Hiihtoloma, Ylläs

 

Paluu arkeen kolkuttelee taas ovella.

Loman parasta antia on ollut perheen yhteinen aika. Voi kun voisikin vielä vähän jatkaa näissä merkeissä.

Talvilomaviikko on vierähtänyt pääosin Ylläksellä, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kolme päivää rinteessä, kaksi latuja pitkin hiihdellen. Ja kaksi matkustaessa - Haaparanta on pakollinen pysähdyspaikka mennen tullen.

Joku kysyi Facebookissa, että miksi Ylläs, siellä kun oli todella monta tuttua täältä meiltäpäin. Itse olen käynyt hiihtokeskuksista Ylläksen lisäksi vain Vuokatissa ja Rukalla (ja Kasurilassa laskenut läpi lapsuuden) - jonkun yksittäisen päivän laskenut 90-luvulla Levillä, joten en ole kovin hyvä vertaamaan, mutta minusta Ylläksen parasta antia ovat Suomen pisimmät, kolmen kilometrin mittaiset, rinteet. Ylös gondolilla, alas pitkän kaavan mukaan maisemista nauttien. Jonoja hisseihin ei ole juuri ollut, vaikka lomaviikkoja on tuolla vietetty.

Latuverkosto on niin ikään kattava, vaikka meidän retken lasten kanssa ovat kohdistuneet lähes yksinomaan Aurinkotuvalle munkeista ja kaakaosta nauttimaan sekä poroja ruokkimaan. Aurinkotuvalle hiihdettiin myös omassa lapsuudessa. Tätä perinnettä eivät lapset halua Ylläksellä jättää väliin.

Aivan varmasti mukavaa olisi myös muissa Lapin kohteissa, varsinkin auringon näin ihanasti paistaessa. Pakkasta voisi olla vähemmänkin, mutta yllättävän hyvin tälläkin kertaa tarettiin sekä lasketetta että hiihtää.

 

 

 

 

 

    

Ylläs - aurinkoa, lunta ja onnistumisen elämyksiä

Viime vuonna lähdettiin lasten kanssa ensimmäistä kertaa Lappiin. Tänä vuonna lapsilla ei ollut epäilystäkään siitä, mihin haluaisivat hiihtolomalla suunnata. Ylläs <3

Viime vuonna oli huippua, tänä vuonna aivan yhtä mahtavaa.

Hiihdettiin vähän, lasketeltiin enemmän. Palkittiin itsemme munkeilla ja pitsalla, paistettiin makkaraa, saunottiin, nähtiin tuttuja ja sukulaisia.

Pienimmäinen uskaltautui viime vuonna ensimmäistä rinteeseen, tänä vuonna päästiin jo vähän sompahissiä ylemmäs koko porukalla laskemaan. Keskimmäinen sai lumilaudan joululahjaksi ja parissa päivässä edettiin taidoissa taikamatosta sompahissin ja ankkurin kautta gondoliin ja huipulle. 

Näitä onnistumisen ja oppimisen elämyksiä on ihana seurata. Ihanaa on myös se, että koko perhe pystyy harrastamaan entistä enempi yhdessä.

Hiihdon ja laskettelun lisäksi ehdittiin keilata, tehdä tuliaisostoksia Äkäslompolossa ja ihastella lumi- ja jäätaidetta SnowVillagessa Lainiolla.

 

 

 

 

 

     

 

Ylläs parhaimmillaan, aamusta iltaan

 

Ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen tultiin Lappiin lomailemaan. Jo oli aikakin - varsinkin kun meiltä esimerkiksi tänne Ylläkselle on vain noin viiden tunnin ajomatka. Paljon vähemmän kuin Helsinkiin tai Turkuun.

Toisaalta, odottaminen on ilmeisesti kannattanut, sillä luonto on tarjonnut tällä viikolla parastaan. Sää on ollut uskomaton. Aurinko on paistanut tähän asti lähes tauotta pilvettömältä taivaalta ja pari päivää saatiin laskea huipulta asti ilman kasvoille osuvaa viimaa. Tuulta ei ole ollut nimeksikään ennen eilistä. Edes minua ei ole rinteessä paleltanut! 

Nelos- ja kakkosluokkalaiset painelevat mäkiä alas tottuneesti samaa tahtia kuin minä, heidän kanssa voi jo itsekin oikeasti nauttia ja keskittyä laskemiseen. Eskarilainen, joka on luonteeltaan kova varmistelija uusissa asioissa ja jonka pitäisi osata kaikki heti täydellisesti, suostui tällä reissulla ensimmäistä kertaa kokeilemaan laskettelusuksia ja ihastui heti. Hänen kanssaan ei kuitenkaan vielä huipulle asti menty muuta kuin maisemia katsomaan - mummon kanssa sai vielä tulla gondolilla alas. Puolta rinnettä on sen sijaan ankkurilla jo tahkottu vauhdinhurma silmissä.

Vaikka aika on pääosin kulunut mutkamäessä, on ehditty myös verestää minun lapsuudenmuistojani hiihtämällä ihan perinteiseen tyyliin Aurinkotuvalle munkkikaakaolle ja poroja katsomaan. Samaan paikkaan suuntasivat minun lapsuuteni hiihtolomareissujen lenkit.

Isomman tytön haave oli, että jospa näkisimme täällä revontulia. Eilen illalla saunan jälkeen lähdimme pihalla niitä etsimään. Siinä seisoskellessamme taivas tarjosi meille koko väriskaalan, aivan kuin tilauksesta!

Mitään enempää on vaikea kuvitella toivovansa. 

(No, korkeintaan jalustan ja paremmin onnistuneet asetuksen revontulien kuvaukseen :D)