Evoluutio ja luominen - termien määrittelyä

Keskustelua erilaisista luomisnäkemyksistä ja niiden suhteesta evoluutioteoriaan on vaikea käydä ilman termien määrittelemistä. Esimerkiksi pelkästään sanalla "evoluutio" on useita eri merkityssisältöjä, jotka menevät keskustelussa helposti sekaisin ja hämärtävät sen mistä kulloinkin tarkalleen ottaen puhutaan. Samoin luomisnäkemyksessä on useampia variaatioita. Tieteellisen todistusaineiston ja Raamatun ensisijaisuuden merkityksen arvioimiseksi kunkin näkemyksen kohdalla on ensin oltava tietoinen erilaisten näkemysten olemassaolosta. Oheinen termien määrittely perustuu suurimmaksi osaksi Jay Richardsin kirjoittamaan lukemisenarvoiseen teokseen God And Evolution. Richardsin listaan myös olen loppuun lisännyt mikro- ja makroevoluutio –termien määrittelyt. Oheinen lista ei ota kantaa eri näkemysten vahvuuksiin tai heikkouksiin. Kyse on ainostaan pyrkimyksestä määritellä keskustelussa käytettäviä termejä.
--------------------------------------------------------------

NUOREN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä kuuden, noin  24 tuntia käsittävän, päivän puitteissa noin kymmenentuhatta vuotta sitten. 

VANHAN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä. Universumin ja maapallon ikä (n. 13 mrd vuotta) vastaa tieteen valtavirran käsitystä. Jumala toimi luonnossa välittömästi ("ensisijaisena" ja "riittävänä syynä") luoden asioita. 

PROGRESSIIVINEN KREATIONISMI. Tämä on lähellä vanhan maapallon kreationismia. Universumin ja maapallon ikä vastaa tieteen valtavirran käsitystä ja Jumalan katsotaan toimineen suoraan joissakin kohdin kosmista historiaa. Kuitenkin Jumalan erityisten luomistekojen saumakohdissa nähdään tässä näkemyksessä enemmän evolutionääristä kehitystä kuin nuoren tai vanhan maapallon kreationismissa. 

ÄLYKKÄÄN SUUNNITTELUN TEORIA (ID). Luonnontieteellisen julkisen todistusaineiston pohjalta, luonto, tai tietyt piirteet luonnossa, selittyvät parhaiten älykkään toimijan valossa. Useimmat ID näkemyksen edustajat suhtautuvat kriittisesti neodarvinismiin riittävänä selityksenä elämän sopeutumiskykyiselle monimuotoisuudelle sekä elämän alkusynnyn ja biologisen informaation alkuperän materialistisiin teorioihin. Koska ID näkemys on minimalistinen, se ei ole loogisesti ristiriidassa erilaisten evoluutionäkemysten ja luomisnäkemysten kanssa, olematta silti identtinen minkään kanssa niistä. 

TEISTINEN EVOLUUTIO. Näkemys siitä, että usko Jumalaan ja evoluutio ovat molemmat totta. Termi on moniselitteinen, koska sanalla "evoluutio" on useita eri merkityksiä. ID näkemyksen ja teistisen evoluution välillä ei ole loogista ristiriitaa ja ID näkemyksen edustaja voi uskoa myös teistiseen evoluutioon. Tosin yleensä käsitteellä viitataan henkilöihin, jotka kannattavat darvinistista evoluutioteoriaa ja jotka suhtautuvat kriittisesti tämänhetkisiin älykkään suunnittelun argumentteihin biologiassa.

TEISMI. Transsendentti, eli tuonpuoleinen (vastakohtana immanentille, eli tämänpuoleiselle) kaikkivaltias, täydellisen hyvä, persoonallinen Jumala loi maailman tyhjästä, ex nihilo, ja jatkuvasti ylläpitää sitä ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa ja siinä. Juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat perinteisesti teistisiä uskontoja.

DEISMI. Tuonpuoleinen Jumala loi universumin, mutta ei vaikuta siinä eikä toimi välittömästi historiassa. 

PANTEISMI. Jumala ja universumi ovat identtisiä. Panteistit torjuvat käsityksen tuonpuoleisesta Jumalasta eivätkä yleensä pidä Jumalaa täysin persoonallisena. 

