Keskustelua erilaisista
luomisnäkemyksistä ja niiden suhteesta evoluutioteoriaan on vaikea käydä ilman
termien määrittelemistä. Esimerkiksi pelkästään sanalla "evoluutio"
on useita eri merkityssisältöjä, jotka menevät keskustelussa helposti sekaisin
ja hämärtävät sen mistä kulloinkin tarkalleen ottaen puhutaan. Samoin
luomisnäkemyksessä on useampia variaatioita. Tieteellisen todistusaineiston ja
Raamatun ensisijaisuuden merkityksen arvioimiseksi kunkin näkemyksen kohdalla
on ensin oltava tietoinen erilaisten näkemysten olemassaolosta. Oheinen termien
määrittely perustuu suurimmaksi osaksi Jay Richardsin kirjoittamaan lukemisenarvoiseen
teokseen God And Evolution. Richardsin listaan myös olen loppuun lisännyt
mikro- ja makroevoluutio –termien määrittelyt. Oheinen lista ei ota kantaa eri
näkemysten vahvuuksiin tai heikkouksiin. Kyse on ainostaan pyrkimyksestä
määritellä keskustelussa käytettäviä termejä.
--------------------------------------------------------------
NUOREN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä kuuden, noin 24 tuntia käsittävän, päivän puitteissa noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
VANHAN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä. Universumin ja maapallon ikä (n. 13 mrd vuotta) vastaa tieteen valtavirran käsitystä. Jumala toimi luonnossa välittömästi ("ensisijaisena" ja "riittävänä syynä") luoden asioita.
PROGRESSIIVINEN KREATIONISMI. Tämä on lähellä vanhan maapallon kreationismia. Universumin ja maapallon ikä vastaa tieteen valtavirran käsitystä ja Jumalan katsotaan toimineen suoraan joissakin kohdin kosmista historiaa. Kuitenkin Jumalan erityisten luomistekojen saumakohdissa nähdään tässä näkemyksessä enemmän evolutionääristä kehitystä kuin nuoren tai vanhan maapallon kreationismissa.
ÄLYKKÄÄN SUUNNITTELUN TEORIA (ID). Luonnontieteellisen julkisen todistusaineiston pohjalta, luonto, tai tietyt piirteet luonnossa, selittyvät parhaiten älykkään toimijan valossa. Useimmat ID näkemyksen edustajat suhtautuvat kriittisesti neodarvinismiin riittävänä selityksenä elämän sopeutumiskykyiselle monimuotoisuudelle sekä elämän alkusynnyn ja biologisen informaation alkuperän materialistisiin teorioihin. Koska ID näkemys on minimalistinen, se ei ole loogisesti ristiriidassa erilaisten evoluutionäkemysten ja luomisnäkemysten kanssa, olematta silti identtinen minkään kanssa niistä.
TEISTINEN EVOLUUTIO. Näkemys siitä, että usko Jumalaan ja evoluutio ovat molemmat totta. Termi on moniselitteinen, koska sanalla "evoluutio" on useita eri merkityksiä. ID näkemyksen ja teistisen evoluution välillä ei ole loogista ristiriitaa ja ID näkemyksen edustaja voi uskoa myös teistiseen evoluutioon. Tosin yleensä käsitteellä viitataan henkilöihin, jotka kannattavat darvinistista evoluutioteoriaa ja jotka suhtautuvat kriittisesti tämänhetkisiin älykkään suunnittelun argumentteihin biologiassa.
TEISMI. Transsendentti, eli tuonpuoleinen (vastakohtana immanentille, eli tämänpuoleiselle) kaikkivaltias, täydellisen hyvä, persoonallinen Jumala loi maailman tyhjästä, ex nihilo, ja jatkuvasti ylläpitää sitä ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa ja siinä. Juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat perinteisesti teistisiä uskontoja.
DEISMI. Tuonpuoleinen Jumala loi universumin, mutta ei vaikuta siinä eikä toimi välittömästi historiassa.
PANTEISMI. Jumala ja universumi ovat identtisiä. Panteistit torjuvat käsityksen tuonpuoleisesta Jumalasta eivätkä yleensä pidä Jumalaa täysin persoonallisena.
