Syysunelma liivihame

Pikkumuikkeli, Vanessa, täytti tammikuun lopussa vuosia. Juhlalaulut lauletaan tämän kuun puolella. Minä jo huokaisin helpotuksesta, kun sain lisää neulonta-aikaa lahjaa varten. Tammikuussa oli neule per viikko, mutta nyt olen ottanut hiukan kevyemmän vaihteen päälle ja tavoitteen, että kun kaikki on ajoissa valmiina niin muulla ei väliä.

Kun alkuvuodesta tein lankavarastoihini hiukan inventaarioo, nappasin kivat yhteensopivat langat lähelleni, ja kaivoin Sisko Sälpäkiven, Siskon lempineuleet-kirjan hyllystäni esiin. Arvoin kahden eri ohjeen parissa, isoäidin neliöt vai neule. Päädyin jälkimmäiseen, koska kirjava lanka, Adlibris Socki, on makuuni liian kirjava virkattuun lappuun. Siksak-neuleessa lanka ei hyökkää ylle, kun välikerroksien nurjat ja miehustan sileä on yksiväristä lankaa, House Onni. Molemmat on 30' pesunkestäviä lankoja. 

Odotin monta päivää, että voin kuvata valmiin työn ulkona, mutta ei nämä talven valoilmiöt ole kovin yleisiä =) Lopulta päädyin kuvaamaan pirtillä, kunnes eräänä päivänä...

paistaa se aurinko risukasaankin.

Mekko on kokoa 134 reilu ja sopinee vielä ensi syksynäkin pidettäväksi. Alle voi laittaa trikoot, farkut, pitkää hihaa, tai lyhyttä. Päälle lisuketta aina tarpeen mukaan. 

Lopuista langoista neuloin vielä kahdet sukat, eikä sitä sitten jäänyt kuin muutama metri jäljelle. Neuleiden yhteispaino 0,485 kg

Terhi

Rustika

Aiemmin joulukuussa korjaamani lasityö tehtiin vaihtokauppana, kun sain pussillisen lankoja. Pussin sisällön nähtyäni päätin tehdä osasta lankoja lapasia, joista ensimmäinen pari, yläkuvan isot lapaset, oli hyvä tehdä malliksi. Nämä annoin joulupaketissa työkaverilleni, kun sopivat hyvin hänen käteensä. 

Vähensin silmukoita ja tein Vanessalle huomattavasti pienemmät, yläkuvan pienet lapaset. Tästä olikin hyvä jatkaa tuotantoa ja lopulta neuloin kaikille tytöille kahden lapaset talven tuiskuihin. Lankana näissä on Novita Rustika, joka on ollut markkinoilla varmaan reilun 10 vuotta sitten. Tiivistin neuloksen Novitan ruskealla Nalle-langalla, jota löysin koreistani kahdessa eri sävyssä. 

Malli on lovikka-lapanen, yksinkertaisen helppo vetää toisen kintaan tai hansikkaan päälle. Puikot 6 mm. Lankaa jäi vielä useampi kerä, joten voin tehdä seuraavan setin odottamaan käsien kasvua.

Kaikkiaan seitsemän paria, joista yksi pari meni lahjapussiin, loput annoin jouluna tytöille heti käteen.

Koska kaikilla on nyt samanlaiset lapaset, pyysin vaarin avuksi ja hän paritti jokaisen parin samanvärisellä napilla ja nauhalla. Nyt jokainen tunnistaa oman parinsa, ehkä, eikä kukaan lähde aamutuimaan kahdella vasemmalla kädellä liikkeelle. 

Neulon vielä Eemelille omat lapset, mutta nyt minulla on taas neulejono, joten Eemeli. Olet jonossa!

Nämä lapaset on jäänyt päivittämättä, mutta ehtiihän ne tähän loppuvuoteen hyvin mukaan. Sain aiemmin syksyllä pyynnön neuloa yhdet pupu-lapaset. Sain kuvan ja kyselyn lapasista osaanko tehdä. Muistan nähneeni nämä sukat ja siitä on helppo ottaa ohje korviin. Eli, osaan. 

Lapsi on valinnut värin, minä neuloin. 