PANENTEISMI. Jumalalla on joitakin tuonpuoleisia ominaisuuksia, mutta on niistä huolimatta maailmassa, tai, vaihtoehtoisesti, maailma on Jumalassa. Jumala ja luonto ovat eri asioita, mutta eivät kuitenkaan erotettavissa. Useimmat panenteistit uskovat Jumalan kehittyvän maailman kanssa, eikä hän luinut maailmaa ex nihilo, tyhjästä. Panenteismi on jossain määrin suosittu näkemys uskonnollisten yliopistoihmisten parissa, erityisesti niiden, jotka ovat mukana uskon ja tieteen välisessä dialogissa. Se on kuitenkin erittäin harvinainen näkemys tavallisten uskovaisten parissa. 

EVOLUUTIO. Sanalla on useita, osin keskenään ristiriitaisiakin, merkityksiä. Vain osalla niistä on teologian kannalta mitään merkitystä. Sanan eri merkityksiä ovat: 

1. Muutos ajan myötä; luonnon historia; mikä tahansa tapahtumasarja luonnossa. 
2. Populaation geenipoolien alleelien esiintymistiheyden muutokset. 
3. Rajallinen polveutuminen yhteisestä kantamuodosta: eräät eliöryhmät polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. 
4. Mekanismi, joka saa aikaan tarvittuja muutoksia, jotka mahdollistavat polveutumisen rajallisen muuntelun puitteissa, pääasiassa tällöin kyse on sattumanvaraisiin muunteluihin ja mutaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 
5. Yksi yhteinen kantamuoto: kaikki eliöt polveutuvat yhdestä yhteisestä kantamuodosta. 
6. "Sokea kelloseppä" -teesi: kaikki eliöt polveutuvat yhteisistä kantamuodoista täysin ohjaamattomien, ei-älyllisten (unintelligent) ja päämäärättömän satunnaisten (random) materiaalisten prosessien, kuten muunteluun ja mutaatioihin kohdistuvan luonnonvalinnan, kautta. Tähän teesiin sisältyy ajatus siitä, että luonnonvalinta mekanismina, ja kenties muut samalla tavalla naturalistiset mekanismit, ovat sellaisenaan täysin riittäviä selittämään sen miksi eliöt näyttävät suunnitelluilta, vaikka eivät sitä tosiasiassa ole. 
7. Metafora. Termiä käytetään vertauskuvallisesti kuvaamaan kilpailullista prosessia, jonka puitteissa esimerkiksi sellaiset asiat kuten vaikkapa urheilu-ura, liiketoiminta, kansakunnat ja muut senkaltaiset syntyvät, kehittyvät, menestyvät ja romahtavat. 
8. Ajan myötä tapahtuva edistys tai kehittyminen yksinkertaisesta idusta kehittyneeksi eliöksi. Esimerkiksi tammenterhosta kasvaa puu, ihmisalkiosta kehittyy lapsi. Tämä ajatus oli yleinen käsitys biologisesta evoluutiosta Darwinia edeltävänä aikana ja johti siihen, että Darwin itse vältti sanaa "evoluutio" Lajien Synty kirjassaan. Nykydarvinistit seuraavat Darwinia siinä, että he yleensä torjuvat sellaisen käsityksen biologisesta evoluutiosta, joka viittaa teleologisen päämäärän sisältäviin prosesseihin. Tästä huolimatta edistykseen viittaavaa kieltä esiintyy toistuvasti jopa niiden teksteissä, jotka virallisesti torjuvat sellallaisen.

Evoluutio -sanan merkitys numero 6, "sokea kelloseppä", on kaikkein vähiten yhteensovitettavissa teismin kanssa. Merkitys 8 on implisiittisesti teistinen tai vähintään teleologinen. 

TELEOLOGIA. Termillä viitataan systeemiin, tapahtumaan tai prosessiin, joka on suuntautunut kohti jotain päämäärää. Kosmisesta ja biologisesta evoluutiosta on sekä teleologisia että ei-teleologisia versioita. Darvinistisen teorian eräs keskeisimmistä pyrkimyksistä on ollut selittää elämän näennäinen teleologia puhtaasti näennäiseksi sen sijaan, että se olisi todellista. 