PANENTEISMI. Jumalalla on joitakin tuonpuoleisia ominaisuuksia, mutta on niistä huolimatta maailmassa, tai, vaihtoehtoisesti, maailma on Jumalassa. Jumala ja luonto ovat eri asioita, mutta eivät kuitenkaan erotettavissa. Useimmat panenteistit uskovat Jumalan kehittyvän maailman kanssa, eikä hän luinut maailmaa ex nihilo, tyhjästä. Panenteismi on jossain määrin suosittu näkemys uskonnollisten yliopistoihmisten parissa, erityisesti niiden, jotka ovat mukana uskon ja tieteen välisessä dialogissa. Se on kuitenkin erittäin harvinainen näkemys tavallisten uskovaisten parissa.
EVOLUUTIO. Sanalla on useita, osin keskenään ristiriitaisiakin, merkityksiä. Vain osalla niistä on teologian kannalta mitään merkitystä. Sanan eri merkityksiä ovat:
1. Muutos ajan myötä; luonnon historia; mikä tahansa tapahtumasarja luonnossa.
2. Populaation geenipoolien alleelien esiintymistiheyden muutokset.
3. Rajallinen polveutuminen yhteisestä kantamuodosta: eräät eliöryhmät polveutuvat yhteisestä kantamuodosta.
4. Mekanismi, joka saa aikaan tarvittuja muutoksia, jotka mahdollistavat polveutumisen rajallisen muuntelun puitteissa, pääasiassa tällöin kyse on sattumanvaraisiin muunteluihin ja mutaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta.
5. Yksi yhteinen kantamuoto: kaikki eliöt polveutuvat yhdestä yhteisestä kantamuodosta.
6. "Sokea kelloseppä" -teesi: kaikki eliöt polveutuvat yhteisistä kantamuodoista täysin ohjaamattomien, ei-älyllisten (unintelligent) ja päämäärättömän satunnaisten (random) materiaalisten prosessien, kuten muunteluun ja mutaatioihin kohdistuvan luonnonvalinnan, kautta. Tähän teesiin sisältyy ajatus siitä, että luonnonvalinta mekanismina, ja kenties muut samalla tavalla naturalistiset mekanismit, ovat sellaisenaan täysin riittäviä selittämään sen miksi eliöt näyttävät suunnitelluilta, vaikka eivät sitä tosiasiassa ole.
7. Metafora. Termiä käytetään vertauskuvallisesti kuvaamaan kilpailullista prosessia, jonka puitteissa esimerkiksi sellaiset asiat kuten vaikkapa urheilu-ura, liiketoiminta, kansakunnat ja muut senkaltaiset syntyvät, kehittyvät, menestyvät ja romahtavat.
8. Ajan myötä tapahtuva edistys tai kehittyminen yksinkertaisesta idusta kehittyneeksi eliöksi. Esimerkiksi tammenterhosta kasvaa puu, ihmisalkiosta kehittyy lapsi. Tämä ajatus oli yleinen käsitys biologisesta evoluutiosta Darwinia edeltävänä aikana ja johti siihen, että Darwin itse vältti sanaa "evoluutio" Lajien Synty kirjassaan. Nykydarvinistit seuraavat Darwinia siinä, että he yleensä torjuvat sellaisen käsityksen biologisesta evoluutiosta, joka viittaa teleologisen päämäärän sisältäviin prosesseihin. Tästä huolimatta edistykseen viittaavaa kieltä esiintyy toistuvasti jopa niiden teksteissä, jotka virallisesti torjuvat sellallaisen.
--------------------------------------------------------------
NUOREN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä kuuden, noin 24 tuntia käsittävän, päivän puitteissa noin kymmenentuhatta vuotta sitten.
VANHAN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä. Universumin ja maapallon ikä (n. 13 mrd vuotta) vastaa tieteen valtavirran käsitystä. Jumala toimi luonnossa välittömästi ("ensisijaisena" ja "riittävänä syynä") luoden asioita.
PROGRESSIIVINEN KREATIONISMI. Tämä on lähellä vanhan maapallon kreationismia. Universumin ja maapallon ikä vastaa tieteen valtavirran käsitystä ja Jumalan katsotaan toimineen suoraan joissakin kohdin kosmista historiaa. Kuitenkin Jumalan erityisten luomistekojen saumakohdissa nähdään tässä näkemyksessä enemmän evolutionääristä kehitystä kuin nuoren tai vanhan maapallon kreationismissa.