Joku näki näissä Nipsun =)😀

Terhi

Pipat

 En tiedä, onko vieläkin lasten lahjalistalla vähiten toivottu pehmeitä paketteja, mutta niillä nyt mentiin tämä joulu, eikä kukaan sanonut, että pipa kiristää. Tyttären kanssa oli syksyllä puhetta, että pipa olisi kiva ja lapaset myös. Päädyin neulomaan jokaiselle tenavalle pipan, kun sain omani, keskellä, ensin koeneulottua. En tehnyt testineuletta, mutta neuloin omani ensin, että oli vertailukohta minkä kokoisen neulon jokaiselle. 

Venlan

Eemelin

Miljan 

Vanessan

Minun

Kuvasin nipun valmiita pipoja ulkona aamuauringon kelmeässä valossa. 

Halla-pipo, one size. Drops Big merino mix. Osassa pipoja käytin ohuempaa saman valmistajan extra fine-lankaa, jolloin huomioin langan tiheyden, että sain sopivan koon. 

Pipan malli on syksyllä ilmestyneestä kirjasta Villaunelmia-neulekirja, Mirja Heikkilä.

Terhi

Yökkärit

Tänä vuonna lasten joulupaketeista löytyi itsetehdyt yökkärit. Kesällä päälle iskenyt ompeluinnostus ei pysynyt päällä kuin hetken, mutta pienellä painostuksella sain itseni taas vauhtiin ennen joulua, kun päätös piti tehdä joululahjat itse. Tai ainakin osa niistä. 

Kangas on joskus ostettu kirpparilta  kahdeksalla eurolla ja sitä on paljon. Ihanan ohutta, valuvaa, löyzää, helposti koneen alta karkaava.

Surauttelin samalla kaavalla, SK 11-12, 2023, 11 yöpaita, kaikille tytöille mekkoset, jota muokkasin leventämällä helmaosaa reilusti kaula-aukosta alkaen. Näin helmasta tuli kivan väljä, pyörähtäessä kivan keinuva ja nukkuessa tarpeeksi tilaa.

Näihin olisi voinut halutessaan leikata pitkät hihat, mutta kodinlämpö ei kaipaa yöksikään lisälämpöä. Jokaisen yökkäri on reilun kokoinen, kuulemma vähän liian iso, mutta onpa nuo tyttöset kasvaneetkin hurjaa vauhtia, niin eiköhän nämäkin jossain vaiheessa jää pieniksi. 

Sama kaava käy myös kesämekkoon, että saattaapi olla joku ompeluvaihe, kun surautan kesämekot jokaiselle. 

Eemelin yöasuun etsin kaavan SK 2003, joulunumero. Sattumoisin lehtikansio oli pirtillä helpoiten selattavissa. Piirsin myös tämän asun kaavan kasvuvaralla, kun palalaarissani oli juurikin oikean mittainen painettu kuviokangas. Muistaisin, että tämä on Pukimon, IdeaPark Lempäälä, paloja. Housuihin löytyi musta, ohut, trikoopala juuri sopivan mittaisena. 

Paidassa on pitkät hihat ja housut on vielä pitkällä puntilla. Tästäkin tuli kiva, vaikka on musta, kun paidan printti on selkeä. 

Saunan jälkeen tytöt pukivat uutukaiset ylleen. He ovat kuin sairaalasarjasta, niin hilpeän näköiset olivat liihotellessaan pilkuissaan. 

Terhi

Joulukuun päiviä

 Jouluun valmistautuminen aloitettiin tänä vuonnakin hyvissä ajoin. Kuusi oli nurkassaan jo kuun alussa ja sai heti yllensä valosarjan. Kuun edetessä lisäilin pilkulliset pallot ja sienet.

Lähempänä joulua lisäsin meille niin rakkaat saadut ja ostetut koristeet, jotka löytyvät kuusesta vuodesta toiseen. 

Ennen aattoa lisäsin vielä sinne tänne asetellut koristeet kuusta koristamaan ja näin torjuin mahdollisen vahingon, kun väkeä tulee paljon joulua juhlimaan.

Meidän kuusikoristeista suurin osa on lasisia tai painavaa seosmetallia, jotka pudotessaan eivät ehjänä pysyisi. 