DARVINISMI. Teoria siitä, että kaikki elämänmuodot maapallolla polveutuvat yhdestä, tai useammasta yhteisestä kantamuodosta, ja että elämän sopeutumiskykyinen monimuotkaisuus johtuu suureksi osaksi satunnaisen umpimähkäisiin variaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta. Darwin esitti teoriansa vaihtoehdoksi sille, että lajien ajateltiin olevan erikseen luotuja. Useimmat nykydarvinistit ovatkin seuranneet Darwinia tässä. Tiukasti ymmärrettynä Darwinin mekanismi luonnonvalinnasta ja sattumanvaraisesta muuntelusta, ei pelkästään yhteinen kantamuoto, on ristiriidassa elämän älykkään suunnittelun kanssa. 

NEODARVINISMI (uus-darvinismi). Moderni muunnelma darvinismista. Sen mukaan sattumanvarainen umpimähkäinen (random) muuntelu samaistetaan sattumanvaraisiin geneettisiin mutaatioihin. 

MIKROEVOLUUTIO. Eliölajien rajojen puitteissa ja sisällä tapahtuva pienimuotoinen havaittava muuntelu ja sopeutuminen. Mikroevoluutio on yleisesti hyväksytty ajatus myös kaikkien luomisteorioiden taholla.

MAKROEVOLUUTIO. Kehittyminen lajista toiseksi, jonka, vaikka sitä ei voida suoraan havaita, oletetaan tapahtuneen havaittujen mikroevolutiivisten muutosten perusteella.

Neodarvinisti Theodosius Dobzhansky loi termit mikro- ja makroevoluutio vuonna 1937 erottaakseen olemassaolevien lajien sisällä havaitut pienimuotoiset muutokset uusien lajien synnyn lajista toiseksi vaatimista suurista muutoksista, joista Dobzhansky katsoi fossiiliaineiston todistavan.

Edeltä valmistetuissa teoissa

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:10)

Ovikello soi.

Vuosia aikaisemmin meille oli kerran yritetty tunkeutua väkivalloin sisään viattomalta kuulostavan ovikellon soiton jälkeen. Siksi emme yleensä ole tällaisiin odottamattomiin ovikellon soittoihin reagoineet. Ystävät ovat oppineet ilmoittamaan etukäteen tulostaan.

Mutta tällä kertaa meillä oli kylässä tuttuja käymässä. Istuimme juuri kahvipöydässä rupattelemassa, kun ovikello soi.

Normaalisti olisin jättänyt ovikellon huomioimatta. Kenties ”pöytävieraitten tähden” tai siksi, että ajattelin meillä kuitenkin olevan pahimmassa tapauksessa numeerisen ylivoiman, päätin tarkista kuka ovella oli.

Oven takana seisoi nuori äiti pieni itkevä vauva sylissään.

Hän esitteli itsensä nopeasti ja kertoi olevansa eräästä huoneistosta samasta rappukäytävästä. Ilmeestä päätellen hän vaikutti huolestuneelta. Syy selvisi pian, kun hän esitti erikoisen pyyntönsä.

”Olin vaihtamassa vaippoja lapselleni, kun huomasin, ettei minulla ole lainkaan rasvaa voidellakseni lapsen kuivaa peppua ja lapsi vain itkee. Ei teillä sattuisi olemaan lainata jotain hajustamatonta perusvoidetta?”

Tähän väliin on hypättävä ajassa hiukan, ehkä noin reilu viikko tästä ovikeskustelusta, taaksepäin.

Minulla oli ollut sääressä pitkään ikävä ihottuma, jonka vuoksi olin käynyt lääkärissä. Lääkäri oli määrännyt minulle jotain lääkevoidetta ja kirjoittanut samaan reseptiin myös perusvoidetta. Kymmenen mahdollisimman isoa tuubia.

Minulle ei tänä päivänä ole selvinnyt miksi lääkäri liitti reseptiin niin monta rasvatuubia. Eivät ne mitään reseptilääkkeitä olleet. Mutta reseptiin ne oli kirjattu.

Kun en itse ollut töiltäni ehtinyt olin pyytänyt vaimoani hakemaan reseptissä mainitun lääkevoiteen. Vaimoni osti samalla kaikki reseptissä mainitut rasvat.

