Tämän kesän perhelomareissu suuntautui Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan. Reissu tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä asuntoautolla. Onneksi miehellä on kokemusta muilla isoilla kulkuneuvoilla ajamisesta, joten hän hallitsi homman hienosti parkkipaikkoja ja Lofoottien kapeita teitä myöten.
Etukäteen jännitin, alkaako pieni tila ahdistaa, mutta oman perheen kesken läheisyys ja tiiviys ei haitannut. Ainoastaan iltaisin lasten mentyä nukkumaan olisi kaivannut hetken omaa aikaa ja tilaa, joita oli vaikea tuossa asuntoautossa saada. Kokonaisuudessaan asuntoauto oli tällaiselle kokoonpanolle (kaksi aikuista, kolme lasta ja koira) helpoin ja kätevin vaihtoehto reissulle, jossa liikuttiin koko ajan paikasta toiseen. Koti, tavarat ja ruuat kulkivat näppärästi mukana ja suunnitelmia pystyi tekemään päivä ja hetki kerrallaan, tarvittaessa saattoi vaikka pysähtyä keittelemään nakit hodarien väliin nälän yllättäessä.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme kotoa Oulun seudulta Haaparannan kautta Luulajaan yöksi. Haaparannassa pysähdyimme jo tutuksi tulleilla pysäkeillä: Candy Worldissa karkkiostoksilla ja ICA Maxissa ruoka- ja limpparivarastoja täydentämässä. Vaikka Haaparanta on jo lukuisilta IKEA-reissuilta tuttu, emme ole ikinä ennen jatkaneet siitä pidemmälle Ruotsin puolelle. Pikaisen läpikulkumatkan jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi joskus tehdä lomareissu, joka suuntautuisi ihan vain noihin maksimissaan neljän tunnin ajomatkan päässä oleviin Ruotsin "lähikohteisiin" Kalixiin, Luulajaan, Piteåon ja Älvsbyniin.
Tällä kertaa Luulajassa teimme vain erittäin lyhyen ostosreissun keskustaan (teetä ja kaikenlaista pientä ihanaa Lagerhausista) sekä yövyimme viihtyisällä leirintäalueella. Myös Unescon maailmanperintökohde
Gammelstads kyrkstad olisi ollut kiinnostava nähdä.
First Camp Luleåssa olisi viihtynyt useammankin päivän, sillä alue sijaitsi kauniilla paikalla Luulajanjoen rannalla ja siellä oli monenlaista tekemistä lapsille. Hintaan kuului uimarannan lisäksi isot pomppupatjat ja jalkkiskentät, mutta erillistä maksua vastaan alueella olisi ollut myös uima-allasalue ja seikkailupuisto sekä mm. rautatiemuseo aivan vieressä. Tykkäsimme alueesta muuten, mutta miinusta annamme siitä, että sekä wifi että suihkut toimivat vain lisämaksusta. Monella muulla alueella nämä kuuluivat hintaan.
Matka Luulajasta jatkui Älvsbynin kuntaan
Hundbergetille kiipeilemään. Mies harrastaa kiipeilyä ja oli siksi toivonut tätä stoppia reissun varrelle. Maisemat Hundbergetiltä olivat kauniit, mutta löytämämme kiipeilyreitit haastavia. Nettisivujen mukaan helpompiakin kiipeilyreittejä siellä olisi jossain ollut, mutta jotenkin onnistuimme löytämään vain sellaisia, joissa mies pääsi kyllä loppuun asti hitaasti ja varmasti, mutta me lasten kanssa saimme tyytyä reitin alaosiin. Maisemia Hundbergetin päältä voi käydä kurkkaamassa, vaikka kiipeilyä ei harrastaisikaan. Ylös meni polku, sopivan kiipeilyreitin löytäminen oli vaikeampaa.
Hundbergetiltä ei ollut enää pitkään matka alueen hienoimpaan luontonähtävyyteen
Storforsenille. Storforsen on Euroopan suurin valjastamaton koski, jonka ympärillä on luonnonsuojelualue. Näyttävän ja vaikuttavan kosken vartta pääsee kävelemään ja ihmettelemään virtaavan veden valtavaa voimaa. Lapsiakin tämä jaksoi kiinnostaa. Storforsenilla on hotelli ja leirintäalue ja tähän olisimmekin jääneet yöksi, mutta karavaanarialue oli täynnä. Jatkoimme siksi illan päälle vielä tunnin verran eteenpäin Jokkmokkiin leirintäalueelle (
Arctic camp Jokkmokk), jossa oli lapsille todella isot leikkikentät ja allasaluekin kuului hintaan.
Jokkmokista matka jatkui Pohjois-Ruotsin läpi kohti Norjaa. Seuraavista kohteista lisää tulevissa postauksissa.