Ja sitten on tämä joulupukki, joka on yhteisten vuosiemme ajan koristanut kuustamme aina hyvältä katselukorkeudelta. 

2024

Kun kuukausi kääntyy loppua kohden, meno vain yltyy. Tähän mennessä on jo tehty kortit valmiiksi, miähen vuoden työt on paketissa ja lahjalistat suunniteltu. On aika tehdä ensimmäinen pukkikierros ja sitä on odotettu. Niin me, kuin kohtaamamme lapset. Saimme jälleen kutsun päiväkotiin, jossa meitä odotettiin.

Kysymykset olivat nokkelia, kertomukset tosia ja hauskoja. Meille esiintyi lähes jokainen lapsiryhmä laulamalla, viittomalla tai kertomalla syksyn tapahtumiaan. Vietimme lasten kanssa hetken, josta tulee niin hyvä mieli ja poistuimme hiljaa antaen unirauhan jokaiselle. Lapsenlapsemme kertomana sisarelleen, Eemeli 2v, joulumuori, mummi, antoi hälle joulukortin 💓

Sain myös onnittelulaulun yhdeltä ryhmältä ja kun ikääni tiedusteltiin, kerroin olevani 17 v. Silmät ymmyrkäisinä lapset ihmettelivät, mutta joulupukki kertoi, että muori jättää aina yhden ykkösen, 117 v, iästään kertomatta 😂

Päikkykäynnin jälkeen kävimme syömässä synttärilounaan ja kun vatsa lakkasi pingottamasta oli kakkukahvin aika. 

Nämä pipariukkokoristeiset kakunpalat leipoi Caffitella, Ratina.

Tallipihan jouluun kuuluu Lumiukko, jonka minäkin kuvasin, kun miäs jäi Suklaapuodin kassalle. Karkkikauppa on pieni ja täynnä! Juhlapyhiä ennen se on aina täynnä ihmisiä, karkkia, tunnelmaa ja karkkia. Kauppahallissa olisi pieni sivupiste, mutta Tallipihan tunnelma on aina niin kaunis kaikkine taloineen ja valoineen.

Täältä löytyy moneen makuun herkkuja ympäri vuoden. Ja palvelu on aina nopeaa ja ystävällistä.

Ennen joulua lumi peitti maan.

Kodin koristamiseen olin ajatellut panostaa pitkin syksyä, mutta jäihän se vähän viime tippaan kuitenkin. Jossain vaiheessa ajattelin, että vähemmän on enemmän, mutta nyt kun jaksan, laitan niin paljon, että koristekirstun pohja tulee näkyviin!

Ai, mutta onhan se tullut aina ennenkin =)

Nyt vai en laittanut joulukylää pitkille rataosuuksille, vaan teimme lyhyen. 

Joten pieniä taloja ja Pähkinänsärkijöitä päätyi emännänkaapin hyllylle pirttiä koristamaan. 

Tyttöjen kädet eivät näitä hipelöi, mutta nuorimman meno on välillä nopeaa ja mielenkiinnonkohteet muuttuvat, joten kiusauksen välttämiseksi nostettiin kaikki vähän korkeammalle. 

Kaikki näyttää uudelta, kun vuosi on välissä ja järjestys on erilainen.

Vihreä lasinen Taalainmaan hevonen, Ikea 2024.

Joulunalun askareisiin kuuluvaa joulusiivousta emme tänä vuonnakaan varsinaisesti tehty. Kun kovat pakkaset paukkuivat, kannoin petivaatteet ja ohuet patjat ulos tuulettumaan. Miäs kantoi paksut patjat, kun pääsi töistä. Siivoaminen pelkkää juhlaa varten ei ole tapanamme, vaan siivoamme huone kerrallaan, kun siihen on tarve. 

Puikkojen kilinä ei tauonnut kuin kahdeksi päivästä ihan syystä ja ompelukone otettiin esiin jo tapaninpäivänä, niin tuleehan sitä pölyä ja tohinaa siistittäväksi ihan jatkuvasti. 

Pari päivää ennen aattoa siistin ja korjasin jälleen jouluasuni, koska aattona meillä on täysi vauhtipäivä. 