Kotiin tultuani löysin keittiön lääkekaapistamme valtavan määrän isoja rasvatuubeja. Näky oli huvittava. Ja upposihan niihin jonkin verran rahaakin, jonka olisi voinut käyttää mielestäni tärkeämpään.

Mutta päällimmäisenä ajattelin silloin, että mitä ihmettä minä teen kaikella sillä voiteiden määrällä?

Noin viikkoa myöhemmin ovemme takana seisoi yllättäen äiti lapsen kanssa pyytämässä rasvaa vauvan peppua varten!

No, minultahan sitä löytyi.

Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun annoin hänelle ainakin neljä tai viisi rasvatuubia. ”Onko nämä kaikki minulle?” hän kysyi ihmeissään. ”Ne on kaikki sinulle,” minä sanoin ja hymyilin päälle.

Ehkä olen lapsellinen. Mutta ajattelen, että Jumala oli tämän pienen sattumuksen järjestänyt viisaudessaan. Saimme armon vaeltaa edeltävalmistetuissa teoissa.

Kyseistä äitiä en ole sen jälkeen nähnyt. Ja ihottuma jalassakin on sittemmin parantunut.

”Pasi, avioliitto ei ole muuta kuin termi, turha sitä on romantisoida”

Olen vuosien ajan osallistunut aktiivisesti keskusteluun sukupuolineutraalista avioliitosta sen kannattajien kanssa sosiaalisessa ja muussakin mediassa (esim. YLE:n homoilta) sekä kirjoitellut asiasta Uskon Puolesta –blogilla. Keskustelu on ainakin itselleni osoittanut miten huonosti ja tunneperäisesti sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat usein perustelevat näkemyksiään. Erityisestiä sanojen ”tasa-arvo” ja ”avioliitto” lausuminen samassa lauseessa peräkkäin tuntuu muodostavan monille kuin ”loitsun”, jonka ajatellaan tekevän selvää kaikista vastaväitteistä ja syvällisemmän tarkastelun tarpeettomaksi. Käsitteiden ”avioliitto” ja ”tasa-arvo” merkitys on kuitenkin monilta hämärtynyt. Tunteisiin vetoavat lauseen mittaiset ”one-linerit” ohittavat siksi usein huolellisen ajattelun ja argumentoinnin. 

Näissä merkeissä viittaan tämänkertaisessa blgissani ajatustenvaihtoon Vastustamme Sukupuolineutraalia Avioliittolakia Facebook -ryhmässä, joka on kerännyt jo lähes 6000 jäsentä, ja jonka moderaattorina toimin yksityishenkilönä yhdessä ryhmän perustajan, Harri Saastamoisen kanssa. Oheinen lyhyt kirjoitukseni alla oli osa tuota FB ryhmämme seinällä käytyä keskustelua. Vastasin erään ryhmässä piipahtaneen ryhmän tavoitteisiin kriittisesti suhtautuneen kirjoittajan esittämiin kysymyksiin ja haasteisiin. 

Opponenttini kysymykset olen puolilihavoinut väliotsikoiksi.

--------------------- 

”Pasi, avioliitto ei ole muuta kuin termi, turha sitä on romantisoida” 

Millä perusteella se on vain termi? Voinko käyttää tuota termiä vaikka suhteestani työnantajaan? Tai voisinko käyttää "termiä" kuvaamaan kuntosalijäsenyyttä?  Voinko kutsua suhdetta heinäseipään kanssa "avioliitoksi"? Heinäseivästähän se ei vahingoita mitenkään. 

"Eli tasa-arvo ei ole yhteiskunnallisesti perusteltua?" 

Ennen kuin voidaan puhua tasa-arvosta on määriteltävä minkälaisesta asiasta on kyse. Muutoin pelkkä retorinen puhe tasa-arvosta on liian abstraktia ja johtaa hämmennykseen.

Esimerkiksi minä voisin vaatia itselleni ja miehille yleensä tasa-arvoista oikeutta kohdunpoistoon. On ilmeistä, että vetoaminen tässä kohden tasa-arvoon ei olisi asianmukaista. Kohdunpoisto on asia, jossa tasa-arvolla ei ole mitään merkitystä. Sukupuolella sen sijaan on.

