Kuvailtuaan naiselle hetken aikaa kristinuskon kantaa erilaisiin seksuaalieettisiin kysymyksiin (esim. seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon jne.), nainen naurahti vilpittömän huvittuneena ja sanoi Moorelle: ”Ymmärrätkö miten merkilliseltä ja oudolta tuo kaikki kuulostaa nykyamerikkalaisen korvissa?”
Moore kertoo pysähtyneensä miettimään ja tajunneensa, että siltä se varmasti aidosti kuulostaa ”nykyamerikkalaisesta”. Oudolta ja merkilliseltä. Sitä se varmasti on myös nykysuomalaiselle, ajattelin kertomusta lukiessani.
Hetken mietittyään Moore myönsi ymmärtävänsä hyvin miten oudolta se kaikki kuulostaa: ”Mutta sinä et ole kuullut vielä puoliakaan", Moore sanoi naiselle. "Me kristityt uskomme paljon merkillisempiäkin asioita. Me uskomme, että Jumala tuli taivaasta ihmiseksi, kuoli ristillä syntiemme tähden, nousi kolmen päivän jälkeen ylös kuolleista, meni taivaaseen ja tulee eräänä päivänä valkoisen hevosen selässä sieltä takaisin maan päälle!”
KEEP CHRISTIANITY STRANGE! - "Pidä kristinusko merkillisenä!", julistaa Russell Moore kirjansa takakannessa. Hän sanoo ymmärtävänsä sen, että monet kokevat tällaisina aikoina houkutusta antaa periksi erilaisissa kristillisen etiikan kysymyksissä, jotta eivät näyttäisi ja kuulostaisi niin oudoilta nykyihmisen silmissä ja korvissa. Mutta jos (jotta emme näyttisi kummallisilta nykyihmisen silmissä) emme nyt uskalla pitää kiinni niistä asioista kristinuskossa, jotka evankeliumin näkökulmasta ovat vähemmän keskeisiä, Moore kysyy lukijaltaan, kuinka sitten tulevaisuudessa luulemme uskaltavamme pitää kiinni niistä asioista, jotka ovat vieläkin kummallisempia nykyihmisen silmissä, mutta sitäkin keskeisempiä kristinuskolle?
MYÖS SUOMESSA KRISTINUSKON ASEMA on muuttunut. Kristillisen yhteniskulttuurin murtumisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Kristityt eivät ole erityisesti radikalisoituneet. Monet uskovat samoin kuin heille rippikoulussa tai seurakuntien nuorisoleireillä aikanaan opetettiin. Nykysuuomalaisen mielessä kristinusko arvoineen vaikuttaa silti kummalliselta ja oudoksuttavalta. Ajat ovat muuttuneet.
Vuosia sitten YLE:n Pressiklubi ohjelmassa Ruben Stillerin yhtenä vieraana ollut viestintäyrittäjä Riku Siivonen tiivisti hyvin tämän muutoksen. Siivosen arvion mukaan kristillisistä arvoista kiinni pitävät ovat kuin muinoin Sex Pistols -punkyhtye, joka aikanaan edusti enemmistön mielestä paheksuttavaa ja kauhisteltavaa alakulttuuria. Kuvatessaan suhtautumista ns ”kristillisten arvojen” edustajiin yhteiskunnassa Siivonen sanaili osuvasti. Kirjoitin hänen sanansa jälkeenpäin nauhalta ylös:
Kristilliset arvothan tarkoittaa nykyään kaikkia niitä kohtia kristillisistä arvoista, mistä joku isohko enemmistö on vähän eri mieltä, eli ne hyvin pienet asiat. …Te siis edustatte sellaista tapainturmelusta, jolta halutaan varjella, jolta iso vähän maallistunut, ei tiedä vaikka olis luterilainen, siis te edustatte tapainturmelusta yhden ison ja äänekkään porukan mielestä, joka on jo kauan sitten erkaantunut. Ja teiltä halutaan varjella myös lapsia, niin ku et ei tulis vahingossa, niin ku et uskonnosta on tullut vähän niinku punkkia, et se on vaan liian kovaa kamaa. Jos vaikka päiväkodissa mennään kirkkoon kerran vuodessa, niin nää ihmiset menee köyttämään itsensä sinne kirkon ovelle, että minun lapsiani ette kirkkoon vie!ANNETAAN KRISTINUSKON OLLA merkillistä, Russell Moore rohkaisee. Tällä hän luonnollisesti tarkoittaa kristinuskoa ja evankeliumia, eikä sitä, että uskovien tulisi käyttäytyä omituisella ja sopimattomalla tavalla. Emme kuitenkaan voi teeskennellä olevamme enää moraalinen enemmistö. Ajat ovat muuttuneet. Tämän ei silti tarvitse olla mikään huono asia. Päin vastoin se voi olla kristityille hyvä uutinen. Se kutsuu meitä terävöittämään kutsumuksemme Kristuksen seurakuntana ja löytämään jälleen todellisen tehtävämme toimia tässä ajassa todistuksena toisenlaisesta yhteisöstä, joka ei ole tästä maailmasta. Meitä siis kutsutaan olemaan profeetallinen vähemmistö.
Moore tykittää:
Näinä muuttuvina aikoina ei pidä jähmettyä paikoilleen vallitsevan tilanteen keskelle eikä perääntyä eristyksiin. Sen sijaan tarvitaan seurakuntaa, joka yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä puhuessaan pitää mielessään suuremman näyn: Jeesuksen Kristuksen evankeliumin. Kristinuskon näyttäessä kulttuurissamme entistä kummallisemmalta, jopa kumoukselliselta, meillä on tilaisuus kaapata takaisin evankeliumin outous, joka alunperinkin on ollut evankeliumin voimana. Me etsimme ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa. Me kytkemme valtakunnan agendan kaikkeen ympärillämme olevaan kulttuuriin. Näin tehdessämme pidämme mielessä sen, että tehtävämme on vastustaa demoneja eikä demonisoida vastustajia. Puolustaessamme ihmisarvoa, uskonnonvapautta ja perheiden asemaa, toimikaamme niin kuin ne, joilla on profeetallinen sana, joka kääntää kaiken ylösalaisin. Aikain merkit kaikkialla ympärillämme osoittavat meidän elävän ajassa, jollaista vanhempamme ja isovanhempamme eivät tunteneet. Mutta meidän ei siksi tarvitse joutua paniikkiin tai raivon valtaan. Jeesus on elossa. Toimitaan sen mukaisesti. Seuratkaamme Häntä eteenpäin kohti tulevaisuutta.Ja kaikki kansa sanoi: Amen!
Eteenpäin.