Otimme oman aikamme, huilasimme ja teimme jouluvalmisteluja sen minkä saatoimme tehdä etukäteen. 

Jouluaattona söimme riisipuuron, keräsimme eväät koriin ja lähdimme liikkeelle kohta kymmenen jälkeen. 

Syyskuussa olimme saaneet jo ensimmäisen varauksen ja ihan muutama päivä ennen aattoa olisi pitänyt saada vielä muutama mahtumaan listalle. Se ei ollut enää mahdollista. 

Meidän joulupukkikierros ilmoitettiin jo joulukuun alussa, joka sitten täydentyi vielä alusta ja lopusta, kun teimme uuden ajolaskelman. 

Tämä kaikki tehdään tarkasti laskemalla käymällä ajoissa paikanpäällä. Aattona ei sössitä, ei olla eksyksissä, eikä jäädä miettimään.

Minä otan vastaan varaukset, kirjoitan nimet ja tarkennan. Miäs laskee välimatkat, hoitaa illan ohjelman, kun minä pidän kiinni aikataulusta. Tänä vuonna kaikki meni muutaman minuutin tarkkuudella, ottaen huomioon illan aikana alkaneen alijäähtyneen vesisateen ja valmiiksi tiukan aikataulun ilman ruoka- ja vessataukojen.

Olimme kotona n.12 tuntia myöhemmin hiukan nuttu tyhjänä, melko nälkäisinä ja mieli iloisena. Kun puhelimen viestikenttään tulee kuvia ja kiitokset, nähdään ensi vuonna, olemme tehneet jotain oikein. 

Tänä vuonna matkasimme seitsemännen kerran aattopäivän riemuihin. Kun kysymme vanhemmilta, joko meitä on odotettu, niin lähes joka perheestä tulee vastaus, eilen jo!

Oman perheen joulun aloitimme joulupäivänä, kun väsymys kaikkosi. Entrasimme kaupan valmiit laatikot, paitsi imelletyn, teimme salaatit ja katoimme pöydän. Kodin täytti tuoksut, jotka saivat veden kielelle. Olimmehan edellisen päivän syöneet vain kevyesti hedelmiä ja juoneet vettä. 

Nuorimman porukka saapui ensimmäisenä. Heidän kanssaan maistelimme juuri uunista valmistunutta saaristolaisleipää ja joulutorttuja. 

Ihan peräkkäin tulivat tyttären ja vanhemman pojan perhe. Kaikkien saavuttua, alkoi meillä todellinen perhejoulu.

Kun pakastimeen unohdetut lihapullat saatiin sulatettua, pääsimme aloittamaan jouluaterian. Meille se ei ollut joulukuun ensimmäinen, kuten ei muillekaan, mutta hyvin astiat tyhjeni ja kaikki saivat jotain syödäkseen. 

Lämpimät laatikot

Salaatit

Juomatarjoilu lapsille

Täällä tänään paistettu

Minä ja muut nopeimmat. Taisi siellä ikkunan takana kurkata joulupukkikin kesken ruokailun. 

Ruuan jälkeen tunnelma oli odottava. Harmi, kun osa lähti tätiä auttamaan, niin lahjat jäivät jakamatta.

Ennen jälkkäriä saatiin nuorimpien koettelemukseen vielä pieni säätö, kun lahjat alettiin jakamaan miehistä, naisiin ja lopuksi lapsiin.

Rumpujen pärinää!

Lopultakin mummi ja vaari saivat jaettua jemmoistaan omansa ja kuusen alle jätetyt luettiin nopeasti omiin kasoihinsa. 

Jokaisen kädessä oli jotain ja päivän jännitys oli ohi lasten osalta.

Pian kuusen alla alkoi lasten leikit. 

Yövieraille laitettiin ajoissa pedit valmiiksi, kun saunan väsyttämät kaatuivat vuoroon nukkumaan. 

Vain vanhimmat jaksoivat valvoa myöhään yöhön pelejä pelaten. 

Aamulla Milja haettiin kyytiin kohti seuraavaa joulukohdetta. Muut lähtivät ajamaan koteihinsa päivänvalolla. 

Vielä on joulua jäljellä, nautitaan tästä ajasta. 

Terhi