Sama koskee keskustelua avioliitosta. Avioliiton kannalta sukupuolella on merkitystä. Tasa-arvo toteutuu täysin silloin kun kaikilla miehillä ja naisilla on yhtäläinen oikeus mennä, avioliiton luonteen huomioon ottaen, keskenään naimisiin. Olisi moraalisesti väärin rajoittaa tätä oikeutta sellaisten seikkojen perusteella, jotka ovat avioliiton kannalta täysin epäolennaisia (kuten ihonväri). Mutta sukupuoli on olennainen tekijä. Se että osapuolet ovat vastakkaista sukupuolta on aina ollut avioliiton olennainen perusta. Ei pelkästään rakkaus.

Perinteinen avioliitto ei ole tasa-arvon vastainen. Päinvastoin siinä toteutuu tasa-arvo asianmukaisella tavalla. Sukupuolineutraalin avioliiton perusteleminen tasa-arvolla on manipulatiivista retoriikkaa, joka tyhjentää tasa-arvon sen todellisesta merkityksestä. Jäljelle jää vain tunnteisiin vetoava sana, jolla yritetään vaikuttaa ihmisten tunteisiin. 

"Miten tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa uskonvapauttasi?" 

Esimerkiksi siten, että saarnatessani perinteisen avioliiton olevan ainoa oikea Jumalan hyväksymä perhemuoto, ja sukupuolineutraalin avioliiton olevan vahingollinen niin kirkolle kuin yhteiskunnalle, se tulkitaan yhteiskunnassa ennen pitkää kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja oikeuttani ilmaisunvapauteen aletaan rajoittaa uhkailemalla juridisilla toimenpiteillä tai nimittelemällä rasistiksi. Muitakin tilanteita tulee mieleen, mutta tämä näin aluksi. 

"Tässä ollaan muuttamassa SUOMEN LAKIA ei raamatun opetuksia." 

Suomen lakia ei avioliiton osalta ole mitään syytä muuttaa. Toiseksi, seuraan kirkollista keskustelua sen verran tarkkaan, että väitteesi Raamatun osalta ei pidä paikkaansa. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä myös Raamatun opetuksia pyritään murtamaan. Ainakin jos kirkon sisällä vaikuttavia Tulkaa kaikki sekä Yhteysliikettä on uskominen. Puhumattakaan Seppo Simolan pääkirjoituksista Kirkko ja Kaupunki -lehdessä. Joten suonet anteeksi, jos en ota hyväntahtoista vakuutteluasi kovin vakavasti.

--------------

Näin siis keskusteltiin Facebookissa. 

Laajempia perusteluita kaipaavalle suosittelen tutustumaan sekä dosentti Juha Ahvion että omiin aihetta käsitteleviin teksteihin Esimerkiksi kirjoitukseni  Sukupuolineutraali Avioliitto – kyllä vai ei? Jossa perustelen näkemyksiäni laajemmin. Samanniminen Juha Ahvion vihkonenkin on hyvä johdatus aiheeseen.

 Ehdottomasti lukemisen arvoinen juuri nyt on Ahvion tuore kirja AVIOLIITTO JAPERHE (Kuva ja Sana, 2013), joka löytyy Kuvan ja Sanan verkkokaupasta. Kirja on korvaamaton opas oikean avioliiton perustelemiseksi. 
Keskustelu jatkuu 

”Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolaista”, joka sai kokoon 166 851 kannatusilmoitusta, tulee tämän vuoden helmikuussa valiokuntakäsittelyyn, ja nousee sen johdosta varmaan jälleen kerran laajemmin keskustelunaiheeksi. Näissä merkeissä tulen palaamaan aiheeseen tälläkin blogilla.

-----
Aiheen liittyvää tällä blogilla: 

