Aloitetaanpa tämä pikku videopläjäyksellä:
Kun olette talttuneet myötähäpeältänne ja naurultanne, niin miettikääpä miksi näin kävi?
Mistä tämä johtui, että tuo nuori nainen kompuroi kriittisesti?
Kenen vika se viimekädessä oli?
Mistä johtuu, että kaikki korkkareilla kävelevät naiset eivät kompuroi tuolla tavalla? Mistä johtuu, että joidenkin naisten kävely on vaan aivan käsittämättömän sulavan näköistä vaikka heillä on yli 10 cm nettokorkoa? Miksi jotkut taas kävelee niillä kuin ankat?
Koska olen mies joka ei harrasta korkokenkäkävelyä, tyydyn toistelemaan oppimaani teoriaa ja järkeni puhetta omakohtaisten kokemusten puuttuessa. Henkilökohtaisesti myös tunnustan olevani jossain määrin altis hyvin kävelevän naisen vaikutukselle. En tiedä miksi, mutta siinä on vaan sitä jotain hyvin viehättävää, joka toimii kuin häkä. Ja nimenomaan silloin, kun kävely on luontevan ja vaivattoman näköistä. Sitten taas jos ei osaa kävellä koroilla, niin... no, demonstroidaanpa tätäkin hieman:
Korkokengät ovat erikoiskengät, joilla kävellään ihan eri tavalla kuin tennareilla, sen tietää idioottikin. Mutta: kuinka moni oikeasti siirtää tämän tiedon käytäntöön? Uskallan väittää, että tuonne runwaylle menevät mallit treenaavat ainakin keskivertoemäntää enemmän korkeilla koroilla kävelyä. Jos siis nämä samat ihmiset osaavat kävellä vastaavan näköisillä, hyvin korkeilla koroilla, niin vian täytyy olla kengässä itsessään.
Syyttävä sormeni kääntyy suunnittelijoiden, designereiden suuntaan. Kenkien ja etenkin naisten korollisten avokkaiden suunnittelu on vähän kuin suunnittelisi lentokonetta. Ei kannata astua lentokoneeseen, joka lähinnä näyttää kivalta. Ei kannata luottaa lentokoneeseen, jonka suunnittelija ymmärtää lähinnä jännän visuaalisuuden päälle. Molemmissa on tietyt säännöt, joiden puitteissa tuote on suunniteltava. Nämä säännöt määrää anatomia ja fysiikan lait. Lentokoneessa täytyy olla siivet ja vielä tietyssä muodossa, jotta saadaan noste. Korkkarissa täytyy olla oikeanlainen pohja ja sen kärjen täytyy muodostaa tietty käynti, jotta kävely voi olla millään tapaa jouhevaa. Tämä taas on kengässä suoraan yhteydessä koron korkeuteen ja kulmaan, aivan kuten lentokoneessa siipi on suunniteltava koneen painoon ja moottoritehoon suhteutettuna. Ja sitten kun vielä yhdistää siihen avokkaan rakennehaasteen, eli että siinä ei ole mitään remmiä, joka lukitsisi jalan kenkään kantapään ja jalkarinnan ympärykseltä, päästään siihen, että kengän täytyy istua paremmin kuin parhaan hansikkaan. Tämä siksi, että avokkaalla kävely on sitten vähän sama kuin jos lentäisi avomallin lentokoneella ilman turvavöitä. Se vaan ei onnistu, ellei istu hyvin.
 |
| Kenkä voi olla hyvä, vaikka se olisikin outo. Tästä tosin en menisi takuuseen... |
Ja sitten, rakkaat naiset, jos yritätte ratkaista ongelman valitsemalla liian pienet kengät, niin minulla on vain yksi sana: vaivaisenluut.
Jos nyt lopuksi mietitään tällaista matemaattista yhtälöä, josta ammattilaiset käyttävä termiä hinta.
Nämä ovat nyt karkeistettuja lukemia, mutta antavat hieman perspektiiviä ajatuksillenne.
Kengän hinta voidaan jakaa koostuvaksi muutamasta eri osasta:
Kauppias 50%
Verottaja 23 %
Materiaalit 9%
Valmistus 9%
Muu sirkus 9%
Eli siinä vaiheessa kun olette ostamassa 24,99 € hintaisia avokkaita, jotka näyttää ihan kivoilta ja on tosi halvat, niin kysy itseltäsi, että kuinka hyvät materiaalit voi saada 2,24 eurolla? Entä millainen ihminen on se, joka tekee ne kengät, maksaa sähköt ja vuokrat ja koneet ja kaikki tuosta toisesta 2,24 eurosta.
Kuinka hyvät kengät voi saada noilla lähtökohdilla?
Jos olet sitä mieltä, että on huono asia kun nykyään tehdään asiat vaikeasti korjattaviksi ja helposti rikkoutuviksi, niin osta ennemmin kunnon kengät. Hyvät kengät kestävät oikein huollettuina vuosikymmeniä.
Kerron tähän väliin yhden tarinan.
Oli vuosi 1997 ja olin yläasteen kahdeksannella luokalla. Kaksi ystävääni haaveili autoista. He kertoivat minulle tohkeissaan että joku jossain myy sellaisia autoja, jossa on kuplavolkkarin tekniikka, mutta siihen päälle on laitettu Porchen pellit. Käytännössä he halusivat helvetin hyvännäköisen menopelin halvalla. He halusivat antaa vaikutelman vauhdista, varallisuudesta ja voimasta. Sääli vaan, että sinä siunaamana, kun kone käynnistyisi, sen säälittävä rätkätys karistaisi suomukset kaikkien silmiltä. He olivat nuoria teinipoikia hassuine unelmineen, mutta jos katsot kaduilla käveleviä naisia, niin kuinka moni heistä elää kenkineen samaa unelmaa?
Jos mietitte sitä mielikuvaa, millaisen itsestänne haluatte antaa vaatteillanne visuaalisena viestinä, niin voitte miettiä joitain adjektiiveja. Jos adjektiivit ovat vaikkapa tyylikäs, mukava ja älykäs, niin miettikää vielä toisenkin kerran kun aiotte ostaa kengät, joista tulee mieleen halpa, väärän kokoinen ja huonosti tehty. Ja sitten käykääpä vaikka tässä osoitteessa tunnelmoimassa suomalaista osaamista. Jos minä olisin nainen ja minun olisi etsittävä itselleni teollisesti valmistetut korkokengät, niin kääntäisin katseeni Italiaan. Opettajani korostavat sitä koko ajan, että Italiassa on niin valtava perinne korkokengistä, että ne ovat suorastaan taikureita. Siellä osataan tehdä korkeitakin korkoja, joilla on oikeasti ihan hiton hyvä kävellä. Mutta sielläkin kannattaa miettiä tuota hinta-asiaa, ei niitä saa alelaarista neljälläkympillä, kuten jotain kiinalaisia muovikenkiä.
Loppuun vielä pikku videonpätkä... Kiinnittäkääpä huomio siihen, miten tuo opettaja kävelee. Kyse ei ole vain siitä, että hän on jumalaisen sorja, vaan hänen kehonhallintansa on huippuluokkaa. Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa, että on pakko raapia tästä joskus toiste toinen kirjoitus. Nyt lopetan tähän. Kiitos ja hei.
