Haltisukat

Minulla on näitä vanhoja käpsäkkejä lankajemmoina niin monta, etten millään muista missä on mitäkin. Joskus laitoin näihin nuo tagit joihin kirjasin sisällön, mutta en ole koskaan niitä päivittänyt. Voisi ottaa aikaa askartelulle ja tehdä kaikki uudestaan, mutta se tarkoittaisi sitä, että päätyisin penkomaan kaikkien sisällön. Helpoin vaihtoehto on tehdä se jokaisen sisällön nähtyäni, ei kaikkia yhdellä kertaa. 

Tämän matkalaukun avasin randomisti ja jiihaa, siinä oli seuraavan työhöni sopivia lankoja. Vai oliko? Nyt en muista tarkalleen, kun pengoin samalla toisella kädelläni vaatehuoneen sisältöä löytääkseni ahaa-idean. Niin ja onhan minulla kässytuolinkin vieressä jonkinlainen lankajemma, jossa ei nyt tainnut olla tähän työhön sopivia sävyjä.
Anyways, löysin langat ilman mitään suurempaa draamaa. Paitsi se sekasotku, jonka joudun siivoamaan. Mutta en nyt, vasta seuraavan prokkigsen jälkeen. 

Olen hieman koukussa näihin testineuleisiin, kun pääsee ensimmäisten joukossa tekemään jotain kaunista. Lankakauppias innostui viikonloppuna kehumaan, kuinka tärkeää se on suunnittelijalle, että löytyy neulojia, jotka käyttävät aikansa ja taitonsa näiden ohjeiden kanssa. 

Vaikka innostun kaikesta uudesta, niin minun täytynee hiukan himmata jonossa huutelemaan hep, että ehdin tekemään välillä jotain muutakin. Olen kyllä heikko luonne, mutta sen verran pidän nyt varani, että minä teen jatkossa vain sellaisia neuleita joihin minulta löytyy langat kotoa, tai ainakin teen vähäiset hankinnat. Kuten tähän asti olen saanut tehdä, kaappijemmojani vähentäen.

Tämä sukkaparin on suunnitellut Neulova Kettu. Haltisukat täydentävät kivasti omaa Halti paitaani, jonka neuloin syksyllä unisex-mallilla. 

Näiden sukkien ohje tulee myyntiin tammikuun lopussa. 

Omassa työssäni vilisee syksy. Värit valikoituivat tuon keltaisen Kaupunkilanka, Kivijalka, mukaan. Novitan Runo on jämäkerä syysneuleesta  ja vihreä vyötteetön seiska jämä jostain menneiltä vuosilta. 

Kiepautin Runosta keltaisen sävyjä pois, että dominoiva keltainen näkyy paremmin. Vihreä on tehosteväri, joka on häivähdys häipyvää kesää. Malliohjeessa on kaunis valkoisen ja harmaan väritys, huomattavasti hillitympi, sanoisin, että talvinen.

Terhi

Yökkärit

Tänä vuonna lasten joulupaketeista löytyi itsetehdyt yökkärit. Kesällä päälle iskenyt ompeluinnostus ei pysynyt päällä kuin hetken, mutta pienellä painostuksella sain itseni taas vauhtiin ennen joulua, kun päätös piti tehdä joululahjat itse. Tai ainakin osa niistä. 

Kangas on joskus ostettu kirpparilta  kahdeksalla eurolla ja sitä on paljon. Ihanan ohutta, valuvaa, löyzää, helposti koneen alta karkaava.

Surauttelin samalla kaavalla, SK 11-12, 2023, 11 yöpaita, kaikille tytöille mekkoset, jota muokkasin leventämällä helmaosaa reilusti kaula-aukosta alkaen. Näin helmasta tuli kivan väljä, pyörähtäessä kivan keinuva ja nukkuessa tarpeeksi tilaa.