• Sukupuolineutraali avioliitto - Kyllä vai ei? 
• Myytti homouden synnynnäisyydestä - mitä tiede sanoo?
• Miesparien siunaaminen - Onko kirkko keskiajalla siunannut homopareja?
• Homoseksuaalisuus - luonnollista, luonnon vastaista? 
• Kristitty pariskunta, joka ei hyväksy homoseksuaalisuutta ei saa toimia sijaisvanhempina
• Mitä eroa on sukupuolella, rodulla ja sukupuolisella suuntautuneisuudella?  
• RKP:n sukupuolneutraali silmänkääntötemppu 
• Jos kaksi rakastaa toistaan...  Entä jos kolme?
• Seppo Simola ja luterilaisen kirkon loppu
• Älä alistu! -kampanja osoitti, ketkä Suomessa eivät suvaitse erilaisuutta
• Arkkipiispa Paarman sateenkaariargumentit eivät vakuuta
• Nissisen homoteologiset argumentit eivät kestä 
• Iltalehti: Suomen miehille oikeus synnyttää?
• YLEn homoilta aiheutti ennätyksellisen erovyöryn kirkosta - ja muuta palautetta
• YLEn homoilta ja Päivi Räsäsen ajojahti mediassa
• Kirkon sisällissota - Vantaan Sanomista poimittua
• Kiirettä pitää - homokeskustelu jatkuu 
• Kristittyjen rinnastaminen natseihin on loukkaavaa
• Homokeskustelu heiluttaa nyt herätysliikkeitä
• Ihmisen ja koiran avioliitto - Keskustelu homoadpitosta kiihdytti mieliä eduskunnassa

Jos Jumala vetäisi pois Pyhän Henkensä huomaisiko kukaan eroa?

”Jos Pyhä Henki vedettäisiin seurakunnasta tänään, 95 prosenttia kaikesta mitä teemme jatkuisi ennallaan ilman että kukaan huomaisi mitään eroa. Jos Pyhä Henki olisi vedetty pois Uuden testamentin seurakunnasta, 95 prosenttia kaikesta mitä he tekivät olisi pysähtynyt, ja kaikki olisivat huomanneet eron”. (A. W. Tozer 1897 - 1963) 

A. W. Tozer oli laajalti arvostettu yhdysvaltalainen pastori, lähetysmies ja klassikkokirjailija, jonka kirjoja on käännetty myös suomeksi. Hän puhui osuvasti siitä, miten elintärkeä rooli Jeesuksen lupaamalla Pyhällä Hengellä on uskovien elämässä ja kristillisessä työssä. 

Ingressistä löytyvä Tozerin ajatus on soinut sielussani, mielessäni ja sydämessäni. Siitä on nopeasti muodostunut jonkinlainen ”mittari”, jonka äärellä mietin omaa elämääni ja työtäni vuoden 2014 avautuessa. 

Jos tahdomme alkavana vuonna todella korottaa Jeesusta elämässämme, meidän on täytyttävä Pyhällä Hengellä! 

Jos tahdomme olla raamatullisella tavalla kristosentrisiä eli Kristus-keskeisiä, meidän on Jeesuksen kehotuksen mukaan täytyttävä Pyhällä Hengellä, eikä vain puhuttava Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, ottaen Hänen omastaan ja jakaen meille (Joh. 16:14). 

Väheksymättä oikean kristillisen opin merkitystä (jollainen väheksyminen on liian yleistä nykykristillisyydessä) on sanottava, että Jumalan elämä kristityssä ei muodostu yksin oikeiden opinkappaleiden päähän pänttäämisestä. Jumalan elämä meissä ei myöskään rakennu vain siitä työstä ja tekemisestä, jota antaumuksella Hänelle teemme. 

Silti Raamattu ja oppi ovat tärkeitä, eikä työtä voi jättää tekemättä. Mutta Jumalan valtakunnan työssä ja kristillisessä elämässä on kyse enemmästä kuin siitä mihin lahjakkaat ihmiset kykenevät muutenkin, ilman Jeesuksen lupaamaa Pyhää Henkeä. 

Toisaalla Tozer kirjoittaa: 

Saatana tietää, että evankelikalismi ilman Pyhää Henkeä on yhtä kuollutta kuin modernismi tai harhaoppi. Siksi saatana tekee kaikkensa estääkseen meitä nauttimasta todellisesta kristillisestä perinnöstämme. Seurakunta ilman Henkeä on yhtä avuton kuin Israel olisi saattanut olla erämaassa jos tulipatsas olisi jättänyt heidät yksin. Pyhä Henki on meidän pilvenpatsaamme päivällä ja tulenhohde yöllä. Ilman häntä me vain harhailemme päämäärättömästi erämaassa.” 

Suorastaan hätkähdyttävää tekstiä Tozerilta. 

Haluaisin, että vuosi 2014 on Pyhällä Hengellä täyttymisen vuosi. Meidän on täytyttävä Pyhällä Hengellä voidaksemme kokea Jumalan vaikutuksen ja voiman sillä tavoin kuin Uusi testamentti meille opettaa. 