ÄLYKKÄÄN SUUNNITTELUN TEORIA (ID). Luonnontieteellisen julkisen todistusaineiston pohjalta, luonto, tai tietyt piirteet luonnossa, selittyvät parhaiten älykkään toimijan valossa. Useimmat ID näkemyksen edustajat suhtautuvat kriittisesti neodarvinismiin riittävänä selityksenä elämän sopeutumiskykyiselle monimuotoisuudelle sekä elämän alkusynnyn ja biologisen informaation alkuperän materialistisiin teorioihin. Koska ID näkemys on minimalistinen, se ei ole loogisesti ristiriidassa erilaisten evoluutionäkemysten ja luomisnäkemysten kanssa, olematta silti identtinen minkään kanssa niistä.
TEISTINEN EVOLUUTIO. Näkemys siitä, että usko Jumalaan ja evoluutio ovat molemmat totta. Termi on moniselitteinen, koska sanalla "evoluutio" on useita eri merkityksiä. ID näkemyksen ja teistisen evoluution välillä ei ole loogista ristiriitaa ja ID näkemyksen edustaja voi uskoa myös teistiseen evoluutioon. Tosin yleensä käsitteellä viitataan henkilöihin, jotka kannattavat darvinistista evoluutioteoriaa ja jotka suhtautuvat kriittisesti tämänhetkisiin älykkään suunnittelun argumentteihin biologiassa.
TEISMI. Transsendentti, eli tuonpuoleinen (vastakohtana immanentille, eli tämänpuoleiselle) kaikkivaltias, täydellisen hyvä, persoonallinen Jumala loi maailman tyhjästä, ex nihilo, ja jatkuvasti ylläpitää sitä ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa ja siinä. Juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat perinteisesti teistisiä uskontoja.
DEISMI. Tuonpuoleinen Jumala loi universumin, mutta ei vaikuta siinä eikä toimi välittömästi historiassa.
PANTEISMI. Jumala ja universumi ovat identtisiä. Panteistit torjuvat käsityksen tuonpuoleisesta Jumalasta eivätkä yleensä pidä Jumalaa täysin persoonallisena.
PANENTEISMI. Jumalalla on joitakin tuonpuoleisia ominaisuuksia, mutta on niistä huolimatta maailmassa, tai, vaihtoehtoisesti, maailma on Jumalassa. Jumala ja luonto ovat eri asioita, mutta eivät kuitenkaan erotettavissa. Useimmat panenteistit uskovat Jumalan kehittyvän maailman kanssa, eikä hän luinut maailmaa ex nihilo, tyhjästä. Panenteismi on jossain määrin suosittu näkemys uskonnollisten yliopistoihmisten parissa, erityisesti niiden, jotka ovat mukana uskon ja tieteen välisessä dialogissa. Se on kuitenkin erittäin harvinainen näkemys tavallisten uskovaisten parissa.
EVOLUUTIO. Sanalla on useita, osin keskenään ristiriitaisiakin, merkityksiä. Vain osalla niistä on teologian kannalta mitään merkitystä. Sanan eri merkityksiä ovat:
1. Muutos ajan myötä; luonnon historia; mikä tahansa tapahtumasarja luonnossa.
2. Populaation geenipoolien alleelien esiintymistiheyden muutokset.
3. Rajallinen polveutuminen yhteisestä kantamuodosta: eräät eliöryhmät polveutuvat yhteisestä kantamuodosta.
4. Mekanismi, joka saa aikaan tarvittuja muutoksia, jotka mahdollistavat polveutumisen rajallisen muuntelun puitteissa, pääasiassa tällöin kyse on sattumanvaraisiin muunteluihin ja mutaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta.