Näihin olisi voinut halutessaan leikata pitkät hihat, mutta kodinlämpö ei kaipaa yöksikään lisälämpöä. Jokaisen yökkäri on reilun kokoinen, kuulemma vähän liian iso, mutta onpa nuo tyttöset kasvaneetkin hurjaa vauhtia, niin eiköhän nämäkin jossain vaiheessa jää pieniksi. 

Sama kaava käy myös kesämekkoon, että saattaapi olla joku ompeluvaihe, kun surautan kesämekot jokaiselle. 

Eemelin yöasuun etsin kaavan SK 2003, joulunumero. Sattumoisin lehtikansio oli pirtillä helpoiten selattavissa. Piirsin myös tämän asun kaavan kasvuvaralla, kun palalaarissani oli juurikin oikean mittainen painettu kuviokangas. Muistaisin, että tämä on Pukimon, IdeaPark Lempäälä, paloja. Housuihin löytyi musta, ohut, trikoopala juuri sopivan mittaisena. 

Paidassa on pitkät hihat ja housut on vielä pitkällä puntilla. Tästäkin tuli kiva, vaikka on musta, kun paidan printti on selkeä. 

Saunan jälkeen tytöt pukivat uutukaiset ylleen. He ovat kuin sairaalasarjasta, niin hilpeän näköiset olivat liihotellessaan pilkuissaan. 

Terhi

Pakkasen hyödyt ja haitat

Nyt on talvi ottanut vallan, enkä pistä pahakseni. Puhdas valkoinen hanki, pakkasta kipakasti, voisi olla säyseämminkin. 

Luonto hoitaa. Takapihan männystä on jo kannettu aiemmin syksyllä pudonnut iso oksa, mutta puu karsii jatkuvasti oksistoaan. 

Auringonvalossa näkymä on huikea. Sitä vetää keuhkot täyteen puhdasta ilmaa ja nauttii villapaidan lämmössä kokemastaan. 

Jos minä valitsen vuodenajan se on syksy ja sen perään talvi. Näissä molemmissa vuodenajoissa on rauha, hiljaisuus, odotus ja ilo. Rauha, kun maa uinuu. Hiljaisuus, kun kesän jatkuva vipellys on ohi. Odotus, kevät tulee sittenkin. Ja ilo, kun saa vetää paksua nuttua ylleen, eikä koskaan ole liian kuuma!

Postinjakajan kauhu! Lumikuorma kannella ja laatikon edessä.

Kotikoivu pihasta kuvattuna.

Huvimajan villiviilin kaari mäjähti alas jo toisen kerran lumen painosta. Kesäksi korjattavaa.

Nyt kun on hyvät talvikelit, pääsee matot lumipesuun ja tuulettumaan. Ensin jäähdytellään ja sitten heitetään hankeen. 
Varasin tämän maton heti, kun näin sen tulleen myyntiin Suomen Kasarmin aarteisiin. Matolla on kokoa 2 x 3 m, eli mahdumme molemmat ottamaan hapsuista kiinni ja sit lennetään 😂

Matto on aitoa kasaria tai varhaisempaa 70-lukua. Tällä peittää hyvinkin pirtin lattiapinnan. Olen etsinyt kesästä asti reilunkokoista keltasävyistä mattoa, joka pysyy hyvin lattiassa. Eli on tarpeeksi painava imuroitavaksi. Tässä se on. 

Päivän pituus ei ole näillä leveyksillä kuin reilun 5h. 5h 15min. Kun aurinko laskee kolmen jälkeen, nousee kuu valaisemaan maisemaa. Tällaisen sinisen hetken tallensin sunnuntaina, kun tarvoin hangella umpihangessa. 

Kuivurinmäki

Pergolassa lumi on kerääntynyt höttöiseksi pinnaksi.