Ilman Pyhällä Hengellä täyttymistä seurakuntaelämästä ja kristillisestä toiminnasta tulee kuolettavaa rutiinia, jonka seurauksena on loppuun palaneita kristittyjä sen sijaan, että he olisivat Hengessä palavia. Näky hiipuu ja sammuu. Unohdetaan miksi oikeasti olemme olemassa ja työtä teemme. Valtaosa ajasta kuluu ylläpitäen sitä 95 prosenttia, jossa Pyhän Hengen väistymistä ei edes huomata, koska kaikki jatkuu ennallaan ilmankin Häntä. Ja kuitenkin jotain on ratkaisevasti poissa. 

Jos Pyhä Henki saa täyttä meidät voimallaan Hän elävöittää rukouselämän, valaisee ja avaa Jumalan sanan ja varustaa lahjoillaan aivan tavalliset kristityt palvelemaan Kristusta ja toinen toisiaan. 

Sanan julistus ilman Pyhän Hengen täyteyttä, voi olla informatiivista, mutta jättää kuulijan sydämen ja elämän koskemattomaksi. 

Lähetystyö ilman Pyhän Hengen täyteyttä kadottaa jotain kristillisestä olemuksestaan. Siitä tulee valistustyötä ja pelkkää ihmislähtöistä ja –keskeistä humanitaarista auttamista. 

Hädässä olevien ihmisten auttaminen on toki sinänsä arvokasta ja tärkeää ja Jeesuksen sanojen mukaista. Ilman Pyhän Hengen täyteyttä kristillinen lähetystyö ja toiminta menettää kutsumustietoisuutensa viedä todistusta Jeesuksesta maailman ääriin rakkauden tekoina. 

Karismaattisuuden nimikkeen alla liikkuu nykyään kaikenlaista eriskummallista ja eksoottista, joka, vaikka sellainen herättääkin suurta mielenkiintoa, ei ole enää selvästi tunnistettavissa ja yhdistettavissä Uuden testamentin mainitsemien armolahjojen kanssa. Näillä karismaattisilla kummallisuuksilla on huomioarvoa, mutta lähinnä ne vievät huomion Kristuksesta ja Hänen työstään. 

Salli minun sanoa suoraan: Jeesus ei ole vastaus ennenaikaiseen kaljuuntumiseen! 

Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä varten, ettei yksikään, joka Häneen uskoo jäisi vaille yliluonnollisia kokemuksia, vaan siksi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 

Jos tahdomme olla terveesti karismaattisia, meidän on täytyttävä Pyhällä Hengellä ja pyrittävä osallisiksi Uuden testamentin mainitsemista armolahjoista (kharisma), joista Paavali kertoo 1 Kor 12 luvussa. Meitä ei ole kehotettu pyrkimään osallisiksi yliluonnollisista kokemuksista yleensä, vaan palvelukseen tarkoitetuista armolahjoista, jotka sanassa on selvästi mainittu. Ne kirkastavat meille Kristusta. Mielemme ja sydämemme valtaa mielenkiinto ja rakkaus Jeesusta ja Hänen sanaansa kohtaan. Kaipaamme entistä kiihkeämmin elää Hänen sanassa ilmoittamansa tahdon mukaan. Emme vain kulkea tilaisuudesta toiseen, josta kuuluu kummia. 

Paavalin mukaan armolahjat on tarkoitettu todistukseksi Kristuksesta seurakunnan keskellä siihen saakka kunnes Jeesus palaa takaisin (1 Kor. 1:6-7; 1 Kor. 13:8-13). Kristittyjä rohkaistaan siksi täyttymään Hengellä ja palvelemaan toinen toisiaan sillä armolahjalla, jonka Jumala itse kullekin on suonut.

Tozerin pysähdyttävät sanat muistuttavat meitä alkavana vuonna Pyhän Hengen tärkeydestä. Ilman Henkeä, kuten Tozer sanoo, seurakunta on avuton kuin Israel ilman tulipatsasta erämaassa. Tarvitsemme Pyhää Henkeä huolehtimaan siitä, että suunta säilyy ja Jeesus tulee kaikessa korotetuksi myös vuonna 2014.