastajankin.

"A horse! a horse! My kingdom for a horse!"

-Richard III, Shakespeare

Kuvat:
http://www.georgehernandez.com/h/xMartialArts/Media/Armor/Anatomy_EquestrianToo.jpg
http://farm5.staticflickr.com/4078/4817190966_cb30132fe1_o.jpg
http://kachi-snimka.info/images/bfi1291590435q.jpg
http://www.amnh.org/exhibitions/horse/images/md/06bv_war_armor_560.jpg
Muut kuvat ovat omiani, joita saa käyttää ainoastaan minun luvalla.

Nahkurin orsilla osa 3, Valkoisen Käden vaimo

Taas on nahan parkitushommiin ruvettu. Jatkan kertomusta, jotta kaikkien ei tarvitse opetella tätäkään taitoa ihan kantapään kautta, vaan voi hyödyntää muiden kokemuksia päästäkseen alkuun. Viime kerrasta on kulunut sen verran aikaa, että taas jaksaa tehdä uusia kokeiluja. Tällä kertaa on uutta oppia kalannahan parkitukseen haettu kansalaisopiston kurssilta, jossa opettajana toimi Saija Lehtonen. Monet kurssilla käydyt asiat olivat jo tuttuja, mutta muutama uusi tekniikka osottautui kalannahan parkitusta helpottavaksi ja kurssi innosti aloittaaman jo isommillakin määrillä nahkaa (3 ämpäriä nahkoja).

Pajulla parkittu nahka on tummempaa ja punertavampaa kuin mimosalla parkittu

Tällä kertaa halusin käyttää parkitukseen vain suomalaista paju- ja sekaparkkia, kun viime kerralla tein kokeiluja teollisella Mimosaparkilla. Rasvaukseen käytän rypsiöljyä, joka ei kuormita ympäristöä tai ole vaaraksi iholle, toisin kuin Ensul-rasva.

Pajuparkin keittoa

Rasvan ja lihan kaavinta

Huuhtelua

Parkitusmenetelmänä käytin ns. jääkaappiparkkia, jossa nahat saavat lillua parkkiliemessä 3-6 viikkoon. Osa nahoista on ämpäreissä lasitetulla parvekkeella. Ongelmana tässä on liemien jäätyminen joka hidastaa parkkiintumista.
Alussa siis pakasteessa olleet nahat (made, kuha, kirjolohi, taimen, hauki) sulatetaan kevyesti ja aloitetaan kalvojen ja rasvojen kaavinta esim. puukolla. Kun nahat ovat puhtaat, liotetaan niitä kylmässä (veden lämpötila ei saa missään vaiheessa kohota yli 20 asteiseksi, ettei pilaantuminen käynnisty) astianpesuainevedessä ja sitten huuhdellaan vielä vedessä.
Aluksi tein hyvin laimean vedellä laimennetun parkkiliemen, jota vaihdetaan joka päivä ensimmäisen viikon ajan. Sitten nahat saavat olla jo vahvemmassa liemessä ja viimeisellä viikolla pelkässä parkkilimessä. Parkkiintumisasteen oppii pikkuhiljaa tunnistamaan ja kannattaa tehdä leikkuutesti, jotta näkee onko nahka läpiparkkiintunut.

Parkkiliemi

Läpiparkkiintunut nahka puristellaan ylimääräisestä vedestä ja rasvataan ruokaöljyllä. Tämän jälkeen alkaa pehmitysvaihe jossa nahka kuivuu samalla. Tähän voi käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten seinäkahvaa, hankarautaa, raakinpuuta tai turkkurinpenkkiä. Itse käytin apuna pöydänreunaa ja puupulikkaa. Tyyli on vapaa. Tätä pyöritelyä ja venyttelyä jatketaan kunnes nahka on sopivan pehmeä ja kuiva.  Huomattavasti mukavampaa ja kevyempää hommaa kuin hirven nahan pehmitys viime kerralla. Jätin lopuksi nahat painon alle suoristumaan. Tämän erän lopputulokseen, erityisesti taimenen ja mateen nahkoihin, olen tyytyväinen.

Tästä projektista poimittua:

Alunaparkittu kuha jäi koppuraiseksi

• Kalannahat ovat sopivan pieni työ aloittaa parkitusharrastus, samat perusasiat pätevät muihinkin nahkoihin.
• Hauki osoittautui hauraammaksi nahaksi eikä niin näyttäväksi.
• Suomut irtoavat aika hyvin ilman työlästä kalkki- tai tuhkakäsittelyä, ihan vain parkkivedessä pitkään ollessa.
• Alunaparkki ei ollut ihan niin helppoa kun Harrastajanahkurin käsikirja lupasi, en suosittele.
• Myös muut puunkuoret soveltuvat parkitsemiseen, kuten kuusi, leppä, koivu, mutta pajuparkki tuntuu tehokkaimmalta ja antaa kauniin punertavan sävyn.
• Seuraavaksi kokeilussa on nopeampi kananmuna/rasvaparkki
• Suositeltava opus Sisnaa Poronnahkaa
• Näitä  kirjoja en ole vielä saanut käsiini Kalannahka, Eskelinen & Fiskskinn, Rahme

Lopuksi vähän lisää kuvia, valmiista ja puolivalmiista tuotteista:

Hiussolkia Lorienin hengessä

Puolivalmiita rannekkeita

Kännykkäkotelo iPhonelle

Perseet olalla?

Tämä on haarniskasepän näkemys viihdeteollisuuden meille "eeppisinä" tarjoilemista haarniskoista, tai niiden osista.