Talipalloteline, pusupömpeli

Valosarjalla on lumipipat 

Lumenpinta on nyt polviini asti

Pakkaskiteitä

Kasvihuoneen ikkunoiden jääkiteistä hohtaa jouluvalot

Yhtenä yönä, kun ei päästy kumpaankaan pihaan. Käsitöitä 😁

Terhi

Halloween

Takana upea, erilainen tapahtumaviikonloppu, johon saimme osallistua ensimmäisen kerran, kun nuorimmaisen perhe järjesti vuorostaan Halloween-juhlat. Kutsutut saapuivat lapset ensin ja sen perään nuorten ystävät. Saimme kivan tapahtumakuvan ennen maskien sotkeentumista. Vain vävy puuttui, kun hänellä oli toinen meno samalle päivälle sovittuna. 

Nyt on panostettu! Joka puolelta näkee, että kaikki on tehty hyvissä ajoin, itse ja Sirkus-teeman mukaisesti. Tykkään! Pidän jokaisesta huolellisesti suunnitellusta yksityiskohdasta, asettelusta ja siitä, että isossa porukassa on huomioitu kaikki. 

Silmälle on asetettu katsottavaa kokonaisuutena, sekä lähietäisyydellä.

Teema jatkuu läpi huoneiston katsoo mihin vaan. 

Olimme ajoissa paikalla, ensimmäiset, vähän jelppimässä tarjoilun kanssa. Sain samalla kuvattua ihan rauhassa vielä muiden ollessa vasta liikkeellä.

Niilo

Illan emäntä 💝

Illan isäntä 💖

💕

Nämä olivat tytöille jo viikon kolmannet bileet. Kasvomaalaukset tyttären kädenjälkeä.

Kummisetä ja Venla

Milja, jonka kasvomaalaus on isänsä kädenjälki

Humun perhe 

Eemeli, jellona

Veljet

Miäs

Me

Tyttären ottama kuva

Poikien otos

Päädyin ompelemaan oman noita-asuni. Tein pari vaatehankintaa nettikirpulta, joista pystyin hyödyntämään ensinnä puseroa. Kuvista ei näy, mutta otin ohuet, läpikuultavat hihat pois kirpparipaidasta ja muokkasin pitkähihaisen poolopaitani hiukan keveämmäksi poistamalla siitä trikooohihat. 

Lopuksi vielä leikkasin pitkän paidan helman hapsuille, jolloin pusero laskeutuu kevyemmin hameen päälle. 

Kangaslaatikoista löytyi iso pala laskeutuvaa kangasta, jota hetken mittailin, pyörittelin ja leikkasin hameen mitan. Olin ostanut hämähäkkikuvioisen pöytäliinan, jonka kiinnitin muutamalla pistolla päällikankaan joustinvyötäröön.

Lopuksi vielä leikkasin ja muokkasin miähen viitanmallista itselleni lyhyemmän viitan, jonka reunat päärmäsin. Kiinnitin silkkinauhat kiinnitystä varten ja ompelin muutaman koristehämiksen viitan pintaa kulkemaan. 

Blondasin hiukseni peruukilla. Kiinnitin hiukset poninhännälle, lisäsin kevyen hiuspannan ja pirunsarvet, että sain kaiken pysymään paikoillaan. 

Hameessani on edessä korkea kävelyhalkio. Lisäsin hameen alle liukaspintaiset trikoot, jotka toimii alushameen tavoin. 

Tapahtumaan oli kiva miettiä asu, arvuutella mitä kukakin on keksinyt. Lisää tällaisia tapahtumia!

Kiitos nuoret 💕

Mietimme viemisemme arkea ajatellen ja kruunasin paketin tekemälläni kortilla.

Me juhlistimme viikonlopun alkua perjantaina käymällä Sastamalassa, Mouhijärvellä, Cafe Purppurahelmen Pimeät Tunnit Halloween tapahtumassa. Juurikin tänä viikonloppuna olemme pitäneet yhtä 40-vuotta. Oi aikoja, oi muistoja!

Terhi