5. Yksi yhteinen kantamuoto: kaikki eliöt polveutuvat yhdestä yhteisestä kantamuodosta.
6. "Sokea kelloseppä" -teesi: kaikki eliöt polveutuvat yhteisistä kantamuodoista täysin ohjaamattomien, ei-älyllisten (unintelligent) ja päämäärättömän satunnaisten (random) materiaalisten prosessien, kuten muunteluun ja mutaatioihin kohdistuvan luonnonvalinnan, kautta. Tähän teesiin sisältyy ajatus siitä, että luonnonvalinta mekanismina, ja kenties muut samalla tavalla naturalistiset mekanismit, ovat sellaisenaan täysin riittäviä selittämään sen miksi eliöt näyttävät suunnitelluilta, vaikka eivät sitä tosiasiassa ole.
7. Metafora. Termiä käytetään vertauskuvallisesti kuvaamaan kilpailullista prosessia, jonka puitteissa esimerkiksi sellaiset asiat kuten vaikkapa urheilu-ura, liiketoiminta, kansakunnat ja muut senkaltaiset syntyvät, kehittyvät, menestyvät ja romahtavat.
8. Ajan myötä tapahtuva edistys tai kehittyminen yksinkertaisesta idusta kehittyneeksi eliöksi. Esimerkiksi tammenterhosta kasvaa puu, ihmisalkiosta kehittyy lapsi. Tämä ajatus oli yleinen käsitys biologisesta evoluutiosta Darwinia edeltävänä aikana ja johti siihen, että Darwin itse vältti sanaa "evoluutio" Lajien Synty kirjassaan. Nykydarvinistit seuraavat Darwinia siinä, että he yleensä torjuvat sellaisen käsityksen biologisesta evoluutiosta, joka viittaa teleologisen päämäärän sisältäviin prosesseihin. Tästä huolimatta edistykseen viittaavaa kieltä esiintyy toistuvasti jopa niiden teksteissä, jotka virallisesti torjuvat sellallaisen.
Evoluutio -sanan merkitys numero 6, "sokea kelloseppä", on kaikkein vähiten yhteensovitettavissa teismin kanssa. Merkitys 8 on implisiittisesti teistinen tai vähintään teleologinen.
TELEOLOGIA. Termillä viitataan systeemiin, tapahtumaan tai prosessiin, joka on suuntautunut kohti jotain päämäärää. Kosmisesta ja biologisesta evoluutiosta on sekä teleologisia että ei-teleologisia versioita. Darvinistisen teorian eräs keskeisimmistä pyrkimyksistä on ollut selittää elämän näennäinen teleologia puhtaasti näennäiseksi sen sijaan, että se olisi todellista.
DARVINISMI. Teoria siitä, että kaikki elämänmuodot maapallolla polveutuvat yhdestä, tai useammasta yhteisestä kantamuodosta, ja että elämän sopeutumiskykyinen monimuotkaisuus johtuu suureksi osaksi satunnaisen umpimähkäisiin variaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta. Darwin esitti teoriansa vaihtoehdoksi sille, että lajien ajateltiin olevan erikseen luotuja. Useimmat nykydarvinistit ovatkin seuranneet Darwinia tässä. Tiukasti ymmärrettynä Darwinin mekanismi luonnonvalinnasta ja sattumanvaraisesta muuntelusta, ei pelkästään yhteinen kantamuoto, on ristiriidassa elämän älykkään suunnittelun kanssa.
NEODARVINISMI (uus-darvinismi). Moderni muunnelma darvinismista. Sen mukaan sattumanvarainen umpimähkäinen (random) muuntelu samaistetaan sattumanvaraisiin geneettisiin mutaatioihin.
MIKROEVOLUUTIO. Eliölajien rajojen puitteissa ja sisällä tapahtuva pienimuotoinen havaittava muuntelu ja sopeutuminen. Mikroevoluutio on yleisesti hyväksytty ajatus myös kaikkien luomisteorioiden taholla.
MAKROEVOLUUTIO. Kehittyminen lajista toiseksi, jonka, vaikka sitä ei voida suoraan havaita, oletetaan tapahtuneen havaittujen mikroevolutiivisten muutosten perusteella.
Neodarvinisti Theodosius Dobzhansky loi termit mikro- ja makroevoluutio vuonna 1937 erottaakseen olemassaolevien lajien sisällä havaitut pienimuotoiset muutokset uusien lajien synnyn lajista toiseksi vaatimista suurista muutoksista, joista Dobzhansky katsoi fossiiliaineiston todistavan.