Olkavarsisuojukset ovat haastava kappale tasapainottaa suojauksen ja liikkuvuuden suhde. Hyvän haarniskan tunnusomainen ideaalitila on, että se haittaa käyttäjänsä toimintaa mahdollisimman vähän, antaen samalla mahdollisimman hyvän suojan. Jos valitsee väärän kokoiset tai malliset suojat, todennäköisesti päätyy typistämään omat liikeratansa ja jopa näköhavainnoinnin. Molemmat ovat taisteluteknisesti äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia.

Listaan tässä nyt pari säälittävää viihdeteollisuuden yritystä tehdä "badass epic spaulderit".

Yliampuvan suuret

Okei, tiedän että tämä on fantasiaa, mutta oikeasti...

Tuo kaveri tuskin pystyy päätään juuri kääntämään ja vaikka pystyisikin, ei hän näkisi sivulleen mitään. Ja jos yleensäottaen levyhaarniskan valmistuksen kultainen sääntö on, että aukkoja ei jätetä, niin tuosta ei puutu kuin "stab here"-kyltti olkapäästä.
Minkähänlaisia luonnoksia syntyisi, jos suunnittelijat useammin tekisivät näitä luomuksiaan siitä näkökulmasta, että ne täytyy olla perustellusti valmistettavissa ja hänen oma henkilökohtainen turvallisuutensa taistelukentällä olisi tuosta puvusta kiinni. Ehkä olen matalamielinen, mutta minusta on tehtävä edes jonkinlainen pesäero fetissin ja haarniskan välille.

Nämä haarniskat ovat niitä miesten versioita näistä naisten "haarniskoista".

No entä sitten tämä:

Vaivalla tehty hieno puku, mutta minkäs teet jos alkuperäinen Games Workshopin idea on ala-arvoinen. Katsokaa nyt tuota olkapäätä!! Ei hyvä. Ainoa asia, millä tuota voi selittää, on että se estää käsien nostamisen antautumisen merkiksi. Mutta kun nämäkin avaruusmariinit heiluttelevat genressään kaikenmaailman moottorimiekkoja ynnä muita, niin luulisi että toisinaan olisi tarve nostaa kyynärpää irti kyljestä.

Yksi syy, miksi Peter Jackson onnistui niinkin hyvin Lord of the Rings kirjojen filmatisoinnissa, on että hän pyrki suhtautumaan niihin ainakin omien sanojensa mukaan, kuin ne olisivat olleet historiallisia tapahtumia. Tämä nyt ei selvästikään ihan toteutunut kautta linjan, mutta monilta osin hänen aiemmat yliammunnat vältettiin muunmuassa pukusuunnittelun osalta. Sauron nyt oli ihan idioottimaisen näköinen, mutta esim. Gondorin haarniskat näytti oikeasti toimivilta.

Piikkejä, piikkejä, piikkejä

Kun piikki-intoilijat alkavat tuunata haarniskoja, he kuvittelevat näyttävänsä tältä

Mutta kun he eivät tajua pitää "housuja jalassaan", he päätyvät näyttämään tältä:

Piiki, piikkimäiset ja sahalaitaiset muodot ovat paikoitellen hienojakin, mutta niiden täytyy ehdottomasti näyttää siltä, että niillä on käytännöllinen funktio. Spikes for fun is not cool. Ymmärrän kyllä piikki-intoilijoiden fetissiä, koska kyllähän ne luonnossakin viestivät vaarallisuudesta. Mutta jos näyttää siililtä, joka lävistää itsensä piikeillään, ei ole vaarallisen näköinen. Mutta ottakaapa mallia Ankylosauruksista:

ja tässä vielä katsaus oikeasta piikkihaarniskasta, jota käyttivät keskiajan italialaiset vanginvartijat ja karhunmetsästäjät:

@ Siennan kidutusmuseo

Summa summarum: piikit voivat olla käytännöllisiä, jos aikoo painia haarniskoimattoman vastustajan kanssa, muuten lähinnä tiellä. Esteettisesti ne voivat olla uhkaavan näköisiä, jos ne on suunniteltu "evolutiivisesti", mutta useinmiten ne ovat vain noloja tapauksia, suunnittelijan vailla realismia olevaa aivopiereskelyä.

Ja lopuksi, esittelen parilla kuvalla oman haarniskani kehitysvaiheen. Se ei todellakaan ole valmis, eikä siitä tule maailman hienointa, mutta siitä tulee hieno ja toimiva haarniska.

Selkäpanssarin korsettimainen alaosa valmisteilla

Kuten näkyy, rintapanssarin ja selkäpanssarin keskinäistä sovitusta täytyy hieman jalostaa, jottei tuonne väliin jää noin ammottavaa aukkoa. Saatan myös tehdä niinkin radikaalin toimenpiteen, että vaihdan kaikki nuo selkäpanssarin sisarniitit kiinteisiin niitteihin. Lisäksi ehkä leikkaan sitä lyhemmäksi ja teen siihen rintapanssarin tavoin lomittaisen laskeutuvan säleikön, joka toistaa tuota yläselän muotoa.

Tällaista tällä kertaa. Kysykää vapaasti, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.

kuvat:
http://blog.comicszoom.com/wp-content/uploads/2010/07/RedSonja.jpg
http://cosplay.ph/resume/costume/4457.jpg
http://www.alleycatscratch.com/lotr/Human/Gondor/Armor/GordorianFront_fg.jpg
http://wingedmammal.com/action_photos_2003/CRW_10180L.jpg
http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR63n4Tz7bWloKkKc2i0Oqdx146zhk4qU745AFhQoTmx6bsdVte949YFrGgCw
http://0.tqn.com/d/dinosaurs/1/6/D/3/-/-/nodosaurus.jpg
http://roeljovellanos.com/cblog/uploads/characters/BruteDragonArmor.serendipityThumb.jpg